Onnenpäivä!

Terveiset täältä aurinkoisesta osavaltiosta, eli Californiasta. Varsinaista onnea olen saanutkin täällä osakseni, ja vasta alle viikko vierailua takana. Nimittäin sen lisäksi että minulla asuu täällä ystäviä ja tuttavia ja että Helsingin Kallion ihanasta naapuristamme on pian tulossa myös väliaikaisesti naapuri meille Hollywoodissa, sain tänään ystäväni Helsingistä kylään tänne. Jihuu! Seuraavat pari viikkoa menneen siis aika lailla eläessä, no sanotaanko vaikka täysillä. Tai täysin rinnoin! Tulevat viikot tuovat eteemme alkaen huomisesta Halloween-bileet, mun synttärit, Vegasin reissun festareineen, toiset synttärit, asumista Hollywoodissa ja ehkäpä vielä kertaalleen Halloween-bileet. Joten tältä pohjalta voin vähän ennustaa että blogini ei päivity ihan reaaliajassa. Kamera kulkee kyllä mukana menossa ja jutut tulevat sitten kun menoilta ehditään. Paitsi että kamera ei ollut tänään mukana, kun haimme ystävämme kentältä ja menimme syömään Venicelle, jossa saatiin todistaa tämä upea auringonlasku. Tämä kuva on otettu iphonella ja on ihan käsittelemätön. Sellainen tämä LA on, ihmeellinen! Kun kuvatkin on aika priimaa, kalustosta riippumatta. Lisää palmukuvia, rantakuvia, Vegaskuvia, Halloweenkuvia ja lisää taas palmukuvia (niihin ei voi kyllästy koskaan) löytyy Instagramista nimellä Sannasmag. Nähdään siellä! Ihanaa viikonloppua kaikille! Täällä polkaistaan jo Halloween käyntiin... Mitä sinne kuuluu?




Eng // My friend from Finland came to LA for couple of weeks.. So happy for that.

Tähtipölyä ja ajattelemisen aihetta. Isosti!

Torstaina saimme nauttia oikein kunnolla Hollywoodin tähtipölystä. Oltiin nimittäin leffoissa itse Sharon Stonen kanssa. Aika hurjaa, eikö totta! Mutta jos sain hetkeksi huomionne, niin hienoa, jatketaan. Tänään nimittäin kolahti ja aika syvältä. Tuolla leffoissa siis. Ja välillä onkin erittäin hyvä karistaa tuo, helposti länsimaalaisessa yhteiskunnassa kertyvä, tähtipöly olkapäiltänsä ja kääntää katse toisaalle.

Kuvassa dokumentin tekijä Justin Arana sekä tuottaja Sharon Stone.

Olimme tänään nimittäin ihanan Madden vinkkaamana My Name Is Water -dokumenttielokuvan ensi-illassa Hollywoodin Film Festivaleilla. Olin monestakin syystä innoissani elokuvasta! Ensinnäkin rakastan leffa-festareita (Helsingin Rakkautta ja Anarkiaa jäi tänä vuonna välistä kun no, ollaan täällä reissussa) ja vieläpä kun kyse on dokumenttielokuvasta ja indie-pätkästä, niin olin tosi innolla menossa leffoihin. En vain osannut ajatellakaan että se osuisi ja uppoisi niin vahvasti kun se teki. Olimme kummatkin elokuvan jälkeen todella vaikuttuneita näkemästämme. Elokuvasta oli helppoa poimia niitä samoja fiiliksiä, varsinkin kun on nyt itse täällä tien päällä. Sitä reissaa, etsii, on ja elää. Kysyy ja miettii. Kyseenalaistaa...
Moni on jo sanonut meille, joko omasta kokemuksestaan tai miettiliäisyyttään, että miltähän tuntuu palata vuoden päästä samaan oravanpyörään? Tai onkohan se edes mahdollista vai tuleekohan reissu muuttamaan meidän ajatusmaailmaa jollain tapaa, jonka myötä ajautuu tekemään aivan jotain muuta. Relevantteja kysymyksiä kaikkia. Eikä minulla ole niihin vastauksia, mutta pirun vaikuttava tuo näkemämme dokumentti oli. Sanotaanko että se puhutteli meitä siihen tapaan, että olisi upeaa jos meidänkin matkalla olisi jokin suurempi tarkoitus. Ja nyt en voi millään verrata tekemisiin, joita tuossa dokumentissä nähtiin, mutta tarkoitan sitä, että hienoa jos olisi jokin tarkoitus ja pääasia oli että elokuva sai ajattelemaan. Sehän on elokuvien taika. 
En haluaisi tuota traileria enemmän leffasta muuta kertoa, mutta toivon että saatte sen jostain käsiinne ja katsotte sen. Lyhykäisyydessään tarina kertoo kuitenkin etsimisestä, löytämisestä ja auttamisesta, sekä ihmisten perustarpeesta ja oikeudesta, vedestä. Joka valitettavasti kaikkialla ei ole lainkaan itsestäänselvyys.
Arvostan Justin Aranaa, dokumentin tekijää, suunnattomasti nyt. Ja olipa meillä ilo ja kunnia keskustellakin hänen kanssaan leffan jälkeen. Nämä on juuri niitä hetkiä, kun asioilla on merkitystä... 
Sitä minäkin haluaisin ja varmasti kaikki. Kantaa edes jollain tavalla korteni kekoon. En missään vaiheessa kuvitellutkaan vaan reissaavani kultapossukerhossa maailmanympäri, vaan haluan että asioilla on merkitystä. Katsokaa ihmeessä traileri alla olevasta linkistä.

