Lauantai oli yhtä juhlaa! Tunteikasta, iloista juhlaa ystävien keskellä. Me vietettiin läksiäisiä. Maailmanympärimatkamme alkuun on enää pari viikkoa. Ja se ei ole paljoa se. Nyt oli siis juhlan aika! Ja voi että saadaan ollaan onnekkaita kuinka moni kerääntyi nyt lauantaina kesän viimeisten auringon säteiden saattelemana Helsingin Suvilahden Konttiaukiolle. Moni, hirmuisen moni.
Voi kun olisin jokaisesta teistä saanut kuvan itseni kainalossa, ja voi kun olisi ollut sata tuntia vuorokaudessa enemmän. Nimittäin juttua olisi kaikkien kanssa riittänyt niin paljon pidempään. 



Alkuillan päivystin osittain puhelimessa, sillä aivan kaikille Konttiaukio ei ollut tuttu paikka. Meillekin tämä paikka löytyi vasta tänä kesänä. Ja onneksi löytyi! En olisi voinut parempaa paikkaa kuvitellakaan meidän läksäreille. Aivan meidän näköinen paikka. Ja niin tuumi moni muukin paikasta, ihan huikee! Uskallan jopa veikkailla että jatkossa muidenkin partyja saattaa löytyä täältä suunnalta ja hyvä niin! Saavun mieluusti paikalle ;)

PS. Jos muuten mietitti, mistä mun noi korvakorut on (meinaan tosi moni juhlissa kysyi), niin kerron mieluusti että ovat Erika Worksin käsialaa, ja niitä saa muun muassa Kallion Fox&Rabbit mymälästä.








Voi ystävät rakkaat. Lauantai oli niin huikee ilta ja siitä isoin kiitos kuuluu teille kaikille, jotka pääsitte paikalle. Ja kuten sovittiin, otetaan juhlat uusiksi kesän kynnyksellä kun palataan takaisin. Tosin silloin teemana ei ole läksiäiset...

3 viimeistä kuvaa by Marko Saari.


Eng // This weekend we celebrate our farewell party with friends. Pure fun.

Tämä viikonloppu hurahtaa niin Flowssa, ettei koneen äärellä juuri ennätä eikä kannata olla. Tosin havahduin hetki sitten siihen, että taas se parisen tuntia hurahti etsien eri lentoja ympäri maailman vaikka kohta pitäisi jo lähteä talsimaan pari katua alemmas itse pääkallo paikalle eli Flowhun. Koska opettelen elämään hetkessä, niin taidan todella sulkea nyt tämän koneen ja alkaa valmistautumaan päivän juhlaan ja siirtymään tapaamaan ystäviä, hyvää musiikkia ja vielä parempaa ruokaa - eli Flow, see you soon again!
Eilinen oli jo niin kaunis päivä festareilla, tänään lisää samaa visuaalista ilotulitusta. Täältä tullaan! Nähdäänhän Flowssa?




Eng // This weekend is all about Flow-Festival

Kesäkuisen Kroatian matkan aikana saimme kokea senkin, että ihan aina ei paista aurinko etelässäkään. Muutaman perättäisen sateisen päivän jälkeen päätimme sääennusteista huolimatta vuokrata fillarit allemme koko päiväksi ja lähteä tutustumaan mitä saarella on tarjottavana. 

Tässäpä pari syytä pieneen hiljaiselooni: Lentolippujen ja reitin tutkimista, hintojen ynnäämistä, eri kaupunkien ja maiden lämpötilojen tsekkaamista, kämpän vuokralaisen löytämistä, pakkauslistan suunnittelua, oikean matkalaukun etsimistä, rokotteiden pohtimista, lekurissa käyntiä, pankkiasioiden hoitamista... Lista tuntuu loputtomalta. Mutta jostain on aloitettava. Kiitos blogimaailman, moni asia on onneksi paljon helpompaa. Esimerkiksi jo olemassa olleeseen pakkauslistaani tuli mahtava täydennys Vailla Pysyvää osoitetta -blogista, jolta voi ladata google driven kautta vaikkapa koko pakkaamisen muistilistan itselleen. Check! 
Samassa blogista minua muistuteltiin tuosta useammassa muussakin matkablogissa esillä olleesta Point it! -kirjasta. Aluksi ajattelin että koko kirja on varmaan ihan huuhaata, mutta kun huomasin että sen voi muutamalla hassulla eurolla ladata puhelimeen, niin minähän latasin. Ja siellä se nyt on, hah!



