Elokuun tunnelmalliset illat pääsevät kyllä parhaiten oikeuksiinsa Helsingin Suvilahden Flow-festareilla, jonka ilmapiirissä kuplii sopivasti mennyt kesä. (Vaikka eihän se tietenkään vielä ohitse ole, jos minulta kysytään). Flow on kauneutta, visuaalista ilotulitusta, aikuisten karkkikauppa, korkeilla hinnoilla. Ja siltikin ja ehkä siitä syystä tykkään (toki en pistäisi pahalla pientä hinnanalennusta lipuissa ja tarjoiluissa). Tykkään niin pirusti. Flowssa kokoontuvat ystävät pitämään hauskaa yhdessä. Siellä törmäät väkisinkin kavereihin ja puolituttuihin, joihin et välttämättä muualla törmää. Flowssa on hyvä fiilis ja yleensä aina mahtavaa ruokaa. Tosin jostain syystä omat perjantain ruokakokeilut jättivät vähän vaisuksi, sillä odotukset aikaisempiin vuosiin perustuen olivat niin korkealla. Onneksi lauantai korjasi tilannetta jälleen normaalimmaksi. Ainoa mikä Flowssa on mälsää, on se, että se loppuu aikanaan...

Nyt voisi olla hyvä hetki säätää Spotifyhin vaikkapa lauantaina esiintynyt Chvrches - tässä nimittäin mun flow kuvina.

 









 
 





Olitko sinä Flowssa ja mitä tykkäsit?


Ps. En muuten toista kertaa tee enää sitä virhettä, että ostaisin Flowhun vain kahden päivän liput. Kyllä kotinurkilla pidettävä Flow ansaitsee kaikki kolme päivää. Kesälle ja ystäville!


Eng // Last weekend at Flow-festival in Helsinki.

Mitä saadaan, kun päättää extempore pakata purjeveneeseen, kapteenin lisäksi, Helsingin omat suppisiskot ja heidän ilmatäytteiset sup-lautansa? Siihen päälle mahassa kurniva nälkä ja suunnaksi Helsingin Pihlajasaari. Minäpä kerron. Siitä saadaan täy-del-li-nen ilta ystävien kanssa ja rinnakkaistodellisuus trooppisten supvesien tapaan. Sillä tämäkin kuva voisi olla mistä päin maailmaa tahansa, eikö? Mutta on Suomen kesästä. Siitä parhaasta.



Lyhyen venematkan päätteeksi suuntasimme kaikki nälkäisinä kohti Ravintola Pihlajasaarta, jossa oikeasti kannattaa käydä nauttimassa perinteisiä kesäherkkuja, eikä hinnatkaan onneksi ole liian hurjia. Perinteinen pannarijälkkäri on ollut jokaisen suosikki, eikä varmasti jätä ketään nälkäiseksi.

Hetki ennen auringonlaskua ikuistettiin vielä sup aka Cali-siskokset kuvaan ja sit hypättiinkiin veteen. Tai no, itselläni talviturkin heittoon meni jokunen tovi mutta lopulta uskaltauduin uimaankin ja sen jälkeen suppilautailu olikin kahta kivempaa, eikä lajissa tullut edes kylmä. Koska oltiinhan Floridassa... Eiku Havaijilla, eiku...


Pihlajasaaren rannat ovat kyllä kiva ympäristö suppaamiseen ja hiekkarannat oivia rantautumiseen, kunhan ei anna isojen Tallinnaan matkaavien risteilyalusten aaltojen haitata. Toiveissa oli tuolloin kiertää koko saari laudalla, mutta aurinko laski sitä rataa, että pimeän tullen vieraaseen paikkaan ei ole ehkä ihan viisainta lähteä suppailemaan.

Aloha! Kiitos laudoista ja seurasta Ulla ja Mirkka

Oman suppilaudan omistaminen on ollut jo pidempään haaveissa ja tämä veneretki osoitti sen, kuinka siistiä olisikaan aina perillä kohteessa vain kantaa lauta laukusta laiturille ja pumpata se täyteen ja hypätä siihen. Tutustua saariin meloen ja polskia laudan kanssa meressä. Tuolloin päätinkin, että olisipa nastaa saada koko viikonlopuksi lautoja testiin ja hieman tunnustella niiden käyttöastetta ja sitä, kuinka erilaisia ne voivat ollakaan.

Siitä se ajatus sitten lähti ja saavuttiinkin juuri takaisin kotiin yhdistetyltä purjehdus ja sup-viikonlopulta. Tästä reissusta blogissa lisää myöhemmin - jo nyt voit katsella fiiliksiä esim Siveltimellä-blogin Facebook-sivuilta, Instasta tai Snäpistä nimimerkillä @sannasevenseas

Oletko sinä jo kokeillut suppailua? Suosittelen isosti ja siispä toivotankin kaikille mahtavaa suppailu kesän jatkoa, sillä kesähän jatkuu! #SupCityHelsinki


Eng // Sup (stand up paddling) in sunset at Pihlajasaari, Helsinki.

