Viime viikonloppuna pakkasimme kimpsut ja kampsut veneeseen ja perjantaisen sateisen päivänpäätteeksi lähdimme purjehtimaan kohti Helsingin Kaunissaarta. Chattailimme koko päivän ajan reissuseurueemme kesken, että mitenhän meidän mahtaa käydä säiden puolesta. Ennusteiden mukaan iltaa kohden pitäisi kirkastua, mutta jotenkin tänä kesänä on hieman luotto heilunut noiden sääennusteiden suhteen. Rohkeasti treffasimme kaikki päivänpäätteeksi satamassa ja kunka ollakaan, aurinkohan se siellä alkoi paistella ja hyvät tuulet siivitti meidät aikalailla ennätysvauhtia kohti Kaunissaarta.

Kaunissaari sijaitsee noin 22 kilometrin päässä Helsingistä itään, Sipoon saaristossa. Olimme valinneet sen kohteeksi hyvien palveluiden vuoksi, meidän ensimmäiselle yön yli veneretkelle. Kaksi kilometriä pitkältä ja 800 metriä leveältä saarelta löytyy mm. luontopolku, viisi keittokatosta, ravintola, vuokrattava sauna, mökit ja soutuveneet, sekä leirintäalue. Toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin Kaunissaareen on myös laivayhteys Vuosaaresta. Matka suuntaansa kestää 60 minuuttia.
Meidän menomatka purjeilla Kaunissaareen kesti vajaan neljä tuntia. Ennätettiin perille juuri sopivasti ennen hämärän tuloa.





 
Menomatka saareen sujui itseasiassa todella nopeasti. Kaikki oltiin ihan innoissamme tulevasta ja päivällä ennakkoon kokkaamani illallinen odotteli veneen pienessä keittiössä jo lähes valmiina. Merillä tulee nälkä helposti! Rantauduttiin helposti vierasvenelaituriin, jossa oli useampi paikka onneksi vielä vapaana. Näin purjehtijan alkuna, on aina yhtä jännittävää saapua uuteen satamaan ja yrittää saada oikeaoppisesti vene kiinni laituriin.
Lähdettiin nälkää uhmaten heti perille päästyämme vielä tutustumaan Kaunissaareen. Hetki ennen auringonlaskua oli todella kaunis ja saari näytti todella valloittavalta. Telttailijoita oli yllätyksekseni todella paljon liikenteessä ja toisaalta, saaren nyt nähtyäni, en ihmettele sitä lainkaan. Kaunissaaren kalliot ovat upeita paikkoja ihailla merta ja meidän tapauksessa saaren toiselle puolelle laskevaa aurinkoa. Kävelimme sen verran vielä saarta ympäri, että löysimme infopisteen, josta saimme ostettua venepaikan yöksi. (Venepaikka kustantaa 13 euroa / yö).
 


Illallisen, joka venyi lähes keskiyöhön sekä päivän merilläolon ja jälkkäriherkkujen jälkeen oltiinkin kaikki aika valmiita unten maille. Veneessä nukutti kyllä todella mukavasti ja mikä parasta, aamulla sai herätä näihin maisemiin. Aika bueno!


Auringosta nauttimisen ja pitkän aamiaisen jälkeen, sekä lämpimien vaatteiden pukemisen jälkeen alettiinkin suuntaamaan kohti Helsinkiä. Vaan paluumatka ei sujunutkaan yhtä sukkelaan kuin menomatka. Edessä oli todella haastavat tuulet, jotka olivat kyllä tiedossa jo etukäteen. Paluumme kesti lopulta melkein kuusi tuntia ja siinä ajassa ennätti viimassa jo kylmäkin hetkellisesti tulemaan. En muista kyllä kesää, jolloin olisin näin paljon viihtynyt talvitakissani sekä pipossani. Hah, jos tosiaan aikaisemmin kuvittelin purjehduksen Suomessa olevan bikineissä kannella auringonottoa, niin nyt on viimeistään nekin luulot karissut. Tältä näyttää siis about todellisuus merillä, Suomessa. Hanskatkin meillä kaikilla yleensä on. Nyt ne on taidettu riisua pienen karkkitauon ajaksi. Siltikin, todellinen purjehduskärpänen on meitä päässyt puraisemaan ja tämä tuleva loppukesäkin vietetään sitkeästi vesillä. Onneksi satamien poukamissa tarkenee jopa ottaa aurinkoa, että pienenä lohtuksen sanana, ei se koko ajan ihan niin viileää ole ollut. Ehkä.