Osa tämän Point it:n kuvista on kieltämättä kyllä aika karuja, mutta ajanee asiansa jos yhteistä kieltä kanssa käymisessä ei vaan millään löydy. Tulevan maailmanympärimatkan meille uusina kohteina näillä näkymin tulee olemaan Filippiinit, Vietnam ja Kambodza. Siellä voi vaikka tuosta "kuvakirjasta" ollakin apuja esimerkiksi ravintolassa. Matka jatkuu tuolta tutumpaan Thaimaahan sekä varmastikin Malesiaan ja sieltä sitten uusiin tuttavuuksiin Ausseihin sekä Uuteen-Seelantiin.
Sen jälkeen on vielä arvonnassa (monestikin eri syystä) Fiji, Cookinsaaret vai Bora Bora. Jälkimmäinen on ollut unelmissa piiiiitkään. Mutta olen ymmärtänyt että siellä majoitus on aika tyyristä. Tai siis tosi tyyristä, joten se saattaa jäädä yhä unelmaksi. Mutta luulempa että kumpaan tahansa noista pienemmistä saarista päädytään, ollaan varmasti aika tyytyväisiä. Toisesta katsoin jo vapaaehtoisia farmiduunejakin. Eli semmoistakin ollaan mietitty.



Tämä talvisista harrastuksista kertova Point it -sivu sopinee sitten niihin tilanteisiin kun saadaan kertoa Suomesta. Näitä lajeja tulen tuskin itse reissullani kokemaan, paitsi että kuvassahan pälyilee myös snorkeli- ja sukelluskamat. Niille toivottavasti tulee käyttöä, kuten jo aikaisemmassa postauksessani hehkutin.

Mutta ajatelkaa, neljä viikkoa enää reissuun ja sitten se suuri seikkailu alkaa! Ihan järjetöntä, ottaen huomioon miten paljon kaikkea tekemistä ja järjesteltävää vielä olisi. Alkaen nyt vaikka ihan ensimmäisen kohteemme, New Yorkin asunnon etsimisestä. Se on edelleen työn alla. Mutta en osaa näistä kaikista asioista edes murehtia, asioilla kun on tapana keikahtaa paikoilleen aina jotenkin. Sitä paitsi huomenna mun pari ystävää kaappaa mut mukaansa pikareissulle Tallinnaan. Vuorossa olisi mun läksiäiset! Ekat sellaiset, kun toisetkin on tulossa. Ajatelkaa. Näin tähäm on tultu, että tyypit kohta lähtee!
Mutta sitä ennen annan siveltimien vielä heilua, nimittäin aamulla on vielä yksi meikkikeikka ennen sirkushuveja. Ehkäpä tässä kohtaa onkin hyvä sanoa nati nati ja toivotella huisia viikkaria kaikille!

PS. Ja tietysti kaiken maailman huomiot kokeneilta maailmanmatkaajilta otetaan mieluusti vastaan :)



Eng //Planning the trip Around-the-world keeps me busy

Siitä on tänään kuulkaas seitsemäntoista vuotta kun tavattiin. Siis mieheni kanssa. Tai no, eihän hän virallisesti mieheni ole, mutta on kuitenkin tavallaan... Ei siis olla naimisissa, jos se sitä velvoittaa. Vaikea uskoa tätä ajan kulua oikeastaan itsekään. Kamalan pitkä aika vuosissa, mutta minkäs teet! Näin se aika vaan rientää hyvässä seurassa :)))

Menneellä Kroatian lomallamme juuri sukeltamaan pääsy oli yksi ehdottomista toivemissioistamme. Olimme luottavaisesti pakanneet reissullemme mukaan -kuten aina- maskin ja snorkkelit, sekä sukellustietokoneet, mutta emme räpylöitä tällä kertaa. Syystä että, meillä on ollut uskomattoman monta vastoinkäymistä päästä sukelluksille ympäri maailman, että ajateltiin että ei me nyt kuitenkaan tälläkään kertaa päästäisi tai ennätettäisi…Se on usein myös yksi syy, koska niin monesti rannalla löhöily on vienyt voiton, ja sit paitsi snorklaamaan voi mennä joka päivä melkeinpä mistä vain. 
Tosissaan ette voi uskoa miten monessa maassa tai paikassa Aasiaa ja Karibiaa myöten (x2) minunkin sukellustietokone on kulkenut mukana, pääsemättä koskaan dippaamaan veteen sukelluksen merkeissä. Monessa! Aina esteeksemme on tullut joko myrsky, vatsatauti, ylibookkaus, saamattomuus, laiskuus, pelkuruus ja mitä näitä kaikkia nyt on! Sukellusretket kun tuppaavat viemään melkein koko päivän ja sen jälkeen ainakin me ollaan tosi poikki (ja nälkäisiä), kaikkensa antaneena, niin se on samoin tein rasti ruutuun sille päivälle.

Mutta nyt oikeesti haluttiin niin kovasti nyt päästä sukeltamaan ja saada taas se tuntuma vedenalaiseen elämään, jotta tulevalla maailmanympärimatkallamme voisimme hieman tottuneemmin sukellella eri paikoissa (jotka todennäköisesti tulevat olemaan aivan överi upeita paikkoja!), että ilmeisesti nyt sen tuli tapahtua. Ja onneksi näin.



