On tullut aika jälleen sanoa LA:lle hyvästit, tai oikeastaan eihän nämä hyvästit ole, sanomme vain morot toisillemme siihen saakka kunnes tapaamme seuraavan kerran.

Uskokaa tai älkää, näin viimeisinä hetkinä täällä, tällä kertaa en ole edes kauhean surullinen että joudun lähtemään täältä. Viime kuukausi on ollut jälleen aivan mieletöntä aikaa LA:ssa. Asuimme ensiksi hetken aikaa Santa Monicassa ja road trippailimme mm. Palm Springsissä ja Salvation Mountainilla. Näistä on tulossa pian postauksia myös.
En osaa enää laskea kuinka monta Whole Foodsin Farmers Garden vihersmoothieta olenkaan tänä aikana juonut, mutta monta. Todella monta. Tänään hain viimeisen sellaisen, viimeisen tällä reissulla. Jotenkin tämä aikamme täällä on jälleen luonut uskoa ja luottoa siihen, että jokin taika täällä meitä vaan vetää puoleensa. Tänne on aina hyvä tulla.
Kävimme pari päivää sitten ikuistamassa itsemme Cali-siskoni kanssa näissä maisemissa. Kohde sijaitsee Melrose Avenuella ja ei voisi paremmin sopia meille. LA-tytöille. Niinhän se menee, että toiset syntyy tänne, toiset löytää tiensä tänne. Vai kävikö siinä niin aikoinaan, että LA löysi tiensä minun sydämeeni jo kauan aikaa sitten. Niin se taisi olla.

Kaikki nämä huikeat muistot sydämessäni, jatkan huomenna eteenpäin reissua. On lähdettävä, jotta voi tulla takaisin.



Kiitos LA. Teet minut aina hyvin onnelliseksi. Vaikkakin toukokuinen sää ei nyt aivan parasta ollutkaan, niin aina tosi paikan tullen (kuten nyt esimerkiksi tämä etukäteen sovittu "kuvauspäivä"), niin Kalifornian tuttu aurinko ilmestyi paikalle kun tilauksesta. Kiitos siitä(kin).





Matkamme jatkuu huomenna tosiaan Torontoon yölennolla. Seuraavana aamuna heräämmekin Kanadasta. Tuijottelin tänään hieman haikeana kaikkia satoja ja satoja palmuja, joita tässä kaupungissa on aivan kaikkialla. Kuulinpa tällä viikolla sellaistakin, että kaikki LA:n palmut on istutettuja ja niitä kasvatetaan Palm Springsissä. Uskon, nimittäin näimme siellä paljon "paljuviljelmiä".
Palmuille tulee siis myös aika sanoa pian morot, sillä niitä ei enää juurikaan Torontossa tai New Yorkissa tapaa. Kiitos myös kaikki LA-ystävät tästä matkasta. Tapaamme jälleen! Nopeammin kuin ehkä moni uskaltaa arvatakaan ;)


Eng // It´s time to say goodbye to LA for now. Until we meet again!

Terkkuja täältä Los Angelesista! Tänä viikonloppuna vietetään täällä Amerikoissa Memorial Day weekendiä ja myös maanantai on vapaapäivä. Monet koulut ovat viettäneet myös valmistujaisia nyt lauantaina, eli monessa opinahjossa on lennätetty ilmaan satoja valmistujaishattuja, juuri kuten elokuvissa ja sarjoissa ollaan nähty. Olisin itse halunnut päästä todistamaan jonnekin kouluun tälläisiä valmistujaisia, mutta valmistujaisiin myydään kuulemma kiintiöllä lippuja, joten se osoittautui aika mahdottomaksi. Meidän paikallinen opettajaystävä lupasi skypettää minulle eilen valmistujaisista livekuvaa, mutta jostain syystä verkko kävi valmistujaishetkellä ylikapasiteetillä, eikä skypetys onnistunut. Ymmärrettävää.
Me sen sijaan vietettiin onnekkaasti eilen grillikauden avajaisia suomiporukalla. Eilen oli pitkästä aikaa ihanan aurinkoinen sää täälläkin ja löhöilinkin ensiksi parisen tuntia auringossa ja sitten siirryttiin grillailemaan. Ja ainiin, söin eilen myös ruisleipää! Voi apua että se olikin hyvää piiiiitkästä aikaa! Tuskin maltan odottaa että pääsen Hakaniemen Kauppahallista hamstraamaan meidän lemppari ruisvuokaleipää.
 


