Pari viikkoa sitten perjantaina satoi ja paistoi ja taas satoi. Jännitin, että näinköhän meidän veneen nimijuhlat joudutaan perumaan kurjan kelin vuoksi. Mutta onneksi ei. Illansuussa sinitaivas alkoi pilkahdella paksujen pilvien lomasta ja venesataman laituri alkoi täyttymään muutamista kutsun saaneista ystävistä. Olimme hätäratkaisuna peittäneet veneen nimen vähemmän tyylikkäästi pöytäliinalla ja maalarinteipillä. Pitihän nimijuhlaan pientä yllätystäkin saada. Edellisenä päivänä olimme mieheni kanssa liimanneet veneen tarrat kumiveneestä käsin kirjain kirjaimelta ja viikkoa ennen olin suunnitellut logon ja lähettänyt sen painoon. Skumppa oli kylmässä ja leipomukset valmiina. Ilmassa alkoi olla suurta kesäjuhlan tuntua!






Veneellämme oli aiemmin toinen nimi, joka keksittiin maailmanympärimatkamme loppusuoralla, vähän sattumalta. Se nimi palveli kyllä hyvin, mutta päätettiin sitten lopulta rekisteröidä vene tällä uudella nimellä. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin pois päin...
Itse nimen paljastamisen suhteen oltiin päätetty että ei lähdetä rikkomaan skumppapulloa veneen kylkeen, kuten kastajaisissa yleensä, koska ei haluttu lasia mereen. Sen sijaan päätettiin formulamaisesti vaan suihkuttaa skumppaa veneen kylkeen samalla kun nykäisen liinan nimen edestä pois. Enkä olisi muuten uskonut että tuollaisesta pikku pullostakin irtoaa tuollaiset kuohut! Niitä sai tuolla kannella juosta melkein karkuun, haha!

Hetkinen, vai yrittikö kapteeni tahallisesti suihkuttaa kuohuvaa puosun päälle...?

Tästä eteenpäin purjehditaankin siis s/y Malibulla. Malibu on meille monella tapaa rakas paikka Kaliforniassa ja nyt sellainen löytyy myös läheltä täältä Suomesta. Nämä juhlat toimivat viimeistäänkin loistavana kesän aloituksena ja nyt ollaankin päästy purjehtimaan jo useampaankin otteeseen ja ollaan kerran vietetty jo yökin Malibulla. Ja tähän loppuun sellainen kaino toive; ihana kesä, älä koskaan lopu...


Eng // Party at the our sailing boat.

Maapallolla on muutamia suosikkikohteita ylitse muiden. Niitä sellaisia paikkoja, jonne aina sydän kaipaa ja missä on hyvä olla. Yksi niistä on kaukana Kaliforniassa, mutta onneksi toinen suosikkipaikoistani löytyy hyvin läheltä. Se on meri. Voitte vain uskoa, miten malttamattomana olenkaan odottanut jäiden sulamista ja kevään ensimerkkejä, jotta pääsisi jälleen takaisin merelle. Merellinen Helsinki on niin kaunis, että tuntuu että voisin asua merellä ja veneillä koko kesän. Rakastan sitä tunnetta, kun satamat vaihtuvat, on vapaus mennä ja tulla. Voi yhtä hyvin päättääkin jäädä laituriin kiinni toiseksi yöksi, riippumattoon keinumaan, auringonlaskua ihailemaan. Niin kauan kuin veneen jääkaapissa riittää murkinaa, voi seikkailu Itämerellä jatkua. On ollut ihanaa löytää uusi harrastus ja hullaantua siitä täysin. Rakastuin myös Helsinkiin uudestaan, kun pääsin ihailemaan sen monipuolisuutta mereltä käsin.
















