Terkkuja täältä Uudesta-Seelannista! Oon ihan päästä pyörällä, sillä täällä on ihan huikeen kauniin näköistä. Ja jotenkin tuntuu että ei malttais enää yhtään palata näihin aikaisempiin seikkailuihin, kun tekisi mieli purkaa heti kameran muistikortti ja pamauttaa ensimmäiset kuvat Queenstownista tulille.
Mutta oikeastaan sen verran viluista täällä kuulkaa tuppaa olemaan, että jouduin ostamaan piponkin. Esittelin sen täällä facebook-sivuillanikin. Lisäksi useampi teekannullinen lämmintä on tullut kumottua viime päivinä, joten ainakin näin iltaisin lämmittelisi mieluusti luitaan tuolla Thaimaan lämmössä. Eipä sillä, kai se on yhdyttyvä kaikkien muiden kuoroon siitä, että ei näitä Uuden-Seelannin maisemia voita kaiketi mikään! Joten enemmän kuin tyytyväinen olen täälläkin. Tässä ja nyt.

Mutta hypätään nyt kuitenkin lämmittelemään Thaimaan saarihyppelymme kolmannelle saarelle, Koh Jumille! Phuketista kerroinkin jo aikaisemmin mielipiteeni ja sitten huviteltiin ja snorklailtiin onnellisesti Phi Phillä, josta sujuvasti veneiltiinkin itsemme tänne meille aivan tuntemattomalle saarelle. Miksikö sitten Jumille? Haluttiin kokea jokin uusi saari, entuudestaan tuttujen saarten lisäksi ja tämä löytyi ihan lennosta surffailemalla ja tutkien Instagramista Thaimaa hashtageja. 
Phi Philtä pääsee sesongin aikaan tänne Koh Jumin saarelle kerran päivässä. Matka aika on parisen tuntia, ja kaikista myyntipuheista huolimatta merimatka taittuikin kuin sillit purkissa isommalla pitkähäntäveneellä, eikä suinkaan lautalla vessoineen kuten oli luvattu. Jälleen kerran tuli siis pieni ylläri hihasta, mutta niihin on Aasiassa matkailijan syytä varautua muutoinkin. 

Olimme varanneet kivan hotellin aivan rannasta ja satamaan päästyämme tinkasimme itsellemme tuk tukin viemään meidät hotelliin perille. Jo tämä tuk tuk matka paljasti meille, kuinka pienelle ja autenttiselle saarelle olimmekaan tulleet. Hiljaisuus, se huokui paikasta, joka taas toisaalta teki terää Phi Phin jälkeen.



Vuokrasimme yksi päivä Koh Jumilla skootterin allemme, jotta päästiin tutustumaan saareen päästä päähän. Ja totta puhuakseni, koko saaren haltuunottaminen ei hirveän kauaa vienyt, koska kyseessä oli todellakin pieni saari. Ja oikeastaan saaren pohjoispuoli kantaa nimeä Koh Pu. Tiet olivat osittain hyväkuntoisia, mutta myös aikamoisia hiekkakenttäosuuksia jouduttiin taas ajelemaan. Minä istuin pelkääjän paikalla huivi tiukasti naaman ja silmien edessä, jotta en saisi pahasti hiekkapölyä silmiini. Helle oli huikea tuohon aikaan Thaimaassa ja huivin kanssa olikin paikoitellen vähän tukalaakin matkustaa. Mutta siitä selvittiin. Saaren karttakin itsessään oli aika söpö. Kattokaa nyt, tällä mentiin!




   
Ja sitten Suomalaisiin. Meitä on sitten kaikkialla! Täälläkin pohjoisen pienellä Pu:n rannalla oli kylttiin kirjoitettu "Korvatunturi" suomen lipun sävyissä. Ja törmättiinpä siellä yhteen suomalaiseen tyttöönkin, joka kertoi olleensa saarella jo monta kertaa ja palaavansa aina uudelleen. Toisaalta ymmärrän, sillä ranta huusi tyhjyyttään ja siellä oli vain muutamia hotelleja. Täydellinen omaa rauhaa rakastaville.




