Kolea, mutta lämminhenkinen helmikuinen viikonloppu kauniissa Prahassa

Praha on täydellistä silmäkarkkia kaikille, joita viime vuosisadan alun ja vanhempikin arkkitehtuuri kiehtoo. Toki, onhan muissakin Euroopan kaupungeissa vanhoja kaupunginosia, mutta tajusin nyt vasta kolmannella käynnilläni kaupungissa, kuinka koko Praha todellakin on silmänkantamattomiin yhtä Jugend unelmaa. 

Arkkitehtuurin parhaimmistoa ajoilta, kun rakennuksissa oli vielä tyyliä, huonekorkeus hulppea ja ikkunalaudat leveitä. Kaupunki on ollut todella onnekas ja viisas säästäessään vanhoja rakennuksia uusien modernien rakennusten rakentamisen sijaan. Kukapa nyt uutta kaipaisi, jos voi näyttää niin upealta kuin kaunis Praha?
 

 
Edellisessä postauksessani pohdinkin, että kuinkahan meidän Prahan rakkauden kanssa käy tällä kertaa. Tuumasin, että näinköhän kolmas kerta nyt toden sanoo. No miten sitten kävi?
Kyllähän se toimi, mutta helmikuu antoi myös muistutuksen, että talviaikaan on leppoisampi suunnistaa jonnekin lämpimään lomalle ja jättää suosiolla kesäkausille kaupunkikohteet. Prahassa oli nimittäin kylmä. Ja harvoinpa sitä Helsingissäkään tulee aamusta iltaan pelkästään ulkona kaupungilla oltua, joten siitä vinkkelistä, en muistanutkaan enää mitä on turistoida koko päivä kylmässä säässä.

Praha tarjosi kuitenkin viluisille matkaajille paljon lämmittelymahdollisuuksia ja kun aamut sai aloittaa tälläisillä ikkunanäkymillä, niin ei se loma voi pahasti mennä pieleen!



Helmikuinen viikonloppu kauniissa Prahassa

Aloitettiin viikonloppumme Prahassa Náplavka Farmers Marketilla, jotka pidetään lauantaisin aivan Vltava joen rannalla, Palackého sillan vieressä. Vastoin yleisiä käsityksiä, torilta ja muualtakin Prahasta sai paljon kasvisruokaa ja jopa vegaanisia vaihtoehtoja oli tarjolla täällä torillakin. Osa meidän seurueesta nautti täällä aamupalan tai lounaan ja toiset tyytyivät paikallisten panimoiden herkkuihin. Otin itselleni lämmikkeeksi lämmintä siideriä. Mielenkiintoinen kokeilu sekin.





Paikallisoppaiden eli ystäviemme avustuksella onnistuimme kiertämään suurimmat turremestat, mutta yksi auringonlasku oli nähtävä kuuluisalla Charlesin sillalla ja valitsimme sille varmasti viikonlopun otollisimman illan. Värit olivat nimittäin auringonlaskun aikaan aikamoisen upeat.
Eikä Charlesin sillalla ollut edes näin helmikuisena iltana kesäaikana nähtyä ruuhkaa. Kolea keli piti ilmeisesti suurimman osan kaupustelijoitakin poissa. Charles Bridge eli Kaarlensilta on todella kaunis ja yksityiskohtainen ja sieltä on upeat näkymät kaupungille, joten ehdottomasti kävelemisen arvoinen kohde.






Petrinin kukkula Prahassa

Viikonlopun kuntoiluhetki ja kaupungin parhaat maisemat koettiin, kun lähdimme kävelemään kohti Petrinin kukkulaa ja sen laella olevaa Eiffel-tornia muistuttavalle Petřínská rozhledna -näköalatornille. Ehdottomasti suosituksen arvoinen paikka, josta näkee kirkkaalla säällä upeasti koko kaupungin.
Meidän aikaan sää oli aika usvainen ja pilvinen, mutta silti kaupunginloistoa riitti ihan ihmetykseen saakka. Kukkulalle on mahdollista nousta useampaa reittiä pitkin. Me nousimme sinne eteläisestä portista (Smíchov) ja laskeuduimme alas Charlesin sillan tietämiltä ja onneksi teimmekin näin, sillä ilman sitä nämä ihanat kirsikkapuut olisi jääneet näkemättä.