   
Viime kesästäkin kuuli usein sanottavan, miten kehno se oli. En voinut samaistua siihen lainkaan, sillä näissä maisemissa kun sitä todisti, ei voinut olla samaa mieltä. En tiedä missä kuplassa purjehdimme, mutta meille sattui hyvät tuulet, sopivasti aurinkoa ja sinitaivasta.





Veneemme sai viime kesänä myös uuden lisävarusteen, suppilaudan. Ne täydensivät toisiaan täydellisesti. En nimittäin ihan heti keksi parempaa kesäpäivää, kuin lillua jonkun ihanan saaren venesatamassa nauttien päivästä ystävien kesken ja välillä pulahtaen uimaan tai suppailemaan. Itämeren saaristo on niin kaunista, ettei paremmasta väliä. Rohkeasti täällä jo odottelen vähintäänkin yhtä päräyttävää kesää kuin muutamat aiemmat ovat jo olleet.






  
Tuleva kesä on vasta meidän kolmas purjehduskesämme, joten uusia saaria ja venesatamia riittää tutkittavaksi vielä pitkäksi aikaa. Hyvä näin. Yritämme joka kesä tutustua useampaan uuteen saareen, joista toistaiseksi suosikeiksi ovat nousseet Helsingin Pihlajasaari sekä Espoon Iso Vasikkasaari. Tulevana kesänä otetaan askel kohti isompaa ja tuntematontakin, nimittäin aiotaan purjehtia Tallinnaan. Mieheni suoritti talvella Viestintäviraston radiolupatutkinnon, jota ilman ei olla aiemmin haluttu lähteä kauemmas seilaamaan. Nyt kun veneeseen tulee tarvittavat laitteet, on turvallisempi mieli lähteä avomerelle.








Täällä lasketaan siis päiviä veneenlaskuun ja näihin maisemiin ja tunnelmiin. Toivomme sen tapahtuvan tulevina viikkoina. Tuossa vappuna venettä laittaessa taisimme muuten päättää veneen virallisen nimenkin, mutta enpäs paljasta sitä vielä, koska virallisia nimenantojuhliakaan ei olla vielä pidetty. Lupasin myös innokkaana suunnitella veneen nimitarran ja se onkin todo-listalla tässä seuraavana vuorossa. Haistan ilmassa selkeästi veneilykauden avajaisia! Ja sehän sopii!

Kuka muu odottaa kesäkelejä ja on yhtä hurmioitunut merelliseen Helsinkiin?

___

Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka tarkoitus on levittää matkatietoutta ja matkailun ilosanomaa. Järjestäjinä toimivat matkablogit Travellover, Muru Mou ja Skimbaco.





 Eng // Instagram Travel Thursday

Aloha! raikui Vasikkasaaren vierasvenesatamassa yksi kesäviikonloppu, jonne olimme saapuneet viikonlopun viettoon kaveriporukalla. Alkujaan meidän piti jatkaa matkaa purjehtien etäämmälle, Lähteelään saakka, mutta jäimme kaikki yksimielisesti ja tyytyväisenä Isoon Vasikkasaareen, sillä aurinko paistoi, meillä oli paljon hyvää ruokaa ja juomaa, sekä tietenkin suppilaudat* koko viikonlopun ajaksi! Tuona viikonloppuna kaikki oli enemmän kuin mallillaan; aurinko, kesä ja sup. Siinä aika toimiva kombo meikäläiselle.




Pulleat purjeet toivat meidät illan suussa perille Isoon Vasikkasaareen, jossa melkein ensitöikseen ryhdyttiinkin pumppaamaan ilmatäytteisiin sup-lautoihimme täytettä. Uskaliaimmat hyppäsivät vielä auringonlaskun aikaan vesille ja olihan kuulkaas huikeaa meloa suhisevan kaislikon lävitse saaren toiselle puolelle ja nähdä Espoon kaupungin valot vastarannalla. Meri oli tuolloin lähes tyyni ja kaikkialla hyvin rauhallista. Niin myös mielellä...

