Sanotaan, että aika rientää hyvässä seurassa ja niin se totta vieköön on! Vastahan oli vuosi 1997 ja me tavattiin. Eipä olisi uskonut mitä kaikkea vuodet tuovat tullessaan, kun silloin hitaita tanssittiin. Eihän tulevaisuutta voi ikinä ennustaa tai suunnitella liian tarkasti. Me ollaankin menty aina aika fiilispohjalla ja eletty täysillä, yhdessä. Tänään niitä yhteisiä vuosia on tullut täyteen jo 21 vuotta.

Korkkasimme vapun vieton jo viikonloppuna lauantaina, kun aurinko paisteli ihanasti ja toi toivon tulevasta kesästä. Matkasimme minun meikkikeikkani jälkeen ystäviemme luokse Espooseen ja kutsuimme sopivasti itsemme grillikauden avajaisiin. Huhtikuun lopun viimeinen viikonloppu oli ihan omiaan siihen. Välillä piti kyllä nipistää itseään, että voiko se kesä ja kaikki paras alkaa tästä ja olla vielä edessä. Voi!

Tätä kuluvaa vuotta alkaa olla jäljellä enää alle vuorokausi. Onkin siis aika laittaa reissuvuosi pakettiin. Vuosi on ollut itselleni todella kiireinen työelämän osalta ja se onkin vienyt lähes kaiken energiani ja siitä syystä tämä rakas blogi on päivittynyt hävettävän harvoin. Kiireistä huolimatta olen kuitenkin pitänyt lomista ja reissuistani kiinni ja tähän koosteeseen kuvia kasatessani huomasin, että kyllä sitä näemmä tahtova ihminen ennättää moneen paikkaan. Kun reissusydämen liekki liehuu, niin on mentävä.

Tammikuu alkoi yllätysmatkalla Prahaan, jonka olin järjestänyt miehelleni synttärilahjaksi. Viikonloppu talvisessa Prahassa sujui makoisasti ystävien kanssa kahviloissa ja ravintoloissa istuessa. Matkamessujen jälkeen suunnattiinkin aurinkoon, nimittäin Miamin palmujen alle. Tuttu South Beach näky odotti meitä perillä ja olipa huikeaa palata legendaarisiin maisemiin takaisin.

Muutama päivä sitten pakkasimme eväät ja hyppäsimme veneeseemme. Suunnaksi otimme Helsingin edustalla olevan Pihlajasaaren, joka on viime vuosina käynyt hyvinkin tutuksi. Pihliksen vierasvenesataman laituri on loistava ja sinne kantautuu mukavasti kaupungin äänet. Samalla olet kuitenkin täysin eristyksissä saarella, kallioiden ja luonnon ympäröimänä. Syy meidän tämän kertaiselle matkalle oli meidän juhlapäivä. Olemme kulkeneet yhteistä matkaa jo kaksikymmentä vuotta.










Kauas on tultu siitä kun kohtasimme ja pitkä matka on jo kuljettu yhdessä. Kakskytvuotta on ihan järjetön aika, tiedän! Enkä välillä itsekään oikein ymmärrä tätä ajan kulkua... Niin monen monta tarinaa, muistoa ja seikkailua on jo ehtinyt kertyä muistojemme rinkkaan ja hyvä niin. Hienointa on, että paras ystävä on aina vieressä ja että hän on aina valmis seikkailuun. Seikkailun janoa sammuttaakin sopivasti tälläiset mikromatkatkin ihan lähelle, varsinkin kun ne saa taittaa tälläisessä säässä ja seurassa.









Pihlajasaari on ehdottomasti käymisen arvoinen kohde. Saarella on kesäravintola ja upeita hiekkarantoja sekä grillauspaikkoja. Kallioilla on upea istuskella ja kuunnella kaupungin ääniä. Meidän iltana saatiin kuulla Hernesaaresta Antti Tuiskun Hyökyaaltoa. Heh, se oli aika siistiä.

Kyllä Suomen kesä on vaan sitten niin törkeen kaunis, vaikka välillä se koetteleekin aika isosti, mutta palkitsee sitten taas. Heinäkuun lopun auringonsäteissä on jotain sellaista erikoista ja ihanaa lempeyttä... Sitä sellaista, jonka toivoisi kestävän ikuisesti. Kuten myös tämän meidän yhteisen matkan.



Eng // Pihlajasaari with love.