Meidän suloinen rantamökki oli kyllä aivan pelipaikoilla ja siitä kelpasi kyllä maisemia merelle katsella. Meidän mökin ja rannan välissä oli ainoastaan pieni hierontapaikka, jossa kävinkin kerran thaihieronnassa. 
Saari vaipui jo hyvin aikaisin illasta yöunille. Kerran menimme vartin yli yhdeksän illalliselle, tajutaksemme että ravintola oli jo kiinni ja kokki lähtenyt kotiin. Sinä iltana syötiinkiin sitten pelkkää jätskiä nälkään, sillä sitä sai ravintolan pakkasesta. Tästä oppineena riennettiinkin muina iltoina aikaisemmin illalliselle.


Onko Koh Jum kenelleekään muille tuttu paikka? 
Rannoista muuten vielä sen verran, että paikoitellen saaren rannat olivat niin täynnä isoja kiviä, että uimaan meneminen oli todella haasteellista. Eli varsinainen vesipedon paikka tämä ei kyllä ole. Mutta totaaliseen rentoutumiseen ja rauhaan oikein passeli valinta.

Ps. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhonella, järkkärikamerani hajotessa mystisesti matkalla Kambodzasta Thaimaahan.


Eng // Our Thailand island hopping next destination after Phuket and Phi Phi, was little island called Koh Jum.

-----------
Majoitus:Andaman Beach Resort, 4 yötä 173 eur 

Terveiset täältä Singaporen lentokentältä! Muutaman tunnin kuluttua astutaan koneeseen kohti Australiaa ja on aika sanoa morot Aasialle. Oon ihan fiiliksissä Australiaan menosta! Ja samaan aikaan on aika haikeaa jättää tämä eksoottinen ja sopivasti ihmeellinen Aasia taakseen. Kiinalainen uusi vuosi ja siihen liittyneet juhlallisuudet ja koristelut kaikkialla Aasiassa on olleet myös huikeita. On tämä maaginen ja visuaalisesti kaunis paikka.
Samaan aikaan ajatukset on Australian puolella. Olen vuosia haaveillut pääseväni Australiaan tai aina ajatellut että vitsi, olispa siistiä päästä sinne! Ja pitänyt sitä ehkä jollain tasolla vähän mahdottomanakin kohteena. Niin kaukana ja kaikkee... Ja en oikein nyt hahmota sitä, että sinne nyt ollaan oikeesti matkalla. Aika hurjaa! Ja kivaa! :)

Ollaan otettu Aasian viime päivistä kaikki irti ja siitä syystä blogi ei ole päivittynyt ihan toivotulla tavalla. Mutta Instagramista voitte seurata reissua aika hyvin realiajassa. Minut löytää sieltä nimellä ’Sannasevenseas’. Käy ihmeessä kurkkaamassa! Tässäpä viime aikaisia kuvia Instasta.



Toivottelen tässä meille hyvää lentomatkaa uudelle mantereelle ja teille kaikille isosti terkkuja sinne Suomeen! Kuullaan seuraavan kerran tuolta Down Underista. Jaiks!

Eng // You can follow me on Instagram on name ’Sannasevenseas’.

Tänään on jälleen maanantai. Kuten tänä maanantainakin, niin myös viime viikon maanantaina joukko vapaaehtoisia sankareita kokoontui aamukymmenen aikaan Koh Lipen rannalla keltaisiin puettuna. Tuota joukkoa kutsutaan nimellä Trash Hero. Joka maanantaiseen tapaansa he valjastavat joukkonsa ja suuntaavat lähisaarille pelastaakseen paikallista luontoa ja ympäristöä tuholta. Tuo tuho on pääsääntöisesti muoviroskaa.