Pumppaa, pumppaa! Lauta on valmiina noin 5-10 minuutin tehokkaan pumppauksen jälkeen.

Aurinko alkoi jo laskea mailleen, mutta ihan hyvin iltakympinkin jälkeen voi vielä hypätä vesille.

Seuraavana aamuna saatiin herätä veneen kajuutan kansiluukusta tulvivaan auringonpaisteeseen. Se jos mikä on ihanaa! Pitkän aamupalan jälkeen oli aika aloittaa vesileikit, osa jo korkkasi ne uskaliaasti aamu-uinnilla veneen rappusilta. Itse hyppäsin laudan päälle kiertämään saarta lisää päivänvalolla, eilisen auringonlaskusuppailun jälkeen. Kuvissa näkyvä pinkkilauta on muuten Astro Paddle For Hope 11’6″ -lauta ja on toiseen lautaan (Red Paddle Co 12'6" Explorer) aika paljonkin kiikkerämpi. Selvisin sillä kuitenkin ihan hyvin ja pysyin pystyssä vähän isommassakin aallokossa (myrsky tosin yllätti seuraavana päivänä ja silloin laudan päällä seisominen olikin jo haastavampaa ja päätin pahimmissa aallokoissa suppailla istualleen), mutta täydellisen vakauden tunteen tarjosi kyllä tuo Red Paddlen 12.6" lauta, mutta olihan se fyysisestikin isompi lauta. Laudoissa ja niiden ominaisuuksissa on siis eroja ja parhaiten niistä saa tuntuman oikeastaan vain kokeilemalla.

Ison Vasikkasaaren vierasvenesataman laituri on mukavan leveä. Siinä mahtuu helposti pumppaamaan isompaakin lautaa ja istumaan porukalla vaikka auringonottopuuhissa tai vaikkapa picnicille. Laiturilta löytyy myös ruokailupöytiä, mikäli laituripicnic ei ole se omin juttu. Meidän kyllä kelpasi löhöillä siinä, välillä supaten ja uiden. Nää on just niitä hetkiä ja viikonloppuja, kun ei haluaisi ajan loppuvan koskaan. Sunnuntaista paluuta olisikin halunnut viivästyttää enemmänkin, ellei lähestyvä ukkosrintama olisi pistänyt meihin lähtövauhtia.

Haaveena oma lauta

Itse olin todella tyytyväinen kumpaankin testissä olleeseen lautaan ja siihen, miten ilmatäytteinen lauta voi todellakin olla niin kova ja vakaa ja kuinka niiden liikuteltavuus on näppärää. Alan entistä enemmän kallistumaan siihen suuntaan, että oma hankintani on ilmatäytteinen lauta, sillä se kulkisi kätevämmin mukana (kuvan mukaisessa kuljetuskassissa). Kassissa on lisäksi rullat helpottaakseen sen liikuttamista ja tiedänpä yhden ystävän, joka on ottanut laudan mukaansa etelän lomalleenkin. 
Meillä lauta kulkisi kätevästi mukana purjeveneessä ja tarvittaessa muuallakin. Laudan säilytys onkin yksi huomioitava asia, sillä pituutta korkeimmilla laudoilla saattaa olla melkein neljä metriä. Luulen että itse olen päätymässä 10.0" lautaan.

Tämä 11'6" lauta on 3,5 metrinen kainalokaveri.

Meille tämä sup-lautojen vuokraviikonloppu tarjosi hyvän tuntuman siihen, millaista olisi omistaa omat laudat. Kokeilu oli erittäin onnistunut ja suppilautakuume on entistä korkeammalla. Jos muuten sinua kiinnostaa laudan vuokraus vaikkapa juuri viikonlopun ajaksi, niin katso lisää täältä. Nimittäin, minä en ainakaan ole vielä luovuttanut tämän elokuun suhteen, vaan kesä ja suppikelithän jatkuu vielä pitkälle syyskuun puolelle, eikö! 