Kun saa herätä vuoden ensimmäiseen päivään konfettien jäljet parketilla, tietää että juhlat ovat olleet onnistuneet ja että uudesta vuodesta tulee päräyttävä! Otimme vuoden vaihdetta vastaan perinteisesti ystäviemme kanssa kotona juhlien, välillä Suomi100-juhlia telkkarista katsellen. Raketit siirryimme tietysti katsomaan ulos ja tällöin pääsikin paremmin kaupungilla mylvivään juhlatunnelmaan käsiksi. Kaikilla tuntui olevan hyvä fiilis ja todellakin koko kaupunki näytti pukeneen juhlavalaistuksen päälleen. Tokoinrantaan kantautui Kansalaistorilta musiikkia ja ilotulitukset olivat juhlavuoteen sopivasti näyttävät. Rannalla ikuistettiin myös meidän, jo perinteeksi muodostunut, tähtisadetikkukuva vuosimallia 2017.

Helsinki ja Suomi100-juhlallisuudet näyttivät upeille! Ilotulituskuvista iso kiitos @callecarlhenrik

   

Vuoden vaihtumisessa on aina jotain maagista taikaa. On aika hyvästellä mennyt ja toivottaa avoimin mielin vastaan uusi ja tuntematon. Tehdä suunnitelmia vuoden varalle ja toteuttaa niitä. Haaveilla ja unelmoida, ja jälleen, toteuttaa niitä. Halusin eilen leipoa kaikille vieraille onnenkeksit tulevalle vuodelle. Onnistuin niissä tosin vain kohtalaisesti, nimittäin käärin aforimismit vähän liian kosteaan taikinaan ja osa juuttuikin kiinni keksiin, haha. Mutta siitäkin tuli hauska yksityiskohta, kun arvuuttelimme niitä. Osaa jäimme oikein kunnolla pohtimaan ja keskustelemaan. Käänsimme katseen tulevaan.

Matkabloggaaja siskot juhlafiiliksessä (vasemmalla Gia ja oikealla Ulla). Kiitos kuvasta Cali-sisko @ulletin.

Maailman isoin kiitos teille ystävät. Te teitte tästä ikimuistoisen! Nyt, uusi vuosi 2017, olen valmis. Tuokoon se paljon konfettien täyteistä iloa ja paljon rakkautta sekä terveyttä. Seikkailuita ja onnistumisia, meille ihan jokaiselle. Pus.

Toivottavasti kaikilla oli huikea uusi vuosi! Tuliko tehtyä lupauksia? Itse ajattelin petrata blogin säännölliseen julkaisemiseen, jota toivonmukaan arvostatte. Lisäksi yritän opetella sanomaan ei, asioille, joille minulla ei yksinkertaisesti riitä aika. Tämähän tarkoittaa enemmän aikaa sitten toisaalle, kuten vapaa-aikaan jota arvostan suuresti. Muuten ajattelin olla vaan onnellinen, tänäkin vuonna. Happy 2017 teille kaikille!


Eng // Happy New Year everyone!

Kulunut vuosi kaksituhattakuusitoista alkaa olemaan paria päivää vaille taputeltu. Tämä vuosi on jälleen antanut paljon, näyttänyt paljon, opettanut ja ilahduttanut ja myös ottanut. On jotenkin terapeuttista koostaa tälläinen yhteenveto, sillä se antaa sopivasti myös paikan kiittää tästä kaikesta universumia. Lähdetään purkamaan mennyttä vuotta.
 
Tammikuu Inspiroivien Matkamessujen jälkeen pakattiin snorkkelit, maskit ja muut rantavermeet rinkkaan ja paettiin paukkupakkasia äkkilähtönä ostetuilla lennoilla Thaimaan lämpöön. Edessä oli saarihyppelyä Koh Lantalla, suosikkikohteessa Koh Lipellä sekä Koh Bulonella. Aurinko paistoi, mangoshaket maistui ja Thaimaa toimi, kuten aina. Helppoa ja vaivatonta lomailua, melko täydellistä etten sanoisi.











Helmikuun ensimmäinen viikko vietettiin meille parhaassa paikassa paikassa, Koh Lipellä, Thaimaassa. Josta sitten haikein hyvästein jatkettiin matkaa uuteen tuttavuuteen, Koh Bulonille. Toimiva paikka sekin, joskin todella todella rauhallinen saari. Thaimaan parhautta itselleni ovat kyllä ehdottomasti saaret ja tuntuikin heti vieraalle palata Krabille näistä maisemista.



Aurinkorantojen jälkeen palattiin Suomeen ja kolattiin hetki lunta Helsingissä, kunnes kuun lopulla lennettiin ystäviemme luokse Prahaan, missä koleasta säästä huolimatta kukkivat jo kirsikkapuut.




