Amerikassa on useita suurkaupunkeja, jotka ovat tunnettuja ympäri maailman. Ja sitten on satoja niitä kaupunkeja, joista harvemmin kuulee tai tietää mitään. Columbuksen asukasluku lähentelee kuitenkin 900 000, ollen 14. suurin kaupunki Amerikassa. Mutta kuinka moni suunnittelee lomaansa sinne?
Meille pysähdys Columbuksessa oli puhtaasti välietappi matkalla tunnetumpaan Chicagoon. Näitä kymmenen vuotta vanhoja postauksia lukiessa täytyy kyllä mainita, että vuonna 2009 ei selvästi vielä eletty luomu-buumia. Ilmeisesti Columbus on kuitenkin ollut ensimmäisiä paikkoja, jossa olen törmännyt ravintolakonseptina orgaaniseen ravintolaan. Tietämättäni olen siis ollut ravintolassa, jonne nyt haluaisin ja joka on nyt täysin normaalia. Kymmenessä vuodessa tässä asiassa ollaan harpattu marginaalista mainstreamiksi.

Muistan vieläkin miten siistiltä tuntui aloittaa roadtrip virallisesti. Kääntää vuokra-automme nokka kohti Intersate 95:sta määränpäänä vallan ydin, Washington D.C. Suunnistimme perille Nokian Here -kartan avulla ja löysimme itsemme tästä pienestä kaupungista vajaan kuuden tunnin kuluttua. New Yorkin vilinä oli jäänyt kauas taakse. Manhattanin pilvenpiirtäjät vaihtuivat näihin ikonisiin tv:stä tuttuihin rakennuksiin ja monumentteihin.

Vierailin Coney Islandilla ensimmäisen kerran vuoden 2009 roadtripillä. Kävimme silloin paikalla aika pikaisesti. Kukapa olisi silloin tiennyt, että vuoden 2014 maailmanymärimatkalla asuisimme vajaan kuukauden Brooklynissa ja tästä Brooklynin eteläpäässä sijaitsevasta huvipuistorannasta muotoutuisi meille sunnuntaikävelyrutiinin näyttämö. Näin kuitenkin kävi.

Coney Islandille pääsee kätevästi metrolla. Manhattanilta matkaan kannattaa varata reilu tunti. Talviaikaan en osaa sanoa, onko Coney Islandilla mitään toimintoja, mutta vielä syyskuussa (2014) siellä vietettiin täyttä kesää. Jätskitötteröt tekivät kauppansa ja Coneyn suosituimpaan sapuskamestaan Nathan-hodarille kertyi tasaisesti jonoa. Täällä järjestetään muuten vuosittain legendaarinen hodarien syöntikilpailukin. Mennäänpä kuitenkin kuvien jälkeen vuoden 2009 blogimerkintöihin.

Lukiessani läpi kymmenen vuotta sitten kirjoittamiani postauksia menneeltä roadtripiltä, en voi olla ihmettelemättä, kuinka hurjan paljon tällä matkalla on näemmä shoppailtu. Hämärästi mielikuviin alkaakin piirtyä se näky miltä meidän Dodge Grand Caravanin takapenkki alkoi näyttää, kun matkaa oli taitettu tovi. Tuohon aikaan ei näemmä matkustettu pelkillä käsimatkatavaroilla, (mitä muuten meistä neljästä jokainen nyt suurimmaksi osaksi tekee), sillä jo New Yorkissa osa ajasta käytettiin pelkästään shoppailuun. Kuviteltiinkohan me, että Amerikasta loppuvat kaupat kesken? Lähdetäänpä nyt siis ostoksille Manhattanille ja vähän myös kävelylle Central Parkiin ja muutenkin tutustumaan helteiseen New Yorkiin! Shoppailuja tärkeämmäksi näinä päivinä nousi kuitenkin yhdessä vietetyt hetket ja tämä eeppinen auringonlasku Brooklynin puolella. Käytettiinkö muuten kymmenen vuotta sitten sanaa eeppinen?

Tänään, tasan kymmenen vuotta sitten aloitimme viiden viikon mittaisen roadtripin halki Amerikan. Matkamme alkoi itärannikolta, New Yorkista, minne saavuimme tiistai-iltana. Ennen Manhattanille hyppäämistä voisin kuitenkin esitellä meidän matkaseurueen, joista kirjoitan kymmenen vuoden takaisissa blogipostauksissa hyvin tuttavallisesti ja heidän omilla nimillään. Syytä siis esitellä heidät, jotta matka Amerikan halki sujuu rattoisammin. Matka taitettiin siis kahden pariskunnan voimin; minun ja mieheni Pekan sekä hänen veljensä Anssin sekä hänen tyttöystävänsä Hennan kanssa. Edellisessä aloituspostauksessa näitkin meistä yhteiskuvan.