Juhannus Pihlajasaaressa

Keskikesän juhlaa juhannusta tuli tänä vuonna vietetty aivan Helsingin edustalla, Pihlajasaaressa. Pihlajasaari on tuttu saari meille jo monen vuoden takaa ja tykätään sen lokaatiosta ja vierasvenesatamasta. Meidän kotisamasta ei tarvitse lähteä kauaskaan tunteakseen olevansa jo ihan lomalla. Pihlajasaaren ravintola on ollut myös joka kesäinen illalliskohteemme näin vuosien saatossa. Sinne on helppo lähteä vaikka arki-iltoinakin syömään. Juhannusta Pihlajasaaressa viettiin nyt ensimmäistä kertaa.


Rövaren – kevään ensimmäinen purjehdus Espoon pienelle saarelle

Tämän kevään purjehduskauden avauspaikkana sai toimia Rövaren niminen pieni saari Espoon edustalla. Helteinen toukokuun loppu lupaili hyvää keliä purjehdusviikonlopulle, mutta vastatuuli kotisatamastamme Espoon saaristoon piti huolen, että helteisestä säästä huolimatta toppatakkia ja -housuja ei sopinut unohtaa. Perillä meitä kuitenkin odotti lämpöinen aurinko, suojaisat kallionpoukamat, ystäväpariskunta, huoleton loman tunne ja uskomattoman upea auringonnousu, josta emme osanneet unelmoidakaan.


Matkabloggaajan kotoa löytyy matkamuistoja maailmalta

Voisin uskoa, että jokaisen meidän kodeista löytyy joitain muistoja menneiltä ajoilta tai reissuilta. Itselleni matkamuistot ovat usein käyttötavaraa, kuten oliiviöljyä tai paikallisia herkkuja. Ruokakaupoissa viihtyvänä tuon usein matkoiltani erilaisia keittiövälineitä, kuten vaikkapa cup cakes -vuokia ja servetteja. Lähetän edelleen postikortteja maailmalta ja toisinaan lähetän sellaisen myös itselleni kotiini, ellen sitten vain tyydy ostamaan korttia itselleni ja olla lähettämättä sitä.

Jääkaappimagneetteja en ole osannut kerätä, mutta muutaman niitä omistavana on kieltämättä alkanut tulla himo saadakin magneetit jokaisesta käydystä paikasta. Ja sehän tarkoittaisi jokaisen paikan koluamista uudelleen! Ei huono ajatus sekään, paitsi nyt koronakaranteenissa se tuntuu todella kaukaiselle ajatukselle. Tällaisessa ajassa korostuukin oma koti ihan toisella tapaa ja onneksi olen tehnyt siitä itselleni mieluisan erilaisilla matkamuistoilla maailmalta. Tervetuloa matkabloggaajan kotiin! Tässä muutamia hyvän mielen matkamuistoja maailmalta

Valokuvat ja taulut

Olen aina rakastanut valokuvia, niiden ottamista ja valokuva-albumien katselua. Muutamat valokuvasuosikit ovat päätyneetkin kehyksiin ja seinälle. Valokuvien taika on se ikuistettu hetki, joka tallentuu kuvalle. Itse pääsen kuvien avulla lähes täysin takaisin siihen hetkeen, aikaan, lämpötilaan ja pystyn muistamaan ketä tuolloin oli paikalla ja kuka otti minkäkin kuvan. Nämä kuvissa etusijalla näkyvät kuvat on molemmat otettu Los Angelesista. Santa Monican auringonlaskukuvan on ottanut Marika ja "Made in LA"-kuvan Melroselta on ottanut Maria. Kuvat kertovat unelmien vuosista 2014-15, jotka ovat onnellisimpia vuosia elämästäni.

Lapin talvi lumosi! Viisi hauskaa vinkkiä Saariselälle!

Saariselkä sai huomioni talvella 2019, kun luin uutisen pohjoisen palkitusta ja Euroopan pisimmästä pulkkamäestä. Tällä pulkkamäellä on pituutta 1200 metriä ja palkinnon se sai mäkeen suunnitellusta Aurora Experience -valoteoksesta. Pulkkamäen valaistus on vaihtuva ja muistuttaa revontulia. Pulkkamäen pituus on toki Suomen mittakaavassa aika huikea, mutta olen ymmärtänyt että Euroopasta löytyy pidempiäkin pulkkamäkiä. Olkoonkin tämä sitten palkituin ja pisin pulkkamäki pohjoisessa! Tällä uutisella Saariselkä oli kuitenkin saanut huomioni, aloin haaveilla matkasta Lappiin.

Ilokseni muutama muukin ystäväni oli haaveillut Lapin lomasta ja saatiinkin kasaan aivan timanttinen jengi kokemaan Saariselkä ja se kuuluisa Lapin taika – ja tietysti se pulkkamäki!

Aiemmin enemmänkin Amerikassa ja Kaliforniassa kokoontuvien Cali-siskojen pitikin höristää korviaan Helsinki-Vantaalla, kun Amerikan lentojen sijaan piti huomioida Ivalon kuulutuksia. Rantatossut olivat vaihtuneet toppakenkiin sillä nyt oli aika kokea oikea kunnon talvi pohjoisessa! Lappi ja Saariselkä, here we come!



Omatoimimatkaaja pakettimatkalla Kreikassa – plussat ja miinukset

Aika moni suomalainen on matkustanut ulkomaille varmastikin ensimmäistä kertaa pakettimatkan viemänä, ainakin moni minun ikäiseni. 80- ja 90-luvulla pakettimatkat olivat täysin normaali tapa matkustaa. Mitä eksoottisemmaksi kohteet menivät, moni luotti varmasti pakettimatkan tuomiin palveluihin ja valmiisiin ratkaisuihin. Ajat kuitenkin muuttuivat ja matkailusta tuli avoimempaa ja kaikesta helposti saavutettavaa. Miten pakettimatkat sitten toimivat tänä päivänä? Ja miten ihmeessä omatoimimatkaaja ja maailmanympärimatkan tehnyt reppureissaaja päätyy ostamaan pakettimatkan Kreikkaan – oliko kokeilu uhka vai mahdollisuus? Ja mitä plussia ja miinuksia pakettimatkailijan roolissa löysin?