Kesä on siis virallisesti alkanut, koska grillikausi on korkattu. Eikös vaan? Tosin meille tämä kulunut talvi on ollut yhtää pitkää kesää, aina Suomen viime kesästä alkaen. Elo täällä Kalifornia maistuu, ja paikka tuntuu kuin toiselle kodille. Suurin kiitos siitä kuuluu kaikille paikallisille ystävillemme. Viettämämme kuukausi täällä alkaa kääntyä jälleen päätökseensä. En ehkä kestä. Eikä muuten koskaan lähdetty käymään siellä Yosemitessakaan, koska no, ei nyt vaan jaksettu. Ajatella. Haluttiin vaan olla tämä viikko täällä, eikä istua autossa paria päivää. Yosemite sijaitsee yllättävän kaukana LA:sta, mutta uskon ja oikeastaan tiedän, että Yosemitelle löytyy sopiva rakonen sitten seuraavalla kerralla. Koska tiedän, että seuraava kerta tulee.
Meidän matka jatkuu huomenna kohti Torontoa, takaisin sinne, jossa myös viime syyskuun lopulla olimme. Sieltä jatkamme matkaa puolestaan takaisin New Yorkiin, jossa ympyrä oikeastaan sulkeutuu. Meidän reissu tulee siellä päätökseensä. En halua mennä vielä asioiden edelle, sillä en olisi lainkaan valmis vielä luopumaan tästä eletystä unelmasta. Mutta onneksi Suomessa odottaa sata ja yksi huippuhienoa asiaa ja maailman paras Suomen kesä! Sitä odotan!

Mitenkäs muiden viikonloput sujuivat, pääsittekö grillaamaan?


Eng // Happy Memorial Day to everyone! This is our last weekend here in LA. Next to Toronto.

Havaijin Oahun-saaren upeimmat maisemat tuli koettua, kun vuokrasimme auton yhdeksi päiväksi ja lähdimme ajamaan saarta ympäri. Onneksi teimme näin, sillä muuten olisimme nähneet vain turistoituneen Waikiki Beachin (jossa kylläkin viihdyin) ja pienen palan Honolulua.
Saimme vinkit saarikierroksellemme Los Angelesissa asuvan ystävämme kautta, jonka entinen opiskelukaveri asuu Oahulla. Facebookin kautta meille tulvi vinkkejä missä kannattaa pysähtyä ja täytyy kyllä sanoa, että aika nappi valintoja olivat kaikki! Kirjoitin kohteet ylös pieneen hotellilta saamaamme karttaan ennen auton noutoa ja sen turvin lähdimme kiertämään saarta. 
Jouduimme hakemaan auton lentokentältä, koska se nyt oli vaan rahallisesti järkevämpää. Kaikki katsomamme autonvuokraushinnat olivat yli puolet edullisempia, kun ne nouti Honolulun kentältä, eikä Waikikista, jossa meidän hotelli sijaitsi. Isoista taaloista ei puhuta, mutta mielummin maksoimme päivästä 30 taalaa, kuin 70 taalaa, sillä bussilippu kustansi kentälle vain muutaman taalan. Toki se otti ajallisesti melkein 1,5 tuntia suuntaansa. Mutta kun palautimme auton illalla, jo auringon laskettua, voin kyllä rehellisesti sanoa että enää ei yhtään hotsittanut se 1,5 tunnin bussimatka takaisin hotellille, mutta minkäs teit. Joskus loistoideat ei kanna aivan loppuun saakka, hah! Mutta lähdetään nyt saarikierrokselle, jookos?


