Malesiaan saapuminen kuukauden Thaimaassa olon jälkeen, saati kuukausien Aasiassa oleilun jälkeen oli totaalinen muutos aikaisempaan. Heti Penangin satamassa tunsi, kuinka tullaan hyvin paljon kehittyneempään ja vauraampaan maahan. Malesiahan on öljyvaltio. Satamat olivat organisoituja, tiet asfaltoituja… no tiedätte. George Townin kaupunki näytti aikalailla isolta kaupungilta, jossa infrastruktuuri toimi. Näin ainakin tuntui Thaimaan jälkeen. Penangin George Townin vanhakaupunki oli kyllä todella viihtyisä. Ja kaupunkia koristi kauniisti kymmenet seinämaalaukset, joita ovat itseasiassa taiteilleet taiteilijat ympäri maailman Penangin hallinnon pyynnöstä. 
Heti alkuun pitää kylläkin kertoa, että tämä Penangista kertova postaus olisi kaiketi ollut hyvinkin erilaiseen sävyyn kirjoitettu, ellei viimeinen ilta olisi kruunannut vierailuamme kaupungissa. Löydettiin nimittäin puolivahingossa, lähes turistikartan ulkopuolelta, aivan huikea Nagore Square -kaupunginosa täynnä ravintoloita ja pikkuputiikkeja. Oikea hipstereiden mekka. Kaduilla oli tosin aika hiljaista ja ihmeteltiinkin miksi täällä ei ole juurikaan muita, vaikka potentiaalia näyttäisi olevan vaikka mihin. No varmaankin siksi, kun tätä ei kartoissa mainita ja kaupunginosa on vasta hiljattain syntynyt uudelleen, vanhoihin taloihin, vasta parisen vuotta sitten. Täällä tapasimme myös ihanan nuoren pariskunnan, jotka pyörittivät yhtä ravintolaa, jonne menimme syömään. Olimme ainoita asiakkaita ravintolassa ja illallinen muuttuikin pitkäksi keskusteluksi matkailusta, maailmasta, politiikasta ja elämästä yleensä. Vasta naimisiin mennyt pariskunta oli tavannut toisensa Uudessa-Seelannissa, jossa tällä hetkellä olemme. Katselimme koneelta heidän kuviaan sieltä ja saimme muutamia vinkkejä heiltäkin minne mennä. Tapaaminenhan ei olisi ollut mitään ilman kunnon selfietä ja facebook-kaveruutta.
Tämä tapaaminen ja huikean virikkeellisen kaupunginosan löytäminen kiillotti siis aikalailla meidän Penangin kokemusta. Joskus se voi olla aika pienestä kiinni…
Sen minkä huomasi myös heti Penangin George Towniin saavuttaessa, että perinteinen rantaelämä katosi kuin seinään. Ei enää hökkelibaareja rannoilla, eikä mangosmootheja. Ei halpoja pyykinpesumahdollisuuksia tai hedelmäkojuja. Aurinkorasvaa piti levittää toki samaan tahtiin, sillä Malesiassa on kuuma. Todella pakahduttavan kuuma. Harvoin kuulee minua sanomassa, että mennäänkö varjoon? Tai että, mennäänkö kahvilaan, siellä on varmaan ilmastointi? Hyvin harvoin, mutta helmikuinen Penangin sää pisti voimat koetukselle.
Hengailtiinkiin siis aika usein kahviloissa, joita aika kiitettävän paljon kaupungissa olikin. Sen verran täytyy toki lisätä, että kyllä Penangilta rantojakin löytyy, mutta hieman kauempaa George Townista, joka oli nyt meidän pysäkkimme muutaman päivän ajan.Kuuluisa Love Lane -katu oli yksi suosikeistamme. Niin myös monen muunkin länkkäri backbäkkerin. Ja aah, sieltä saikin smoothieita - ja nopean wifin. Hah! Siellä me kartan kanssa kahvilassa oikein kunnolla turreiltiin ja mietittiin seuraavaa liikettä, huikeassa hellesäässä. Myös ostoskeskuksia löytyi useita Penangilta, joka yllätti ainakin meikäläisen, että todellakin niinkin isosta kaupungista oli kyse.