Miltäs ne pulleat purjeet ja Kaunissaari vaikuttaa? Onko sinulle paikka kenties jo entuudestaan tuttu?


Eng // Sailing trip with friends to Kaunissaari island, Helsinki.

Viimeiset viisi päivää ovat sujuneet lähes lentämällä. Saatiin kauan odotettuja vieraita Los Angelisista kotiimme ja yritettiin näyttää heille meidän tavallista elämää täällä kotona, Helsingissä. Sillä sitä he juuri halusivat, eiväthän he olleet ensimmäistä kertaa täällä pohjolassa. Pohjoismaassa nimeltä Suomi, sillä tulipahan viikonlopun aikana kerrattua sekin että Suomea ei varsinaisesti voi lukea mukaan Skandinaviaan(!).

Kalifornia ystäviemme lento perjantaina oli pahasti myöhässä, siispä suunniteltu hurvittelu Lintsillä jätettiin suosiolla välistä. Ensimmäiseksi Suomeen saavuttua ihmeteltiin illan valoisuutta. Vaikka olivathan he siihen jo hieman tottuneet, melkein viiden viikon aikana, toisaalla Euroopassa. Sormet ristissä itse toivoin että Suomen kesä näyttäisi nyt parhaat puolensa. *ei sadetta joka päivä, kiitos*
Lauantaisen Hakaniementorilla shoppailun ja Ruohonjuuressa vierailun jälkeen otettiin kurssi kohti Lohjaa ja ystäviemme mökkiä. Eihän Suomireissu olisi mitään ilman saunaa järvenrannalla ja aitoa mökkikokemusta, vihtoineen/vastoineen. Ja sehän me todentotta saatiin aikaiseksi, sateen ropinoineen kaikkineen. Talviturkkikin lähti lähes kaikilta ja voinpahan vaan sanoa, että olipahan kylmää yöuintia. 
Onneksi aurinko muisti pilkahdella kuitenkin hetkittäin, jolloin maisemat olivat kyllä huikeat. Juuri niin, kuin ne suomen kesässä parhaimmillaan voi vain olla.

Heräsin yöllä kello 03:58 ja nappasin tämän kuvan auringonnousun aikaan.

Oman twistinsä muuten vieraiden kestitsemiseen toi se, että kaverit ovat vegaaneja. Ei mikään mahdottomuus LA:ssa, mutta hieman joutui miettimään asioita uusiksi täällä. Paitsi että, suureksi yllätykseksi kaikki osoittautuikin todella helpoksi. Helsingin Kalliosta löytyy lähes kaikki tarpeellinen apu vegaaniruokien tekoon ja tulipa sitä tehtyä vieraille muun muassa vegaanisia karjalanpiirakoita, lettuja (kahdesti), soijarouhe nachoja ja falafel-pyöryköitä kasvisgratiinissa. Lisäksi mökillä tehtiin porukalla itse seitania, josta jokainen sai rakentaa haluamansa hampurilaisen mökin isännän itse tehtyihin sämpylöihin. Mikään näistä ei ollut mahdoton rasti ja avasi sillä tapaa silmiäni, että esimerkiksi lätyt onnistuu jatkossa tehdä vallan hyvin ilman kananmunia ja maitoa, siis tavan maitoa. Ja ei huolta, vieraamme saivat myös aitoja ravintolaelämyksiä kun vierailtiin mm. Soi Soissa sekä Silvoplee kasvisravintolassa. Lisäksi pääsin viimeinkin vierailemaan keskustan Ekolossa, joka on kokonaan vegaaninen ja avattu sillä välin kun olimme reissussa. Iso suositus muuten paikan "lihiksille" sekä possumunkeille. Ihan kipeen hyviä olivat!

Mutta takaisin nähtävyyksien ja elämysten pariin. Tällä kertaa esittelimme vieraille Helsinkiä vähän erilaisesta perspektiivistä, mereltä käsin. Merellinen Helsinki on nimittäin jotain todella upeaa ja onneksi sadepilvet pysyivät loitolla ja päästiin kunnolla purjehtimaan Pihlajasaaren ympäri, Kauppatoria moikaten ja tietysti Kaivopuiston ja USA:n suurlähetystön ohitse.
Ainut vaan että tänä vuonna suomen kesä vaatii pipoja ja toppatakkia, jotta merillä tarkenee. Onneksi niitä riittää omasta takaa ihan lainattavaksi saakka. Sellaisia eivät nimittäin Kalifornian asukit olleet tajunneet pakata mukaansa. Eikä voi kyllä syyttää heitä.




