Matkalla: Runyon Canyon



Hollywoodin kukkuloille nouseva Runyon Canyon puisto on hurjan suosittu lenkkeilypaikka. Perille pääsee suht´ lähelle myös autolla Mulholland Drivea pitkin, mutta ehdottomasti ylös perille kannattaa haikkailla. Mulhollandia voi ajella sitten muulloin ja ihastella ja ihmetellä julkkisien isoja huviloita sekä lukuisia turistibusseja. Runyon Canyolle pääsee siis useampaa eri reittiä ja alhaalta Hollywoodista lähdettäessä voit valita kuntosi mukaan vaikeammasta helpoimpaan reitin. Me oletettavasti otettiin se helpoin. Ainakin selvisin siitä! :) Kuvista näkee ihmismuurahaisia lenkkipoluillaan. Hikeä pukkasi, mutta vitsi että oli kivvaa!

Jälleen kerran puisto oli täynnä koiranulkoilijottajia (sanoinko jo että haluan koiran?), perheitä, lenkkeilijöitä ja aivan ylikuntoisia lihaskimppuja. Täytyy kyllä nostaa hattua noille kaiffareille jotka juoksivat mennen tullen ohitse Canyonilla. Tuli hiki pelkästä ajatuksesta. Onneksi me tavikset myös sovittiin joukkoon ja jälleen kerran perillä ylhäällä palkintona oli aivan upeat näkymät Downtowniin, sekä vielä lähemmät näkymät kuin Griffitiltä, Hollywood-kyltille. Lisäksi tämä on se aluea, jossa asustelee todella moni julkimo. Sen pystyi huomaamaan myös siellä olevista huviloista.
Söpönä yksityiskohtana täällä oli se että koirille oli omia juomakuppeja pultattuna penkkeihin kiinni, eli pystyit juottamaan koiraasi matkalla. Lisäksi täällä liikkui vesikaupustelijoita, jos oma vesipullo oli päässyt unohtumaan tai loppumaan.

Oih, voinko päästä tänne pian uudestaan? Lupaan ostaa oikeat lenkkaritkin.
















Matkalla: Hiking up to the Griffith Observatory





Muutamien sisämaassa vietettyjen päivien jälkeen oli jo polttava tarve päästä itse Los Angelesiin! Saimme ystäviltämme auton lainaan, ja bookkasimme hotellin -motellin– viikonlopuksi Hollywoodista. Olin ihan woop woop kun pääsin viimeinkin The Enkelten kaupunkiin.
Hollywood ympäristöineen tuntui niin omalta ja tutulta. Ja siellä on kyllä vaikea pysyä kasassa, koska tekemistä ja näkemistä riittää niin paljon, ettei oikein osaa päättää mistä aloittaa ja mikään aika ei koskaan tunnu riittävän siellä.

Ensimmäisenä aamunamme Hollywoodissa suunnitelmissa oli lähteä jo "perinteeksi muodostuneelle aamukävelylle", mutta nyt kohteeksi valikoitui kukkuloilla sijaitseva Griffith Observatorio.
W Sunsetilla sijaitseva Dunes Inn –hotelliltamme näytti olevan mahdollista kävellä suoraan hiking-polun aloituspaikalle, ja niin ajattelimme tehdäkin sen sijaan että lähtisimme autolla ja etsimään parkkia (hyvä näin, siellä olikin aika täyttä). Kävelimme mieluusti muutaman extra kilometrin. Olimmehan lomalla, sää oli mitä mainioin ja fiilis hyvä.
Myös haikkaus-polulla fiilis oli hyvä, vaikka muutama epätoivon hetki matkalla tulikin (tähän sellainen itku-smile-hymiö). Matka tuntui välillä aika pitkälle, ja polku jyrkälle. Aurinko alkoi porottaa entistä kuumemmin ja irtohiekka pöllysi ballerinoissa – joo, tosiaan minulla ei ollut matkassa muita tossuja. Niillä mentiin. 
Parasta reitissä oli ehdottomasti kaikki ne ihmiset, perheet, heavy-urheilijat ja kaikki koirien ulkoiluttajat. (P.S. Tahtoo koiran). 
Nyt tiedän mitä tekisin ja minne menisin useasti, jos asuisin LA:ssa. Ehdottoman loistava urheilupaikka, ja kukkulan päällä odottava upea Griffith Observatorio rakennus ja sieltä upeasti avautuvat näkymät Downtowniin ja Hollywood –kyltille. Tykkäsin. Kovasti.