Penangilla näkyi myös selkeästi intialainen- sekä kiinalainenkulttuuri, joista molemmilla on aika isot omat, hyvin selkeästi erottuvat katunsa. Taksikuskimme mukaan kiinalaiset ovatkin yksi suurimmista kansalaisuuksista, jotka tulevat ja eläköityvät Penangille ja ostavat kiinteistöjä sieltä. Helmikuussa ollut Kiinalainen uusi vuosi näkyi kaikkialla kaupungilla ja pikkuhiljaa alkoi täällä ollessa ymmärtämään sen juhlan mittakaavat. Se on näkynyt matkallamme jo monesti muutenkin, muun muassa hotellien ja lentojen hinnan nousussa sekä saatavuudessa. Lyötyämme lukkoon meidän reittisuunnitelman Australian ja Uuden-Seelannin lentojen osalta, tiesimme että matkaamme maateitse Penangilta Kuala Lumpurin kautta Singaporeen. Mutta emme osanneet arvata, kuinka täyttä kaikkialla tulisi olemaan. Joten kiinalaisten vuodenvaihde ja siihen liittyvät viikkojen lomat todella pistivät pakkaa sekaisin myös meidän päässä.
Yhtenä päivänä kävimme katsomassa paikallisten kalastajien alkuperäisasutusta Chew Jetty:ssa, jossa hökkelitalot on rakennettu siis veden päällä. Se oli aika mielenkiintoinen paikka. Sieltä löydettiin myös herkullisen värinen smoothiebar, josta napattiin super herkulliset omena-appelsiini smoothiet, vihdoinkin! Alla kuvassa kuitenkin lahjoja jumalille.
Malesia on pääosin muslimimaa. Se näkyy myös selkeästi kaupungissa, joka on mukavasti sekoitus useita eri kulttuureja. Joka taas heijastuu monipuoliseen ruokakulttuuriin.
Luin ennakkoon, ja meille myös kerrottiin asiasta, että Penang on oikea herkuttelijoiden paratiisi. Ensimmäisinä päivinä meidän oli vaikea allekirjoittaa tätä väittämää, sillä emme oikein löytäneet meille mitään sopivia paikkoja. Mutta löydettyämme Red Garden Food courtin hiffattiinkin juttu, ja söinkin siellä (erittäin edukkaasti) tulisinta intialaista ikinä. Ruoka oli hyvää, mutta minulta jäi puolet syömättä, sillä se oli niin tulista, että minulta valui (tuskasta) vettä ihan silmistä sitä syödessä…hah :) Hauskana yksityiskohtana, sieltä sai myös Sommarsby siideriä ja olihan sitä pakko pitkästä aikaa "testata".
Ja siellähän ne passit matkassa olivat ja ne jaettiin hieman ennen Langkawille saapumista lautan sisällä. Perillä Langwakilla vaihdettiin nopeasti paikallista rahaa ja kävimme ostamassa lauttaliput samalle päivälle Langkawilta vielä Penangille. Ihmeteltiin, kun lippuluukulla nainen sanoi, että kannattaa kiirehtiä suoraan satamaan. Ja ihmettelinkin hieman, että miksikö näin? Onhan tässä aikaa… Mutta ei tajuttukaan sitä, että Thaimaan ja Malesian kohdalla vaihtuu aikavyöhyke. Kelloja siirrettiin siis tunti eteenpäin, ja kiirehän siinä tuli. Olimme juosten lautalla perillä vain viisi minuuttia ennen laivanlähtöä, huh!
Penangilta meidän reissumme jatkuikin bussilla Kuala Lumpuriin, josta juttua heti seuraavaksi. Näillä suunnilla osataan muuten tuo bussimeininki, oli nimittäin aikamoista luksusta, eikä tarvinnut polvet ahtaalla istua. Tykkäsin. Ja Aasiassa tykkään muutenkin, miten helppoa on maateitse reissata paikasta toiseen, ainaisen lentämisen sijaan.ps. Penangin saari oli paikka, jossa vihdoin sain järkkärikamerani huoltoon ja korjattua. Ehkäpä siitäkin syystä näitä kuvia tähän postaukseen kertyi aikamoinen kasa. Osa kuvista on toki otettu vielä iphonella, sillä kamerani oli huollossa pari päivää.pps. Uudessa-Seelannissa sataa tällä hetkellä ja sen vuoksi nyt onkin loistava hetki (viimeinkin) raapustella kasaan näitä jäljessä laahaavia postauksia. Enää muutama hetki ja sitten pääsette kuvien muodossa mukaan tänne ihmeelliseen maahan nimeltä Uusi-Seelant, yay!