Viime maanantaina näillä sankareilla oli suuntana Lam Shun, Koh Adang ja Koh Hin Ngam -saaret. Kaikkiaan 48 ihmistä osallistui näihin talkoisiin ja he siivosivat päivän aikana huikeat 450 kiloa roskaa pois saarilta!


Miksikö kerron asiasta? Tuona maanantaina osallistujamäärän piti olla 50. Meidän piti olla joukoissa mukana. Mutta minkäs teet kun miehelleni tuli ripsa-pipsa kylään, tuo Aasian yllättävä vieras joka ei kysy lupaa tulla, sunnuntai-iltana ja maanantai menikin sitten toisinlaisissa merkeissä. En kuitenkaan halunnut jättää tätä asiaa huomioimatta ja nostamatta esiin, koska olen aivan varma että lukjoidenkin joukosta löytyy henkilöitä joita asia kiinnostaa! Minulle tässä Trash Hero -kampanjassa yhdistyy usea asia; muovi, tuo viholliseni ja roskaaminen. Matkailun kasvavassa tahdissa, on entistä enemmän tärkeämpää kiinnittää huomiota kestäviin ratkaisuihin. Ja kuka edes roskaa? Kenellä tulee mieleen jättää omat roskansa toisten siivottaviksi?

Tässä yhden Trash Hero -päivän muovipullojen keräysmäärä ja niiden alkuperämaat. Pullot ovat huuhtoutuneet virtauksien mukana Intian valtamerestä. 600 muovipulloa maittain: 350 malesia, 100 thaimaa, 58 indonesia, 20 malediivit.



Hatunnosto kaikille Trash Hero -kampanjassa mukana oleville! Seuraavalla kerralla toivon niin pääseväni kantamaan korteni kekoon, sillä minähän rakastan Koh Lipeä ja muita kauniita Thaimaan saaria. Toivottavasti sinä pääset mukaan myös. Heitä voi seurata facebookissa, josta käy ilmi, että kampanja on levinnyt laajemmaltakin. Myös Indonesian Gilin saaret on mukana, kuten myös Thaimaassa esimerkiksi Ao Nang.

Osittain kampanjaan liittyen on myös lanseerattu "Love Koh Lipe" -vesipullo kampanja, jossa kehoitetaan välttämään ja vähentämään kertakäyttöisten muovipullojen käyttöä. Uudelleen täytettävään alumiinipulloon voit tankata vettä ilmaiseksi useista saaren kampanjassa mukana olevista vesiautomaateista. Tämä kuulostaa erittäin hyvältä suuntaukselta! Eikä pullo maksanut kuin vajaat viisi euroa.

Mitä voin itse tehdä? Ja ostinko alumiinipullon? Tässä päästään toiseen lempiaiheeseeni, kemikaalit. Sanotaanko näin, että olisin halunnut ostaa tuon pullon, mutta pitkien tutkailujen jälkeen en uskaltanut ostaa sitä. Miksikö? En ensinnäkään tiedä pullon valmistajaa, enkä siis voi tietää alumiinin valmistustavasta tai ekologisuudesta sen enempää. Alumiinin tuotanto kun ei varsinaisesti ole ekologista toimintaa ja pullojen pinnoitteista ollaan montaa eri mieltä. Sanotaanko näin, että tässä kohtaa tuli ikävä kotonani olevaa LifeFactoryn lasista juomapulloa, jota en saanut reissuun mukaan kun käsimatkatavaroilla reissataan. Tunnustus; kaikki me tarvitsemme vettä ja olemmekin siis joutuneet aina ostamaan veden muovipullossa. Sydäntäni on riistänyt lähes joka kerta. Mutta jos mahdollista, ostamme aina sellaisen ison 5-6 litran kokoisen tonkan, josta täytämme pienempiin pulloihin joka päivä vettä. Nämä ovat niitä aivan pieniä tekoja, joita voi itse tehdä matkoilla.
Jos jostain voimme lohduttautua Suomessa asuvana, niin toimivasta pullojen kierrätyksestä. Kierrätyspullojen palautusaste liikkunee suomessa lähes 90 prosentissa. Mutta toisin on täällä Aasiassa. Siksi jokainen tekomme jättää jäljen. Joten tehkäämme se olosuhteisiin nähden parhaalla mahdollisella tavalla.