Lanai lookout I Honolulun lentokentältä vain alle puolen tunnin matkan päässä itään sijaitsee Hanauma Bay Nature Reserve, joka on suosittu snorklauskohde. Olimme sinne matkalla ensimmäiseksi, mutta yllätykseksemme sinne vievä sivutie olikin suljettu, koska sen parkkipaikat olivat tupaten täynnä. Jahas, näinkö meidän road trip sitten alkoikin... 
Ajoimme pakotetusti risteyksen pitkäksi, sillä vain muutaman mutkan takana odotti seuraava karttaan merkitty kohde, Lanai lookout.
Täällä meri tyrskysi voimakkaasti rantakallioihin ja vaikka parkkipaikalta oli rakennettu kiviaita ikäänkuin esteeksi näille kallioille, niin ihan pokkana ylitimme sen ja askellettiin varovaisesti lähemmäksi. Nämä maisemat olivat ihan timanttia! Ja jotenkin meren ja valojen kontrasti toimi nappiin tässä kohtaa ja tietämättäni tuli ikuistettua tässä kohtaa myös tuo blogini uusi bannerikuva.





Hanauma Bay Nature Reserve I Alkuperäinen ensimmäinen kohteemme oli tämä, Hanauma Bay. Tätä varten oltiin pakattu snorkkelikamatkin mukaamme ja oltiin valmiita pulahtamaan mereen. Sisäänpääsymaksun maksettuamme meidät kuitenkin ohjattiin suoraan pakolliseen infotilaisuuteen, jossa näytettiin pieni videopätkä Hanauma Bayn luonnonsuojelukohteesta ja sen ainutlaatuisesta koralliriutasta sekä sen eläimistä. Tämä noin 10 minuutin mittainen infotilaisuus oli sikäli oikein hyvä, sillä siellä painotettiin miten tärkeää on, että korallien päällä ei seista eikä niihin muutenkaan saa koskea.
Maisemat näyttivät erinomaisilta jo kukkulan laelta ja lähdettiinkin paahtavassa helteessä kipuamaan rinnettä alas kohti lahden poukamaa.
Alhaalla meitä odotti kasa turisteja, mutta myös todella näyttävä biitsi. Ryhdyttiin heti tuumasta toimeen, sillä olihan meillä kokonainen saari vielä kierrettävänä. Lähdettiin siis snorklaamaan. Hanauma Bayn pinnanalainen maailma oli kivan monipuolista ja kaloja oli paljon. Olimme vain liikenteessä pahaan laskuveden aikaan, sillä korallit olivat todella lähellä pintaa, joka teki snorklaamisesta haastavaa. Minä näin snorklatessa kaiken värisiä kivoja kaloja, mutta napakympin veti mieheni, joka näki kilpikonnan aivan rantavedessä. Täällä olisi helposti viihtynyt pidempäänkin. Ehdoton must see, Oahun saarella.




Makapuu Lookout I Jatkettuamme snorkkeloinnin jälkeen saarikierrostamme, päädyimme Makapuun näköalatasanteelle, josta näki upeasti alapuolella siintävän Makapuu Beachin. Tämän niemen kärjessä sijaitsee myös majakka, mutta sitä emme lähteneet tällä reissulla haikkaamaan ja katsomaan tarkemmin. Jo tässä vaiheessa oltiin saatu aivan erilainen kuva koko Oahun saaresta, ja oltiin niin iloisia, että lähdettiin turistirannalta kauemmas. Täällä on niin kaunista! totesin toistamiseen.
 


Waimanalo Bay Beach I Tämän rannan kohdalle olin karttaan kirjoittanut white sand beaches. Ja täytyy sanoa että nimi ei kaukana ollut lainkaan. Käveltyämme rannalle parkkipaikalta lyhyen polun pätkän verran, meitä odotti tämä näky. Ihan mieletöntä! jatkoin hokemista. Näky muistutti hetkittäin Vietnamin Phu Quocin Bai Sao Beachiä, sekä Thaimaan Koh Lipeä. Tämä paikka sijaitsee lähellä Kailuaa ja vaikka ei ajallisesti ole kuin noin tunnin matkan päässä Waikiki Beachiltä, ei täällä tuntunut olevan mitään viitteitä turistoituneesta meiningistä. Oli suuri vääryys jatkaa vaan matkaa, dippaamatta varpaitaan tässä vedessä.