...tähän on kyllä lisättävä myös matkailu. Kaikki muu onkin turhaa. Onneksi purjehduksessa yhdistyvät molemmat. Siinä missä toiset lähtevät maailmanympäripurjehdukselle, toiset opettelevat vasta ensimmäisiä askeleita tulla purjehtijaksi. Kuluneen talven aikana kävimme ensiksi saaristolaivurikurssin ja nyt viimeisimpinä rannikkolaivurinkurssin, jonka valtakunnallisia koetuloksia odotellaan vielä kuukauden ajan. Tunneilla on kuitenkin istuttu ja jotain yritetty oppiakin. Olikin siis itsestään selvää, kuinka tulevaa kesää ja jäiden sulamista on odotettu. Nyt halutaan hyödyntää oppimaamme ja todellakin nyt ymmärrän paremmin venekuumeilun ja siihen liittyvät asiat - sillä kuten sanottua, kaikki paitsi purjehdus on turhaa...


 


Palaan aikaisemmin kirjoittamaani ja siihen fiilikseen mitä on palata maailmanympärireissulta yhteen satamaan, kotiin. Onneksi kuitenkin purjeveneen pulleat purjeet jatkoivat meidän seikkailua uusiin satamiin viime kesänä saavuttuamme ja en malta odottaa minne tänä kesänä päädymmekään. Sillä totuus on, että se uusiin satamiin tutustumisen tunne, ei ole kadonnut minnekään. Oikeastaan sen tarve on vaan korostunut.





Seuraan suurella mielenkiinnolla Meretniemen perhettä ja heidän Sail Foor Good-projektia. Tämä perhe on niin rohkea, että he lähtevät kaikkiaan kuudeksi vuodeksi seilaamaan maailman ympäri, purjeveneellä. Ihan mieletöntä! Voin vain omasta vajaan vuoden kokemuksesta arvuutella, kuinka tuollainen reissu tulee muuttamaan heitä ihmisinä. Siis sitä, kuinka asioista ajattelee. Tai tietysti voin vain puhua omasta puolestani, mutta niin tapahtui ainakin minulla. Ja ne ajatukset voi ymmärtää vain joku toinen, joka on kokenut saman. Elänyt saman.
 
Meretniemen erästä Kauppalehden haastattelua lainaten ”Navigointi on perusmatematiikkaa.” No joo, se siinä itselleni sen tuskan tuottikin. Mutta kun ajattelen heidän lapsia, jotka seilaavat veneellä kuusi vuotta, tämä lause ilahduttaa;  ”Kun lapset kysyvät, milloin ollaan perillä, annan merikartan käteen ja sanon: laske itse”, Tuomo Meretniemi hymyilee. - Ajatelkaa, he oppivat tuon kaiken nastan käytännön harjoitteilla. Mielestäni aika siistiä!

Itse saan tahkota vielä tovin käytäntöä että yllän lähellekään sitä tasoa, jolla seilattaisiin maailman ympäri. Jostain on kuitenkin aloitettava ja meillä tämän kesän veneilekausi alkoi eilen. Se oli aika jees.

Tässä vene on juuri laskettu Kaivarin rantaan ja siihen nostetaan mastoa pystyyn.

Opin tänä keväänä muun muassa maalaamaan veneen pohjan.

 

Ja mikäli mahdollisuus suotaisiin ja taidot ja opit olisi kohdillaan, toivoisin omaavani saman määrän rohkeutta kuin tämä perhe ja lähtisin.
Oppimisen kannalta on lohdullista ajatella, että jos veneen saa vesille jo toukokuun vaihteessa, niin pitkälle syyskuuhun mennessä on ennättänyt jo useamman uuden seikkailun tehdä ja oppia taas hieman enemmän harrastuksesta nimeltä purjehdus.

Tässäkin jutussa mainitusta maailmanympärimatkalta palaamisen fiiliksistä kirjoittelin aikaisemmin täällä.

Eng // It´s all about sailing...

Ja oi ihana Seurasaari! Eilen, 2. pääsiäispäivänä, astelin ensimmäistä kertaa Seurasaaren laituria pitkin museosaarelle. Olen kyllä useasti ajanut pyörällä näillä suunnilla, mutta häpeäkseni on tunnustettava, että tosiaan eilen kävin oikeasti saarella vasta ensimmäistä kertaa. Enkä kyllä ymmärrä, että miksi. Paikkahan on aivan fantastinen!

Kun jättää yhden Suomen kevään välistä, kuten me viime vuonna, on pitkän talven jälkeinen auringonpaiste sanoinkuvaamattoman hieno tunne! Aina se tuntuu yhtä hyvälle, mutta eilinen muistutti taas hyvin miltä oikea kevät tuntuu ja miltä täydellisen kevätpäivän kuuluu näyttää. Minun mielestä aika pitkälti tältä.








Yllätyksekseni merenranta oli paikoitellen vielä jäässä, mitä se ei avomerellä ole ollut enää hetkeen. Kierrettiin saari pari kertaa ympäri ja saatiin kävelykilometrejä reilu kuusi. Ei hirveän paljon, mutta ihan kiva "sunnuntaikävelyksi". Seurasaari oli juuri niin ihana, mitä siitä olen kuullutkin sanottavan. On suorastaan söpöä löytää omasta kaupungista uusia paikkoja, jotka vetävät jalat näin alta. Tänne tiedän palaavani useasti uudelleen. Seurasaari, nähdään jälleen pian!