Niin, ja vesipulloa ei pidä unohtaa matkasta :)




Oletteko te käyneet Griffithissä ja mitä tykkäsitte?


Matkalla: Hangover 3 Drive-in leffoissa

Ulkona on jo niin kovin kylmä, että pakkohan tässä on palata Kalifornian lämpimiin tunnelmiin. Eli olisin nyt valmis purkamaan Kalifornian reissun pala palalta tänne blogiinkin. Ajattelin, että teen jokaisesta kohteesta oman postauksen, kuten esimerkiksi Malibusta, Runyon Canyonista, Griffith Observatoriosta, Hollywood Bowlista, Venice Beachiltä, Santa Monicasta ja Hollywoodista yleensä sekä hyvistä ruokakokemuksistamme ja tietysti meidän huikeasta pienlentokoneajelusta! Mutta aloitetaan sisämaan huveista ja Drive-in movie -kokemuksesta!



Ensimmäiset päivät Kaliforniassa vietimme tosiaan ystäviemme luona San Bernardino Countyssa, joka on noin tunnin ajomatkan päässä rannikolta. Sisämaassa on aina paljon lämpimämpi kuin rannikolla, ero saattaa olla jopa 10 astettakin. Lisäksi paljon puhuttu June Gloom ei meille onneksi toteutunut tuolla sisämaassa ollessamme, koska ihanaa hellettä ja auringopaistetta riitti joka päivälle. Aamut aloitimmekin reilun tunnin mittaisilla aamukävelyillä upeissa vuoristomaisemissa palmujen katveessa. Se mikä kuitenkin yllätti, oli koleat illat. En muistanut lainkaan, että Kaliforniassa voi tulla niinkin kylmä iltaisin.

Yhtenä iltana päätimme mennä Drive-in leffoihin, ja leffaksi valikoitui hauskasti Hangover 3. Hauskasti siksi, että edellisillan kesänaloitus BBQ-bileillä saattoi olla samaistuttavaa tuohon leffavalintaan…. Leffateatterin nimi minne menimme oli Mission Tiki Drive-in, Montclairin "kaupungissa".


Odotin niin innolla, koska drive-in leffa vaan tuntui niin mahtavalle päästä kokemaan itse! Upean auringonlaskun saattelemana saavuimme isolle parkkipaikalle, jossa pyöri kaikkiaan kolme eri leffaa. Kurvasimme auton parkkiruutuun ja siirryimme istumaan auton viereen tuoleillemme, jotka siis toimme itse mukanamme. Screeni ja kuvanlaatu oli todella hyvä. Leffaan äänet tulivat auton radiokanavalta, tai ne pystyi säätämään kuultavaksi vaikkapa iPodin kautta. Niin kätevää, että olin ihan että whaaat! Woow!


Leffa alkoi 20:30 ja silloin olikin jo ihan pimeää. Leffaeväitä ei juuri tullutkaan syötyä, kun itseasiassa aika kylmä tuuli puhalsi läpi aukion, missä istuimme. Oli kiva vain käpertyä viltin alle ja fiilistellä kokemusta. Itse leffa ei kyllä ollut mitenkään erikoinen (oletteko nähneet?), mutta se fiilis ja tähtitaivas ja yli lentävät lentokoneet tekivät hyvän tunnelman.


Monet tulivat paikalle pickup-autoilla ja katselivat leffaa auton lavalta… Ja who knows what... Onhan tällaiset drive-in tapahtumat olleet kautta historian aikamoisia kutupaikkoja, ainakin ennen. Kaiken kaikkiaan tämä oli aivan huippu kokemus, suosittelen!



Miltäs vaikuttaa, menisitkö tilaisuuden tullen itsekin?