Ps. Mielestäni loistava esimerkki siitä, mihin kokomusta vaatetus ei sovi. Paratiisiin, hah.


Ajaminen Oahun saarella oli helppoa. Periaatteessa saarta kiertää yksi tie rannan mukaisesti. Saaren pohjoispuoli oli paikallisten asuttama ja olikin hieman yllätys nähdä siellä hyvin vahvoja protestikylttejä siitä, kuinka he eivät halua turisteja tai hotelleja rakennettavan heidän mailleen. Kylttien viestit olivat vahvasti luokkaa, että pidetään Oahun saari alkuperäisenä, sekä että nautitaan simppelistä elämästä. Ja toki ymmärrän asian vallan mainiosti!

 
Saaren pohjoispuolen kärjessä pysähdyimme katsomaan myös kuuluisan ja kaiketi suositun Turtle Bay Resortin. Taisin olla siihen niin pettynyt, että en ottanut paikasta edes yhtään kuvaa. Olimme nimittäin meinanneet itsekin majoittua tänne, mutta hinnat olivat kirpaisevan kovia per yö, joten jäimme Waikikille. Ja onneksi jäimmekin. Turtle Bay oli meidän makuun liian päälle rakennettu lomakylä, jonka rannat eivät vetäneet vertojaan millekään näkemästämme. Mutta perhelomailuun se olisi kyllä passeli vaihtoehto ja mikäli tykkää golfata.



Sunset Beach I Nimensä mukaisesti, ajoimme Sunset Beachin ohi lähes auringonlaskun aikaan, joten tyydyin nappasemaan siitä nopeasti vain yhden kuvan. Tämä rantakaistale oli jo hieman erilaista rantaa ja täällä päin kuulemma harrastetaan myös paljon laitesukellusta.
Tämän rannan vieressä sijaitsee myös Banzai Pipeline, joka on siis "the surffauksen mekka", Havaijin parhaat aallot jotka ei todellakaan sovi aloittelijoille. Joka kerta kun ajattelen, että sivuutimme tämän paikan huomioimatta sitä sen enempää, alkaa ahistaa. Meillä oli nimittäin hieman hoppu seuraavaan päämääräämme, nähdä kilpikonnia Laniakea Beachillä ennen auringonlaskua, että meidän silmään ei vaan osuneet mitkään pipeline jättiaallot tällä rannalla. Missähän ihmeessä ne olivat? Mutta googlen kuvahaun mukaan siellä ne ovat ja voi taivas että aallot näyttävätkin aivan hurjan mageilta!


Laniakea Beach I Saarikierros huipentui ennen pimeän tuloa tälle rannalle. Olin ennen lähtöä tarkistanut vielä parista blogista sekä Yelpistä tarkemmin osoitteen, että missä täällä voisikaan nähdä kilpikonnia vapaana rannalla. Hieman hämmästeltiin aluksi kun saavuttiin tälle rannalle, mutta kysyttyämme kilpikonnista muutamalta rannalta olleelta ihmiseltä, he osoittivat meille suunnan rantakallioille, jossa ainakin hetki sitten oli vielä ollut kilppareita. Ja voi ei, sittenhän niitä alkoi näkymäänkin. Kilpiä vilkkui rantavedessä ja kun tarkemmin katsoi, niin olihan niitä vielä rantakallioillakin nauttimassa viimeisistä auringonsäteistä. Käsitykseni mukaan kilppareita tapaa täällä hyvin usein ja ilmeisesti hetki ennen auringonlaskua on juuri hyvä aika niiden bongaamiseen. Huikea paikka ja miten i-s-o-j-a kilppareita nämä olivatkaan!
(Tarkempi osoite 61-676 Kamehameha Hwy)


Tässä vielä saarikierroksen päätteeksi hauska postikorttikartta Havaijin eri saarista. Kuten tästäkin kuvasta näkee, niin North Shoren pipeline aallot on merkitty Oahun saarelle. Hitsi, tännehän on siis palattava takaisin, aaltojen bongaukseen! Ja onhan täällä myös monia muita mielenkiintoisia kohteita, jotka haluaisin tulevaisuudessa nähdä. Jo pelkästään Oahun saarikierros osoitti, että Havaiji on todella monipuolinen!



