Alunperin olisin halunnut julkaista tämän Los Angeles matkaoppaan menneillä Matkamessuilla. Siihen ei kuitenkaan vuorokauden tunnit riittäneet, vaikka kuinka yritin. Messujen jälkeen tuli loma. Tuli Miami ja Karibian aurinko. Loma vei mennessään... Otin loman täysin lomana ja mukana kulkenut kannettava sai levätäkin matkalaukun pohjalla. Matkaopas muhi toki mielessäni koko reissun ajan... Mutta nyt en malta enää odottaa ja antaa tätä pikku tiiseriä ja kertoa, että tälläinen on pian tulossa, kunhan se tästä valmistuu!






Ja valmistuuhan se, sillä hihat on nyt kääritty ja toivon saavani matkaoppaan valmiiksi lähiviikkojen aikana. On ollut ihanaa työstää tätä opasta Los Angelesiin ja sukeltaa sen avulla, illan pimeinä tunteina, aina tuonne unelmieni kaupunkiin. Oppaassa tulee olemaan paljon vinkkejä LA:hin ensimmäistä kertaa suuntaaville ja toivottavasti myös jotain uutta siellä jo aiemmin käyneille. Kaupungistahan kun ei tekeminen lopu ja sen monipuolisuutta haluan juuri korostaa tässä yhden naisen minimatkaoppaassakin. Matkaoppaan muoto on sähköinen ja päivitän sitä tarpeen mukaan eri versioihin. Niin, ja oppaasta tulee tietystikin ihan ilmainen! Jotenka stay tuned - matkaopas Los Angelesiin on tulossa!

Kysymys kuuluukin, kiinnostaako sinua tälläinen opas ja joko sulla on mahdollisesti lentoliput LA:hin?


Eng // Coming soon... Miniguide to Los Angeles by me.

Miltä kuulostaa keikka, baarit ja bajamajat hautausmaalla? Todellisuudelta, kun puhutaan Hollywoodista. Jouduin itsekin hieraisemaan hieman silmiäni, kun varasin keikkalippuja tälle keikalle ja googlasin keikkapaikan vielä toistamiseen, että oikeastiko Chvrches esiintyy hautuumaalla? Hollywood Forever on todellakin hautausmaa, jossa nukkuu ikiunta tuhansia kuolleita, joiden joukossa useita tunnettuja legendoja. Kun me saavuimme autolla keikalle, hieman ennen auringonlaskua, paikka tuntui jotenkin maagiselle. Tuntui todella oudolle ja samaan aikaan uteliaalle ajaa porteista sisään autoletkassa parkkipaikkaa etsien. Pian auringon laskettua täällä hurrattaisiin ja tanssittaisiin Chvrches tahtiin.










Pakeneva päivänvalo sai meidät kävelemään hyvin nopeasti Garden of Legends -puiston lävitse, jossa itse punkin kuningas Johnny Ramone toivotti porteilla tervetulleeksi. Täällä lepäävät myös Ramones bändin Dee Dee Ramone sekä Beatlesin George Harrison. Myös Ihmemaa Oz:n Toto-koira on saanut viimeisen leposijan Hollywood Forever hautausmaalta. Täältä myös varataan paikkoja etukäteen, siten että kyltissä lukee jo henkilön nimi ja syntymäaika, kuolinajan kohdalla on vielä tyhjä tila. Tästä tulikin mieleeni, kun toissa syksynä vierailtiin mm. Marilyn Monroen haudalla. Tiedättekö muuten kuka on varannut paikkansa hänen vierestään? Ehkä kerronkin sen ja lisää tästä hautausmaasta seuraavassa postauksessa.

Amerikoissa bajamajojen määrä ja niiden toimivuus yleisötilaisuuksissa ei petä koskaan.

