Moonlight Cinema ja Oscareiden odotusta

Vuoden odotetuin palkintogaala on jälleen käsillä. The Oscarit. Voin niin taas sieluni silmin nähdä sen reporttereiden valmistelujen kuhinan punaiseksi matoksi muuttuneella Hollywood Boulevardilla, joka suljetaan laajalta alueelta aina Oscar juhlia varten. Varmaankin juuri parhaillaan meikkisiveltimet heiluvat alan ammattilaisilla ja pian starat pukeutuvat stylistien valitsemiin luomuksiin. Tähtipölyn voi niin tuntea tänne Melbourneen saakka!
Joka vuotiseen traditioon kuuluva Oscar-gaala ei katso aikaa eikä paikkaa meillä maailmanmatkaajilla, vaan vastaanottimen ääreen on virittäydyttävä olipa aikaero mikä tahansa. Normaalistihan gaala nähdään suomessa maanantai aamuyöstä, jolloin olen Hollywoodin Dolby Theatren viimeisen parhaan palkinnon elokuvan Oscarin jaon jälkeen siirtynyt suoraan päiväksi töihin. Kerrassaan tehokasta! Tänä vuonna tuo sama kaava ei toteudu oikeastaan lainkaan, vaan palkinnot jaetaan Australian aikaan maanantaina lounasaikaan. Hassua! Ja toisaalta aika miellyttävä aika katsella juhlallisuuksia. Niin, eikä töihinkään ole enää kiirettä.

Kävimme katsomassa tänään vielä yhden Oscareissa ehdolla olevan elokuvan täällä Melbournessa, Birdman:in. Puitteet elokuvalle olivat aika huikeat! Kaupungin Royal Botanic Garden puistossa näytetään useana iltana viikossa auringon laskettua elokuvia taivas alla. Mukaan saa ottaa omia eväitä, viiniä, picnic viltin, peittoja, tyynyjä, säkkituoleja. Kaikkia näitä nähtiin. Mutta meidän varustus oli hyvin vaatimaton näihin nähden. Olimme varautuneet istumaan pelkällä nurmikolla, mutta saavuttuamme paikalle, oli kuin meitä varten jätetty tyhjä puistonpenkki ison puun katveeseen. Nappasimme sen itsellemme ja ihailimme pian tummuvaa taivasta, puiston puiden latvoja ja kaupungista kantautuvia pilvenpiirtäjien valoja ennen elokuvan alkua.
Leffaliput tapahtumaan maksoivat 19 AUD per nassu ja paikan päältä sai ostettua vielä parista eri foodtruckista evästä ja juomia. Tosin aika kalliiseen hintaan. Leffa oli ihan huikea kokemus kaiken kaikkiaan ja on jatkumoa meidän toissa kesän Drive-in elokuva kokemukselle Los Angelesissa. Niin ja ei voi kyllä muuta kuin todeta näin kolmen päivän Melbourne kokemuksella, että nämä ihmiset todella osaavat nauttia elämästä ja kaupunki antaa sille vielä aivan loistavat puitteet!





Mitä elokuvaan tulee, niin sehän oli loistava! Päähenkilöä esittänyt Michael Keaton veti hyvän roolin ja onkin ehdolla parhaasta miespääosasta. Tosin alkuvuoden muissa palkintogaaloissa tämän pystin on vienyt Eddie Redmayne, elokuvasta The Theory of Everything, jota en ole muuten vielä nähnyt. Oletteko te? Oma tämän hetken elokuva suosikkini on kyllä Boyhood. Tätä elokuvaa kuvattiin 12 vuoden ajan ja kertoo kauniisti elämästä. Tästä soisin kyllä Patricia Arquettelle sivuosa Oscarin mieluusti. Arvaatteko muuten missä näin elokuvan? Lentokoneessa matkalla Singaporesta Australiaan. Emirates oli lentoyhtiönä huikea kokemus ja voisinkin siitä tehdä ihan oman postauksen, niin erilainen ja positiivinen kokemus se oli. Isoine screeneineen ja ensi-ilta leffoineen. Peukutan!
Parhaan elokuvan oscarista on kyllä tänä vuonna vaikea lähteä veikkaamaan, kun olen kahdeksasta ehdolla olevasta nähnyt vain muutaman. (Häpeällinen suoritus, mutta menkööt maailmanympärimatkan piikkiin!). Boyhoodia melkein toivoisin voittajaksi, mutta The Grand Budapest Hotel, Selma ja Eastwoodin American Sniper ovat kaiketi myös mukana kärkikastissa. Nähtäväksi jää, ja pianhan se selviää.