Minusta on hienoa kuitenkin nähdä  tämän tyyppistä toimintaa ja heräämistä aivan viherjuuritasolla. Trash Hero -päiväksi tarvittavat roskapussit, kuljetukset, juomat ja ruuat tulevat lahjoituksena Koh Lipen ravintoloilta ja hotelleilta. Näin mukana olevat yritykset tukevat myös toimintaa. Viime maanantaina mukana oli myös Lipen saarella tukipaikkaa pitävän Royal Thai Navy yhdellä veneellään. Vastuullinen matkailu on kaikkien asia. Tai tulisi olla. 

Minulle alkaa muuten pikkuhiljaa hahmottumaan yksi kantavista teemoista tällä reissullani ja se on tuo kaikille tuiki tärkeä elementti, vesi. Vesi ja sen saatavuus, sen puhtaus ja oikeus. Valaistuinkin aiheesta ihan jo reissumme alkupuolella Hollywoodissa, jossa olimme My Name is Water -elokuvan ensi-illassa ja josta kirjoitinkin heti elokuvan nähtyämme ajatukseni. 
Aiheesta lisää myöhemmin, selvästikin.


Eng // Trash Hero -campaing helps to clean Koh Lipe island and islands near by from the trash and plastic bottles. You can do your part as well. More on facebook.

Joka kerta kun saavun Phi Phi saarelle, alkaa päässäni soimaan Mobyn Porcelain biisi. Tuo 'The Beach' -elokuvasta tuttu tunnari. Koin tämän saman saapuessani ensimmäistä kertaa saarelle vuosia sitten. Liekö apuna ollut juuri tehty veneretki Maya Bay:hin, mutta se biisi vain alkoi soimaan päässäni ja oli huikeaa astella silloin kapeiden kujien lävitse uudelle saarelle ensimmäistä kertaa. 
Tämä taika ei ole näemmä sammunut, nimittäin Porcelain alkoi soimaan tälläkin kertaa, saavuttaessa nyt kolmatta kertaa Phi Phille. (Jos muuten mietitte, mikä biisi mahtaakaan olla kyseessä, niin linkitin sen tuonne postauksen loppuun).

Phi Phi ei siis ole menettänyt taikaansa, ainakaan minuun. Ja se oli upeaa todeta. Vietimme Phi Phillä 5 yötä. Ja kuten aina ennenkin, lähtöpäivänä minusta tuntuu aina, että olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Se on mielestäni hyvä merkki se. Yövyttiin tällä kertaa meille majoituksen osalta ihan uudella puolella saarta, koska vakkari hotellimme Andaman Legacy oli tupaten täynnä ja muutkin tutut paikat meidän tämän reissun budjetille ylihintaisia. Täytyi siis mennä riskillä, sillä hotelli sijaitsi hyvin lähellä niin kutsuttua bilerantaa (Dalum Bayta) ja haha, perille päästyämme kävi kyllä selväksi, että poolpartyt alkoivat jo päivällä ja ainoa hiljainen hetki vuorokaudessa sijoittui johonkin aamuyön tunneille, hieman ennen auringonnousua ja aamupalaa. Tällä saarella bileet raikaa siis melkein 24/7, joka oli sinänsä mielenkiintoinen kokemus, koska ollaan aikaisemmin uinuttu makoisasti ihan toisenlaisessa majoituksessa, hieman sivummassa kaikesta. Ja luulenpa, että jatkossa pidättäydyn samoilla seuduilla. Mutta tämäkään ei silti tuonut tummia pilviä päämme päälle vaan kyllä Phi Phi on minulle rakkautta. Niin kaunis paikka.
 