Eng // George Town city in Penang (Malaysia) is full of cool street art!-----------
Majoitus: Tune Hotel - Downtown Penang, 3 yötä, 70 eur
Torstai terkut täältä huikean kauniista maasta, nimeltä Uusi-Seelanti. Tällä hetkellä pidetään majaa campervanimme kanssa täällä etelässä Curio Bayssa, Catlinsissa. Mutta kaunis se on Thaimaakin ja siitä on kyllä kehkeytynyt minulle vuosien saatossa aika pitkälti kestosuosikki, siis mitä tulee talvesta pakenemisiin lämpimiin maihin. No mikä siellä Thaimaassa sitten niin monia meitä kiehtoo, vuosi toisensa perään? Minulle ne ovat muun muassa näitä asioita…
Kauniit, turkoosit rannat, joita löytyy lähes kaikkialta. Omat suosikkirantani löytyvät saarilta, joista suosikkejani ovat mm. Koh Lipe, Koh Phi Phi ja Koh Muk.
Thaimaa parhaimmillaan
Vesiharrastemahdollisuudet snorklauksesta sukellukseen ja suppailusta ties mihin riippuliittoon ovat rajattomat. Ja pinnanalainen elämä se vasta rajatonta onkin. Thaimaassa on yhdet parhaista sukellusvesistä ja kaloja laidasta laitaan. myös hai-kaloja. Merivesi on lämpöistä ja rannat kähes kaikkialla helppoja uida. Toisissa paikoissa, kuten esimerkiksi Koh Lantalla on paljon isoja kiviä rannoilla, jotka hieman vaikeuttavat uimaan menoa. Rannalla voi tehdä toki kaikkea muutakin, vaikka keinua.
Tuoreista hedelmistä tehdyt smoothiet. Tai oikeastaan Thaimaassa ilman maitoa olevat hedelmäjuomat ovat shakeja. Mangoshakeja on tullut tänä talvena vedettyä lukuisia kymmeniä, ellei jopa satoja. Sillä niitä on saattanut mennä helposti vaikka kolme päivässä. Nam kerrassaan! Myös ruuan puolesta Thaimaa on tosi maukas. Kasvissyöjänäkin siellä selviää loistavasti. Olenkin ollut koko Aasian reissun ajan täysin vegelinjalla.
Thaimaassa on palmuja, kaikkialla. Palmuja, palmuja ja palmuja. Oonko muuten maininnut, että se on mun suosikki puu? Palmupuu ja sellainen oikein pitkä skinnypalmu. Sellaisia mitä on Kaliforniassa paljon.
Niin kaunista kuin Thaimaassa on päiväsaikaan, niin myös lähes joka ilta saat todistaa siellä upeita auringonlaskuja.
Olen kirjoitellut Thaimaassa matkailusta täällä aikaisemminkin, ja mikäli postaukset kiinnostaa enemmänkin, niin ne kaikki löytyvät ”Thaimaa” tagin alta.
Ps. Postikortitkin ovat aika herkullisia Thaimaassa. Lähetätkö sinä vielä tänä digiaikana postikortteja? Minä tykkään lähettää ja olenkin lähettänyt nyt tältä maailmanympärimatkaltamme myös kotiimme postikortin jokaisesta käydystä maasta. Siellä ne sitten odottavat ja muistuttavat meitä tästä, jo nyt, ikimuistoisesta matkasta.
Eng // Thailand is one of the favourite destination. On this post I tell you why.
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday:ta. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä.
Koh Lipen saarella on helppoa viettää rantaelämää. Itsehän pystyn viettämään vaikka viikkotolkulla aikaani myös ihan vaan rantatuolissa. Ei tuota ongelmaa, hih. Ja onpa muuten tullut vastaus siihenkin kysymykseen nyt, että voiko kesään ja löhöämiseen kyllästyä? Niin eipä näemmä voi. Tai ainakaan vielä tällä aikajänteellä, ja jos minulta kysytään. Auringonotto ja uiminen on mielestäni vaan erittäin toimiva combo. Kokeilinpa piiiitkästä aikaa muuten, että miltä tuntuikaan seistä käsillä pinnan alla ja että osaanko vielä? No sehän oli ihan huikeeta! Voisinpa melkein kasvattaa kidukset ja alkaa elelemään vedessä vain, niin siistiä tuo pinnan alainen elämä on.