  

Hämmennykseni eivät meinanneet loppua, kun huomasimme että keikkaa varten oli myös rakennettu baari ja ravintolakojuja, joista sai ihan vapaasti ostaa juomia keikalle. Itse asiassa samana päivänä ennen keikkaa, saimme vielä sähköpostilla ohjeen, että alueelle saisi tuoda myös omia juomia ja eväitä. En kuitenkaan tohtinut vesipulloa enempää tuoda, hautausmaalle. Jälleen kerran sääntö-Suomen kasvatilla oli ihmettelemisen paikka, kun jengi pössytteli ja istuskeli taittotuoleissaan syöden popcornia, edelleenkin hautausmaalla. Siltikin, keikkapaikka ei olisi voinut olla enää kauniimpi. Alla tähtitaivaan, kuun sirpin ja palmujen. Hetki oli erittäin taianomainen. En näkisi vastaavaa tapahtumaa ihan heti missään muualla tapahtuvan, mutta jotenkin se sopi juuri tänne. Päässäni pyöri tuhat ajatusta elävistä ja kuolleista ja toisaalta, miksipä kukaan ei haluaisi kuulla musiikkia ja päästä livekeikalle, vaikkakin nukkuisi ikiunta..?

Perheille ja suvuille löytyi omia kryptia, jonne mennä muistelemaan mennyttä läheistä.

Keikka itsessään oli myös loistava. Ensikosketukseni bändiin tapahtui tämän kesän Flow-festivaaleilla ja sieltä jäi palo kuulla ja nähdä lisää chvrchesiä. Hollywood oli siihen täydellisen maaginen paikka.



Eng // chvrches concert in Hollywood Forever Cemetery.

Monille Smorgasburg-ruokafestarit saattaa olla tuttu käsite itärannikolta New Yorkista. Syksyllä 2014, kun asuimme kuukauden Nycissä, kävimme siellä viikonloppuisin, jolloin ne pidettiin Brooklynin puolella Williamsburgissa. Olinkin aika innossani, kun kuulin että tuo hipstereiden ja ruokafuusioiden edelläkävijätapahtuma on saapunut tänä kesänä ensimmäistä kertaa myös länsirannikolle. Valitsimme päiväksi tosin varmaan kaikkein pahimman, nimittäin 100 Fahrenheitin lämpötilan ja sunnuntain, jolloin Venice Beachin suosituin katu, Abbot Kinney, juhli festivaalihumussa food truckeineen. Päätimme kuitenkin uhmata onneamme ja lähdimme porukalla Los Angelesin Downtownin kuumuuteen etsimään oikeaa osoitetta.


















Smorgasburgin tutut kyltit löytyivät kohtalaisen helposti navin avulla. Meidät ohjattiin auton kanssa suureen parkkihalliin, josta kävelimme tehdasrakennusten lävitse itse aukiolle, jossa Smorgasburg pidettiin. Perille päästyämme tunnelma oli hyvin rauhallinen ja tukahduttavan kuuma sää lamaannutti jollain tavalla tunnelman. Täällä ei todellakaan ollut merkkiäkään itärannikon huumasta, jossa ihmiset jonottavat tuntitolkulla vaikkapa nyt burgerin perään, kuten Smorgasburgin pop-up -tapahtumassa New Yorkin Central Parkissa. Ehkä hyväkin näin, sillä meillä oli nälkä ja jano. Nestatankkauksesta itselläni piti huolen vesimelonimehu, jota olisi mieluusti juonut litrakaupalla. Mutta suurin hitti on nyt ehdottomasti Kombucha-juomat, joita saa kymmeniltä eri brandeilta ja jopa hanoista ruokakaupoista. Nestehukka oli siis selätetty, mutta ruokatarjonnan osalta markkinat olivat kyllä aika suppeat. Varsinkin kun annosten hinnat pyörivät 8-15 taalan ympärillä, haluaisi jotain erityistä. No, siinä helteessä täytyi toimia aika nopeasti sillä downtowniin saakka ei merituuli puhalla, ja tuolla oli oikeasti pökerryttävän kuuma. Pyörrytti jo ajatus siitä, että täällä jotkut viettivät päivän pizzauunin edessä. Minä päädyin tilaamaan grillatun juustosandwichin, joka vei kyllä nälän, muttei ollut mitään speciaalia. Mieheni ja ystäväni tilasivat vietnamilais-ranskalais fuusio Banh Oui -sandwichin, joka oli kuulemma erinomaista.