Kesä, koti ja Helsinki

Muutamia elonkuvia tältä kesältä, ajatuksia ja koti-fiiliksiä höystettynä juuri ladatulla ilmaisella Overgram -appsilla. Niin kuin moni muukin kaupunki kesäisin, Helsinkikin näyttää tosi kauniilta, siis vielä kauniimmalta näin kesäisin. Ihana auringon valo verhojen lomasta, sinitaivas, taivaalla leijuvat kuumailmapallot, vihreä nurmi. Ja mikä ihmeellisintä, kotonani edelleen ilahduttaa minua kukkiva orkideani. Ihmeellistä. Pieniä juttuja, mutta isoja. =)














Taivaanrannanmaalari..?


Nothing happens
if you
don´t first
have a Dream.
Santa Monica, California kesäkuu 2013


Tiedättekös, en vieläkään kykene yhteenkään California postaukseen. Tiedän että ainakin muutama niitä jo siellä odottaa, mutta jotenkin en ole vain pystynyt kokoamaan niitä... Tiedättekö tunteen, kun tietää että haluaa niin kovasti jonnekin ja..? Haluaisi sen aimo annoksen rohkeutta, jotta saisi taskuunsa sen puuttuvan palasen matkalla unelmien toteutukseen.

Pienistä palasista puheen ollen, en koskaan unohda kun lukion ensimmäisen luokan "kevätjuhlassa" kuvaamataidon opettajani antoi minulle palan sinistä taivasta. Kyseessä oli yksi pieni palapelin palanen sinitaivasta. Sanoi jotenkin että uskoi kykyihini ja toivoi minun itse löytävän ja täydentävän loput sinitaivaasta ja palapelistä, you know ;) No, ei tainnut tietää palasen antaessaan että lopetan lukion kesken sinä kesänä ja muutan kuusitoista vuotiaana toiselle paikkakunnalle opiskelemaan Käsi- ja taideteolliseen. Sillä tiellä ollaan edelleen, paljon opiskeluja ja työelämää takana, yhtään sirkushuveja unohtamatta ja myöskin paljon todeksi elettyjä unelmia. Palapelistä puuttuu vielä kuitenkin monen monta palasta ja kokonaisuus on vielä aika lailla keskeneräinen, ehkäpä onneksi niin. Mutta tämä yllä oleva teksti osui silmiini taksin ikkunasta New Yorkissa matkalla JFK:n lentokentälle. Teksti oli kirjoitettu isolla talon seinään ja siinä se ohi ajaessani puhutteli minua, kovasti.

Tämä on kaikille jotka unelmoivat big time! Muistetaanhan tavoitella unelmiamme, vaikka välillä ne ovat yhtä kaukana kuin Tyynivaltameri Itämerestä. Ranteessani oleva tatuointi muistuttaa minua asiasta joka aamu, siltä varalta että ne tavoitteet välillä unohtuvat maailman kiireisiin... Mistä sinä unelmoit?



Belgiassa rockattiin!

Oih Jesus! Jälleen kerran yksi ihana festivaalikokemus takana. Kiitollisena kokemasta totean että kolmas kerta Rock Werchterissä, Belgiassa, takana ja toimii edelleen. Säät suosivat myös. Parina yönä teltassa oli kyllä aikas kylmä, mutta aamuaurinko kivasti alkoi lämmittämään yön aikana jäätyneet varpaat taas uuteen festivaalipäivään.
Mitäs muuta nostaisin hyvän sään ja hyvän seuran ja fiiliksen lisäksi framille? No tietty bändit, kuten Kings of Leon, Green Day, Lumineers, Blur, Rudimental, Biffy Clyro, Gogol Bordello, 30 seconds to Mars, Depeche Mode, John Legend ja niin pois päin. Neljä päivää hittejä auringon alla ei voi olla huono.
Harmittaa ainoastaan vain se asia, että festit menivät Ruisrockin kanssa päällekkäin. Aikaisempina vuosina näin ei ole ollut, ja heinäkuun alku onkin ollut yhtä festiä, siis juhlaa! :D
Outoa on myös se, että seuraavat festivaalit ovat vasta elokuussa, Flow, jonne olen menossa ensimmäistä kertaa, iiiiks, jänskättää. En ole tosiaan koskaan aikaisemmin ollut flowssa vaikka se lähes takapihallani järjestetäänkin. Syy on ollut oikeastaan joka vuosi sama; olen ollut lomalaitumilla tuolloin. Ja minun kohdallani lomalaitumet ovat aina jossain tuolla maailmalla, poissa arkisista ympyröistä, tämän tosiaan tajusin tällä viikolla imuroidessani ja laittaessani ruokaa kotona että herranenaika! tätäpä ei ole tullut tehtyä...hmmmp, no aikoihin! :) Tiedättekö tunteen?
Eli arki on iskenyt nyt kehiin, ja kovasti! Reilu kuukauden lomareissu joka sisälsi sukulointia Torontossa, ystäviä Nycissä ja rakkautta Californiassa, ja sen päälle ihanat festarit Belgiassa, niin jotenkin tämä arki ei ota nyt ihan vielä taipuakseen. Ei lainkaan. Huokaus. Ymmärtänette ehkä. Mutta toisaalta, kesällä voi ollakin vähän kesämoodissa, eiks vaan?