Mikä parasta, (huonohko) sää ei haitannut meidän vieraita lainkaan. Kuultiinpa jopa pariin otteeseen ilon kiljahduksia kun sade alkoi, koska Kaliforniassa sade olisi pelkästään hyvä asia. Hetken jälkeen he tajusivat, että me ei ehkä ollakaan asiasta yhtä innoissaan. Lupasinkin jatkossa ohjata kaikki sateet mieluusti Kaliforniaan. Eihän ketään haittaa vaan?

Lisäksi meidän vieraat eivät voineet välttyä ylisanoista mitä tulee suomalaisia kohtaan. Ollaan tälläinen ihmeellinen kansa, jossa näyttää ulkopuolisen silmin että kaikista pidetään hyvää huolta, koulut on ilmaisia ja kaikki on fiksuja ja puhuu monia kieliä. Kodit on nättejä ja kaikki toimii minuutin tarkkuudella. Kuulemma sää on vain asia, joka mättää.
Noh, onneksi vierailu Vaasankadulla raotti todellisuutta sen verran, että vaikea oli puolustella sitä minkä helvetin takia yksi alaston mies juoksi kultainen naamio kasvoillaan keskellä tietä perjantai iltana. Koska Suomi.

Tästä ja/tai kaikesta huolimatta, Suomi on yksi heidän suosikkimaitaan. Ja sehän sopii. Aiotaan jatkossakin nimittäin harjoittaa vuoroin vieraissa vierailua. Meidän seuraava reissuhan Kaliforniaan on aika lailla piakkoin. Onkos siitä ollut puhetta? ;)


Eng //  We got guests from Los Angeles, California and spend with them fun five days here in Helsinki, Finland.

Eilen juhlittiin Töölönlahdella Hakuna Matata SUP Rentalin SUPbailuja ja kotiinpaluujuhlia - siis Tuk Tuk Travellersin kotiinpaluujuhlia. Pojat tuk tukin takana, eli Juho ja Pyry, halusivat perustaa Suomeen katukeittiön ja päättivät hakea tuk tukin Thaimaasta ja ajaa sen Suomeen. Kolmen kuukauden reissu venyi lopulta yhdeksän kuukauden seikkailuksi, josta ei tarinaa kuunnellessa käänteitä puuttunut. Nyt kuitenkin tuk tuk on Suomessa ja eilen Töölönlahdella sen katukeittiöstä tarjoiltiin sekä kana- että kasvisruokaa. Unelmat on tehty toteutettaviksi, se jos mikä oli meissä yhteistä! Ja hah, näemmä myös yhdeksän kuukauden reissu myös.
Kotiinpaluujuhlat sattui siis sinänsä aika osuvasti omalle kohdalleni, sillä eräänlainen kotiinpaluujuhlahan tämä oli henkilökohtaisesti minullekin. Olinhan eiliseen mennessä ollut vasta vuorokauden Suomessa, joten olipa aika huikea palata suoraan tuttujen asioiden äärelle, nähdä ystäviä ja tuttuja matkabloggaajia sekä tietysti päästä hieman kokeilemaan taas suppailua, Suomessa.




Tuossa ylemmässä kuvassa näkyykin muuten tuo poikien Suomeen ajama tuk tuk. Aika huikeaa, ei voi kyllä muuta todeta! Tuk tuk toi mieleeni Thaimaan ja muutenkin aikamme Aasiassa. Päälleni laittamani Havaijilta ostettu huppari sen sijaan löysi heti Hawaii-siskon vierelleen, kun Ullalla oli suunnittelematta samantyyppinen huppari päällä. Siis eihän tähän voi muuta todeta kuin Great minds think alike... You know. Mutta voi että oli huikeaa nähdä näitä ystäviä pitkästä aikaa!

Tästä on hyvä jatkaa kesää Suomessa! Vielä ehkä jos saisi toivoa, niin lämpotilat voisi kivuta hivenen ylemmäs. Siltikin nämä valoisat pitkät illat on kyllä aivan parhautta! Eikä haittaa yhtään herätä jet lageissaan aamu neljältäkään, kun ulkona on jo valoisaa. Suomen kesä, I´m ready!