En tiedä sitten, veikö helle nostetta tältä tilaisuudelta, mutta ainakaan se ei tällä kertaa ollut samalla tasolla kuin New Yorkissa kokemani Smorgasburgit. LA:sta löytyy kymmenittäin loistavia Food Truckeja, joten en usko että se laadusta on kiinni, vaan jostain syystä tapahtuma ei ole vielä kaikkien huulilla. Rakas Smorgasburg, se jokin jäi siis puuttumaan, mutta enköhän anna sinulle vielä uuden mahdollisuuden joku päivä. Downtonissa ollessa kannattaa muuten myös piipahtaa Grand Central Marketilla, joka on avoinna joka päivä.

Onko sinulle Smorgasburg tuttu?


Eng // Smorgasburg in Downtown Los Angeles.

Minä kuulen sen. Ja tunnen sen. Ja tunnen kuinka pitkät Kalifornian skinny-palmut huojuvat tuulessa. Se tuuli pyöräyttää myös hiukseni sekaisin. Jos autossani olisi kattoikkuna, työntäisin pääni siitä ulos. Nostaisin kädet ilmaan ja huutaisin iloista. Kalifornia on tehty road tripeille, eikä ole salaisuus, että kaipaan takaisin sinne, aurinkoon ja sen kuumille moottoriteille.




Maistuisiko road trip?

Kalifornian rannikko on upea ja sitä myötäilevä Pacific Coast Highway, eli Highway-1 tai kuten paikalliset sanovat PCH, on ehdottomasti suositusten arvoinen tienpätkä roadtripattavaksi. Kyseessä on todellinen näköalareitti ja houkuttelevia pysähdyspaikkoja löytyy joka mutkassa. Mikään nopein tie tämä ei ole, jos esimerkiksi tekee matkaa Los Angelesista San Franciscoon, mutta ehdottomasti joka mutkan ja ratin kääntämisen arvoinen. Matkalla kannattaa pysähtyä vaikkapa Malibussa, jatkaa matkaa Santa Barbaraan, Morro Bayhin ja Montereyhin. Big Suria tai Santa Cruzia unohtamatta. Road trip on hyvä huipentaa vaikkapa Napa Valleyn viinitiloille. Omasta kokemuksesta voin myös vinkata, että yksi päivä ei riitä Napa Valleyssa kiertämiseen vaan suosittelen raivaamaan reissukalenterista tilaa ainakin pariksi päivää, jos haluaa todella kokea Napa Valleyn rennon ilmapiirin.

Pacific Coast Highwayn huikeita maisemia.

PCH varrella on useita levikkeitä, joille pysähtyä kuvaamaan ja nauttimaan maisemista.

Maisema Big Surin ravintolan terassilta nähtynä.

Viininmaistelua Napa Valleyssa.

