Ahoy there! Laiva on lastattu... auringolla, iloisilla ihmisillä ja omalla saarella(!) Kyllä! Oletteko kaikki vielä mukana? Nimittäin risteilypäiväkirja jatkuu nyt ja olemme yhä siis Bahamalla. Tässä "part 2". Olkaas hyvä. (Ensimmäinen osa on muuten luettavissa täällä).
 |
| Cruise Compass-päivän ohjelma ja saaren esite |
Day 5 / CocoCay, Bahamas
CocoCay on laivayhtiö Royal Caribbean omistama yksityinen saari, joka on ainoastaan risteilyvieraiden käytössä. Saarelle on rakennettu paljon aktiviteetteja ja aah, rannat ovat kyllä upeita! Kävimme pariin otteeseen snorklaamassa ja huhheijaa!, on se vaan upeaa päästä kurkkaamaan maailman suurinta akvaariota... Värikästä ja kaunista ja taas värikästä... Niin hurjan paljon erilaisia fisuja, että wow! Ihan huippua! Kyllä ne fisut kuuluvat sinne mereen, eivätkä akvaarioon.
UV hipoo jälleen huippulukemia, ja mun aurinkoa nauttinut ihoni pysyy tänään aika lailla säteiltä piilossa. Snorklatessakin minulla oli päällä sellainen surffipaita, jonka uv-suoja on 50. Mutta sehän ei haittaa menoa, silmä lepää upeissa maisemissa ja täältä saarelta ei kyllä haluaisi pooooois.
Tämän tyyppisille yksityissaarille, jonne ei ole rakennettu kiinteitä ravintoloita sisältyy laivayhtiön puolesta aina ruokailu ja juomat. Viime kertaisen Haitin-risteilymme (pysähdyimme Labadeessa Haitilla, myöskin yksityissaari) tapaan, täälläkin oli iso buffet-pöytä jossa oli tarjolla mm. hedelmiä, salaatteja ja no, kun "amerikassa ollaan" (vaikkei oltukaan) niin hampurilaisia sekä hot dogeja.
Saari on sen verran pieni, ja saaren rannat niin matalia ja pitkiä, että meidät kuljetettiin saarelle risteilyalukselta pienellä veneellä. On se kyllä jännä, että vaikka ihmisiä on tuhansia niin homma vaan toimii. Ei juurikaan jonottamista tai odottamista, homma vaan toimii. Täällä meillä oli kiva ranta/snorklauspäivä, mutta nyt on nälkä.
Illan pukukoodi: Casual/70's Retro // Dress suggestion: Smart Casual Attire - Sundresses Smart casual may require pantsuit for women and jackets for men or slacks and blouses for the ladies, sports shirts and trousers for the gentlemen.
 |
| CocoaCay, Bahamas / Dinnerille menossa... |
Day 6 / Port Canaveral, Florida.
Back in the USA. Bahaman trooppinen lämpö jäi yön aikana taaksemme kun saavuimme varhain aamulla takaisin Itärannikolle, Floridaan. Lämmintä toki riittää täälläkin, noin 30 C -astetta. Tänään oli todella todella aikainen herätys, nimittäin Yhdysvaltain rajavartiosto saapui laivaan aamulla klo 06:15 tarkistamaan jokaisen matkustajan passit. Siis kyllä, jokaisen. Meillä jonotus kesti vain reilun puolituntia, kun taas itse yhdysvaltain kansalaisille jono kiemurteli ympäri laivan promenadia tuntitolkulla. Luulisi että tähän olisi keksitty jokin näppärämpikin tapa, mutta ei näemmä. Passin tarkastuksen jälkeen painelin takaisin nukkumaan pariksi tunniksi, josta sitten oli herätys kymmeneltä lähtevään bussiin kohti Ron Jon Cocoa Beachiä. Olin etukäteen lukenut mainoslauseita tästä kuuluisasta surf beachistä "the surfing capitol of the world" ja en oikein uskonut sitä. Olisi kannattanut, nimittäin saavuttuamme beachille koin jonkin asteisen ahaa!