Koska ollaan aika pitkälle fiilistelijöitä, niin emme nytkään varanneet kuin vasta paikan päällä päivää ennen sukellusretken. Tämä onnistui hyvin siitä syystä että korkein turistisesonki ei ollut vielä Hvarin saarella kesäkuussa alkanut. Lisäksi päivää ennen varaamalla ei tarvitse jännittää kuin päivä… Nimittäin tässä on laji jota kyllä tuppaan jänskäämään. Eka dyykki on aina yhtä räpiköintiä ja tokalla dyykillä alkaa taas muistamaan että mikä tässä olikaan juju. Ja se jujuhan on se mieletön fiilis ja siitä nauttiminen rauhassa siellä pinnan alla!
Kroatian vesistöissä ei ole niin kirjavaa kalakantaa mitä esimerkiksi Karibialla (tiedän sen snorklausten perusteella), mutta kirkkautta riittää hyvin 10-20 metriin, ja sehän on kaikille jotka on joskus Suomessa sukeltanut niin pelkkää plussaa. Suomessa sukellettaessa se on melkeinpä yhtä yösukellusta kellon ajasta riippumatta.
 



Deep Blue Sea. Mutta ilman haita. Ja ei me kauhean syvällä edes käyty, noin 15 metrissä. Joka sopi meille oikein hyvin. Tää oli huippu päivä! Vaikka mun lainaräpylät puristi mun nilkkaan todella pahan näköisen "verisuonipallukan". Mutta saatiin se fiilis mitä lähettiin hakemaan, ja se varmuus että tätä tullaan tekemään tulevalla reissullamme mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi testattiin ensimmäistä kertaa uutta GoPro-kameraamme pinnan alla, ja kaikki postauksen kuvat onkin otettu GoProlla.
Nyt tiedän, että omat räpsyt olis mahduttuva mukaan reissulle, niille nimittäin toivottavasti tulee käyttöä! Ja ne on ihan parhaat! Ja sitten pitäis vielä selvitellä ne huippu suklauskohteet maailmalla, kokemuksia?


Eng // Yay, we went to scuba diving in Hvar-island, Croatia.
 

Kroatian loman viimeisinä päivinä rantauduimme saarilta viimeinkin mantereelle, tarkemmin sanottuna Splitiin. Sieltä vuokrasimme auton päiväksi ja lähdimme vajaan tunnin ajomatkan päähän tutustumaan Krkan kansallispuistoon.
Olin itse nähnyt kuvia vain puiston vesiputouksissa pulikoivista ihmisistä ja sinä helteisenä päivänä halusin oikeastaan vain suoraan hypätä tuon kylpevän massan joukkoon uiskentelemaan. Matka alas putouksille ei kuitenkaan taittunut aivan hetkessä - koska jengimme halusi haikata alas. Siinä kuumuudessa tuli pari kertaa mieleen kyllä, että olikohan se ihan hyvä ajatus, koska ilmainen bussikin olisi meidät alas kujettanut, mutta toisaalta siitähän noissa puistoissa on kyse. Luonnon keskellä olemisesta ja siitä nauttimisesta, ei suorittamisesta.
Ja toisekseen, kun matka satumetsään pitkin pitkospuita alkoi, ei valinta ollutkaan enää yhtään kehnompi!



Satumetsässä vastaan saattoi tulla sammakoita, sudenkorentoja, käärmeitä (siis pieniä vesikäärmeitä), erilaisia kaloja ja osaa näistä lajeista tavataan kuulemma vain täällä, Kroatian Krkan puistossa. Pitkospuiden alapäässä pauhavat vesiputoukset näkyivät ja kuuluivat aika ajoin satumetsän puiden lomasta. Onneksi puiden katveessa ei ollut enää edes paahtavan kuuma, mutta pulahtamaan putouksille halusin kuitenkin.





Uimaan meno putouksien alle oli muuten todella haasteellista pohjassa olevien terävien ja liukkaiden kivien johdosta. (Tästä ei muuten mainittu missään brochurissa!). Kun ryömimistekniikan avulla onnistuin päästä kivien väljemmälle puolelle ja pulikoimaan vapaammin, huomasin paluumatkalla saaneeni kuitenkin pienen naarmun varpaaseeni. Ei onneksi mitään sen vakavampaa, mutta mietinpähän vaan että tapahtuukohan tuolla haavereita mitenkä usein, ja tälleen sääntöjen luvatussa maassa kasvaneena ihmettelin, että eipä siellä ollut kukaan estämässä sinne menoa, vaikka selvästikin se oli hyvin haasteellista ja huonolla tuurilla hyvinkin vaarallista.
Silti mahtavaa että tuli mentyä, nähtyä ja koettua. Upea paikka ja ei lainkaan kaukana Splitistä.