Onko lukijoiden joukossa muita Havaiji-faneja?

Eng // One day in Hawaii we rented a car and did the short road trip around the beautiful Oahu island.

Aloha! Koska täällä Los Angelesissa jatkuu May Grey, eli yllättävän pilvinen ja kaiketi poikkeuksellisen viileä sää, niin mielestäni on hyvä hetki palata Havaijin lämpimiin tunnelmiin. Oi että siellä tarkenikin olla ja onkin meidän viimeisin paikka, jossa ollaan paistateltu kunnolla auringossa ja jossa ollaan saatu jouduttu läträtä aurinkorasvan kanssa.
Lämpöä piti Havaijilla yllä myös se fakta, että lainattiin aika useasti hotellilta polkupyöriä, jotka sai kahdeksi tunniksi veloituksetta käyttöön ja lähdettiin kruisailemaan niiden kanssa pitkin Waikikia. Tai no, mitäpä tässä kaartelemaan sen enempiä. Ensitöikseni Havaijille saavuttuani menin ja googlasin, että löytyisiköhän lempikauppaani Whole Foodsia sieltä ja iloksenihan sellainen löytyy! Otimme päämääräksemme siis sen, sillä WF:n smoothieita ei oltukaan saatu sitten viime syksyn ja ajattelimme palkita itsemme niillä herkuilla sekä samalla ihailla suositun Diamond Head Beachin maisemia.




Diamond Head Beach on aivan uskomattoman upea ja rantatietä on huikea ajella! Surffareita lilluu vedessä aaltoja odottelemassa aivan kasapäin. Ja löytyipä rannalta myös aika söpö majakkakin. Tien toisella puolella kohoaa itse Diamond Head, kraateri, jonka päälle on mahdollista myös haikata. Me ei koskaan kivuttu huipulle saakka pyörien kanssa, eikä ilmankaan. Mutta tosiaan mahdollista se on. 
Auringon kanssa, hiki pinnassa me polkaistiin aika iisisti vajaa kymmenen kilometriä kohti päämäärämme, melkeinpä smoothiekuolat suupielestä roikkuen. Pian saisi melkein viiden kuukauden mittainen Whole Foods tauko päätöksensä ja me suut makiaks. Kun toisinaan sieltä sen smoothien lisäksi saattaa tarttua mukaan myös pizza slicekin (nams), mutta useimmiten kuitenkin salaattia, jonka voi itse kasata tuoreista luomu raaka-aineista.




