Matka 2019 -messut järjestetään jälleen Helsingissä 18.–20. tammikuuta. Messujen pääteema on Hidden Treasures – kätketyt helmet! Hidden Treasures -teema kunnioittaa etsivää, seikkailunjanoista matkailijaa, joka haluaa löytää paikkoja ja kokemuksia, joita voidaan kuvailla sanoilla rohkea, innovatiivinen, tuntematon, jännittävä ja jopa hiukan outo. 

Osallistu matkamessulippujen arvontaan kertomalla minne sinä aiot tänä vuonna matkustaa tai minne haaveilet matkustavasi? Tästä postauksesta löydät myös omat messutärppini Matkamessuille. Pakko nostaa erikseen esille, että olen perjantaina klo 15:30 Rantapallon toimittajan haastateltavana yhdessä Aurinkorasvaa ja Aloe Veeraa -blogin Veeran kanssa. Jaamme omat vinkkimme Kroatiaan, Albaniaan, Montenegroon ja Kreikkaan.  Matkamessujen ajankohtaisena teemana on hyvä nostaa esille myös kestävä ja vastuullinen matkailu. Lue lisää erityisesti vastuulliseen matkailuun liittyvästä ohjelmatarjonnasta täältä.

Uusi vuosi on täällä! Edeltävää vuotta en voi mitenkään luokitella kokonaisuutena hyväksi, vaikka vuoden alkupuoliskolle mahtuikin paljon hienoja asioita ja onnenhetkiä. En kuitenkaan voi sanoa, että en jäisi kaipaamaan edellistä vuotta – jään, koska se oli viimeinen vuosi, kun iskä oli kanssamme. Tuntuikin tänään hetkittäin ikävälle, että aloitan uuden vuoden, ikään kuin uuden sivun elämästäni nyt ilman yhtä perheenjäsentä. Vuodet eivät ole veljiä keskenään, eivät todella. Minun onnenvuoteni on ollut 2015. Siitä seikkailun täyteisestä vuodesta on vaikea pistää paremmaksi (mutta haluaisin). Silloin olin niin onnellinen ja vailla huolia. Väitän, että onnen avaimet on pitkälti kuitenkin omissa käsissä, niin olen kyllä valmis tekemään töitä yhtä onnellisen ajan eteen. Jos en nyt ihan heti, niin ainakin sitten, kun vielä tästä vähän enemmän voimaannun.

Konfetit poksahtelivat, kun otimme ystäviemme kanssa vastaan vuoden 2018. Julistimme sen vaatimattomasti juhlavuodeksi! Alkoihan se mieheni pyöreitä juhlimalla ja päätimme koko vuoden olevan yhtä juhlaa! Täytyy sanoa, että vuosi alkoi erinomaisesti, kuten olimme villisti haaveilleet, mutta sai ikävämpiä kaikuja pitkin kevättä ja todellisen järkytyksen elokuussa. Kaikki ei siis todellakaan mene aina kuten suunnittelee tai toivoo.

Sen lisäksi, että olen tehnyt henkilökohtaista surutyötä koko syksyn, tuntuu että viimeistään IPCC-raportin jälkeen tummapilvi laskeutui myös maapallon päälle. Ja ihan oikeutetusti. Sen varjolla tämän matkabloginkin saisi unhoittaa ainakin sillä tavalla miten minä usein matkustan, lentämällä. Rakastan myös purjehtimista, roadtrippejä ja junakyytejä, mutta ne eivät valitettavasti miinusta kaukomatkojani pois. Lisäänkin tämän postauksen loppuun lentopäästöni vuoden 2018 matkoilta, jotta voin paremmin tarkastella niitä jatkossa ja haastaa sitä kautta itseäni.

Aamun ensimmäiset säteet. Sieltä ne nousivat Afrikan mantereen suunnilta. Olimme astelleet jo hetken loivaa rinnettä ylöspäin Mijas Costan alueella, tarkoituksena saada reipas aamulenkki alle. Nuo auringonnousun ensimmäiset säteet kuitenkin pysäyttivät meidät. Oli pakko pysähtyä hetkeen ja jäädä ihailemaan nousevaa aamua.

Facebook muistuttelee näin jouluna muisto-osiossa joulunvietoistani maailmalla. On totta, että olen viihtynyt jouluina palmujen alla, milloin Thaimaassa ja milloin Filippiineillä. Sinänsä kätevä tuo sovellus, jos nyt ei itse sattuisi muistamaan missä minäkin vuonna on tullut oltua. En olisi ainakaan muistanut, että se oli vuosi 2010, kun pakkasmittari näytti -32 astetta jouluna Suonenjoella. Eilen se näytti illalla -24 astetta. Thaimaassa vietetyt joulut vievät Koh Lipen -saarelle ja sieltä hymyilyttää edelleenkin muisto, jossa otimme osaa Sand Snowman -kilpailuun missä meidän piti rakentaa lumiukko rannalle tuodusta hiekkakasasta. Tuntien muovaamisen jälkeen meidän hiekkainen lumiukko "Aloha"-tervehdyksellä näytti itse asiassa aika hyvältä!