Saarihyppelyä Port Bartonista

Ja tietty kun ollaan saarihyppelyllä, pitää ottaa hyppykuvia! Hypin muutenkin aika onnesta, sillä pari päivää sairaana oloa rantamökissä saivat riittää ja pääsin vihdoinkin koko jengin kanssa mukaan menoon. Otettiin saarihyppelyretkeä varten oma banka-kuski, joka vei meitä ympäri lähisaaria ja muutamaan snorklauskohteeseenkin.

German Island I  Tätä saarta on aikoinaan asuttanut saksalainen mutta tätä nykyä siellä asusteli joku paikallinen koiriensa kanssa. Valkoisen hiekkarannan omaava saaren kärki näytti todella paratiisimaiselta, mutta kätki sisälleen sen, että saarella tuuli koko ajan. Naurettiinkin, että olikohan siinä syy miksi saksalainen ei enää asuta saarta... Mene ja tiedä, me nautiskeltiin täällä maisemista ja hypittiin rantahiekalla sekä nautittiin banka-kuljettajamme tekemästä lounaasta palmujen alla.







Snorklausta I  Viimeinkin päästiin snorklaamaan ja saatiin Go Pro -kameraan vedenalaista elämää ikuistettua. Pysähdyimme parissa eri kohteessa, joista jälkimmäinen oli selkeästi upeampi korallisempi ja kaloiltaan värikkäämpi. Oma maskini tykkäsi vaan vuotaa aika tiuhaan tahtiin, että pitää vielä tarkistaa ettei se täyteen pakatussa repussani ole jotenkin vaurioitunut. En nimittäin tuolla maskilla tuollaisenaan uskalla lähteä sukeltamaan.



 
Paradise Island I No, mitä tähän voisi oikein lisätä, saaren nimi sen jo kertoo. Aika paratiisissa oltiin. Pienen pieni saari näytti olevan yhden perheen asutuksessa tämäkin ja tämä kuvassa näkymä pieni valkoinen rantakieleke oli heidän kotirantansa. Piirrettiin nimemme hiekkaan ja jalkamme santaan ja lilluttiin vaan koko jengi lämpimässä rantavedessä täällä. Aika kiva lopetus saarihyppelylle.





Nämä söpöliinit asuttivat German Islandia. Olivat vielä aika pentuja ja olisi tehnyt mieleni napata toinen näistä kainaloon ja kotiin. Niin söpöjä! Huomatkaa muuten kuvassa mereltä nouseva saderintama. saatiin vähän ekstra aikaa saarella, kun jäätiin sinne palmun alle pitämään tovin kestänyttä sadetta. Tropiikissa nuo sademyräkät ovat kyllä niin erilaisia, kuin mihin suomalaisena on tottunut. Sade on lämmintä ja vaarallisinta on ettei palmun oksa tipahda myrskyssä päällesi.




Port Bartonissa ollessa kannattaa todella lähteä saarihyppelylle, jolloin lähialueesta saa niin paljon enemmän irti ja pääsee uiskentelemaan upeilla rannoilla.

Ja kiitokset jälleen hyppykuvien ottamisesta ja kisakestävyydestä! Ei ole niinkään sanottua että olisi helppo nakki saada kolme naista hyppäämään samaan aikaan...haha...


Eng // Island hopping and snorkeling trip from Port Barton, Palawan.