-elämyksen - rantahan vilisi surffareita, aallot olivat jees ja rantaviivaa silmän kantamattomiin. Wow! Vuokrasimme aurinkotuolit varjoineen ja parkkeerasimme beachille. Päivä sujui helteisissä fiiliksissä surffareiden alkuja tuijotellen. En valehtele yhtään kun sanon että voisin tuijottaa ihan koko päivän vaan merelle... Se on vaan niin ajaton ja mystinen… Aurinkotuolissa istuessa ja merelle katsoessa sitä ennättää ajatella vaikka mitä, vaikka välillä onnistuukin ajautumaan niinkin lomavaihteelle että ei ajattele yhtään mitään. On vain. Joka tapauksessa, sitten minut valtasi hetkellisesti hirmuisen valtava ikävä aurinkoa ja rantoja, koska hyppäsin vahingossa jo ajassa viikon eteenpäin takaisin Suomeen... Rannalla ohitseni cruisaili pimpatuilla pyörillään paikallisia, surffilaudat kainaloissaan, lenkkeilen, koiria ulkoiluttaen… ja siitä tämä haikeus tuli. Haikeus sitä ajatusta kohtaan että toisille tämä näkymä jota ihaillen tuijotan, on itsestäänselvyys. Tiedättekö? Ja me senkuin vaan marssitaan lumen keskellä... Olin hetken aikaa hieman surullinen, sekä onnellinen tietysti että sain olla siinä hetkessä nyt.
Surffareita katsellessa ja haaveillessa tekeväni sitä joskus itsekin, ja meressä polskien ja aalloissa hyppien hurahti rattoisasti melkein koko päivä. Hieman ennen viimeistä bussia laivallemme kävimme parin korttelin päässä rannalta sijaitsevassa legendaarisessa surffikaupassa. Tämä pikkukaupunki vaikutti juuri niin söpöltä surf-pummi kaupungilta kuin olla ja voi. Täydellinen päätös risteilyn satamakohteille ja nyt takaisin laivaan ja dinnerille!
Illan pukukoodi: Casual // Dress suggestion: Smart casual - sundresses or slack and blouses for the ladies, sports shirts and trousers for the gentlemen.
 |
| Cocoa beach, Florida |
Day 7 / Chilax! Day at sea.
Tämä päivä seilataan merellä, kuten huominenkin, sillä erotuksella että tänään vielä tarkenee olla kannella ja ottaa aurinkoa. Huomenna ollaan jo sen verran pohjoisessa, että ulkona alkaa olemaan sen verran kylmä ja tuulinen sää, että ulos ei ole asiaa.
Aamupäivän aurinkotuoleilla löhöilyn ja lounaan jälkeen sää alkoi muuttua pilviseksi ja hieman sateiseksi. Ihan bueno, sillä ihoni oli saanut jo tarpeeksi sunia :)
Uskomatonta on se, miten tekemättömyys väsyttää.. Toisaalta lomallahan saa ottaa päikkäreitä jos sille tuntuu, eikös vaan ;)
Tänään illallisella oli pukukoodina 'formal', joten tilasimme huonepalvelusta illallisen hyttiimme, nam nam! Ja kauheetamitäpossuilua! Se päivä oli aika lailla taputeltu siinä. Päivän teema oli ehdottomasti chillaus. Risteilyn alussa aloittamani kirjan lukeminen ei ole edennyt odottamaani tahtia, sillä aurinkotuoleissa on aika mukava vaan, no nukkua... :) Hömppälehdet People ja OK on puolestaan olleet helpot lukea (=selata) aurinkotuolista käsin. Raamatun painoinen Vogue vaatii jo hieman käsivoimia ja tosiaan se kirjan lukeminen on jo ihan toinen juttu... Mulle ainakin.
Illan pukukoodi: Formal // Cocktail or formal dresses for ladies, suits and ties or tuxedos for gentlemen.
