Otin viikko sitten, päivää ennen virallista vappuaattoa, varaslähdön vapun viettoon ystävieni kanssa, kun pyörähdettiin Tukholmassa 24 tunnin ajan. Aikataulu oli tiukka, lähinnä kukonlaulun aikaan olevien lentojen vuoksi. On todella päällikkö olo olla jo aamu seitsemältä Tukholmassa ja miettiä, kuinka monta tuntia onkaan vielä ennen hotelliin pääsyä. Moooonta. Saatiin kuitenkin vietyä laukut Micro hotellimme respaan jemmaan, ja näin ollen päästiin kevein kantamuksin Tukholman keskustaan pitkälle aamupalalle vaihtamaan kuulumisia ja odottelemaan kauppojen avautumista. Välihuomiona mainittakoon, että kyseistä Micro hotellia en juurikaan suosittele kenellekään. Sijainti toki oli ihan kelpo, mutta edes reilun sadan euron yöhintaan ei tosiaan kuulunut kuin pienen pieni huone, joka oli ilman ikkunaa ja wc-tiloja. Vaikka tämä kaikki oli jo tiedossa, saatiin aika hyvät naurut huoneeseen saapuessamme, haha! No, ajateltiin, että yhden yön nyt nukkuu ihan missä vain. Tai oikeastaan sen reilun viisi tuntia, mitä keikan ja aamulennon väliin nyt jäi.

Tukholma otti meidät aamun pienen sadekuuron jälkeen vastaan kauniilla auringonpaisteella, mutta hieman kolealla tuulella. Muutamaa vakkarikauppaa lukuunottamana meillä ei sen suurempia suunnitelmia ollutkaan, paitsi vierailla Kungsträdgårdenin puistossa ihailemassa kirsikkapuiden loistoa. Ja aivan ihania ne olivatkin! Voitaisiinko vastaavia istuttaa vaikka Töölönlahdelle tai Espalle..? Kysynpähän vaan.




 

Mutta itse illan keikka, mennäänpäs muutamalla sanalla siihen. Snäppiä seuraavat tietävätkin, että konserttiin oli hurjan tiukat turvallisuustarkastukset ja pitkät jonot ja siitä syystä pääsy Tele2-areenalle kesti todella kauan. Jouduttiin pokkana hieman oikomaan jonotustamme, kun kello näytti uhkaavasti sille, että missataan pian koko keikan alku. Eikä se jäänyt edes kovin kaukaiseksi ajatukseksi, sillä ennätettiin juuri kentälle, kun Adele aloitti kauniilla äänellään "Hello" -biisin. Olin ihan fiiliksissä, että keikka alkoi juuri tuolla biisillä ja jäätiinkin fiilistelemään se biisi kentän reunaan ja päätettiin vasta biisin jälkeen etsiä oma paikkamme kentältä, jossa kaikki tuolipaikat oli numeroitu.

Vikan biisin aikaan räjähti mahtava konfettisade ilmoille, mikä laski päällemme Adelen biisien sanoituksia... Aivan ihana päätös taitavan naisen keikalle, jota olisi mieluusti kuunnellut paljon pidempäänkin. Lisäksi välispiikitkin olivat lähes standup-komiikan tasoa, joten jos sulla on tulevalle kiertueelle liput takataskussa, niin hyvää on luvassa!





Artistilla tuntui muuten olevan lämmin suhde itse Tukholmaan. Hän on levyttänyt siellä usein ja kertoipa välispiikin aikana myös itkeneensä ja kumonneensa drinkkejä sydänsuruihinsa yksin, erään keskustan rantahotellin aulassa, useampi vuosi sitten. Tämä pikainen pyrähdys Tukholmassa ja keikkamatka oli reissu, joka kannatti tehdä! Kiitos matkaseuralle, puss och kram!