My Name Is Water - Official Trailer from Justin Arana on Vimeo.

Dokumentin on tuottanut Sharon Stone. Siitä syystä hän oli myös paikalla (jota en olisi kyllä ihan ensimmäiseksi uskonut). Ja jos jotkut terveiset voin häneltä kertoa, niin kerron sen mitä hän sanoi leffan jälkeisessä Q&A:ssa. Hän toivoi, että jos jokainen meistä kiinnittäisi huomiota veden käyttöönsä. Hän on itse ollut jo vuosien ajan hyväntekeväisyystöissä ja järjestöissä mukana ja ajanut Afrikassa puhtaan veden puolesta kaivokampanjoita. Me täällä länsimaissa pidämme vettä monesti itsestäänselvyytenä ja hän ehdottikin, että entäpäs jos vaikka hampaiden pesun aikana ei pidettäisi hanaa koko ajan auki vaan suljettaisiin se välillä. Mutta niinhän me kaikki jo tehdäänkin, eikö vain?
Ja mistäkö syystä tein tämän postauksen? Koska elokuva oli niin vaikuttava, että sai minut ajattelemaan oikeita asioita... Olen odottanut jonkin sorttista ahaa!-elämystä tulevaksi... Ehkäpä se oli tässä. Kuka tietää... Mukavaa viikonloppua kaikille!



Eng // We saw last night a My Name Is Water -documentary in Hollywood Film Festival and that got me thinking big time. It´s a must see film! Please find it and watch it. Share the inspiration.


Vancouverin huikea Stanley Park

Vancouverin donwtownin luoteispuolella sijaitseva huikean iso keskuspuisto, Stanley Park, on itseasiassa New Yorkin Central Parkia kuulemma jopa 10 prosentia suurempi. Ja siltä se tuntuikin. Nimittäin pyörähdettiin tässä huikean isossa Stanley Parkissa viikon aikana kaksikin kertaa, koska ensimmäisellä kerralla emme jalkaisin nähneet puistosta kuin vain murto-osan.



Kun kuulin, että Stanley Parkissa on useita alkuperäisasukkaiden tekemiä toteemipaaluja, (pikku Hiawatha minussa) halusi ehdottomasti että pääsemme nekin vielä näkemään, jolloin viimeisenä päivänä vuokrasimme polkupyörät pariksi tunniksi ja lähdimme kiertämään puistoa uudestaan. 
Pyöräily on itseasiassa tosi helppoa ja mieluisaa puistossa, sillä pyörätie kulkee puistonreunaa aivan merenrannassa ja tie on yksisuuntainen. Joten vastaantulevia ei tarvitse pyöräillessä pelätä. Puiston ympäri on hyvinkin nopea ajaa ja palauttaa pyörät läheiseen vuokraamoon alle tunnissakin, mutta jos yhtään aikoo pysähdellä kuvanottoon (niin kuin me) ja muuten vaan jäädä penkeille ihastelemaan maisemia, niin hyvin silloin saa 1,5-2 tuntia menemään. Kävellen sen sijaan voi metsäpoluilla haikata huoletta vaikka koko päivän. Puistossa on tosi hyvin järjestetty wc-tilat ja olipa siellä yksi ravintolakin rannan tuntumassa.