Viimeisenä päivänä Prahassa satoi ja se ei nyt varsinaisesti houkuttanut pitkille kävelyille, mutta silloin kannattaakin suunnata kaupungin lukuisiin kahviloihin ja nauttia kuppi kuumaa kaakaota. Toisinaan kaakao on tehty jopa yli 70%:sta suklaasta ja maistuukin siltä. Viimeisin kaakaokupponen jonka saimme, olikin aika tuhtia tavaraa ja muistuttikin enemmän suklaavanukasta, kuin juoksevaa kaakaota. Lämmitti kuitenkin sopivasti, vaikka itse olen enemmän noista vaihtoehdoista juoksevan kaakaon ystävä.


Prahan suosituin nähtävyys – astronominen kello

Piti myös uhmata Prahan sateista säätä ja käydä katsomassa, ehkäpä kaupungin suosituin nähtävyys, astronominen kello, joka sijaitsee vanhan kaupungin raatihuoneen torilla. Sateisena päivänä paikka oli yllättävän väljä. Kesäisinhän paikka vilisee hurjanaan ihmisiä sekä kuulemma myös taskuvarkaita.




Muutama ravintolavinkki Prahaan

Mitä tehdä siis Prahassa nähtävyyksien lisäksi? No tietenkin nauttia kaupungin monipuolisesta ja edullisesta kahvila- ja ravintolakulttuurista.
Meidän seurueessa vietettiin viikonlopun aikana myös synttäreitä, joten päätettiin testata leikkisä Vytopna Railway Restaurant, jonka konsepti on siis se, että pienoisjunat tuovat pöytiin rakennettuja raiteita pitkin tilatut juomat perille. Konsepti kuulostaa lapselliselta ja ontuvalta, mutta kummasti siitä ilo irtosi, kun juna tuuttasi tuoden vaunussaan meidän drinkit. Jokaisen isomman pikkutytön ja pojan unelma, eikö... 

Jos haluaa vähän laadukkaampaa ravintolaelämystä, niin tunnelmallinen Malý Buddha-ravintola löytyy pienen reippailun päästä Charlesin sillalta kukkulan laelta. Ensiluokkaista palvelua sai myös Cafe Lounge -ravintolassa, joka taisi mennä kärkipäähän meidän kokemuksistamme. (Ainoastaan minun peruna gnocchit eivät olleet oikein napakymppi).
Oma suosikkikahvila oli Prádelna Café, joka sijaitsee Prahan hipsteri-kaupunginosassa, vihreän metrolinjan varrella. Kahvilan tuoreet leivonnaiset ja jumalainen bataattikeitto toimisi kyllä uudestaankin. Ja ai niin, unohdan aina mainita, kun en itse olutta juo, että tietysti kaupungissa kannattaa testata (tai ainakin yrittää testata) kaikki paikalliset oluet ja mikä hauskinta - olut on todella edullisempaa kuin vesi.



Kaiken kaikkiaan Praha tarjosi meille lämpimän elämyksen, sateista ja koleasta säästään huolimatta. On aina mukavaa reissata kaveriporukalla ja vieläpä majoittua heidän luona. Prahasta, näin talviaikaan, jäivät eniten mieleen kahvilat, lämpimät keitot, kuumat kaakaot ja kirsikkapuut keskellä talvea! Jo ystävien vuoksi, ajateltiin palata takaisin. Tosin vasta lämpötilojen noustessa reippaasti plussan puolelle.


Eng //  We had a fun weekend trip in chilly Prague.

Matkalla Prahaan - kolmas kerta toden sanoo?