Seuraa Seven Seas -blogia ja seikkailuita myös seuraavissa kanavissa:

Instagram I facebook I Twitter I YouTube  

Eng // Week ago I went to Stockholm to see Adele live! It was all worth it! I love it!

...tähän on kyllä lisättävä myös matkailu. Kaikki muu onkin turhaa. Onneksi purjehduksessa yhdistyvät molemmat. Siinä missä toiset lähtevät maailmanympäripurjehdukselle, toiset opettelevat vasta ensimmäisiä askeleita tulla purjehtijaksi. Kuluneen talven aikana kävimme ensiksi saaristolaivurikurssin ja nyt viimeisimpinä rannikkolaivurinkurssin, jonka valtakunnallisia koetuloksia odotellaan vielä kuukauden ajan. Tunneilla on kuitenkin istuttu ja jotain yritetty oppiakin. Olikin siis itsestään selvää, kuinka tulevaa kesää ja jäiden sulamista on odotettu. Nyt halutaan hyödyntää oppimaamme ja todellakin nyt ymmärrän paremmin venekuumeilun ja siihen liittyvät asiat - sillä kuten sanottua, kaikki paitsi purjehdus on turhaa...


 


Palaan aikaisemmin kirjoittamaani ja siihen fiilikseen mitä on palata maailmanympärireissulta yhteen satamaan, kotiin. Onneksi kuitenkin purjeveneen pulleat purjeet jatkoivat meidän seikkailua uusiin satamiin viime kesänä saavuttuamme ja en malta odottaa minne tänä kesänä päädymmekään. Sillä totuus on, että se uusiin satamiin tutustumisen tunne, ei ole kadonnut minnekään. Oikeastaan sen tarve on vaan korostunut.





Seuraan suurella mielenkiinnolla Meretniemen perhettä ja heidän Sail Foor Good-projektia. Tämä perhe on niin rohkea, että he lähtevät kaikkiaan kuudeksi vuodeksi seilaamaan maailman ympäri, purjeveneellä. Ihan mieletöntä! Voin vain omasta vajaan vuoden kokemuksesta arvuutella, kuinka tuollainen reissu tulee muuttamaan heitä ihmisinä. Siis sitä, kuinka asioista ajattelee. Tai tietysti voin vain puhua omasta puolestani, mutta niin tapahtui ainakin minulla. Ja ne ajatukset voi ymmärtää vain joku toinen, joka on kokenut saman. Elänyt saman.
 
Meretniemen erästä Kauppalehden haastattelua lainaten ”Navigointi on perusmatematiikkaa.” No joo, se siinä itselleni sen tuskan tuottikin. Mutta kun ajattelen heidän lapsia, jotka seilaavat veneellä kuusi vuotta, tämä lause ilahduttaa;  ”Kun lapset kysyvät, milloin ollaan perillä, annan merikartan käteen ja sanon: laske itse”, Tuomo Meretniemi hymyilee. - Ajatelkaa, he oppivat tuon kaiken nastan käytännön harjoitteilla. Mielestäni aika siistiä!

Itse saan tahkota vielä tovin käytäntöä että yllän lähellekään sitä tasoa, jolla seilattaisiin maailman ympäri. Jostain on kuitenkin aloitettava ja meillä tämän kesän veneilekausi alkoi eilen. Se oli aika jees.

Tässä vene on juuri laskettu Kaivarin rantaan ja siihen nostetaan mastoa pystyyn.

Opin tänä keväänä muun muassa maalaamaan veneen pohjan.

 

Ja mikäli mahdollisuus suotaisiin ja taidot ja opit olisi kohdillaan, toivoisin omaavani saman määrän rohkeutta kuin tämä perhe ja lähtisin.
Oppimisen kannalta on lohdullista ajatella, että jos veneen saa vesille jo toukokuun vaihteessa, niin pitkälle syyskuuhun mennessä on ennättänyt jo useamman uuden seikkailun tehdä ja oppia taas hieman enemmän harrastuksesta nimeltä purjehdus.