Yhtenä päivänä otettiin kuitenkin itseämme niskasta kiinni, ja vuokrattiin hotelliltamme kajakit puoleksi päivää. Lähdettiin matkaan Pattaya Beachiltä ja tarkoituksena oli kajakoida saaren toiselle puolelle. Kysyttäessä hotellin respasta, onko se mahdollista, nainen totesi että niemenkärjessä on usein todella kova aallokko. Ajateltiin, että lähdetään kokeilemaan. Eihän täällä edes tuule(?)No, kylläpä alkoi tuulla ja aallot nousta, heti kun poistuttiin tuolta suojaisalta ranta-alueelta aavemmalle merelle. En osaa sanoa matkan pituutta, mutta välistä se tuntui loputtomalta ja piti todella keskittyä aaltojen kanssa oikein päin melomiseen. Ja turkoosin kirkas meri alkoi muuttua jo tummanpuhuvaksi, niin syvällä ja kauempana rantaviivasta oltiin. Ohitsemme ajoi kuitenkin paikallisia pitkähäntäveneitä, jotka kuskaavat taksin tavoin matkaajia rannalta toiselle. Joten aivan yksin merellä emme olleet. Mutta enpäs sellaisessa aallokossa ole koskaan pelkällä muovikajakilla ollut liikenteessä.
Alunperin tarkoitus oli vain bongailla vähän lähistölle parkkiin pysähtyneitä purjeveneitä. Kunnes sitten minä kai sain idean meloa saaren toiselle puolelle mangosmoothieille...!
Perillä toiselle puolella, Sunrise Beachillä, piti vähän höllätä. (Päästiin kuin päästiinkin perille, huh!). Tilasin juoman lisäksi lounaankin, riisiä kasviksilla, ja mangosmoothien, tietty! Ja otin vähän vaaka-asentoa, sillä olin aivan poikki melomisesta aallokossa. Odoteltiin tovi tällä rannalla laskuveden alkamista ja sitä että isoimmat tyrskyt laantuu, sillä seurattiin kahtakin eri kajakoinnin lähtöyritystä rannalla, ja vaikka heitä avustittiin veteen, he eivät onnistuneet lähtemään matkaan. Mutta mitä tekee suomityttö- ja poika. Näyttää mistä on sisu tehty (ja vähän mallia) ja ensi yrittämällä saatiin itsemme vesille, mutta voin kertoa että kyllä jänskätti että mitenhän meidän käy ja miten pahasti se aalto meidät nappaa ja heittää takaisin rannalle... Onneksi kävi hyvin. Ja tuolla aavalla kielekkeelläkin oli merenkäynti hieman tyyntynyt, niin oli himpun verran helpompaa meloa takaisin päin, ei joskaan mitenkään iisiä. Ja niin, jos kuvista saa sellaisen vaikutelman, että eihän noissa ole aallon häivääkään, niin ei kyllä olekaan. Nimittäin siellä oikeassa aallokossa, ei tehnyt mieli tarttua kameran varteen, sillä piti todella keskittyä että kajakki oli sopivasti mallillaan aallon suuntaan ja meloa oikeissa paikoissa. Huh. Vieläkin menee kädet maitohapoille pelkästä ajatuksesta, hahaha :)
Ps. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhonella (tai goprolla), järkkärikamerani hajotessa mystisesti matkalla Kambodzasta Thaimaahan. Pssst! Note to self: Gopron linssi on välistä hyvä putsata vesiloiskeilta, muuten osa kuvista näyttää just tältä, kuten näistä osa nyt näyttää. Blurria naamassa.
Eng // We rented a kayak in Koh Lipe for a half-day.
Minkäs teet. Thaimaan eteläisin saari, Koh Lipe, ei pettänyt tälläkään kertaa ja pysyy suosikkinani, muutoksista huolimatta!
Saaren itä-puolella sijaitseva Sunrise Beach on yleensä hyvin tuulinen, mutta tällä kertaa muutamana päivänä siellä oli ihanan tyyntä ja tämän turkoosin meren kirkkaus ei voi olla ihmetyttämästä minua.Kun tänne rannalle saapuu, ei voi uskoa silmiään. Toimii, toimii ja toimii.