Onhan Seurasaari sinulle tuttu paikka?

Eng // Sunny spring day in Seurasaari island, Helsinki.

Pulleita on olleet purjeet tänä kesänä ja mansikat makeita. Kun kiertää kokonaisen maapallon, ei kesä Suomessa tunnu lainkaan pöhkömmälle ajatukselle. Toki alkukesästä koeteltiin niin täällä koko talven viettäneiden, kuin maailmalla karussa olleiden pitkää pinnaa, kun tuntui että kesä ei ota lähteäkseen laisinkaan. Meille kuitenkin tänä kesänä riitti pitkälti hyvät tuulet. Sillä kesä 2015 oli yhdellä sanalla sanoen purjehdusta.

Tämä ylläoleva kuva on yksi tämän kesän lempparikuvista! Kuvan on ottanut ystäväni Suvi, Juhannuksena, Helsingin kauppatorin edustalta.

Kaunis Kauppatori mereltä käsin. Tähän maisemaan ei kyllä hevillä kyllästy.

No okei, tämän kuvan ottamiseen olen joutunut jalkautumaan maihin, mutta silti. Kuin kaunis Tuomiokirkko ja keskustan vanhat rakennukset onkaan. Tykkään.

Kesän alkua ja Kruununhaan rantaa.

Nyt ollaan asian ytimessä. Tai no, jos pro-purjehtijoilta kysyt, niin kannella ei varmaan loikoilla. Onneksi me ollaan viihdepurjehtijoita.

Suomenlinnan kärjessä sijaitseva Kustaanmiekka on aina veikeä paikka purjehtia, varsinkin näin aloitteleville. Kustaanmiekan salmesta seilaavat kaikki Eteläsatamasta lähtevät risteilyalukset, kuten Tallink Silja ja Vikingline, joten niitä on syytä väistää kapeassa salmessa.

Aamupalalla oman veneen kannella, nauttien omatekemää omena-inkivääri-porkkanamehua. Tämä kuva on elokuiselta purjehdukselta Suomenlinnaan, jossa vietettiin yö äitini ja hänen ystävänsä kanssa vierasvenesatamassa.

Yksi toinen kerta Kauppatorilla.

Kaunis Suomenlinna. Tämä kuva on otettu vain hetkeä ennen, kuin valtava sumupilvi laskeutui koko merenlahdelle ja heitti näkyvyydeksi lähes täyden nollan. Muutamassa minuutissa peittyi tämäkin kirkas näkymä ja edessä oli vain pelkkää usvaa. Onneksi mukana seilaamassa oli iskä ja sen veli.

Sails up! Opin tänä kesänä avustavasti tekemään jotain kipparin apuna, jota purjehtimisen oppimiseksikin voitaisiin sanoa. Syksyllä odottaakin työväenopiston saaristomerenkulun kurssi.

Yksi elokuun alun auringonlasku Pihlajasaaressa, jossa yövyttiin veneellä.

 

Juhannus 2015. Talvitakit oli silloin pop. Onneksi hymy ei kuitenkin hyytynyt ja alkuinnostuksen voimalla jaksoi kylmässäkin kelissä.

Auringonlasku parin viikon takaa Suomenlinnan vierasvenesatamassa.

Elokuisessa illassa mennään tässäkin. Paikka on Espoon Iso Vasikkasaari, jossa vierailin ensimmäistä kertaa vasta tänä kesänä. Voi mikä häpeä. Suosittelen paikkaa ensi kesänä kaikille. Aivan valloittava!

Eng //  Part of the Instagram Travel Thursday -campaign, here´s some of my sailing pictures from this summer in Helsinki area based on my Instagram pictures. 


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday kamppista. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä. 

Viikonloppuna Helsingin Suvilahden auringon alla tanssittu Flow-festivaali oli jälleen ihan taikaa. Sää oli aivan helmi koko festivaalien ajan, sekä paikkana Suvilahti ei petä näemmä koskaan. Se on vain yksinkertaisesti upea!

Florence and the Machine oli myös upea ja energinen, aivan kuten reilu kuukausi sitten Belgian Rock Werchterissä. En ollut muuten koskaan aikaisemmin ajatellut että Helsingin auringonlasku voisi olla kuten suosikkikaupungissani Los Angelesissa. Mutta Flowssa silmät avautuivat tällekin asialle -  nimittäin viimeisenä päivänä esiintynyt Beck välispiikkasi kuinka kauniilta ja tutulta, vähän kuin kotona Kaliforniassa, meidän auringonlasku näyttikään. Hetken hämmästeltyäni tätä vertauskuvaa, piti ihan katsella ympärilleen ja hitsi! Näyttihän Suvilahden tummuva sininen ilta aivan upealle. Vain palmut puuttuivat siitä, että oltaisiinkin oltu Kaliforniassa.