Ensimmäisellä vierailullamme Stanley Parkissa käveltyämme noin kolmasosaan puistosta, päätimme poiketa rantatieltä ja oikaista takaisin kaupunkiin puiston halki. Matkaa olisi nimittäin ollut vielä jokin kuusi kilometriä edessä, niin ajateltiin jo silloin, että senhän voisi taittaa kätevämmin pyörällä.
Puiston halki kulkee lukuisia kävelypolkuja ja metsäteitä joita koristaa nämä satavuotiaat puuvanhukset, joista osa kipuaa yli 70 metriin. Täytyy sanoa että välillä jopa jännitti näiden jättiläisten vierellä, kun metsässä ei välistä näkynyt muita kuin me ja sitten tietysti ne sata vaanivaa karhua ja peikkoa, joita ajattelin siellä olevan.

 


Puistosta löytyy paljon penkkejä, picnic-pöytiä, tuoleja, lasten leikkipaikkoja, keinuja (joissa mekin käytiin leikkimässä), upeita maisemia merelle, toteemipaaluja ja ennen kaikkea todella raikasta ilmaa ja kauniit näkymät itse kaupungille. Stanley Parkista käsin sain aivan uuden kuvan koko kaupungista. Kannatti käydä siis, ja kahdesti!




 
Huikea paikka! Onko joku muu käynyt tai innostui jopa nyt käymään?


Eng // Stanley Park is one of the must-see things in Vancouver. We liked it very much.

Viikko Vancouverissa ja sen fiilikset

Vancouver oli tämän syksyn osalta reissumme ainoa uusi kohde, paikka, jossa emme ole aikaisemmin olleet. Odotukset olivat korkealla ja oli tosi siistiä päästä tutustumaan kokonaan uuteen kaupunkiin. Kun sunnuntaina saavuttiin iltapäivästä perille ja käveltiin metropysäkiltä kohti keskustan hotellia, ajattelin että tämähän on paras viikonpäivä saapua uuteen kaupunkiin. Nimittäin ajankohta paljasti sopivasti kaikki parhaimmat brunssikahvilat ja kaupungin jonotetuimmat ravintolat. Hipsterit olivat liikkeellä ja jonottivat viettämään sunnuntai iltapäiväänsä eri paikkoihin. 
Löysimme Ramada hotellimme helposti kartalta, sillä itse downtown on aika pieni. Sellainen helposti käveltävissä oleva, mutta kuitenkin tarpeeksi suuri kaikkine pilvenpiirtäjineen.
Kuitenkin vasta toisena päivänä todella innostuin kaupungista, kun saavuimme Davie Streetin päähän, josta alkoi Beach Avenue (huutomerkki tähän!) ja siellä meitä odotti rantaboulevard palmujen ympäröimänä. Palmuja, Vancouverissa! Kaupungissa, jossa on talvi ja lunta. Miks ihmeessä Suomessa ei ole palmuja...?





Tämä English Bay Beach (First Beach) vetäisi kyllä melkein jalat alta! En ollut osannut odottaa lainkaan tälläistä talviolympialaiskaupungilta! Nuo isot tukit rantatuoleina olivat kyllä mielestäni loistava keksintö! Niillä istuessa oli horisontissa kulkevia rahtilaivoja kiva seurailla ja voin vain kuvitella miten magee tämä ranta on kesäkautena. No magee!