Tässäkin jutussa mainitusta maailmanympärimatkalta palaamisen fiiliksistä kirjoittelin aikaisemmin täällä.

Eng // It´s all about sailing...

Kiitos kaikille jotka ottivat osaa "Turvallisesti internetin valtateillä - kotona ja maailmalla" -postauksessa olleeseen arvontaan. Ja kiitos tietysti myös kaikille jotka kommentoivat aiheeseen liittyen. Keskustelu aiheen tiimoilta on aina virkistävää ja tärkeää.

Lupasin postauksessa arpoa yhdelle onnekkaalle F-Securen lahjoittamana tietoturvaa vuodeksi! Voittaja saa käyttöönsä F-Secure Freedomen (3-laitteelle 1 vuodeksi, arvo 49,90 €) sekä F-Secure SAFEn (3-laitteelle 1 vuodeksi, arvo 59,90 €). Siispä erittäin kattavan paketin tietoturvaa usealle eri laitteille. Osallistuminen päättyi kuluvan viikon keskiviikkona ja nyt onnetar on tehnyt työtään ja arponut voittajan käyttäen random.org:ia. Ja taddadadaa! Onnellinen voittaja on...



henkilö nimimerkillä Elise. Onneksi olkoon! Kurkkaathan meiliboxiisi, olen nimittäin laittanut sinulle meiliä, mutta jos se ei jostain syystä tavoita sinua, niin voit olla myös minuun yhteydessä osoitteeseen sanna(@)studiosmag.fi. Huom! Mikäli en tavoita voittajaa viikon kuluessa (lauantaihin 23.4) mennessä, joudun arpomaan uuden onnekkaan.

Lohdutuspalkintoa teille kaikille muille, joita arpaonni ei tällä kertaa suosinut, vinkkaan menemään näille sivuille ja lataamaan käyttöönne ilmaiseksi F-Securen Freedomen (kahdeksi kuukaudeksi veloituksetta) ja/tai SAFE-ohjelman 4 kuukaudeksi veloituksetta!

Onnittelut vielä kertaalleen voittajalle!


*Postaus yhteistyössä F-Securen kanssa.

Eng // ...and we have F-Secure lottery winner!

Pyörähdin viime viikolla Tukholmassa tai siis Tukholman risteilyllä, kuten monet varmasti saattoivat huomata mm. snapchatistani tai instagramistani. Meidän risteily lähtikin heti vauhdikkaasti käyntiin, kun ystäväni kanssa siirryttiin, samaan aikaan kun laiva irtautui satamasta, Atlantis Palace yökerhon tiloihin, joka toimii Grease-musikaalin näyttämönä. Siellä meitä odotti Premium-paikoilla kello viisi alkavaan esitykseen tapakset ja piccolo-kuohuviinit. Kippisteltiinkin heti alkajaiseksi arjen kääntymistä juhlaksi ja vóla! risteilylomamme oli alkanut! Hassua, että hetki sitten istuin vielä matkalaukkuni kanssa ratikassa matkalla satamaan, ja näin pian voi päästä aivan toisenlaisiin tunnelmiin - tällä kertaa 50-luvun tunnelmiin, Silja Serenadella ja Symphonylla pyörivän Grease menestysmusikaalin tahdissa!
 

Musikaalin voit tilata etukäteen mm. suklaakonvehteja tai tapaksia ja kuovuvaa, jos mieli tekee.

Kuvakreditit tästä ja kahdesta edeltävästä kuvasta Tyhjä ajatus-blogin Sarandalle, jonka kanssa katsoimme musikaalin ennakkoon Siljan pressitilaisuudessa.