Eng //  It feels good to be back in Finland. I already went to do some SUP - thanks to Hakuna Matata SUP Rental in Töölönlahti.


Osa kuvista Deep Red Blue (Kea) sekä 50 State Puzzle (Ulla), kiitos. 

Kulunut kesä oli huikea! Ja Suomi ei todellakaan ollut yhtään pöllömpi paikka viettää kesää. Nyt varsinkin kun tiesin, että lähdemme pidemmälle reissulle, yritin ottaa kaiken irti tästä rakkaasta kotimaasta! Tämä on oodi Suomen kesän monimuotoisuudelle ja sen kauneudelle!

Helsingin edustalla parasta on meri. Kesällä voit vaikkapa työpäivän päätteeksi lähteä veneajelulle... Saaristot kaupungin edustalla ovat upeita ja on jännää veneillä isojen Karibian risteilyaluksien lipuessa ohitse horisonttiin. Kimalteleva merenpinta ja lukuisat purjeveet täyttävät kanvaasin. Kyllä merillä on ihanaa! 
Kesäisin rannoista ja laitureista tulee toinen olohuone kaupunkilaisille. Nappaa lähiravintolasta take away ja ihaile auringonlaskua laiturin nokassa kaveriporukalla. Kippistä kesälle ja nauti! Sillä voiko mikään olla parempaa kuin ajaton lämmin kesäilta...?



Seikkaile urbaaneissa kahviloissa, notku riippumatoissa, käy Lintsillä maailmanpyörän korkeuksissa ihailemassa kaunista Helsinkiä. Tai lähde kauemmaksi festivaaleille. Suomen kesä on täynnä erilaisia kyläjuhlia ja isoja festivaaleja. Ruisrock yksi parhaimmista, Helsingin Flowta unohtamatta! Pyöräile töihin, kavereille, toiseen kaupunkiin tai Tervasaareen auringon ottoon ja vuokraa sup-lauta ja suppaa sillä auringonlaskuun kaupungin edustalla. 


Keski-Suomessa ja Savon seudulla kesäyötkin ovat muuten paljon valoisempia kuin ihan täällä etelässä Helsingissä. Lapin taikaa en ole koskaan kesäaikana kokenut, mutta se mahtaa olla huikeaa, kun jo Savon kohdilla kello menee sekaisin valon määrästä. Silloin ei  ole oikeastaan väliä loimutatko lohta päivällä vai myöhään illalla. On joka tapauksessa yhtä valoisaa. Kärpäsiä ja pörriäisiä surraa ympärillä, ja vaikka ne hieman kesällä ärsyttävätkin niin tulee se aika syksyllä, kun niitä oikeastaan alkaa jo kaipaamaan.

Vastapainoksi edelliselle postaukselleni on pakko päästä hehkuttamaan miten yhtä siistiä se suppailu on myös täällä Suomessa. Toki meri ei ole yhtä turkoosi, mutta nykyistä kotikaupunkiani ja sen upeaa rantaviivaa vanhoine Jugend-taloineen ja jäänmurtajineen Katajanokan edustalla on vaikea pistää paremmaksi. Keskiviikko illan sääkin oli aivan upea ja meidän kolmen tunnin sup-lautojen vuokraus ajoittui auringonlaskua alkavaan aikaan, jolloin kaikki värit näyttäytyvät ihan erilailla kuin keskipäivällä.
Matkaseuraksi meille merelle kantautui Kaisaniemenpuistossa musisoiva Stevie Wonder, sekä paluumatkalla Stadionilta kantautuvat kirkumisen äänet, jotka paljastuivat myöhemmin tulevan Robinin keikalta. Kyllä kaupungin äänien äärellä suppaaminen on elämys!
Kolme tuntiakin meni aika lailla nopeasti, kun otettiin suhteellisen rennosti melominen ja käväistiin Töölönlahdelta kiertämässä Tervasaari edes takaisin. Matkakilometrejä kertyi hieman reilut seitsemän.







Kiitos kanssasuppaajat kuvista ja ennen kaikkea seurasta. On huippua löytää uusi hauska harrastus, jossa fiilis on niin paljon läsnä. Ja ensi viikolla tietty uusiks!
Ja ai niin, pulahdettiinko laudalta? Ei tälläkään kertaa. Tosin Tervasaaren edustalla tuli jo aikamoisia aaltoja ohi menevistä veneistä. Aaltojen heilutellessa voi vaikka mennä polvilleen laudan päälle. Tällöin meno on vakaampaa. Yllä olevassa kuvassa taidetaan tosin vaan pitää juoma- tai kuvaustaukoa, koska hymyilyttää noin...