Ensimmäisenä päivänä, eli sunnuntaina näkemämme Vancouver vaikutti hieman nuhruiselta ja krapulaiselta. Ihmiset myös. Oikeesti. Olin hipsteri-brunssi-kokemuksesta huolimatta pääkadulla kävellessä vähän ihmeissäni, että onko kaupunki todella niin punkrock kuin sieltä tulevat bänditkin ja 24/7 darroissaan... Siltä se vaikutti silloin... Onneksi kuitenkin a) vaihdettiin alkuperäisen hotellimme sijaintia viime hetkellä ja b) nähtiin viikossa niin paljon kaupunkia, että sain heittää nuo ensimmäisten tuntien tuomat näkemykset romukoppaan. 
Kaupunki oli lähes kaikkialta oikein puhdas, siisti ja rauhallinen. Vaan, ei olisi ollut sitä jos olisimme tosiaan menneet alkuperäisesti varattuun hotelliin, joka sijaitsi East Hastings Streetillä. Oli suorastaan meidän onni, että veljeni luona tuli vuorokautta ennen puhetta hotellistamme ja sen sijainnista. Nimittäin hän oli vaimonsa kanssa käynyt Vancouverissa jokin aika sitten ja tykännyt kovastikin kaupungista, paitsi sen yhdestä hyvin oudosta kaupungisosasta joka sijaitsee idässä. No tietystikin meidän varaamamme hotelli, edullinen kun oli, sijaitsi siellä! Veljeni vaimo suorastaa rukoili että emme menisi sinne hotelliin. Hän soitti jopa entiselle kolleegalleen vakuuttaakseen meidät, joka asui tätä nykyä kaupungissa, että onko turvallista majoittua tuon kadun hotellissa. Ei, kuului suora vastaus puhelimesta. Kyse ei siis ollut mistään muutamasta puliukosta kadulla-alueesta (niitähän nyt näkee Suomessakin joka paikassa), vaan East Hastings on todella kuvottava, narkkareita ja raajattomia ihmispolosia täynnä oleva todella kurja ja surullinen kadunpätkä. Tälläistä ei saisi olla missään, ja viimeiseksi haluat viettää lomasi siellä. Onneksi, siis onneksi vaihdoimme hotellia viime hetkellä!
Emme kyllä edelleenkään uskoneet, että paikka voisi olla niin kurja, ennen kuin todella näimme sen. Googlen kuvahaku paikasta ei valehdellut siis yhtään. Uskallettiin yhtenä päivänä nimitäin käydä vähän kurkkaamassa kadun alkua, ja voi kurjuus... se oli kaikki totta. Tämän jälkeen laitoin viestin veljeni vaimolle, että kiitos. 
Toki maksoimme kalliimman hinnan majoituksesta toisaalla, mutta se oli kaikki sen arvoista. En pystyisi varmastikaan hehkuttamaan tätä kaupunkia niin kuin seuraavassa teen, jos olisin joutunut majoittautumaan tuossa alkuperäisesti varatussa hotellissa.

Mutta jos unohdetaan tuo paha alue (ja se tosiasia että hötsä haisi lähes kaikkialla kaupungissa), niin Vancouver oli todella upea kaupunki. Sen huikean suuri Stanley Park -puisto kätkee lähes sademetsämäisen alueen ympärilleen ja satama-alue kaikkine veneineen on aivan upea. Meri ei kuulemma jäädy täällä, eli purjehtia voi ympäri vuoden. Tiedusteltiin tätä asiaa eräältä iäkkäämmältä mieheltä satamassa. 
Aivan keskustan vieressä satamassa on myös Flat Plane Terminal, eli lentokenttä pienlentokoneille. Taustalla ympäröivät vuoren huiput ja ainakin näin lokakuussa hyvin alhaalla roikkuvat pilvet. Kaunista.






Vancouverissa on toimiva bussi- ja metrojärjestelmä. Metrolla pääsee kätevästi puolessa tunnissa lentokentälle. Sillä voi myös liikkua keskustan alueella, mutta me kävelimme kaikkialle ja se on ihan mahdollista olematta mitenkään hullu tai tyhmä. Kaupungin pääkadut Granville (jossa hotellimme lopulta oli), Seymour ja Robson Streetin poikkikatu ovat täynnä kauppoja ja ravintoloita. Davie Street on koko West Endin puolelta sateenkaarikansan aluetta - siellä oli jopa jalkakäytävät maalattu sateenkaaren väreiksi, ja sieltä löytyikin tosi hyviä ravintoloita ja hyvää menoa. Idästä rannan tuntumasta löytyy sekä NHL-arena että MLS-stadion. Ihan huikeeta että kummatkin ovat ihan kaupungissa. Cambie Street -sillan toisella puolella sijaitsee Olympic Village, josta on kuulemma muodostumassa uusi trendi-alue.
Teen erillisen postauksen vielä pienestä söpöstä, melkein omasta Granvillen -saaresta sekä tietenkin huikeasta Stanley parkista jota pyöräilimme ympäriinsä, sekä tietysti päivän reissustamme Whistleriin.
Vancouver oli kaupunki, jonne toivotaan palaavamme joskus uudestaan, sillä monta asiaa jäi vielä tekemättä ja kokematta, kuten nyt esimerkiksi valaiden bongailu ja lähistön vesiputoukset.