Phi Phillä ollessa kannattaa suunnata rantapäivän viettoon Long Beachille. Tai niin me ainakin lähes joka päivä teemme. Sinne pääsee joko pitkähäntäveneellä tai kävellen pienen ja osittain vaikeakulkuisen metsän halki. Se kuitenkin kannattaa, jos haluaa päästä ihanalle rannalle. Muita minun makuun varteen otettavia rantoja ei Phi Phillä oikeastaan ole. Paitsi tietysti jos lähtee päiväksi saarihyppelylle, niin kaikki lähistöllä on upeaa. Long Beachillä on myös aivan mahtavat snoklausmahdollisuudet ja kävinkin snorklaamassa siellä parina päivänä. Siitä kerroinkin jo aikaisemmassa postauksessani täällä.



Phi Phille pääsee helpoiten lautalla Phuketista tai Krabilta. Toki yhteydet lähisaarilta, kuten esimerkiksi Koh Lantalta ovat päivittäiset. Muutoinkin Thaimaassa on todella helppo reissata saarelta toiselle. Lauttoja on jopa useita päivässä. Meillä lauttalippu Phuketista maksoi noin 10 e/hlö ja matka kesti kuljetuksineen hotellilta noin 3 tuntia.

 
Phi Phillä on useita kapeita katuja halki kahden päärannan ja näiden katujen ympärille oikeastaan koko saari rakentuukin. Nyt oli kyllä nähtävillä laajentumista myös sataman hiljaisempaan puoleen, joten kuten niin moneen muuhunkin paikkaan, niin myös tännekin rakennetaan jatkuvasti lisää. 
Näissä kapeissa kaduissa piilee kuitenkin jokin tietty fiilis. Vaikea selittää tarkemmin, mutta kujilta löytyy hyviä ravintoloita, pikku kauppoja, sukellusmestoja sekä tatuointistudioita. Siinäpä ne oikeastaan. Auringonlaskun jälkeen kuuluisa bileranta alkaa täyttymään juhlijoista, ja eihän sitä voi kieltää, etteikö se ole siistiä tanssia varpaat rantahiekassa tähtitaivaan alla ystävien kanssa. Onhan se vaan niin pirun siistiä! Siksipä kai tuonne saarelle niin monet tulevatkin.





Phi Phin taika jäi yhä kytemään, joten innolla odotan jo mahdollista seuraavaa kertaa. Jolloin muuten haluaisin nähdä The Beach -leffan siellä. Elokuvaa näytetään kuulemma edelleenkin kerran viikossa erään baarin kattoterassilla, tähtitaivaan alla. Think about that.
 






Ps. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhonella, järkkärikamerani hajotessa mystisesti matkalla Kambodzasta Thaimaahan.
 
Eng // There´s something magical in Phi Phi Island. I love spending time in there.

-----------
Majoitus: Sabai House, 5 yötä 211 eur 

Tutustuimme toissa iltana kahteen uuteen ystävään, Penangin saarella Malesiassa. Heidän hipster-henkinen ravintola oli juuri mitä oltiin kaivattu ja onneksemme löydettiin tuo ehkäpä hieman pimennossa oleva kadunpätkä viimeisenä iltanamme, ja jopa aivan meidän hotellin takaa. Näin ne monet asiat ovat aivan silmiemme edessä. Kuten ystävät, aina lähellä, vaikka olisi itse kuinka kaukana.



Tänä Ystävänpäivänä olen erityisen kiitollinen kaikista ystävistämme. Ilman heidän järkkymätöntä tukea en varmaan olisi uskaltanut ottaa ja repäistä, irtisanoutua ja lähteä reissuun. Muistelen niin usein lämmöllä meidän Konttiaukion läksiäisiä, miten moni teistä tuli paikalle sanomaan meille morot... Ja miten moni elää mukana tätä reissuamme, suurta unelmaamme. 
Ja miten monta ystävää olemme jo nähneet reissumme aikana täällä maailmalla ja miten monta uutta ystävää olemme saanetkaan.
Olen kiitollinen siitä, että siellä kaukana kotona yksi ystävistämme pitää mm. huolta meidän kodistamme ja toiset ihanat meidän kukistamme. Ja voitteko uskoa, että elokuussa kukinnan aloittanut orkideamme edelleen kuulemma kukkii. Miten ihanaa, ja kertoo tietysti vain siitä, että sillä on hyvä sijaiskoti. Kiitos siitä.