Day 8 / Day at sea... Viimeistä viedään. Toisaalta olo on aika haikea kun tietää että risteily (ja loma) alkaa olemaan lopuillaan ja tietää että tästä eteenpäin saa/joutuu tekemään oman aamiaisen, lounaan ja illallisen itse. Hehh... Laiskotteluun on näemmä helppo tottua. Mutta toisaalta niin mahtavaa ja helppoa kuin tämä on ollutkin, on ihan jees palata mantereelle. Ja kun tietää että paluu on New Yorkiin, ei harmita yhtään. Sitä paitsi tämä viimeinen meripäivä on ollut todella kylmä, samoiten kun oli menomatkalla myös toinen päivä, niin ei voi oikein muuta kuin nauttia pöydän antimista, ja joo kyllä kiitos, on nautittu! Alkaa huolestuttumaan että mahtuvatko aikaisemmin nycistä ostetut vaatteet enää päälle, hihihh... Hope so.
Tänään tulee myös pakata laukut ja täyttää maahantulokaavake, sekä antaa (suositeltu summa) tippiä omille aamiais- ja illallistarjoilijoille, sekä huonesiivoajalle. Kaikkiaan kuoria on neljä, jokainen valmiiksi nimettyjä (suositeltavat tipit/summat ilmoitetaan erillisessä ohjeessa). Palvelu tällä laivalla on äärinmäisen hienoa. Hytti siivotaan pari kolme kertaa päivässä. Sängyt pedataan, roskikset tyhjennetään, pyyhkeet vaihdetaan, verhot avataan päiväksi ja vastaavasti hytti valmistellaan illallisen aikana iltakuntoon (verhot vedetään eteen ja seuraavan päivän ohjelma ilmestyy sängynpäälle ja mahdolliset viestit, retkiliput yms toimitetaan hyttiin). Pikku juttuja, ja kyllä, nämä pystyisi tekemään itsekin, mutta heille se on palvelua ja kuuluu laivan profiilin. Olo täällä, asiakkaana, on tehty kyllä todella miellyttäväksi. Pientä arjen luksusta, ja ei oikeastaan mitään niin pientäkään. Täydellistä sellaista! :)
 |
| Tippikuoret tarjoilijoille ja hyttisiivoajalle. Ovat kyllä palkkansa ansainneet! |
Viimeinen illallinen oli ihana, täynnä tunnetta. Tarjoilijat esiintyivät ruokasalin portailla ja tekivät "kunniakierroksen" ruokasalissa, me asiakkaat vuorostaan hurrasimme kiitostamme heille. Alkuillan "Farewell" show oli myös tunnetta ja nöyrää kiitosta täynnä. Amerikkalaiset kyllä osaavat sen! Sniif, loma on pian ohi...
Otimme muutamia kuvia illalliselta ja vaihdoimme yhteystietoja Lourencon ja Gracen kanssa. Ihana pariskunta. Toivottivat tervetulleeksi myös New Jerseyhen. Tulemme varmasti olemaan yhteyksissä!
Illan pukukoodi: Casual // Dress suggestion: sundresses or slack and blouses for the ladies, sports shirts and trousers for the gentlemen.
 |
| Viimeinen illallinen, juhlaa ja kiitosta. |
Tapahtumia tosiaan laivalla riittää hurjasti satamapysähdyksien lisäksi. En tässä tainnut mainitakaan mutta lähestulkoon kaikkea löytyy; on spa:ta, kuntoilukeskus, juoksurata, seinäkiipeilyä, uima-altaita, leffoja, joogaa, servetintaittelua, bingoa, jalokiviseminaareja, luistelua, jääshowta, hampaiden valkaisua, casinoa... huh huh, kaikkea! Niin, ja laivan tax freestä löytyy timantteja ainakin miljoonan arvosta. En ollutkaan aikaisemmin mallannut korviini 13 000 USD:n arvoisia timattikorvakoruja... Kyllä, mutta Bahamalla sekin tuli tehtyä ja ihan kivoiltahan ne näyttivät! :)
 |
| CocoCay, Bahamas. Love it. |
Mitenkäs on, tuliko siellä ruudun takana risteilynälkä vai enemmänkin ähky? Jos jollekin tuli jotain risteilyihin liittyvää mieleen, niin kysykää ihmeessä. Vastailen mielelläni.