Vinkkejä road tripille Kaliforniaan

• Kaliforniassa ajaminen on todella helppoa, kuten muutenkin ajaminen Amerikoissa. Jos vuokraat auton Kaliforniasta, lisäkuljettajista ei tule lisäkuluja.
• Oikealle saa kääntyä punaisilla, ellei sitä ole erikseen kielletty 
• Nokia Here+ on meidän suosikki gps-laitteeksi. Ollaan kierretty sillä maapallon eri kolkissa ja aina ollaan sen avulla löydetty perille. Muista vaan ladata kartat etukäteen puhelimeen.
• Bensa on edullista Jenkeissä, mutta muistan kuinka sen hinta pompsahti esimerkiksi juuri surffihenkisessä pienessä Big Sur-kylän huoltoasemalla Kaliforniassa, joten ennakkoon tankkaamisella isoimmissa kaupungeissa saatat säästää burgerirahat.
• Bensaa ostaessasi luottokortilla automaatista, masiina kysyy yleensä sinulta zip-koodia. Syötä siihen Suomen postinumerosi, niin homma pelittää taas.
• Vuokraa auto netin kautta jo Suomesta. Olen kokenut että näin saa parhaimman hinnan vuokraukselle.
• Valokuvaan auton aina vuokraamossa ennen ajon aloitusta, just in case, jos jotain nyt sattuisi perästä kuulumaan.
• Katso tarkasti pysäköintisäännöt ja parkkiruutujen viivat. Meille on rapsahtanut parikin sakkoa, kun rengas on ollut hieman parkkiruudun viivan päällä tai olemme erehdyksissä katsoneet kellonajan AM ja PM väärin. Lisäksi kadunvarsille pysäköidessä huomioi katukivetyksen väri. Punaiselle kohdalle on pysäköiminen ehdottomasti kielletty.

Näihin maagisen kauniisiin tunnelmiin päästiin tyttöporukalla kun road tripattiin Castaic Lakelle viime syksynä.

 


Tekisikö mieli nostaa jo kädet ilmaan? Road trip -fiilistä nostattamaan, katso ihmeessä tältä videolta miltä monipuolinen Kalifornia näyttää. (Mikäli et näe videota, selaimessasi on todennäköisesti mainoksenesto-ohjelma päällä).
-----





Miksi et siis lentäisi Los Angelesiin ja ottaisi paluulentoa vaikka San Franciscosta ja toteuttaisi road trip unelmaa näissä maisemissa? Olen itse lentänyt useasti Norwegianin lennoilla Kaliforniaan ja lennot ovat sujuneet mainiosti. Lyhyt vaihtoaika Tukholmassa on tuonut Los Angelesin entistä lähemmäksi Helsinkiä ja kokonaislentoaikakaan ei tunnu enää niin pitkältä. Lisäksi kun on kirjautuneena Norwegian Reward -pistejärjestelmään ja kerryttänyt siten lennoista aina CashPoint-pisteitä, niillä voi kätevästi maksaa lentoja tai osan lentolipun hinnasta. Lokakuussa lennetty Los Angelesin lento kerrytti tililleni pisteitä sen verran, että pääsin seuraavalle pistetasolle ja nyt minulle kuuluu jatkossa ilmainen paikkavaraus, joka varsinkin mannerten välisillä lennoilla on erittäin jees.

Mikä on sinun suosikkikohteesi road tripille ja mitä vinkkejä jakaisit toisille?

Eng // Do you dream road trips in California? Check the video and start your journey.

* Yhteistyössä Norwegian Rewardin kanssa.

Hinta: 2 vrk, 199 euroa.
Hostellin sivuille pääset tästä. 


Eng // Hotel review: Orange Drive Hostel

Olin haaveillut tästä vuosia. Nähnyt kuvia auringonlaskun ratsastajista suurkaupungin valojen yllä, sekä ihan itse todistanut omin silmin ohitseni ratsastavia ihmisiä haikatessani Griffith Parkin kukkuloilla. Halusin itsekin kokea miltä tuntuu ratsastaa Hollywoodin kyltin alla. Ratsastus on ollut monella aikaisemmalla Los Angelesin reissulla hyvinkin lähellä toteutuakseen, mutta vaati ilmeisesti toisen sopivasti heppahullun kaverin saapumista LA:hin, että saatiin tämä viimein onnistumaan. Tämä oli heittämällä yksi parhaista jutuista, mitä tehtiin tällä Los Angelesin reissulla!














