Olkoon tämä viimeinen matkareportaasi osuus Kaliforniasta. Vaikkakin muutama mainitsemisen arvoinen paikka olisi vielä kyllä takataskussa. Esim The Grove ja Laguna beach, sekä Whole foods Market ja sieltä tekemät löydöt & hudit. Mutta sujautan ne varmaan jonnekin salakavalasti vielä ;)
Mutta hetkeksi vielä takaisin Kaliforniaan, ja rannoille; Venice Beach sijaitsee aivan Santa Monican kyljessä. Ero näiden kahden alueen välillä on kuitenkin selkeästi nähtävissä, jokseenkin ehkä se on kaventunut vuosien varrella mutta sen verran sitä on jäljellä että tiedät kyllä milloin olet saapunut Venicelle :)
Olkoonkin Venice hyvässä-ja/tai-pahassa maineessa, jokin siinä puhuttelee aina minua. Rantaviivahan on yhtä ja samaa kaikkialla LA:ssa (on toki eroavaisuuksia rannoissa, mutta ei näiden kahden osalla). Nyt ensi kerran nähdyt Venicen kanaalit tekivät kyllä minuun vaikutuksen. Lisäksi ehkä vähän jopa peloteltu Venice yllätti minut sillä, että itse rantakatu hiljeni ja tyhjeni kokonaan ilta kahdeksan jälkeen. Meidän hotelli sijaitsi Venicen ja Santa Monican välimaastossa, aivan rantakadulla ja oli kyllä niin rauhallista iltaisin, että ainut meininki mitä sielläpäin oli, tapahtui Santa Monica Pierin kohdilla.
Venicellä vuokrasimme myös polkupyörät allemme ja cruisailimme kanaaleille ja rantaa pitkin. Päivä oli jälleen aika huoleton...Hakuna matata :) Oih ihana Kalifornia!
Voi ei, nyt iski kova ikävä takas. Varsinkin jos tää oli nyt tässä - matkareportaasit siis. Mitähän keksisi avuksi...?
Legendaarinen Route 66 -tie päättyy Santa Monican kaupungin osaan Los Angelesissa, ja siellä olevaan huvipuistojen ja turistien kansoittamaan laituriin, Santa Monica Pieriin.
Olen aina tykännyt tästä laiturinäkymästä horisontissa ja valokuvissa (ja itseasiassa teettänyt ison suurennuksen seinällekin tuosta laiturista). Itse sillalla kävely on ehkä ensi-kertojen jälkeen jo aika koettu, ihan vaan sen takia että siellä on aina aivan hurjasti (liikaa) ihmisiä. Siltikin ensi kertalaisten suosittelen käymään pierillä ja ennen kaikkea ylipäätänsä Santa Monicassa.
Muutama kortteli rannalta sisämaahan päin (3rd Street Promenadella) sijaitsee paljon kauppoja ja ravintoloita, joten rantapäivän jälkeen voi hyvin siirtyä sinne ihmettelemään rentoa elämän menoa, tai ainakaan ruuhkaan ei kannata lähteä neljän viiden aikoihin, jolloin paikalliset lähtevät rannalta. Me ainakin totesimme näin :)
Santa Monican alueella on mahdollista selvitä ilman autoakin (siis rannan ja shoppailujen ja vaikkapa Venicen akselilla), mutta suosittelen lämpimästi vuokraamaan polkupyörät ja tutustumaan pyörän selästä laajemminkin alueeseen. Rantaviivaa riittää kymmeniä kilometrejä joten me ainakin koimme että se oli ihan paras tapa kokea aluetta paremmin.
Löytyykö lukijoiden joukosta Santa Monicasta tykkääjiä?
Tässä muutamia kuvia yhdestä huimasta kokemuksesta jonka koimme lomallamme. Nimittäin lahjana ystäviltämme saimme 90 minuutin kestoisen pienlentokone ajelun Los Angelesin yllä. Lentopelkoista jännitti aika lailla, mutta olen kerran aikaisemmin ollut pienlentokoneen kyydissä ja siitä oli hyvät fiilikset, ja itseasiassa vakuutuin jälleen että tällä tapaa lentäminen on minulle paljon mukavampaa kuin isossa matkustajakoneessa istuminen. Voitin siis pelkoni, ja astuin kyytiin :)
Lento suuntautui sisämaasta yli rantojen kohti Catalina Islandia, joka näytti upealle! Suunniteltiinkin että sinne täytyy mennä pariksi päiväksi seuraavalla kerralla. Siellä voi telttailla, haikata, ja viettää ranta-elämää. Koneestä käsin satamassa näkyi myös iso Karibianristeilyalus pysähtyneenä saarelle, joten jotainhan spessua siellä täytyy olla :)
Koneesta näin myös Disneylandin, sekä ne kuuluisat LA:n ruuhkat (huh, että olivat autojonot pitkiä näin ilmasta käsin nähtynä). Mutta kuten kuvista käy ilmi, LA:ssa on niin kaikkea; on vihreää, on kuivaa, on meren rantaa pitkälti, on vuoria ja välillä vuorilla lunta, on aavikkomaisemia, on jokia, ja niitä ihania palmuja lähes kaikkialle. Siis lähestulkoon jokaiseen makuun jotain.