Olen myös kiitollinen kaikista blogiystävistä. Te kaikki siellä ja etenkin te kaikki kehen olen saanut oikein livenäkin tutustua tämän rakkaan harrastuksen kautta. Ootte tärkeitä. Ja jokainen kommenttinne lämmittää hurjasti mieltä. Ette arvaakaan! Olen saanut teistä useasta ystäviäni.
Sitten on Namelaiset, nuo ihanat amerikka-hullut, teitä on kyllä kova ikävä.

Kaunista Ystävänpäivää teille kaikille ja nauttikaa viikonlopusta! Minäpä nappaan nyt tuon minun maailman parhaan ystäväni, minun Valentinen kainaloon ja suunnataan tutustumaan meille ihan uuteen kaupunkiin (ellei siellä ihan kamalasti sada, sitä nimittäin luvattiin). Ja ollaan muuten siis Kuala Lumpurissa!


Eng // Happy Valentine´s Day! And greetings from Kuala Lumpur!

Kukapa olisi arvannut että päädytään Phuketiin tällä reissulla? En minä ainakaan vielä viime vuoden puolella. Mutta sinne menoon ilmaantui ihan loppuvuodesta pari hyvää syytä (suomikaveri ja karkkilähetys!), joten otettiin riskillä haaste vastaan ja lähdettiin toteamaan itse paikan päälle ennakkoluulomme todeksi tai/vaiko vain kuvitelluksi.





Lennettiin Phuketiin Siem Reapista, Kambodzasta, ensiksi suoraan Bangkokiin, josta vaihdolla Phuketiin. Lentoyhtiönä oli AirAsia, joten aika rohkeaa siltäkin osin. Phuketin lentokentällä nakattiin itsemme seuraavaksi minibussiin, joka vei lastillisen asiakkaita eri hotelleihin saarella. Meidän jäädessä viimeisenä pois kyydistä, näimme kätevästi jo jonkin verran saarta ja ajoimme jopa itse Bangla Roadin ohitse. Siinä auringonlaskun valaistuksessa en kokenut vielä ihmeempiä kauhun hetkiä, vaan olin aika into pinkeenä kun saavuimme meidän Karon Beachillä olevaan hotelliimme, joka oli just niin hieno kuin pitikin. Olin ovelana kettuna saanut hyvän hotellin meille todella edulliseen hintaan ja meidän huone olikin aika luksus ja pirun iso.

Ensimmäisenä aamuna aamupalalle mentäessä, piti ihan palautella mieliin, että heräsinkö kuitenkin Kaliforniasta vai ollaanko oikeesti täällä paljon parjatussa Phuketissa? Noi palmut. Olin myyty.





Treffattiin heti samana päivänä meidän kaiffarit Suomesta, joita oltiin siis tultu moikkaamaan tänne. Sillä kyllähän reissussa on vaan niin siistiä treffata tuttuja tyyppejä, että äkkiäkös sitä nyt puoltaa puheensa Phuketista ja siitä, etten kyllä koskaan mene sinne ja löytää lopulta itsensä juuri sieltä.