Mutkainen tie Palawanin paratiisiin

Ei mennyt ihan kuten oppikirjoissa reissumme Hong Kongista Palawanin saaren Port Bartonin kylään. Päivä oli pitkä, eikä matkan tekoa helpottanut se fakta että vatsaani sattui edelleen ja olo oli muutenkin vähän heikko, mutta parempi kuin edellisenä päivänä Hong Kongissa. 
Palawanin saarelle ei ole suoraa lentoyhteyttä Hong Kongista, vaan ensiksi on lennettävä Manilaan. En ole muuten Manilasta kuullut juuri keneltäkään hirveästi mitään ylistyssanoja ja tästä syystä olimme ottaneet jatkolennon reilun parin tunnin vaihtoajalla suoraan Palawanille. Itse lento sujui mukavasti Manilaan, mutta lähtömme oli viivästynyt ja tästä syystä saavuimme Manilaan myöhässä. Ajateltiin, että reilun puolentoista tunnin vaihtoaika riittänee hyvin kuitenkin. Meidän tarvitsi vain vaihtaa terminaalia nelosesta kolmoseen. 
Me kaksi jotka reissaamme vain käsimatkatavaroilla riensimme valuutanvaihtoon, joka ei sekään onnistunut ihan ongelmitta. Emme siis saaneet nostettua käteistä automaatista, vaikka yritettiin parista eri maatista ja parilla eri kortilla. Viimeksi muuten ystäviemme kortit kuoletettiin Manilan lentokenttänostosta - joten toivoa sopii ettei meidän korteille ole käynyt samoin. Minultahan kuoletettiin kortti lokakuussa Vegasissa ollessamme. Tilanteen pelasti toinen luottokortti, jonka hommasin ennen reissua. Manilassa päädyttiin vaihtamaan euroja valuutanvaihtopisteeseen, fine. 
Seuraavaksi lähdimme etsimään reittiä terminaali kolmoseen. Mutkien kautta ja turvatarkastuksen jälkeen päädyimme odotushalliin venailemaan bussia, joka saapuisi vasta parinkymmenen minuutin kuluttua ja jonka matka kestäisi reilun puolituntia toiseen terminaaliin. Siinä vaiheessa kello näyttäisi tasan niin, että lentomme lähtisi jo siinä vaiheessa, joten bussilla siirtyminen ei auttaisi meitä yhtään. Pari kertaa lentokenttävirkailijalta kysyttyäni että onko bussi todella ainoa vaihtoehto terminaali 3:een pääsyyn, hän sai sanottua maagiset sanat ”taksi”. Kiitos, otimme jalat alle ja lähdimme yläkertaan juoksemaan, kohti ikuisen matkan päässä tuntuvaa, lähtevien terminaalia, josta saisi taksin. Tässä vaiheessa olimme tekstanneet muille matkakumppaneille, jotka jäivät siirtämään matkatavaroita, että taksi taitaa olla ja ON ainoa vaihtoehto. Heille oli osattu sanoa jo samaa, ja he odottivatkin taksia saapuvien terminaalissa, joka osoittautui muuten vääräksi paikaksi jonottaa taksia. He saivat alleensa jonkin isomman priva-auton. Peli meni tosi tiukaksi kaikilla, ja paniikki alkoi hipoa päätä, kun lennon lähtöön oli enää puoli tuntia ja olimme istuneet taksissa reilut 20 minuuttia halki ruuhkaisen Manilan. Mutta ennätimme! Ennätimme aivan viime tipassa juosta läpi turvatarkastuksen kohti konettamme. Meidän taksi tuli maksamaan vajaat 70 pesoa (vajaa pari euroa, johon lisäksi annettiin saman verran melkein tippiä), kun taas muut matkakumppanimme joutuivat maksamaan matkasta 1300 pesoa (reilu 25 euroa)! Eli jos ikinä tarvitset taksia Manilassa, niin nappaa se lähtevien aulasta, numero 6 -portin kohdalta. 
Hiestä märkänä, ja takki tyhjänä istahdimme sitten koneeseen, joka tunnin verran liiteli kohti Puerto Princesan -lentokenttää Palawanille.





Huh! Se että tuossa ei olisi ollut jo tarpeeksi travellausta yhdelle päivälle, niin olimme varanneet jo etukäteen privakuljetuksen Port Bartonin hotelliimme, jonka tiesimme tien kunnosta riippuen kestävän vähintään sen neljä tuntia. Eipä sillä, minusta autossa oli ihan mukava istua ja toipua mahakivuista. Tiekin oli pitkän matkaa oikein hyvä, kunnes vasta aivan viimeiset kymmenet kilometrit olivat monttuista ja paikoitellen mutaista hiekkatietä. Aurinkokin ennätti laskea, kunnes viimein saavuimme hotellillemme. Pimeydestä näimme vain sen, että rantamökkimme olivat todellakin aivan rannalla. Vain kivenheiton päässä rantaan pauhaavista aalloista. Ja kukaan ei varmastikaan tule uskomaan tätä, mutta nuo pauhaavat aallot pitivät todella huolen siitä että yksikään meistä ei tainnut nukkua kauhean levollisesti seuraavia öitä. En olisi ikuna voinut kuvitella että niinkin kaunis asia, kuin rantaan lyövät aallot voisivat olla haitaksi, mutta voin kertoa, että kun juuri on saanut hetkellisesti unen päästä kiinni, heräät maailman isoimpaan pamahdukseen ja siihen että mökkisi tärähtää ja et ole aivan varma että tulikohan aallot nyt jopa päällesi, alkaa mielessä juosta monta monituista asiaa… Minä sain jollain tapaa jatkossa nukuttua siten, että kuuntelin ipodia lähes koko yön. SIllä korvatulpatkaan eivät peittänet suurimpia pamauksia. Believe it or not, mutta tämä tarina on tosi. Enkä todella ollut asian kanssa yksin, vaan meitä oli kuusi täysin samoin kokevaa ihmistä. Kyse ei ole mistään hienostelusta, vaan asiasta joka tuli aivan puun takaa, sillä miten hienolta oma beachmökki aivan rannan tuntumassa kuulostaakaan? Ihan super hienolta! Ja sitähän se olikin aina päivisin. Rantamaisemat todella palveli. 
Muutoin Port Barton on todella pieni kylänen. Tässä alla kuvassa kävellään kylän pääkatua, niitä ainoita katuja, joita siellä oli. Näiden muutamien katujen lisäksi rannalla oli hotelleja ja ravintoloita ja oikeastaan siinäpä se Port Barton on. Eli jos haet rauhaa ja todella rentoa eloa, niin tämä on sinun paikkasi. Meidänkin resortissa oli useita henkilöitä jotka viipyvät siellä useita kuukausia. Täytyy sanoa, että itselleni tulisi ehkä jo hivenen tekemisen puute, mutta viisi päivää, tai viikon verran täällä on oikein passeli aika.