Olen matkalla Prahaan. Tänään. Ja minulla on paikasta ristiriitaiset fiilikset. Kun ensimmäisen kerran kävimme Prahassa reilut kymmenen vuotta sitten, vuonna 2003, ihastuimme täysin rinnoin kaupunkiin. Reissusta on jo niin kauan, että elettiin filmikameran aikaa. Liput ostettiin siihen aikaan Kilroylta ja ne saatiin paperisina kuoreen (muistatteko? Se oli ihanaa!). En kuitenkaan jaksa muistaa kuinka esimerkiksi hotellimme oli silloin varattu, sillä itse en löytänyt mitään dataa varauksista sähköpostistani. Sellainen sentään oli jo olemassa, sen tiedän. Oli miten oli, Prahan autenttisuus kiehtoi meitä. Juuri kukaan ei puhunut sanaakaan englantia ja kaikkialla oli todella edullista.






Tämän unelmakokemuksen jälkeen palasimme kaupunkiin vuoden 2012 kesällä. Odotukset olivat suuret. Ehkäpä liiankin. Maailmankuva oli laajentunut ja reissuvuosia kertynyt plakkariin lukuisia edellisen käynnin jälkeen. Praha oli muuttunut. Ja lisäksi olimme kesäflunssassa. Edessä oli vielä Foo Fightersin keikka, ja sekään ei mennyt ihan nappiin. En jostain syystä pitänyt paikasta enää niin paljon...



Mutta sille asialle odotan nyt muutosta tältä reissulta! Saamme oppaiksi suomalaisen kaveripariskunnan, jotka muuttivat sinne hiljattain. He ovat ennättäneet ottaa kaupunkia jo haltuun ja luvassa on ainakin lauantai toria ja pieni ostosreissu paikalliseen ruohonjuureen. Kuulemma kaupungista löytyy paljon myös luomu-kasvis-ravintoloita ja lisää ystäviä saadaan kaupunkiin jo heti lauantaina. Fiilis on korkealla ja se lupaa kyllä hyvää tälle reissulle! Praha, here we come...!


Kaikki ylemmät tämän postauksen kuvat ovat vuoden 2012 Prahan reissulta.

Filmikameran taikaa saman sillan luona, tosin vuosi oli 2003.

       
Jos sinulla on antaa vielä jotain vinkkejä mitä tehdä tai minne mennä Prahassa, niin kuulen niistä mieluusti. Ja hei, viikonloppuna ratkeaa Suomen euroviisuedustaja (mun suosikki on ystävien bändi Barbe-Q-Barbies - äänestäkää!) ja sunnuntain kruunaa vuoden odotetuin gaala; Oscarit! Tämä neitokainen ainakin virittäytyy Prahassa Ylen taajuuksille ja sitä kautta suoraan punaiselle matolle Hollywoodiin. Tämän myötä, kivaa viikonloppua kaikille, ciao!



Eng // We are off to Prague to see our friends, yay!

Thaimaan saarihyppely osa1: Kaiken kattava Koh Lanta ja mangoshaket

Kun lähdimme tälle reppureissulle Thaimaahan, ei meillä ollut varattuna kuin reissun neljälle ensimmäiselle yölle majoitus, Koh Lantalta. Jatkon majoituspaikat ajattelimme varata paikan päältä. Hotellimme, jonne saavuimme Krabin kentältä minivanilla, sijaitsi Klong Dao-rannalla, joka on yksi Lantan suurimpia ja suosituimpia, Long Beachin rinnalla. Porukkaa yleensä on siis kuin pipoa paikalla, tosin meidän hotellin edusta oli yllättävän rauhallinen. Koh Lantan yksi lempparirannoistani on rauhallisempi ja pienempi Relax Bayn ranta. Saaren rannat ovat nousuveden aikaan hyvin uitavissa, mutta laskuveden aikaan rantaviiva katoaa kauas ja isot kivenmurikat tulevat esille. Uimiset pitikin ryhmittää keskipäivään, jolloin uimaan mentäessä ei tarvinnut kahlata puoleen mereen saakka päästäkseen pulahtamaan. Siihen apuun tuli kylläkin tämä pinkki paholainen, joksi uimapatjan ristin. Tällä kelpasi lillua vähän matalemmassakin vedessä. Oi kyllä! Ainut mikä sai minut pois vedestä oli lounastauko ja jumalaiset mangoshaket.