  

Tälläisen esityksen jälkeen pitää aina hetki haukkoa henkeä, sillä onhan se huikeaa nähdä tanssia, laulua ja näyttelemistä yhdellä otolla suoraan nenän edessä. Sopivasti noista tahdeista alkoi juhlafiilis ja hyvä mieli nousta entisestään. Jo väliajalla mietin, että on tosiaan ammatinvalintakysymys päätyä esiintymään yleisölle joko Grease-musikaalin laivalla, teatterin lavalla tai vaikkapa nyt Broadwaylla. Pisteet kaikille näyttelijöille rohkeudesta! Minusta kun ei olisi tuohon. Nautin toki yleisön puolella olemisesta.


Kun risteily oli korkattu sata lasissa ja helmat korvissa käyntiin, siirryttiinkin seuraavaksi illalliselle buffetin puolelle. Eikä minkä tahansa buffetin vaan Grande Buffetin. Sitä ennen kerättiin nelihenkinen porukkamme kasaan ja hilpastiin kannelle ihailemaan ihanaa auringonlaskua. Sää näytti täydellisen kesäiseltä, mutta voin kertoa että aivan siltä se ei tuntunut. Aikamoiseen tuulikoneeseen tuolla sivukannelle nimittäin joutui, mutta se ei hyvää fiilistä latistanut ja saatiin parit selfietkin aikaiseksi tuulenpuuskista huolimatta. Ja ne maisemat, aivan kuin keskikesällä!




 










  
Mainitsinko jo jotain ruokailusta? No eihän risteilystä voi puhua, ellei mainitse niitä kaikkia herkkupöytiä jota siellä on tarjolla. Menomatkan kruunasi ehdottomasti Grande Buffet, jonne meillä oli varattuna jälkimmäinen eli viimeinen kattaus. Paluumatkalla istuttiin iltaa italialaisessa Tavolata ravintolassa ja jälleen kerran saatiin seuraksemme upea auringonlasku. Monipuolinen buffet-pöytä valtavine valikoimineen ja juustoineen ylsi tällä kertaa omaksi suosikikseni. Sen sijaan aamupalaan buffetin puolelle olisin toivonut vielä jotain. En tiedä tarkalleen mitä olisin kaivannut sinne lisää, ehkäpä illallisella tarjottuja smoothieita, salaatteja sekä avokadoa, joka oli iloinen yllätys illallisen puolella. Aamupalaherkuttelijana siis jotain jäi vajaaksi, mutta tunnustaudunkin aika vaativaksi sen osalta.











   
Itse Tukholman kaupungissa pyörähdyksemme jäi vain muutamaan kauppakäyntiin keskustassa, tosin ihan antoisia käyntejä nekin olivat. Suuntasimme nimittäin takaisin laivalle jo hyvissä ajoin, sillä edessä meitä odotti vierailu komentosillalla. Tuolla korkeuksissa olevassa tilassa, joka itseasiassa ulottuu muutaman metrin laivan reunojen ulkopuolellekin.
Kysymyksiä tuli vierailun aikana useita, ja ihmettelinpä ääneen myös ikkunoissa olevia pyyhkimiä, että eiväthän aallot niin korkealle lyö? Mutta kuulemma toisinaan tulee roiskeita ihan noinkin ylös saakka ja Itämeren korkeimmat mitatut aallot ovat kuulemma olleet 10,2 metrisiä. Lisäksi näin viihdepurjehtijana, pisti korvaan huomio, että tämän kokoinen alus ei voi pysähtyä saaristossa jos satut törttöilemään reitillä. Ja kakkoseksikaan ei olisi kiva jäädä. Tämä siis tärkeäksi huomioksi itse kullekin veneilijälle.

Näillä vipusilla kapteeni tekee taskuparkin satamissa.

Ahoy! Tämä ruori on muuten pelkkää kulissia, mutta varmasti yksi kuvatuimpia asioita komentosillalla. Oikeastihan tälläistä laivaa ohjaa automatiikka ja valvovat perämiehet.