Lipen länsipuolella, jonne lautat saapuvat, sijaitsee Pattaya Beach. Se on kuitenkin, jostain syystä suosikkini. Mutta toki täytyy myöntää, että olin vähän järkyttynyt siitä muutoksesta mikä vuodessa oli tapahtunut. Ranta oli tykitetty lähes täyteen pitkähäntäveneitä sekä uutuutena isoja speedboatteja. Ei vaan ennen ollut näin, vaan rantaan oli rajattu pieni osuus veneille ja muuten ranta oli uintikäyttöön. Nyt suhteet olivat vähintäänkin toisin päin. Tosi harmillista. Vain muutamien hotellien edusta oli vielä turvattu asiakkaille kunnolla uimiseen ja yksi niistä on suosikkemme Bundhaya Resort. Sieltä tämä mangosmoothie-kippis kuvakin on otettu.
Pienen Lipe-saaren keskus sijaitsee näiden kahden isomman rannan välissä olevalla kadulla, jonka nimi onkin ihan vaan Walking Street. Sekin oli muuten muuttunut aikalailla vuodessa. Aikaisemmin katu oli paikoitellen pöllyävää hiekkaa, kun nyt se oli asfaltoitu kokonaan. En kyllä näe tätä huonona edistyksenä, vaan oli itseasiassa aika toimiva ratkaisu. Kadulle oli ilmestynyt myös useita uusia ravintoloita ja ei syöty kyllä täälläkään kertaakaan huonoa ruokaa. Yhdestä uudesta italialaisesta Limoncello-ravintolasta tykättiin erityisesti, nam! Pääkadulla siis sijaitsee ravintolat, kaupat, sukellusfirmat ja matkatoimistot. Toki ravintoloita löytyy jokaiselta rannalta, mutta uusi vuoden alusta voimaan astunut sotilasjuntan laki, siivosi rannoilta pois kaiken. Niin myös viihtyisät ravintolat hiekkarannoilta ja tämä todella näkyi Pattaya Beachin hiljentymisellä. Ennen niin vilkas ja eloisa ranta oli muuttunut todella hiljaiseksi, eikä tulishow-esityksiäkään näkynyt kuin muutamassa paikassa. Rannan Reggae baarissa käytiin yhtenä iltana ottamassa teemaan sopivasti 'Around the world' -drinksut.
Oltiin tällä kertaa Koh Lipellä viikko ja en olisi millään malttanut taaskaan lähteä pois sieltä. Seuraavan kerran lupaan itselleni olla siellä ainakin kaksi viikkoa, jos suinkin mahdollista. Viihdytään siellä niin hyvin. En tosin osaa sanoa, mihin saari on muuttumassa tulevina vuosina, sillä tahti on kova. Monen mielestähän Lipe on menettänyt jo sen taikansa ja rauhallisuutensa mitä se on aikoinaan ollut. Minäkin olen nähnyt jo muutoksen kolmessa vuodessa, mutta silti saari toimii ja on ehdottomasti suosikkini Thaimaassa.
Jostain ihmeen syystä näitä kuvia Koh Lipeltä tuli otettua roppakaupalla! Johtuisikohan tämän saaren kauneudesta? Joten teenkin vielä erillisen postauksen meidän jännittävän hauskasta "Mikki ja Minni Hiiri merihädässä" kajakkiretkestä jahka pääsen seuraavan kerran kunnon netin ääreen. Ollaan nyt Lake Tekapolla Uudessa-Seelannissa (tähän pari hyppyhymiötä) ja täällä ei niin perusteta tuon wifin perään. Eli camping-alueilta sellaista ei todellakaan löydy (joka onkin hyvä. Maisemat toimivat näyttämönä ja iltaisin tuikkii huikea tähtitaivas). Meillä on toki oma ostettu datasimmi, mutta en viitsi sitä kuluttaa isojen kuvien downloadaamiseen. Tilaisuuden tullen, kuitenkin palaan asiaan. Ja siitä syystä en nyt päässyt kommentoimaan teidän aikaisemman postauksen kommentteihinkaan. Alkaa nimittäin aikaraja tulla tämän kahvilan wifissä vastaan. Palaan niihinkin kuitenkin pian, lupaan (ja kiitos tuhannesti kommenteista, ne ilahduttaa aina niin paljon! Ennen kaikkea täällä kaukana kotoota). Ciao Ciao nyt, ja me suunnataan campervanimme nokka seuraavaksi Mount Cook-vuorta kohden, yay!
Ps. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhonella (tai goprolla), järkkärikamerani hajotessa mystisesti matkalla Kambodzasta Thaimaahan.Eng // My absolutely favorite island in Thailand is Koh Lipe, South Thailand.
-----------
Majoitus: Harmony Bed and Bakery, 2 yötä 110 eur -->
Majoitus: Varin Beach Resort, 5 yötä 312 eur