Koska olin haaveillut tästä vuosia, tiesin että melkein jokaisesta hotellista on ainakin ennen saanut tänne flyerin, jossa on muutaman taalan alennus ratsastuksen hintaan ja niin oli edelleenkin. Napattiin flyerit matkaan ja soitettiin ranchille ja varattiin aika. Valittavanasi on yhden tai kahden tunnin ratsastuksia, aina barbeque-illallisiin ja auringonlaskun ratsastuksiin. Me valitsimme varovaisesti tunnin ratsastuksen (hinta 40 $, kaksi tuntia 60 $) + tipit ratsastuksen ohjaajalle (suositus 10-20 $).

Vastuuvapautuspaperit täytettyämme, jotka Amerikan malliin olivat melkoiset, olimme valmiina vaihtamaan vaatteet, painamaan kypärät päähämme ja hyppäämään satulaan. Satulaan hyppääminen olikin tehty aivan naurettavan helpoksi. Hevonen tuotiin rakennetun korokkeen eteen, joten aivan hirveästi ei tarvinnut ponnistaa ja farkkuja venyttää, jotta satulaan pääsi. Hevoset seisoivat kiltisti paikoillaan, ovathan tehneet samaa varmasti vuosia.












Oli aika mahtavaa, että saatiin privatunti, koska muita ratsastajia ei siihen helteeseen ollut ilmaantunut. Mentiin ihan hiljalleen käyntiä vaan, sillä kieltämättä mietin hevospolosia siinä kuumuudessa. Oma hevoseni Singer, ei jättänyt kylmäksi sitä faktaa, mistä on nimensä saanut. Hevonen hörötteli lauleskella mennen tullen. Niin tottuneita heposet olivat Griffith parkin vuorijanaan, että tiesivät mennä lähes automaattisesti oikeita polkuja ja käännöksiä. Ja kun tulimme kääntöpaikalle, niin kummasti askel piristyi. Ainoa mikä välillä aiheutti vähän sydämentykytyksiä oli se, kuinka polun reunalla hevoset halusivat astella. Välillä tuntui sille, että näinköhän tässä pudotaan rotkoon ja korkealta, mutta hevoset kuulemma tykkäävät katsoa rinteen reunalla mahdollisia uhkia, kuten Griffith parkin ainoaa mountain lionia tai mahdollisia käärmeitä.




 

















Meidän ohjaaja oli hiljattain vasta muuttanut toisesta osavaltiosta Los Angelesiin ja viihtyi kaupungissa hyvin. Kukapa ei, nämä maisemat työpaikkana? Hän kertoi myös käyneensä Suomessa pari kesää sitten, joka oli aika hauska yhteensattuma. Ohjaajat työskentelevät kuulemma vapaaehtoisina ja palkkio perustuu pelkästään tippeihin. Sunset Ranchilla on yli toistatasataa hevosta, joista osa lähialueen ihmisten hoitoheppoja. En todellakaan osannut aavistaa, että Hollywood-kyltin alle kätkeytyy näinkin valtavan suuri ranchi ja että sinne todella voi marssia ratsastamaan lähes vuoden jokaisena päivänä.





 








Rakastin yli kaiken tätä höpsöhapsukorvaista laulavaa koniani ja sen selässä suosikkikaupunkini, Los Angelesin, maisemien ihailua. Olin yhtä hymyä koko ratsastuksen ajan ja tiedän palaavani seuraavalla kerralla uudestaan tälle ranchille. Seuraavalla kerralla otan joko kahden tunnin ratsastuksen tai auringonlaskun aikaan tapahtuvan ridauksen. Kiinnostaisiko sinua ratsastus näissä maisemissa? Kuka on messissä?


Sunset Ranchille on helppo ajaa Hollywoodista ja auton saa veloituksetta parkkiin ranchin porttien sisäpuolelle, jos olet varannut ratsastuksen. Tämä on sama lokaatio, josta kannattaa lähteä haikkaamaan, jos haluat valloittaa Hollywood-kyltin. Tällöin toki joudut parkkeeraamaan auton kadulle. Hollywood-kyltin haikkauksesta kirjoitan tulevissa postauksissa lisää.


Eng // Riding under the iconic Hollywood-sign