Aikas huikeaa, vai mitä! Olisitko uskaltautunut nousta lentoon mahdollisuuden tullen? Tai kenties lentänyt jonkun kaupungin yllä pienkoneella?
Pacific Coast Highwaylla Malibuun mentäessä sijaitsevan Getty Villan löysin siten, että näin kevät-talvella sisustussuunnittelija Marko Paananen -ohjelmassa hänen mainitsevan Gettystä ja pistin tiedon heti ylös. Hän sanoi pitäneensä paikkaa inspiraation lähteenä hänen LA vuosinaan. Ja onhan se aika huikea paikka. Kaunis, ja rauhallinen Villa uima-altaineen ja upeine puutarhoineen. Villaan voi tulla vaikka omien picnic-eväiden kanssa, ja nauttia niitä niille tarkoitetulla ulkoterassilla, tai käyttää Villan omia ravintoloita. Getty Center taidemuseo sen sijaan sijaitsee hieman toisaalla, ja harmittaa että sinne emme ennättäneet. Tämäkin menee osioon "seuraavalla kerralla". Kumpaankin on ilmainen sisäänpääsy, mutta pysäköinti maksaa. Saman päivän aikana voi käydä vaikka molemmissa Gettyissa, jolloin parkkia ei tarvitse maksaa kuin kerran. Mutta meillä ei aikataulu vain venynyt enää Getty Centeriin. Ja totta puhuen, jos sinulla on vain muutamia päiviä Losissa, en ehkä siinä tapauksessa sijoittaisi näitä aivan listan kärkisijoille. Tai no, sekin riippuu niin ihmisestä. Tykkäsin itse kyllä Villasta, ja Centeriin haluan joskus tulevaisuudessa. Katsokaa kuvia ja päätelkää itse :)
Miten tämän nyt aloittaisi. Tuosta otsikosta ei nimittäin helposti tunnistaisi minua.... Paitsi ehkä tuosta Malibusta koska se liittyy Kaliforniaan :) Mutta totta tosiaan tälläiset housut tuli ostettua reissusta. Ja itseasiassa tarina menee niin, että ihastuin näihin housuihin jo matkan alussa Torontossa. Otin MK:n liikkeestä kesämallisto-esitteen mukaani, jossa nämä housut olivat. Tietysti sellaisen pitkän hoikan mallin jalassa. Näytti törkeen hyvältä! Tuli kyynel, ja ajatus että ei tälläinen lyhyt jalkainen vain ole tehty noille. Noh, MK:n esite matkusti mukanani New Yorkiin. Olkoon New Yorkin taika tai jotain muuta maagista, mutta Nycin Sohon myymälässä näin nämä housut ensi kertaa livenä ja ystäväni pakottivat minua sovittamaan niitä. Sovitin ja aika lailla ihastuin. Pituutta en tietenkään jalkoihini enempää saanut (hahaha), mutta kuvittelin sovituskopissa että pidänkin näitä mieluiten korollisten kenkien kanssa. Otin riskin, ja pienellä ystävien painostuksella ostin nämä. Tulin aika onnelliseksi. Korjaan, tosi onnelliseksi! :)
Näissä kuvissa ollaan Malibussa, jossa housut saivat ensi-iltansa, ja jalassani olivat sandaalit. Voitte vaan uskoa että olin kuvia otettaessa niin mukavuusalueen ulkopuolella, että voi apua :) (en yleensä ota päivän asukuvia lainkaan. Miten te muut osaatte ja onnistutte?). Siinä ne kuitenkin nyt ovat, aika lailla uudet lempparit -vaikka vaikea väri onkin - ja kunhan niitä osaisi pitääkin joskus. MICHAEL Michael Korsin Zipper-Cuff Skinny Jeansit.
Ai niin, housujen hinta oli kesäkuun alussa Nycissä 120 (usd), parin viikon päästä samat housut oli jo alessa 80 (usd) Santa Monicassa. Nyt katsoin webistä että hinta on 79 usd. Että ei kyllä kauan aikaa olisi aleja tarvinnut odottaa...no, meni jo, ja sain tarinan housuilleni :)