Herkutteluhetken jälkeen alkoi kellokin näyttää siltä, että nyt olisi polkaistava ja kovaa hotellia kohden, jotta ennätäisimme takaisin perille sovitun kahden tunnin sisällä. Mutta kuinkas minun hienolle vaaleanpunaiselle cruiserille oli parkissa käynytkään? Etupyörän kumi oli lähes tyhjä! Ja me täällä huitsin nevadassa! Mitähän nyt neuvoksi? 
Haahuilimme hetken ja etsimme josko muista parkin pyöristä löytyisi pumppua... Mutta ei. Sähköautoille kyllä löytyi latauspisteitä, mutta ei yhden yhtä pyörän pumppua. Lähdettiin ajamaan varovaisesti ostaria ympäriä, josko sieltä löytyi jotain pyöräilyliikettä, mutta ei. Jatkettiin hieman eteenpäin omakotitaloalueen lävitse, josko siellä tärppäisi... Mutta ei. Tässä vaiheessa viimeistään pyörän rengas oli aivan tyhjänä ja kilometrejä edessä vaikka kuinka monta. Taluttaisinko koko matkan ja saapuisin hotellille tunteja myöhässä? Olimme juuri laittaneet nimemme nimittäin A4:n kokoiseen vuokrapaperiin, joka amerikan tavat tuntien oli pikkuprinttejä täynnä ja ajattelin jo, että nyt tuli kalliiksi pyörän vuokraus. Palautetaan ne paitsi myöhässä, niin myös rikkinäisenä.
Tiedän, karma is a bitch, mutta hyppäsin pyörän selkään ja vastatuulta uhmaten yritin päästä pyörällä eteenpäin. Tuntu niin pahalle pyörää kohtaan kiduttaa sitä tällä tapaa ja varsinkin kun ajattelin että en ikinä tekisi näin omalle pyörälle. Tunsin itseni ihan hirviöksi. Ja arvatkaa vaan miltä se on näyttänyt kun nitkutan menemään sellaisella lötteröllä renkaalla.
Nooh, meidän wholefoods-retkestä tuli tuona päivänä vähän pidempi. Oltiin reilusti yli tunnin myöhässä palauttamassa pyöriä, mutta olin sen verran tatti otsassa siinä vaiheessa ajaessani jalat maitohapoilla sillä pyörällä, että minun ei tarvinnut kuin mennä respaan näyttämään punaista naamaani ja pahoitella että olemme myöhässä... Ja en tosiaan ennättänyt pahoitella edes että pyörän kumi oli mennyt rikki, kun mieheni oli ennättänyt käydä jo selittämässä asian kun minä vielä jäin lukitsemaan pyörääni, niin respasta vaan todettiin että kaikki on ok. Pääasia että olette itse ok. He olivat enemmäkin pahoillaan siitä, kun heidän pyörä oli mennyt rikki meidän ajon aikana. Ja taas kirpaisi...
Tästä kaikesta huolimatta, tehtiin rohkeasti useampana päivänä samainen pyöräretki kauppareissuksi naamioituneena, tai toiste päin. Tilanne oli kuitenkin aika win-win situation molemmin päin. Saatiin tankattua hotellihuoneen jääkaappi (meillä oli oma keittiö huoneessa) ja samalla hyvä kuntoilu alle. Onneksi loput pyöräilyt saatiin polkaista paremmalla onnella ja ehjillä pyörillä.



Eikä tässä vielä kaikki. Intouduin tänään viimeinkin oikein ajan kanssa tutustumaan iMovien saloihin ja osaksi tulevaa yhteistyötä minusta tulee bloggauksen lisäksi myös satunnainen vloggaaja. Satunnainen sen vuoksi, että tosiaan toisinaan postailen myös videoita tänne reissuiltamme. Onneksi on tullut kuvattua myös liikkuvaa kuvaa jonkun verran nyt ympäri pallon reissultamme, joten lähdetään tällä käyntiin. Iiiiks ja nyt jänskättää. Mitäpä mieltä olette? Ajattelin pitää videopätkät aikalailla lyhyinä, noin puolen minuutin-minuutin mittaisina. Antakaa armoa aloittelijalle, jostain on kuitenkin lähdettävä ja noustava rohkeasti satulan selkään.




Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja mukavia pyöräilykelejä! Meillä starttaa huomenna viimeinen viikko täällä Kaliforniassa ja täytyy sanoa, että vähän kyllä kauhistuttaa. Ei aika voi mennä näin nopeasti. Vastahan me tännekin tultiin...


Eng // We did the cycling in Hawaii many times. Our goal was get to the Whole Foods Market. All worth it! Even with the broken tire on my bike...

Niinhän se on, että kun parisen viikkoa sitten landattiin tänne Los Angelesiin, niin olemme kiertäneet maapallon ympäri. Olimmehan täällä koko viime syksyn ja kun Losista lähdimme joulukuun ensimmäinen päivä kohti Suomea ja sieltä viikon kuluttua Hong Kongiin josta matka jatkui muualle Aasiaan. Aasian kautta Oseaniaan, aina palaten takaisin tänne henkiseen kotiini, niin maailman ympärihän tässä ollaan nyt menty. Ihan hurjaa! (ja sata hymiötä tähän)

Ollaan asuttu tämä aika Santa Monicassa, erään suomalaisen pariskunnan kodissa ja viihdytty enemmän kuin hyvin! Täältä on kävelymatka rannalle ja Main Streetille. Santa Monican 3rd Streetin promenaden ostoskatukaan ei ole kaukana, mutta ollaan amerikkalaisittain ajettu sinne parkkihalliin ja kierrelty jalkaisin muuten promea.