Olimme Port Bartonissa viisi yötä. Itse valitettavasti sairastin kuumeessa niistä muutaman (vatsapöpön taltuttamiseksi minulle nousi reilun 38 asteen kuume reiluksi päiväksi), mutta onneksi pääsin lopussa mukaan snorkli- ja saarihyppelyreissulle ja sain nähdä paikan kauneutta entisestään! Lisää niistä ja merenalaisesta maailmasta seuraavassa...

Ps. Kiitos osasta kuvista matkakumppaneille!

Eng // It was a long travelling day to get from Hong Kong to Port Barton, Palawan Philippines. But we made it and Palawan looks really like a paradise.

--------
Majoitus: Deep Moon Resorts, 5 yötä 105 eur

Hyvää Joulua!

Tämän iloisen kuvan myötä tahdon toivottaa kaikille blogini lukijoille oikein ihanaa Joulua! Sekä tietysti sinne kotiin Suomeen kaikille sukulaisille ja perheelle myös erittäin hyvää Joulua! Tiedän että äiskä ainakin lukee blogiani, joten äipälle oikein paljon jouluiloa!
Meidän joulun kokoonpano istuu tässä palmun oksalla, eli saamme viettää joulun ystävien kanssa. Kuva on otettu joitain päiviä sitten Port Bartonin kylän rannalla, Palawanin saarella.




Tässä vielä joulun valoja muualta maailmalta. Kävimme nimittäin Los Angelesissa, Riversidessa, joulukuun alussa katsastamassa kuuluisat The Mission Inn -hotellin jouluvalot, joita tullaan kuulemma katsomaan kauempaakin saakka.







Tässä viimeisessä kuvassa jouduttiin lumisateen keskelle Los Angelesissa, hahaha! Olisi muuten kiva kuulla missäpäin maailmaa ja minkälaisissa maisemissa sinä vietät joulua?



Eng // Happy Holidays to all of you! Top picture is from Palawan, Philippines and other pictures are from Riverside, Los Angeles, The Mission Inn -hotel Christmas lights.

Helteinen Thanksgiving Seal Beachillä

Juuri kun aikaisemmassa postauksessa ihmettelin ja kerroin miten LA:ssakin voi tulla talvi, niin kauaa ei tarvinnut kylmissään siellä hytistä, kun uusi helleaalto koittikin vielä marraskuun lopun Kiitospäivän kynnyksellä. Kuulemma LA:ssa säät näin talvella vaihtelevat usein niin, että on hetken aikaa viileää ja sitten taas saman ajanjakson verran lämmintä. Kiitospäivän viikonloppuna voitiin puhua kyllä ihan helteistä, nimittäin kansa vaelsi takaisin rannoille ja todellakin kesätopissa tarkeni siellä vallan mainiosti. Kiitospäivää voi verrata monin tavoin joulun viettoon, ainakin minun mielestäni siinä on pitkälti sama ajatus nykyisin ja tarjoilujenkin puolesta kattaus on pitkälti samanlainen.






Meidän Kiitospäivä marraskuun lopulla LA:ssa sujui suomalaisella kokoonpanolla Seal Beachin läheisyydessä, josta nämä kuvat on otettu. Ah, kyllä Kalifornia ja palmut toimii vaan aina! Ja nyt tuleva juhlapyhä, Joulu, vietetäänkin aivan toisessa paikassa. Palmujen alla toki myös ja suomalaisten ympäröimänä, mutta täältä Filippiineiltä, Palawanin-saarella El Nidon kylässä. Ihanaa Joulunaikaa kaikille!


Eng // Thanksgiving in a really hot weather in LA, Seal Beach.


Auringonlasku ja valoshow Hong Kongissa

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, Hong Kong vakuutti ja isosti! Myös siitäkin syystä, että satuttiin todistamaan aika upea auringonlasku Tsim Sha Tsui Promenadella. Se onkin yksi suosituimmista paikoista katsoa auringonlaskua ja samasta paikasta voi katsella iltaisin myös kaupungin tarjoamaa valoshowta, joka ei tosin mielestämme ollut mikään aivan mieletön. Siinä musiikin ja valojen piti synkata, mutta jotenkin se jäi hieman vaisuksi. Tosin katsottuani jälkikäteen näitä valoshow-kuvia, niin ihan näyttävältähän se vaikuttaa. Mutta aito auringonlasku on aina aito, vai mitäpä sanotte näistä näkymistä?



 
Eng // Beautiful sunset in Hong Kong, Tsim Sha Tsui Promenade