Yhtenä päivänä otettiin kuitenkin itseämme niskasta kiinni, ja vuokrattiin hotelliltamme kajakit puoleksi päivää. Lähdettiin matkaan Pattaya Beachiltä ja tarkoituksena oli kajakoida saaren toiselle puolelle. Kysyttäessä hotellin respasta, onko se mahdollista, nainen totesi että niemenkärjessä on usein todella kova aallokko. Ajateltiin, että lähdetään kokeilemaan. Eihän täällä edes tuule(?)
No, kylläpä alkoi tuulla ja aallot nousta, heti kun poistuttiin tuolta suojaisalta ranta-alueelta aavemmalle merelle. En osaa sanoa matkan pituutta, mutta välistä se tuntui loputtomalta ja piti todella keskittyä aaltojen kanssa oikein päin melomiseen. Ja turkoosin kirkas meri alkoi muuttua jo tummanpuhuvaksi, niin syvällä ja kauempana rantaviivasta oltiin. Ohitsemme ajoi kuitenkin paikallisia pitkähäntäveneitä, jotka kuskaavat taksin tavoin matkaajia rannalta toiselle. Joten aivan yksin merellä emme olleet. Mutta enpäs sellaisessa aallokossa ole koskaan pelkällä muovikajakilla ollut liikenteessä.
Alunperin tarkoitus oli vain bongailla vähän lähistölle parkkiin pysähtyneitä purjeveneitä. Kunnes sitten minä kai sain idean meloa saaren toiselle puolelle mangosmoothieille...!
Perillä toiselle puolella, Sunrise Beachillä, piti vähän höllätä. (Päästiin kuin päästiinkin perille, huh!). Tilasin juoman lisäksi lounaankin, riisiä kasviksilla, ja mangosmoothien, tietty! Ja otin vähän vaaka-asentoa, sillä olin aivan poikki melomisesta aallokossa. Odoteltiin tovi tällä rannalla laskuveden alkamista ja sitä että isoimmat tyrskyt laantuu, sillä seurattiin kahtakin eri kajakoinnin lähtöyritystä rannalla, ja vaikka heitä avustittiin veteen, he eivät onnistuneet lähtemään matkaan. Mutta mitä tekee suomityttö- ja poika. Näyttää mistä on sisu tehty (ja vähän mallia) ja ensi yrittämällä saatiin itsemme vesille, mutta voin kertoa että kyllä jänskätti että mitenhän meidän käy ja miten pahasti se aalto meidät nappaa ja heittää takaisin rannalle... Onneksi kävi hyvin. Ja tuolla aavalla kielekkeelläkin oli merenkäynti hieman tyyntynyt, niin oli himpun verran helpompaa meloa takaisin päin, ei joskaan mitenkään iisiä. Ja niin, jos kuvista saa sellaisen vaikutelman, että eihän noissa ole aallon häivääkään, niin ei kyllä olekaan. Nimittäin siellä oikeassa aallokossa, ei tehnyt mieli tarttua kameran varteen, sillä piti todella keskittyä että kajakki oli sopivasti mallillaan aallon suuntaan ja meloa oikeissa paikoissa. Huh. Vieläkin menee kädet maitohapoille pelkästä ajatuksesta, hahaha :)
Ps. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhonella (tai goprolla), järkkärikamerani hajotessa mystisesti matkalla Kambodzasta Thaimaahan. Pssst! Note to self: Gopron linssi on välistä hyvä putsata vesiloiskeilta, muuten osa kuvista näyttää just tältä, kuten näistä osa nyt näyttää. Blurria naamassa.
Eng // We rented a kayak in Koh Lipe for a half-day.