Vancouver näytti hienolta myös auringonlaskun aikaan. Vaikka harvemmin olimmekaan sitä todistamassa, sillä päivän kävelyt ja koleat illat verottivat sen verran, että seitsemän pintaan istuin jo tyytyväisenä hotellilla äidin kutomat villasukat jalassa juoden Tim Hortonin kuumaa teetä.
Mitä fiiliksiä Vancouver teissä herättää ja/tai onko teillä omakohtaisia kokemuksia kaupungista? Olisi kiva kuulla.


Eng // We really enjoyed our time in Vancouver. Definitely a place to visit again!


Ympäri ämpäri Kanadan eteläistä Ontariota

Kanada on 10 provinssin ja kolmen territorion liittovaltio. Eli esimerkiksi Torontolainen saattaa sanoa tai lisätä asuvansa Ontariossa, Kanadassa. Ontario on suurin provinssi, kaikkiaan yli 12 miljoonalla asukkaallaan ja sen provinssin pääkaupunki on Toronto.
Kanadan muodollinen hallitsija on Hänen majesteettinsa kuningatar Elisabet II, Kanadan kuningatar. Ja tästä Britannian hallinnosta on viitteitä kaikkialta Kanadassa esimerkiksi paikkojen ja teiden nimissä.
Meidän 1,5 viikkoinen kului siis Ontariossa ja sen eri kaupungeissa. Vaikka itselleni se Toronto on se ykkönen, niin kuitenkin harvempi paikallinen haluaa asua siellä. He käyvät töissä siellä pilvenpiirtäjissä, mutta asuuvat mieluummin omakotitaloissaan tunnin ajo- tai junamatkan päässä keskustasta. Joillain businessmiehillä/naisilla saattaa olla kaupunkiyksiö, jossa viettävät viikot, mutta kyllä oma piha ja oma talo taitaa olla se Kanadalainen unelma. Kävimmekin nyt oikein ajan kanssa useammassa eri paikassa ja koska kuvia tuli räpsittyä sielläkin, niin miksi en jakaisi normaalia arkea myös täällä.

Burlington II Burlingtonissa oli tosi voimakas taide ja käsityöläismeininki. Ihania pieniä sisustusputiikkeja ja kukkakauppoja. Ostin täältä myös aivan ihanan vegaani cupcakesin, joka oli aivan överi hyvää!



Milton II Kaikkia näitä kaupunkeja ympäröi samanlainen pikkukylämäinen fiilis, vaikka asukkaita saattaa monessakin paikassa olla 100 000:sta aina melkein miljoonaan asukkaaseen. Ostokset tehdään isoista marketeista ja pieni keskusta on kaiketi vain jäänne vanhalta ajalta. Useat näistä rakennuksista olivat jopa 1800-luvulta. Upeita!



Hamilton II Hamiltonissa kävimme tutustumassa 1830 -luvulla rakennettuun Dundurn Castleen, joka sijaitsee Burlington Heightsilla. Itse Cornwallin herttuatar Camilla suojelee tätä kohdetta ja onkin sen alkuperäisen rakennuttajan, Sir Allan MacNabin, tyttären tyttären tyttären tytär (jos nyt tavattiin tämä oikein). Kierros oli kaikkiaan ihan mielenkiintoinen, sillä linna oli pidetty hyvin alkuperäisessä kuosissa ja pienet historian oppitunnit eivät ole koskaan pahasta. Kiva palauttaa mieliin miten ennen on eletty.