 



Saaren vilkkain kylä on Saladan, joka sijaitsee aivan Koh Lantan pohjoispäässä. Sinne saapuu myös suurin osa muilta saarilta tulevista lautoista. Tällä kohtalaisen suurella saarella on helppo liikkua tuktukilla, jotka yleensä maksavat noin 50-100 BHT per henkilö. Jos et tinkaa, tai neuvottele hintaa etukäteen, voi yllätys olla suuri. Tai no, en itse ainakaan lähtisi kyytiin ilman että olisin hionut hinnan mieluisaksi. Saarelta voi myös vuokrata skootterin ja ajella sillä, tosin omalla vastuulla. Kolaritilastot ovat aika korkeita.  



   


Koh Lantalla ruoka on pääsääntöisesti hyvää (ja edullista verrattuna pienempiin saariin). Meidän suosikkipaikkoja saarella ovat:

  • Castaway Resortin ravintola, jossa olemme käyneet jo vuosia putkeen emmekä ole koskaan saaneet siellä huonoa ruokaa. Reissun paras Panang Curry syötiin täällä. Paljon myös kasvisvaihtoehtoja.
  • Fat Monkey on ratkaisu jos sinulle iskee tautinen hampurilaishimo. Purilaiset ovat jättimäisiä ja lemon shake pirteää. Enimmäkseen länkkäriruokaa, mutta ravintolasta löytyy myös thai-menu. Kasvisburgeri on tosi maukas. Hintataso hieman korkeampi.
  • Relax Bay Resortin ravintola on Belgialaisen pitämä ravintola, jossa ruoka on hyvää ja jälkkäriksi löytyy vohveleita, yllättävää.
  • German Bakerysta saat länsimaalaisen aamiaisen ja lounaan, oikealla juustolla. Toimii, ainakin jos olet ollut pidempään jo reissussa ja juustohammasta kolottaa.
  • Näiden lisäksi saat melkein mistä tahansa ravintolasta maukasta thairuokaa edullisesti ja makoisia mangoshakeja.

 






Koh Lantasta on moneksi. Suuren saaren etuna on ehdottomasti tarjonta. Saarelta löytyy lähes kaikki palvelut. Ja toisaalta saari on niin iso, että sen toisinaan unohtaa olevan edes saari. Mantereelle yhdistävää siltaa on rakennettu vuosia ja se näytti edelleenkin olevan kesken. Saa nähdä miten meno muuttuu sillan valmistumisen myötä. Ainakin se lyhentää lautan odottelua sataman päässä.
Uskon palaavani aina vaan uudestaan ja uudestaan Lantalle, vaikka se ei paratiisisaarta minulle edustakaan. Mutta eläminen ja oleminen on siellä helppoa ja lähin lentokenttä sijaitsee kohtalaisen lähellä. Lanta on sellainen 8+, mun mielestä.

Oletko itse käynyt Koh Lantalla ja mitä mieltä olet saaresta (ja mangoshakesta) ja mitkä ovat sinun suosikkisi siellä? ;)


Majoitus: Ocean View Resort, 4 yötä yht.135 eur
Kartan ja reitin löydät edellisestä postauksesta.



Eng //  Our first stop in our backpacking trip in Thailand was Koh Lanta.
  

Tervetuloa Thaimaan saarihyppelylle!

Aloitetaanpas viimeinkin purkamaan Thaimaan reissumme kuvasatoa. Ajattelin tehdä sen itse asiassa kolmessa eri osassa ja samalla esitellä kutakin käytyä saarta tarkemmin omissa postauksissaan. Tämä postaus toimikoon siis tiiserinä siitä, mitä on luvassa.