Meidän Karon beach saa kyllä täydet peukut. En kokenut siellä olevan mitään vikaa ja voisinkin viettää siellä uudestaan lomaa. Mehän ihan viihdyttiin senkin verran, että varattiin alkuperäisen viiden päivän sijaan vielä pari yötä lisää Karon Beachillä, mutta valitettavasti samaan hotelliin emme enää päässeet, vaan jouduttiin muuttamaan muutaman sadan metrin päähän.
Meille muotoutui muutama suosikkipaikka Karonilla ja herkuteltiinkin useana iltana Mövenpick Resort -hotellin ravintolassa. Myös ranta oli jees Karonilla. Se mikä pisti ensimmäisenä silmään siellä oli, että rannalla ei ollut ensimmäistäkään rantatuolia ja näytti ikäänkuin ranta huutaisi tyhjyyttään. Se oli täysin eri näkymä kuin olin kuvitellut, Phuketista. Tämäkin selvisi myöhemmin. Kuulemma sotilasjuntta on määrännyt rannat puhtaaksi nyt vuoden alusta kaikkialla Thaimaassa ja sillä toivotaan kytkevän kaiken maailman kaupustelijoita sekä palauttavan rannat luonnollisempaan tilaan.






Käveltiin parina päivänä suomifrendien luo naapurirannalle, Kata Beachille, joka kävi mukavasti niissä lämmöissä lenkkisuorituksesta. Kata Beach itsessään olikin sitten jo paljon enemmän turistien täyttämämpi ja jotenkin rauhattomamman oloinen kuin Karon Beach. Paikalliset räätälikojut ja matkamyyjät osasivat täälläkin morottaa suomeksi, kun hoksasivat tai tunnistivat että ollaan Suomesta. Olipa täällä myynnissä myös Iltapäivälehtiä ja Hesari. Osassa ravintoloissa myös menut olivat suomeksi. Hah, perusmeininkiä. Tämä vain valoitti sen asian, kuinka pieneksi maailma käy. Ja kuinka suomalaiset todella reissaavat. Ollaan nähty nimittäin meikäläisiä kaikkialla.



Mutta mikä siellä Phuketissa sitten oikein mättää? Toden totta kuten sanoin, niin viihdyttiin itse oikein hyvin Karonilla, mutta se negatiivisin puoli asuukin Phuketin Patongin Bangla Roadilla. Pitihän siellä käydä, että on tullut käytyä, mutta täytyy sanoa, että jos jostain Thaimaassa haluttaisiin ”putsata”, niin miksi sitä ei alotettaisi tuosta saastaisimmasta kadunpätkästä? Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta eipä ollut Bangla Road mun pala kakkua lainkaan, vaikka olihan meillä hetkittäin siellä ihan hauskaakin. Voi toki myös olla, että olen vaan liian vanha tuollaisiin bileisiin… Mutta se mitä luettiin Banglasta ennakkoon, että vessaankin saattaa tulla kiristäjiä, tapahtui miehelleni pari kertaa saman illan aikana. Elikäs kolme tyyppiä hyökkäsi yhtäkkiä vessaan perässä ja vaati "polisiiksi" esittäytyneenä rahaa... En osaa arvaillakaan mitä kaikkea tuosta kenellekin aina voi seurata. Mutta tässä tapauksessa minun mies, kun oli juuri lukenut aiheesta ja tuollaisesta käytöksestä tietoinen, niin hän oli vaan tylysti todennut, että ei aio antaa heille rahaa. Onneksi miehelläni on sen verran kokoa, että uskaltaa ja voi sanoakin vastaan. Ikäviä kyllä tuollaiset tilanteet ja tämähän on nyt vain yksi lieveilmiö tuolla kuppaisella (anteeksi nyt vaan) tienpätkällä...

Jos multa siis kysytään että tykkäsinkö Phuketista, vastaan mieluusti että tykkäsin Karon Beachistä sekä myös Kata Beachistä, jotka mielestäni voisi erottaa ihan omakseen ja irti kokonaan Phuketin ja Patongin tuomasta negatiivisesta leimasta. Patongin ja Bangla Roadin asiakasta minusta ei kyllä saa tulevaisuudessakaan.

Jätetään Phuketista kuitenkin hyvät fiilikset päällimmäiseksi ja kyllähän Karon Beachillä kelpasi tälläisiä auringonlaskuja katsella. Phuket tulee jatkossa varmaan myös olemaan meille Krabia mieluisampi vaihtokenttä saarihyppelyjä silmällä pitäen. Lauttoja näytti menevän sieltä paremmin ja hieman edullisempaan hintaan kuin Krabilta.