Kuva: Janne Koistinen

Kuva: Janne Koistinen

Kuva: Janne Koistinen

Tätä lisää mieluusti kiitos ja käsi ylös, ketkä muut ovat hurahtaneet suppailuun? Omistatko kenties oman laudan? Olisi kiva kuulla mielipiteitä ennen suuren ostopäätöksen tekemistä.

*Suppilaudat meille viikonlopuksi tarjosi Helsinki Surf Shop.



Eng // We had a super fun SUP (stand up paddle) weekend with friends in Iso Vasikkasaari, Espoo, Finland.

Mitä saadaan, kun päättää extempore pakata purjeveneeseen, kapteenin lisäksi, Helsingin omat suppisiskot ja heidän ilmatäytteiset sup-lautansa? Siihen päälle mahassa kurniva nälkä ja suunnaksi Helsingin Pihlajasaari. Minäpä kerron. Siitä saadaan täy-del-li-nen ilta ystävien kanssa ja rinnakkaistodellisuus trooppisten supvesien tapaan. Sillä tämäkin kuva voisi olla mistä päin maailmaa tahansa, eikö? Mutta on Suomen kesästä. Siitä parhaasta.



Lyhyen venematkan päätteeksi suuntasimme kaikki nälkäisinä kohti Ravintola Pihlajasaarta, jossa oikeasti kannattaa käydä nauttimassa perinteisiä kesäherkkuja, eikä hinnatkaan onneksi ole liian hurjia. Perinteinen pannarijälkkäri on ollut jokaisen suosikki, eikä varmasti jätä ketään nälkäiseksi.

Hetki ennen auringonlaskua ikuistettiin vielä sup aka Cali-siskokset kuvaan ja sit hypättiinkiin veteen. Tai no, itselläni talviturkin heittoon meni jokunen tovi mutta lopulta uskaltauduin uimaankin ja sen jälkeen suppilautailu olikin kahta kivempaa, eikä lajissa tullut edes kylmä. Koska oltiinhan Floridassa... Eiku Havaijilla, eiku...


Pihlajasaaren rannat ovat kyllä kiva ympäristö suppaamiseen ja hiekkarannat oivia rantautumiseen, kunhan ei anna isojen Tallinnaan matkaavien risteilyalusten aaltojen haitata. Toiveissa oli tuolloin kiertää koko saari laudalla, mutta aurinko laski sitä rataa, että pimeän tullen vieraaseen paikkaan ei ole ehkä ihan viisainta lähteä suppailemaan.

Aloha! Kiitos laudoista ja seurasta Ulla ja Mirkka

Oman suppilaudan omistaminen on ollut jo pidempään haaveissa ja tämä veneretki osoitti sen, kuinka siistiä olisikaan aina perillä kohteessa vain kantaa lauta laukusta laiturille ja pumpata se täyteen ja hypätä siihen. Tutustua saariin meloen ja polskia laudan kanssa meressä. Tuolloin päätinkin, että olisipa nastaa saada koko viikonlopuksi lautoja testiin ja hieman tunnustella niiden käyttöastetta ja sitä, kuinka erilaisia ne voivat ollakaan.

Siitä se ajatus sitten lähti ja saavuttiinkin juuri takaisin kotiin yhdistetyltä purjehdus ja sup-viikonlopulta. Tästä reissusta blogissa lisää myöhemmin - jo nyt voit katsella fiiliksiä esim Siveltimellä-blogin Facebook-sivuilta, Instasta tai Snäpistä nimimerkillä @sannasevenseas

Oletko sinä jo kokeillut suppailua? Suosittelen isosti ja siispä toivotankin kaikille mahtavaa suppailu kesän jatkoa, sillä kesähän jatkuu! #SupCityHelsinki


Eng // Sup (stand up paddling) in sunset at Pihlajasaari, Helsinki.