Maaliskuussa pyörähdin nopeasti Tallinnassa, Australiasta Suomeen palanneella Silja Europalla. Sää oli uskomattoman keväinen ja kannella oikeasti tarkeni ilman päällystakkia. Tämä oli lupaus tulevasta kesästä.




 

Huhtikuussa oli jälleen aika nostaa ankkurit ja suunnata ystävien kanssa Grease-viikonloppuristeilylle Tukholmaan. Tällä risteilyllä vierailtiin myös komentosillalla, joka oli tosi mielenkiintoista. Kevät tuntui jo todella voimakkaasti ja merillä näytti hyvälle, kuten aina.

Huhtikuussa myös stressailin ja opiskelin rannikkolaivurintutkintoa, veli tuli käymään Kanadasta, vietettiin ystävän polttareita Jyväskylässä ja opettelin maalaamaan veneen pohjan onnistuneesti. Purjeveneemme laskettiinkin optimistisen toiveen mukaisesti ennen Vappua vesille, voi sitä onnea! Onnea oli myös matkustaa mimmiporukalla Tukholmaan katsomaan ja kuulemaan Adelen konserttia ja nähdä Kungsträdgårdenin kirsikkapuut. Kevät on kyllä niin parhautta!

 





  

Toukokuussa Hernesaarea koristivat jo palmut, tanssimme ystävämme häitä ja kävin Pingissä verkostoitumassa ja oppimassa uutta. Sitten me purjehdittiin. Kaikki aika mitä vain oli, purjehdimme. Ja todellakin, nämä kuvat ovat toukokuulta, jolloin oli jo t-paitakelit, merillä. Aivan uskomatonta!


 

Kesäkuussa myöskin purjehdittiin. Veneiltiin ystävien kanssa Pihlajasaareen, Vasikkasaareen ja tervehdittiin kaunista Helsingin Kauppatoria ja maailmanpyörää. Kävin myös blogimatkalla Naantalissa ja ihastuin paikkaan ikihyviksi. Tulevia kesäsuunnitelmia ajatellen, suosittelenkin lämpimästi nappaamaan tuosta postauksesta vinkit talteen. Kesäkuussa koitti myös hieno hetki, kun niiasin rannikkolaivurintutkintopaperit Lauttasaaren venesatamalla. Juhannus vietittiin tietenkin vesillä, ystävien kanssa vierasvenesatamassa Espoon Isossa Vasikkasaaressa. Siellä oli suorastaan maagista ja haluaisinkin pian uuden Juhannuksen ja sen saman fiiliksen. Vitsi miten upeita purjehduskelejä koko kesä olikaan pullollaan! Jos kevät on parhautta, niin kesä on täydellisyyttä!


 

Heinäkuu alkoi kirjaimellisesti Tallinnasta, jossa vietettiin ystävämme synttäriviikonloppua. Sieltä lähes suoraan jatkettiin matkaa Turun Ruisrockkiin, mutta välissä tietysti purjehdittiin. Enpä juurikaan ennättänyt Ruisrockin univelkoja nukkua, kun edessä oli jo matka Tukholman TBEX-matkabloggaajaseminaariin. Koko viikko oli lähes yhtä juhlaa, oppeja unohtamatta ja vitsit että meillä oli hauskaa meidän omassa Tukholman kodissamme muiden suomibloggareiden kanssa. Tukholma näytti myös uudet kasvot, kun kerrankin oli aikaa tutustua kaupunkiin kunnolla. Muutoin keskikesä menikin purjehtien ja suppaillen Suomen upeissa keleissä ja maagisissa auringonlaskuissa.

Tallinna on yksi suosikki kaupungeistani.

Elokuu jatkui täydellisenä. Kelit hellivät ja aika meni suurimmaksi osaksi merillä. Tuntui että tästä herkusta täytyy saada kaikki irti, ennen pitkää pimeää talvea. Aurinko, hyvät tuulet, veneviikonloput ystävien kesken ja suppailut siihen päälle. En ihan heti keksi parempaa tapaa nauttia Suomen kesästä. Elokuussa tutustuttiin uutena saarena mm. Gåsgrundiin, Espoossa. Elokuun iltoihin kuului myös päräyttävän hienot auringonlaskut ja ne jos mitkä oli huikea ikuistaa omalta suppilaudalta Korkeasaaren edustalta.

