 |
| Havaijin Oahun-saari, maailmanympärimatkalla keväällä 2015 |
Ensimmäistä kertaa lensin ulkomaille ala-asteen lopulla äitini kanssa. Kohteena oli yllätys yllätys, Kanariansaaret, joka oli tietysti yhdeksänkymmentäluvulla varmaankin se ainoa oikea kohde. Lentäminen oli super jännittävää, mutta en osannut pelätä sitä lainkaan. Muistan, että tuolloin koneessa sai polttaa, siis tupakkaa(!), mutta me onneksi istuimme koneen sellaisessa osassa, jossa oli tupakointikielto. Onneksi muuten tässä(kin) asiassa ollaan tultu valovuosi eteenpäin. Ajatelkaapa jos nykyisin lentokoneessa saisi kärytellä?
Tuolta reissulta jäi erityisesti mieleen aurinko, lämpö ja palmupuut. Sekä valtavan iso vesipuisto, jossa oli superhauskaa laskea liukumäkiä! Muistan myös käyneeni ensimmäistä kertaa elämässäni syömässä mäkissä tuolla reissulla. Ajatelkaa, vasta joskus 11-vuotiaana.
Tämän jälkeen lentämiseen tulikin vuosien tauko. Ja ilmeisesti Suomeen lamakin. Minä muutin opiskelujeni perässä rohkeasti omilleni kuusitoista vuotiaana, ja jo se, että sain reissata uuden kotikaupunkini väliä junalla entiseen kotikaupunkiini, olivat minulle mieluista matkailua. Olen aina tykännyt pakata laukkuni ja lähteä. En tiedä olenko koskaan oikein potenut edes koti-ikävää. Reissu-ikävää senkin edestä!
Edelleenkin nuo samat asiat; palmut, aurinko ja lämpö, ovat syitä miksi minä matkustan. Puhtaasti (ja itsekkäästi sanottuna) tarpeeni matkustaa ovat siis ilmastolliset. Kaipaan palmupuiden tuomaa maisemaa ja merta silmän kantamattomiin.
Onneksi löysin parhaan reissukaverini jo kauan aikaa sitten, jonka kanssa muutimme Helsinkiin ja joka toi lentokentänkin lähellemme, toki silloin ajateltuna asia oli hyvin toissijainen. Lisäksi jo hyvin nuorena alkanut työelämä toi toivottuja kolikoita pussin pohjalle, joka sanomattakin mahdollisti kaiken näköisiä hurjia reissusuunnitelmia. Kutenpa nyt vaikka ennustetun "maailmanlopun" eli Millenniumin eli vuosituhannen vaihtumisen todistaminen Lontoon Thamesjoen varrella ystävien kera. Onneksi maailmanloppua eikä pelättyjä tietokonebugeja tullut, lentokoneetkin pysyivät ilmassa, vaikka vähän maailmanlopun meiningiltä se meno aamuyöstä siellä Victoria Stationilla kyllä näyttikin. Reissut tuovat muistoja. Hyviä muistoja.
 |
| Euroopan Karibia eli Alcudia, Mallorca keväällä 2011 |
 |
| Pitkähäntäveneessä ja Thaimaassa ensi kertaa, joulukuussa 2011 |
Työelämän kierteissä, loma ja vapaa-aika korostuivat entisestään. Meille loma on aina tarkoittanut reissua. Matkaa ulkomaille. Arjen yläpuolelle. Uusia elämyksiä, uusia kokemuksia. Uusia seikkailuita. Muutaman vuoden Euroopassa kiertämisen jälkeen, vuonna 2004 helmikuussa koitti viimeinkin, oman henkilökohtaisen, silloisen isoimman unelman toteutus. Ensimmäinen matkani Amerikkaan, joka itse oikeutetusti suuntasi Los Angelesiin. Se matka muuttikin kaiken. Amerikka jäi sydämeeni ikuisesti ja Los Angeles paikkana kaikkein rakkaimmaksi. Valitettavaksi vastapainoksi sain LA:sta lähdettäessä jäätävän lentopelon, kun koneemme yritti nousta ilmaan kolme kertaa ja jokaisella kerralla yritys päätyi hätäjarrutukseen kiitoradalla. Hysteria- ja paniikkikohtauksien ja tuntien säätämisen jälkeen ja pitkän vuorokauden kuluttua päästiin kuitenkin ehjin nahoin kotiin. Tosin eri lentokoneella ja eri reitillä. Vaikka pelko lentämiseen jäi, matkustamisen nälkä ei onneksi kadonnut mihinkään. Nythän olin vasta korkannut Amerikan ja into uusien paikkojen näkemiseen ja uusien ihmisten tapaamiseen kasvoi entisestään. Amerikka on iso maa, totesin. Lukuisten uusien Amerikan lomien jälkeen kahmaistiin vuonna 2009 kerralla iso pala kakkua, kun ajettiin kaveriporukalla viiden viikon ajan maa rannikolta toiselle. Yksi unelmistani tuli toteeni tuolloin.