Oletko sinä käynyt Phuketissa ja mikä sinun mielipiteesi paikasta on?

Ps. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhonella, järkkärikamerani hajotessa mystisesti matkalla Kambodzasta Thaimaahan.


Eng // There´s a many good things in Phuket, Thailand. And there´s also a many not so good things in Phuket. What I liked there was Karon and Kata beach areas.


-----------
Majoitus: Woraburi Phuket Resort & Spa, 5 yötä 206 eur 
sekä Center Point Village, 2 yötä 81eur  

Meidän reissun "6 months travel-anniversary" oli tällä viikolla. Miten aika voikaan mennä niin nopeasti? Mutta lohdutuksena itselleni täytyy kyllä todeta, että onneksi se ei ole tuntunut siltä. Suomen talvi on tosin tuntunut kestävän pienen ikuisuuden, kun katselen sitä IG-feedistä tai perheen viesteistä. Miten siellä jaksellaan?
Välillä sitä vaan tosiaan havahtuu, että voiko syyskuusta ja reissun alusta olla jo niin kauan? Mikä maa - mikä valuutta, on välillä mikä päivä - mikä kuukausi? Olemme pian olleet Thaimaassa jo kuukauden. Ensi viikolla meidän 30 päivän viisumi umpeutuu, jolloin lähdemme jatkamaan matkaa. Niinkuin vapautemme suo, reissukarttamme muuttui sen verran, että menemme tosiaan täältä Koh Lipeltä ensiksi Langkawille, josta jatkamme suoraan Penangin-saarelle. Sieltä lautta-maateitse Kuala Lumpuriin, jossa ollaan pari päivää. Ja josta ei lennetäkään suoraan Ausseihin, koska ei saatu mitään järkevän hintaisia lentoja sieltä ja sori nyt vaan, AirAsialla en halunnut uskaltanut lentää. Joten napataan edullinen bussi alle ja körötellään sillä Singaporeen. Sen jälkeen onkin pakko nousta koneeseen, koska mantere loppuu, hah. Ja sieltä me sitten lennämme Melbourneen. Viimeinkin, pääsen Australiaan, wohoo!



Täällä Etelä-Thaimaan Koh Lipen saarella kyllä viihtyisi niin paljon pidempäänkin. Mulla on jo nyt haikea mieli, kun täältä parin päivän päästä joutuu lähtemään taas pois. Mieleen kiirii ajatus, että koskahan tänne pääsee takaisin?
Sitten taas, edessä on jälleen uusia paikkoja, kokonainen uusi manner ja kirsikkana kaiken päällä Havaiji, joten olen odottanut ikuisuuden. Ja tietysti toinen "kotini", LA, odottaa... Mutta kun olen niin pirun huono luopumaan mistään. Nyt ollaan ja nautitaan siis Lipestä. Ehkäpä siis osaan elää hetkessä. Josta tulikin mieleen, että lähden heti vikkelään nauttimaan tuosta turkoosista unelmasta ja pulahdan hetkeksi sinne viilentymään. Täällä etelässä on muuten huomattavasti kuumempi kuin esimerkiksi Koh Lantalla, josta tulimme. Ja jossa parina iltana, mulla oli jopa viileää siellä(!). Tiedän, ei ehkä ihan reilua sanoa niin teille, jotka siellä Suomessa nyt yritätte kaikenmaailman lumimyrskyistä selvitä. Mutta pienen maistiaisen kylmyydestä tosiaan Lantalla sain, ja voinpa vaan sanoa, että en tykännyt...hrrr! Täällä Lipellä on hyvä olla ja varpit pysyy lämpiminä. Toivottavasti siellä kaikki hyvin. Ciao!




Eng // It´s our trip 6 months anniversary. Gosh, time flies.