Risteilyt ovat kyllä kiva piristys arkeen ja sopivasti sammuttavat matkailun janoa. Vaikka juhlat jatkuisivatkin pikkutunneille saakka, siltikin risteilyltä palataan yleensä hymyssä suin takaisin kotiin. Kiitos matkaseuran ♥

Mikäli kiinnostuit Grease-musikaalin näkemisestä, niin se pyörii tosiaan Silja Serenadella ja Symphonylla 31.5.2016 saakka, kuutena iltana viikossa. (Esitys sisältyy matkan hintaan). Katso lisätiedot täältä.


*Grease -musikaaliristeily toteutettiin yhteistyössä Silja Linen kanssa.

Eng // Ahoy! We had crazy fun at the Grease musical cruise by Silja Serenade.

Olen lähdössä merille, taas. Tällä kertaa aluksena toimii Silja Serenade. Lähdetään kaveriporukalla katsomaan Grease-musikaalia, joka on vallannut Tukholman laivat. Katsotaan, josko päästäisiin käymään myös komentosillalla. En ole sellaisella nimittäin koskaan vieraillut.

Täällä etelässä asuessa saa kyllä elää siinä mielessä etuoikeutetusti, kun satama on niin kovin lähellä. Ratikka vie suoraan satamaan ja yleensä risteilymatkan saa aika edullisesti. Muutenkin maailman mittakaavassa Suomessa risteillään paljon, siis ainakin minun mielestäni. Ollaan oikeastaan aika etuoikeutettuja kaikki, että meillä on kelluvia viihdealuksia moneen lähtöön ja monesta eri satamasta. Kaikkialla ei suinkaan ole näin. Olen nimittäin muutaman Jenkin vienyt ensimmäistä kertaa laivaan, matkatessamme Tukholmaan. Heille risteilyelämä oli ihan uusi kokemus, joka sai ajattelemaan, että eihän kaikkialla tosiaan olekaan näin aktiivista risteilyelämää kuin meillä Itämerellä. Tästä muistuikin mieleeni, kun ensimmäisen kerran risteiltiin Karibialla ja Fort Lauderdalessa ennen alukseen astumista on tehtävä checkin, jossa tiedustellaan, onko henkilö risteillyt koskaan aiemmin ja jos vastaat kyllä, niin sinulta kysytään, että kuinka monta kertaa? Hih, sellaiseen kysymykseen on varmaan monen suomalaisen vaikea vastata oikein tai edes heittää oikeaa kymmenlukua -  ollaanhan me nimittäin aikamoista risteilykansaa.








Oma kevääni on mennyt lähinnä haaveillessa purjehtimisesta ja siihen liittyen opiskellen rannikkomerenkulkua. Tämä on jatkoa syksyllä käydylle saaristomerenkulunkurssille. Olen ihan pirun onnellinen, että sain suoritettu tuon ensimmäisen kurssin. Toisen kurssin tentti onkin vielä edessä, joten sen suhteen en uskalla vielä juhlia. Kunhan loputkin jäät sulaa ja kelit vähän vielä paranee, niin päästään käsiksi oman veneen kesäkuntoon laittoon. Se onkin ensimmäinen kerta, kun todistetaan itse veneemme lasku vesille. Lähipäivät näyttävät että saadaanko vene vesille uhkarohkeasti sopivasti juuri vapuksi!













Postauksen kuvat ovat uudistuneen Silja Europan ensimatkalta, sitten Australian paluun, jolloin Silja Line järjesti pressimatkan Tallinnaan. Sää oli tuolloin aivan uskomattoman keväinen ja kannella tarkeni hyvin ilman takkia. Saas nähdä, minkälainen sää meitä nyt risteilyllä odottaa ja perillä Tukholmassa. Kippistän nyt jo kuitenkin virtuaalisesti ja toivotan tämän myötä kaikille makoisaa viikonloppua! Tällä laivakoiralla se alkoi n-y-t.


Eng / Ahoy! I´m ready for cruise!