Ps. Meillä on kyllä käynyt aikamoinen munkki säiden suhteen. New Yorkissa hellettä piisasi, kuten olen varmaan hehkuttanut useampaan otteeseen ja kun siirryimme Toronton alueelle toimme kuulemma kesän takaisin. Siellä oli ollut pidempään jo koleaa kunnes reilun viikon ajan siellä paistoi jälleen aurinko. Ihan viime päivinä Torontossa kylmät syksytuulet alkoi iskeä päälle, kunnes siirryimmekin sopivasti länsirannikolle Vancouveriin. Täällä meillä on ollut kaikista uhkakuvista huolimatta läpökäs kelit. Ei hellettä, muttei järin kylmääkään. Tänään piti sataa ja ukkostaa, joten vaihdon läpsyt lenkkareihin, mutta taivas olikin lähes koko päivän sininen ja päädyttiinkin pyörälenkille Stanley Parkiin. Ja huomenna, huomenna kutsuu Ca-li-for-ni-a! Mun unelmien kaupunki, Los Angeles. Aurinko, palmut ja beachit. huhheijaa sentään! Sanomattakin lienet selvää, että läpsykelit jatkuu...


Eng // We travelled around South-Ontario, Canada.

Pikavisiitillä Torontossa

Kävimme tällä "Toronton"-visiitillämme oikeasti itse Torontossa vain kaksi kertaa. Syy miksi puhun kuitenkin yleisesti Torontosta on se, että veljeni asuu Toronton lähettyvillä, mutta harvalle varmaan kertoo sen kylän nimi mitään, joten helpompi vain puhua yleisesti "Torontosta".
Ensimmäinen visiittimme Torontoon tapahtui yksi sunnuntai-ilta kun pinkaistiin junalla suoraan päärautatieaseman vieressä olevalle Air Canada Centre -areenalle katsomaan NHL-kauden pre-seasonin Toronto Maple Leafsin peliä. Oli aika jees! Meidän eka NHL-peli, koska yleensä kausi ei ole käynnissä kun vieraillaan Jenkeissä, joten nyt oli jo aikakin päästä katsomaan livenä peliä, vaikkakin kyseessä oli vielä kauden ennakkopelit.
Toisen kerran lähdettiin oikeen asiaksemme kaupunkiin. Toronton keskusta on periaatteessa aika pieni ja mahdollista koluta läpi kyllä päivän aikana, mutta toisaalta siellä voi hyvin viettää vaikka viikonkin. Kaupungin selkeä maamerkki on rautatieaseman vieressä seisova CN Tower, joka vilkkuu useasta eri kulmasta eri puolilta kaupunkia. Ei itse menty tällä kertaa torniin ylös, mutta veljeni vei isäni ylös korkeuksiin kun me travellerit sniiduiltiin kaupungilla. Tästä viime vuoden postauksesta näkee enemmän meidän aikaisemmasta vierailusta CN-toweriin.



Keskusta on hyvin helppokulkuinen ja itse pääkatu Yonge on se jossa tapahtuu eniten. Yonge Street alkaa rautatieasemalta ja jatkuu 56 kilometrin matkan, ja on joskus ainakin ollut joidenkin mittareiden mukaan pisin katu maailmassa(?). Eaton Centren kohdalla on aikalailla Toronton keskusta ja heidän oma "Times Square". Läheltä löytyy myös suomalaisen arkkitehdin suunnittelema kaupungintalo.



Torontosta löytyy yhtä lailla muiden suurkaupunkien tavoin Chinatown, Little Italy, Old Town ja niin edelleen. Drinksumestat löytyvät Queen Street Westin alueelta.




Toronto on oikein mukiin menevä kaupunki. Pilvenpiirtäjiä, samat kaupat kuin nyt vaikkapa New Yorkissa, mutta jokin eurooppalaisempi ote erottaa tämän kaupungin Amerikasta. Kesäisin kannattaa käyttää päivä ja siirtyä veneellä kaupungin edustalla oleville saarille, josta löytyy isoja puistoja ja beachejä.
Torontoon palaan vielä monesti uudestaan, siksi en niin huolissani ollut vaikkei kaupungissa tällä visiitillämme niin tiiviisti oltukaan. Mitä mieltä te olette Torontosta?


Eng // Day visit in Toronto, Canada