 |
| Barcelonan kapeilla kujilla. Espanjan roadtripin päätepysäkki, syksyllä 2011 |
Reissatessa tulee rohkeammaksi ja ennakkoluulet karisevat. Meni vuosia, että uskalsin Euroopan ja rakkaan Amerikan lisäksi edes ajatella muita mantereita. Mutta koska välistä raskas työ vaatii raskaat huvit (ainakin toisinaan täydellisen akkujen lataamisen), niin otettiin riski tuntemattomaan ja löydettiin kerran itsemme Thaimaasta ajatuksena latailla akkuja turkoosin veen varrella täysin tekemättä mitään. Vuoden 2011 reissu avasi minulle aivan uuden maailman. Ja vain reissaamalla voi kokea uusia asioita ja murtaa ennakkoluuloja. Thaimaa oli tuolloin minulle täysin uusi kulttuuri, täysin erimakuinen maa, kuin mikään aikaisemmin kokemani. Kesti pari päivää sopeutua Aasian elämän menoon ja tunnustan aluksi ajatelleenikin, että nyt taisi tulla tehtyä virhe. Onko lomamme pilalla? Mutta tämä kaikki kuuluu matkailuun. Kokemukset ja aidot tuntemukset. Reissatessa oppii hämmästyttävän paljon itsestään. Reissuarki saattaa yllättää joka päivä. On itsestä kiinni kääntääkö ne voitoksi vai tappioksi. Suosittelen ensimmäistä vaihtoehtoa (vaikka esimerkiksi Singaporen torakkahotellissa se olikin äärimmäisen vaikeaa).
 |
| Reppureissaaja matkalla Thaimaan Krabilta Phi Phi-saarelle joulukuussa 2011 |
Facebook oli muutama päivä sitten kaivanut muistelut-osioonsa päivitykseni seitsemän vuoden takaa, vuodelta 2008. No, eipä paljoa ole ajatukseni ja intressien kohteet näköjään vuosien saatossa muuttuneet. Hah. Huolestuttavaa tai ei, mutta ainakin mieleni on uskollinen haaveilleni ja reissaaminen jos mikä, on unelmien toteutusta.
Yksi syy muuten myös miksi reissaan on monipuolisemmat harrastusmahdollisuudet. Sukeltamisharrastus on ehdottomasti nastempaa lämpimissä ja runsas korallisimmissa vesissä ja trooppiset vedet tarjoaa myös puitteet muille harrastuksille, kuten snorklaukselle ja suppailulle. Surffaamista unohtamatta!
 |
| Kun unelmista tulee totta! Vuonna 2015 surffasin onnistuneesti sekä Australiassa että Havaijilla |
Mutta sitten, ehkäpä tärkeimpänä mitä matkailu on minulle tuonut, on avarakatseisuus. Ei ole yhtään pöllömmin sanottu, että matkailu avartaa. Sitä se toden totta tekee! Ja uskallan myös sanoa, että eniten olen elämästä oppinut juurikin matkoillani. Samoiten myös itsestäni ja muista ihmisistä sekä vieraista kulttuureista. Maailmalla reissaamalla törmää ja kohtaa niin monenlaisiin asioihin ja ihmisiin ja uskon, että jokainen kohtaaminen muokkaa meitä jollain tapaa ihmisenä.
 |
| Meidän uskomaton loma-asuntomme Lombokin saarella, Indonesiassa tammikuu 2013 |
Reissuilla näkee myös paljon elämän kurjia puolia, eritoten köyhemmissä maissa. Siksi koen, että reissaajana sinulla on myös vastuu. Ihmiset ovat ihmisiä kaikkialla. Ja useat kolmannet maat tarvitsevat ja ovatkin riippuvaisia turismista.
Vastuu seuraa mukanasi myös luontoon ja ympäristöön. Olen matkustaessani oppinut tulkitsemaan miten esimerkiksi kokea harvinainen koralliriutta tai vaikkapa ikiaikainen temppeli ekologisemmin ja niin, että se olisi siellä vielä kauan sinun jälkeesikin. Reissaaminen tuo siis myös vastuuta, ja sitä onneksi oppii reissaamalla ja ottamalla asioista selvää!
Matkoillani olen saanut nähdä myös paljon upeita vapaana luonnossa olevia eläimiä, kuten pingviinejä, delfiineitä, kilpikonnia, haita, kenguruita ja koaloita niiden omassa luonnollisessa ympäristössään. Vaikea niitä on enää kerran vapaana nähtyään, kuvitella mihinkään muuhun ympäristöön, kuin vapauteen. Matkailu on opettanut myös sen minulle. Ja kun on saanut olla tarpeeksi onnekas näkemään vapaana temppuilevat delffiiniparvet, niin toivoisi vain, että kaikki voisivat kokea saman.
 |
| Henkeäsalpaava auringonlasku ystävien kanssa Lombokin saarella |
 |
| Tämä oli kaukaisin paikka, jossa olin käynyt vuoteen 2013 mennessä. Lombok, Indonesia |
"Travels Is The Only Thing You Buy
That Makes You Richer."
Mitä enemmän reissaa, sitä enemmän oppii. Ja oppiminenhan on loputon prosessi, eikä nälkäni ole kadonnut mihinkään. Maailmanympärimatkan jälkeen, useampi saattoi todeta, että nyt on varmaan reissut reissattu hetkeksi. Mutta ei, oikeastaan vain päinvastoin. Toteutuneen unelman tilalle tulee uusi unelma. Uusi seikkailu.
Minä reissaan kokemusten, uteliaisuuden ja sen vapauden tunteen vuoksi. Unelmien ja seikkailun perässä. Olisi mukava kuulla lisää miksi esimerkiksi sinä reissaat? Alunperin tämän haasteen laittoi liikkeelle ihanainen Laura Laura let´s go-blogista.
Eng // In this blog post I´m thinking the reasons why do I travel?