Syyskuu ...ja näin koitti kauan odotettu syyskuu, mikä oli kaunis, aurinkoinen ja tunteita täynnä. Kauan odotettu siksi, että matkustimme takaisin Kaliforniaan. Valitettavasti vain tämän vuoden syyskuu sisälsi myös surua. Isosti surua... Toki Los Angeles kauneudellaan pyyhki kyyneleet, ainakin ulkoisesti ja siellä oli hyvä olla, mutta jotain oli silti poissa. 
Saimme onneksi kuun lopulla suomikavereita kaupunkiin seuraksi, joten tekemistä riitti ja koinkin monia upeita asioita, kuten pitkään toivomani ratsastusretken Hollywoodin kukkuloilla. Päätin nauttia ja juhlistaa elämää täysillä. Pakko.



  

Lokakuu on ihanaa aikaa olla Los Angelesissa. Siellä on vielä päivisin täysin kesä ja tapahtumia riittää paljon. Yhtenä hauskimpina Halloweenin ympärillä olevat Pumpkin Patchit. Me pakkasimme kuitenkin tavaramme ja suuntasimme paikallisten ystävien kanssa Big Bear vuorille. Sieltä palattuamme palasimme Hollywoodiin ja kävimme mm. Chvrches Keikalla Hollywoodin hautausmaalla. LA antoi parastaan, enkä tietenkään olisi halunnut lähteä. Mutta piti taas lähteä, jotta voi palata.
Lokakuussa tajusin synttäreideni alla, että en niinkään täytä taas vuosia, vaan se on osoitus enemmänkin siitä, että olen saanut elää jälleen yhden vuoden lisää. Elämä opettaa ja antaa perspektiiviä näemmä ajatella eri lailla asioihin.
Ilon kaveriksi myös kyyneleitä mahtui lokakuuhun, mutta toki helpompana mutta myös haikeana tehtävänä tyhjensimme ja pakkasimme kesän ajan meitä täydelliseen onneen tuudittaneen purjeveneemme talviteloille. Se on oikeasti aika raastavaa, sekin.

Marraskuu jatkui purjevenettä laittaessa ensilumen alta. Kiirehän siinä tuli ja illat venyivät myöhään yöhän. Manasin, että ensi vuonna vene siirtyy Välimerelle, jossa se saa olla vene talvellakin. Jään haaveilemaan tästä... Onneksi löysin sisäsuppailun. Talven pelastus, totesin tuolloin! Kuun lopulla astuin myös laivaan, nimittäin pikaisesti Silja Symphonylle, jossa vietettiin somevaikuttajien pikkujouluja. Aurinko paistoi ja meri oli sulaa. Sää näytti ihan keväiselle ja mietin vain, että joko voi purjehtia..?

Joulukuussa oikeastaan vain shoppailin reissuja, en tehnyt niitä. On se vaan mukava tunne kun on reissusuunnitelmia tulevalle vuodelle ja yksi yllätysmatkakin edessä! Onkohan meillä ollut edes puhetta, että kuukauden kuluttua astumme jälleen laivaan? Tosin tällä kertaa aivan toisenlaisessa ympäristössä. Nimittäin Karibialla! Mutta siitä lisää myöhemmin ja kävinhän minä tosiaan joulukuussakin merillä, nimittäin uudistetun Silja Europan "neitsytmatkalla" Tallinnassa hyvin pikaisesti yksi maanantai-ilta. Merillä ollaan siis oltu aika hyvin tänä vuonna ja sama meno toivottavasti jatkuu tulevanakin vuonna ja se jos mikä sopii vallan mainiosti meikäläiselle.



Kun tästä vuodesta alkaa olemaan jäljellä tosiaan vain muutama silmänräpäys, niin on tullut aika kiittää ja kumartaa tälle seikkailun täyteiselle vuodelle. Kiittää elämää ja kiittää tietysti teitä kaikkia ihania siellä ruudun toisella puolella. Mahtavaa, että me tehdään tätä matkaa yhdessä! Ja huikeita seikkailuita myös sinne ruudun toiselle puolelle teille kaikille!
 


Vuoden 2014 koosteen näet täältä. Mutta mitä tapahtuikaan vuonna 2015? Tapahtui reissumielessä todella paljon. Kävin paikoissa, joista olen saanut vain unelmoida ja reissasin ehkä enemmän kuin koskaan. 2015 oli vuosi, jolloin palasimme maailmanympärimatkalta ja jostain syystä siitä täydellisestä vuodesta ei ole lainkaan tälläistä yhteenvetoa. Mieleni tekisi kyllä taltioida sellainen, ihan vaan muistoksi itselle. Ja jos näin teen, linkkaan sen tännekin.

Eng // My travels in 2016.