Itseasiassa nyt, näin työpäivän päätteeksi, auton nokka suuntaa kohti Hyvinkäätä, jossa on tarkoitus juhlia viikonlopun yli ystävien kesken festivaalihengessä! Eli periaatteessa festarithan jatkuu, jihuuu. (Helpottipa oloa kummasti) :)

Aurinkoista ja iloista viikonloppua kaikille! Juhlikaa, on kesä!


 Uusi suosikkini The Lumineers Barn -teltassa. Lisää tätä!



Major Lazor räjäytti potin. Kaikki halukkaat eivät todellakaan mahtuneet telttaan, vaan teltan ulkopuolella oli aivan tajuttomat bileet!



Ja nyt teini-osuuteen; En kait ole ainoa jonka mielestä Jared Leto on vaan niin hot!että ei minkään valtakunnan rajaa?! Slurps! ;D



Onneks Jared tajusi viimeinkin ottaa lasit pois, huh.


Camping alue keskellä yötä. Pelottavan kaunista.



Illaksi kotiin. (Suoraan kuin Finksin mainoksesta? hihhh). Helsinki näytti kauniilta ilta-auringossa väsyneen festarikävijän silmin. Taisin tirauttaa kyynelen, varsinkin kun tajusin että nyt ollaan sitten kotona. Lomat lusittuna.


Mites siellä ruudun toisella puolella, onko festarisuosikkeja tai ehdotuksia? Ja mites se Flow, oletko menossa?

Matkalla: New York. Good times.

Vielä kerran, New Yorkia. On se vaan niin ihana kaupunki. Ja postaus auttaa kummasti lomalta-ja festareilta-paluuahdistukseen. Kesäkuun reissulla vietimme New Yorkissa 4 yötä ja kolme tehokasta päivää. Tuntuu että mikään aika ei riittäisi tälle unelmien kaupungille. Kuitenkin, tässä muutamia fiiliksiä koetusta ajastamme siellä. Mucho love and happiness. NY











Käsi ylös kuka kaipaa Nyciin?



Matkalla: Washington Square Park, New York


Kuvassa Olive tree -ravintolassa lounaan odottelua ja (luvallista) pöytiin piirtelyä.

Kuuma hellepäivä Nycissä. Minne mennä viilentymään ja picnicille? Yksi ehdoton puisto tähän tarkoitukseen on Washington Square Park (os. 5 Ave, Waverly Pl., W. 4 St. and Macdougal St.).
Me vietimme ihanalla porukalla kyseisessä puistossa todella hauskan iltapäivän, joka taittui jo myöhäiseksi illaksi, ennen kuin poistuimme puistosta posket kipeänä naurusta.
Ilta jatkui läheiselle Macdougal Streetille, joka kannattaa laittaa ylös ja joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Kiitos ihanan Alexandran jonka tapasimme picnicillä (ja joka asuu siis Nycissä), nyt tiedämme tämänkin kadun, yeij! Paljon ravintoloita, drinkkibaareja ja stand up -klubeja. Esimerkiksi Olive tree -ravintolasta saa hyvää ja edullista ruokaa. Nam!



Kesä. Ystävät. Picnic. New York. 

New York. Niin paljon kaikkea ihanaa. Mites, onko teille Washington Square Park tuttu juttu? Voi jos voisin taikanapista sinkaista itseni taas tuonne, noihin tunnelmiin, nyt heti niin painaisin kyllä nappia! ;)