Tänään piti ottaa kaikki irti vielä tästä kesästä, siis toukokuun viimeisistä hellepäivistä. Uskaltauduin nimittäin päivällä katsomaan sääennusteita ja klups!meinasi leuka tipahtaa... Plus kolme astetta, whaaat?! Tämän tiedon valossa agendalla oli siis heti töiden jälkeen hypätä Jopon selkään kartuttamaan kilometrikisaan ajokilometrejä, nautiskella auringonsäteistä sekä fiilistellä tämän kesän tuomaa hyvää oloa. 
Suuntasin Helsingin baanalla. Siis sille baanalle, joka avattiin viime kesänä (oliko se muuten viime kesänä?), ja joka upeasti vie keskustan Kiasman takaa suoraan melkeinpä Eiran rantaan saakka. En ollutkaan aikaisemmin ajellut baanaa kokonaisuudessaan läpi, joten tänään tutustuin tähänkin osaan kaupunkiani.
Paluumatkalla yritin kurkkia Töölönlahdelle näkyisikö merellä uusia Suppaajia, kuten minä eilen. Lintsikin näyttäytyi uudesta kulmasta ja oli pakko pysähdellä tuon tuosta kuvaamaan ja ihmettelemään kesäistä kaupunkia. Yhden pysähdyksen aiheutti myös (kymppi-uutisissakin nähdyt) puistotanssit. Aika monta kymmentä ihmistä oli pistänyt puistossa jalan koreaksi musiikin kera. On tämä kesä kyllä ihmisen parasta aikaa!





Niin, nämä olivat ihan fiilispohjalta tälläisia iPhone räpsyjä... Ja niin fiiliksissä olinkin, että hetkittäin tuli jopa tunne että olisinkin New Yorkin High Linella. Ihan totta! Ja se oli bueno fiilis se! Totesin tähän ajatukseen ylpeänä, että kyllä sitä Suomessakin osataan.

Jos ei voi surfata, voi aina supata. Totesin tänään. Tai vaikka haluaisi surfata ja ei osaa, niin todennäköisesti osaa supata. Tää oli ehkä siistein juttu pitkään aikaan mitä tein tänään. Pääsin vihdoinkin kokeilemaan SUPia eli Stand Up Paddle:ia. Ja ihan täällä kotimaan kamaralla, vain kivenheiton päässä kotoani.


Katselin jo viime kesänä, kun autoilin päivän päätteeksi töistä kotiini, että voi onnelliset ne kenellä on aikaa suppailla pitkin Töölönlahtea. Selvitttelin asiaa paljonkin, mutta kokematta se jäi kuitenkin viime kesänä. En rohjennut laudan päälle myöskään lomallani Los Angelesissa, vaikka joka päivä rannalla katselinkin suppaajia. Mutta siellä ne aallot ovat oikeasti aika hurjat verrattuna meidän tyyneen Töölönlahteen. 
Ajattelin keväällä, että tänä kesänä en halua jäädä rannalle vaan otan homman haltuun heti alkukesästä. Kylläpä kannatti varata aika supin alkeisiin, oli meinaan ihan super kiva puolitoistatuntinen! Nyt voin jatkossa vuokrata vain pelkän laudan ja lähteä melomaan pitkin Töölönrantaa, tai vaikkapa jopa Korkeasaareen.
Ja oliko se helppoa? Lauta on yllättävän vakaa, mutta kyllä se ihan työlästä on pitää kroppa pystyssä ja meloa eteenpäin. Se mitä eniten pelkäsin oli, että pulahtaisin veteen, mutta näin ei onneksi kohdallani käynyt. Hurja inspiraatio jäi päästä pian uudelleen laudalle!



Näitä kesäpäiviä lisää, kiitos. Oon kyllä niin onnellinen kun nykyinen kotikaupunki tarjoaa näin paljon kaikkia herkkuja aivan kotinurkilla. Love it. Ja nyt on vasta toukokuu -  kovasti kutkuttaa ajatus, että tästä kesästä tulee aikamoinen! Tehdään siitä sellainen! :)