Kaliforniassa on vuori, jota kutsutaan Perunavuoreksi, Potato Mountain. Kun keväinen vierailumme Yosemitessa päättyi koko puiston evakuointiin, päätettiin silti käyttää aikamme Kaliforniassa vuorien valloitukseen. Tai ainakin vuoren kaltaisten kukkuloiden valloittamiseen. 

Sanotaan, että aika rientää hyvässä seurassa ja niin se totta vieköön on! Vastahan oli vuosi 1997 ja me tavattiin. Eipä olisi uskonut mitä kaikkea vuodet tuovat tullessaan, kun silloin hitaita tanssittiin. Eihän tulevaisuutta voi ikinä ennustaa tai suunnitella liian tarkasti. Me ollaankin menty aina aika fiilispohjalla ja eletty täysillä, yhdessä. Tänään niitä yhteisiä vuosia on tullut täyteen jo 21 vuotta.

"Itämeren vakavin ympäristöongelma on rehevöityminen, jonka oireita ovat esimerkiksi jokakesäiset sinileväkukinnat. Rehevöityminen johtuu meren liian suuresta fosfori- ja typpikuormituksesta. Itämeren rehevöitymisen pysäyttämiseksi ja meren pelastamiseksi tarvitaan siten välittömästi ravinnepäästöjen merkittävää pienentämistä."

Olen aikoinaan käynyt ihailemassa hurjia aaltoja Portugalissa, maailmanlopun niemellä, eli Euroopan läntisimmässä kohdassa. Olen myös vilkutellut kauas kotiin Australian Byron Bayn Cape Byronista, joka on sen mantereen itäisin piste. Miksi en siis haluaisi jalkautua myös Manner-Suomen eteläisimpään kärkeen Hangon reissullani – tietysti haluan!

Ruisrockin pölyt on nyt pyyhitty maihareista ja telttamajoitus on vaihtunut takaisin tuttuun omaan sänkyyn. Onkin siis loistava aika palata menneen viikonlopun aurinkoisiin tunnelmiin. Ruissalon sääennusteet eivät pettäneet tälläkään erää, vaan saatiin perjantai aamupäivän pienistä sateista huolimatta juhlia koko viikonloppu aurinkoisissa keleissä. Tämä tuntuu olevan Ruisrockille ominainen piirre. Pitikin siis ihan kaivella digikuva-arkistoani Ruisrockista vuodelta 2004 lähtien, että mikä vuosi se olikaan, kun Ruisrockissa ei todellakaan paistateltu pelkässä auringossa?

Se oli juurikin tuo vuosi 2004, kun festarikansa oli kuvissani naamioitunut kertakäyttösadetakkeihin. Ja onhan siellä sadekuuroitellut senkin jälkeen, mutta aika kultaa muistot, kun kaikki tuntuvat puhuvan, että Ruississa ei koskaan sada. Viime viikonloppuna kuitenkin aurinko helli taas festarikansaa ja tunnelma oli sen mukainen.

Kesä ja festarikausi on parhaillaan päällä. Olen viettänyt yli puolet elämäni kesistä festareilla, milloin missäkin ja yleensä mahdollisimman monilla. Viime vuosina festarimatkat ovat suuntautuneet yhä kauemmaksi, ympäri maailman. Ajattelin listata omat suosikkini maailmalta, niistä festareista, joissa olen itse käynyt. Paljon on toki vielä käymättä, mutta onneksi kesä ja festarit tulevat joka vuosi.

Kreikan lomamme hotellien varaukset tuottivat hieman päänvaivaa ennen reissua, kun kauhistelin Santorinin hotellien korkeita hintoja pitkin kevättä. Aluksi oli myös todella hankalaa selvitellä, että missä päin saarta kannattaisi edes yöpyä. Mielikuvissa ja haaveissa halusin tietysti majoittua sellaisessa ihanassa valkoiseksi kalkkimaalatussa hotellissa, jossa olisi uima-altaalta näkymät merelle. Tälläisten hotellien hinnat olivat pöyristyttävän korkeita, varsinkin kun aloin varaamaan hotelleja vain reilut pari viikkoa ennen lähtöä. Paniikiksi muodostunut hotellinvaraus Santorinilta olikin kuitenkin täydellinen napakymppi - kiitos tämän löydön!

Kuten aiemmassa postauksessa kerroinkin, tein Ping festivaaleilta saamani Momondon #theDNAjourney -testin joitain viikkoja sitten. Olen odottanut kuumeisesti todellisen DNA:ni tuloksia ja pohtinut, että mistähän kaukaa tulevat todelliset juureni? Seikkailija sydämeni on pakosti jostain kauempaa. Viihdynhän niin kovin hyvin toisella puolella maapalloa ja viehätyin erityisesti polynesialaisesta kulttuurista. Eikö minussa nyt voisi olla pienen pieni ripaus Havaijin saariryhmän esi-isiä, jotka aikoinaan keksivät koko surffikulttuurin.

Perinteinen juhannussää ei pettänyt tälläkään kertaa. Kun myrskytuuli pisti parastaan ja aurinko loisti poissaolollaan juhannusaattona, mikä olisikaan parempaa, kuin kerääntyä juhannuksen viettoon ystävien rantatalolle ja kääriä villasukat jalkaan. Veneilijöinä olimme ennakoineet tulevan juhannusmyrskyn ja vieneet veneen jo päivää ennen turvaan Aurinkolahden satamaan. Näin pystyimme viettämään juhannusaaton veneellä aallonmurtajien suojissa, käymään välillä ystävien juhlissa ja jatkamaan matkaa säiden parantuessa seuraavana päivänä.

Kevään rennoin ja mukavin business festivaali Ping jätti kävijöistään monen monta digitaalista jalanjälkeä. Meillä kaikilla on oma digitaalinen jalanjälki, niin sinulla kuin minullakin, sanoi futuristi Anne Lise Kjaer mahtipontisessa puheessaan Clarion Hotellissa aiemmin keväällä.  Maailma hukkuu sisältöön, totesi brändistrategisti Nick Westergaard ja painotti, että jatkossa kysyntää on juuri sille sisällölle, jota vain sinä voit luoda. Siinäpä kantavat teemat tämän vuoden Ping festivaaleille, joille osallistuin jo kolmatta vuotta peräkkäin.