Matkan pituus: 2 viikkoa
Lennot: Helsinki - Krabi - Helsinki (Finnmatkojen suorat lennot)
Kohteet: Koh Lanta - Koh Lipe - Koh Bulon ja paluu Pak Baraan, josta maateitse Krabin Ao Nangiin lentoja edeltävänä iltana
Majoitus: Esitellään jokaisen postauksen yhteydessä omanaan
 

Kartasta näet käydyt kohteemme: Koh Lanta - Koh Lipe - Koh Bulon

       

Koh Lanta
sai toimia meidän ensimmäisenä lomakohteena pitkän lennon päätteeksi. Krabin lentokentältä tänne on matkaa ajallisesti noin 4-5 tuntia, riippuen aina vähän kuljetusmuodosta. Me otimme lentokentältä minivankuljetuksen, jossa istuttiin aika lailla varpaat suussa kohtalaisen kuumassa ilmastoinnissa. Onneksi oli vettä ja eväitä mukana. Kokemuksesta oppineena, kun tietää, että kuljetukset Aasiassa voivat venyä. Koh Lantasta ja meidän suosikkipaikoistamme siellä, kerron lisää seuraavassa postauksessa. Ensimmäiset lomapäivät sujuivat siellä rennoissa tunnelmissa mangosmoothien parissa. Ilmastoon totuttautumisella ja jetlagista toipuessa...

 



   

Koh Lipe
oli lomamme määränpää. Tätä odotin eniten ja vanha kunnon Lipe ei pettänyt odotuksia tälläkään kertaa. En usko että tulen koskaan kyllästymään tähän näkyyn (alla), saati Lipen pienen saaren tunnelmaan. Ennätimme olla Lipellä viikon verran ja sinä aikana tapasimme vaikka ketä tuttuja Suomesta ja muualta maailmasta. Kävimme myös tervehtimässä paikallisia tuttavia. Köllöteltiin rannalla, snorklattiin ja syötiin hyvin. Parasta lomailua, sanon minä.


   

Koh Bulon
-saari oli meidän uusi tuttavuus ja reissun musta hevonen. Tällä pienellä saarella asuu vain kourallinen ihmisiä, joten hirmusen kiire täällä ei ole minnekään. Päivät alkoivat jo aamuvarhain auringonnousuja ihaillen ja päättyivät makoisiin illallisiin. Ruoka saarella oli erinomaista ja Bulonella olisi viihtynyt pidempäänkin kuin vain sen kolme yötä. Mutta onpahan hyvä syy mennä takaisin. Tästä uudesta tuttavuudesta on myös tulossa lisätietoja saarihyppely-postauksen kolmannessa osassa.




    

Krabille päädyimme viimeiseksi yöksi, koska paluulentomme lähti sieltä. Ero saarielämään oli kuin yöllä ja päivällä, kun saavuimme Krabille. Ihmisiä oli kaikkialla ja joka paikassa törmäsi suomalaisiin. Myös menuja ja mainoksia löytyi suomenkielellä ja jopa paikalliset osaavat morottaa suomeksi. Hassua ja ehkä ei niin minun makuuni. Krabin jylhät maisemat ovat kuitenkin näyttäviä ja kyllähän se kelpasi loma päättää upeaan auringonlaskuun Ao Nangin rannalla.
 


Näin siis polkaistiin käyntiin sarja Thaimaan saarihyppely-postauksia. Kysykää matkan varrella, jos eteen tulee jotain, mitä en hoksaa kertoa. Monesti nimittäin huomaa, kun on aikaisemminkin reissannut Thaimaassa, että monia juttuja pitää itsestäänselvyyksinä, kunnes hoksaa että eihän se olekaan niin, ellei ei ole ennen tuolla päin reissannut. Kuvasin matkalla myös paljon videoita, joista on tarkoitus koota oma pätkänsä ja josta saa varmasti vielä paremman käsityksen saarielämästä ja rennosta lomafiiliksestä näissä maisemissa. Stay tuned.





Eng // Teaser from our island hopping vacation in Thailand. Welcome on board.