Nyt siis takaisin Hollywoodiin! Täällä ollaan melkein valmiita jo Oscar veikkauksien kera (voit muuten ladata omasi täältä). Ensiksi nukun hyvät unet alle ja sitten töllön ääreen. Kuka muu aikoo valvoa ja seurata vuoden odotetuimman gaalan?


Eng // I'm waiting The Oscars and we went to Moonlight Cinema here in Melbourne. It was fun!

Seuraathan Instagramissa

Terveiset täältä Singaporen lentokentältä! Muutaman tunnin kuluttua astutaan koneeseen kohti Australiaa ja on aika sanoa morot Aasialle. Oon ihan fiiliksissä Australiaan menosta! Ja samaan aikaan on aika haikeaa jättää tämä eksoottinen ja sopivasti ihmeellinen Aasia taakseen. Kiinalainen uusi vuosi ja siihen liittyneet juhlallisuudet ja koristelut kaikkialla Aasiassa on olleet myös huikeita. On tämä maaginen ja visuaalisesti kaunis paikka.
Samaan aikaan ajatukset on Australian puolella. Olen vuosia haaveillut pääseväni Australiaan tai aina ajatellut että vitsi, olispa siistiä päästä sinne! Ja pitänyt sitä ehkä jollain tasolla vähän mahdottomanakin kohteena. Niin kaukana ja kaikkee... Ja en oikein nyt hahmota sitä, että sinne nyt ollaan oikeesti matkalla. Aika hurjaa! Ja kivaa! :)


Ollaan otettu Aasian viime päivistä kaikki irti ja siitä syystä blogi ei ole päivittynyt ihan toivotulla tavalla. Mutta Instagramista voitte seurata reissua aika hyvin realiajassa. Minut löytää sieltä nimellä ’Sannasevenseas’. Käy ihmeessä kurkkaamassa! Tässäpä viime aikaisia kuvia Instasta.




Toivottelen tässä meille hyvää lentomatkaa uudelle mantereelle ja teille kaikille isosti terkkuja sinne Suomeen! Kuullaan seuraavan kerran tuolta Down Underista. Jaiks!

Eng // You can follow me on Instagram on name ’Sannasevenseas’.

Trash Hero

Tänään on jälleen maanantai. Kuten tänä maanantainakin, niin myös viime viikon maanantaina joukko vapaaehtoisia sankareita kokoontui aamukymmenen aikaan Koh Lipen rannalla keltaisiin puettuna. Tuota joukkoa kutsutaan nimellä Trash Hero. Joka maanantaiseen tapaansa he valjastavat joukkonsa ja suuntaavat lähisaarille pelastaakseen paikallista luontoa ja ympäristöä tuholta. Tuo tuho on pääsääntöisesti muoviroskaa.

Viime maanantaina näillä sankareilla oli suuntana Lam Shun, Koh Adang ja Koh Hin Ngam -saaret. Kaikkiaan 48 ihmistä osallistui näihin talkoisiin ja he siivosivat päivän aikana huikeat 450 kiloa roskaa pois saarilta!


Miksikö kerron asiasta? Tuona maanantaina osallistujamäärän piti olla 50. Meidän piti olla joukoissa mukana. Mutta minkäs teet kun miehelleni tuli ripsa-pipsa kylään, tuo Aasian yllättävä vieras joka ei kysy lupaa tulla, sunnuntai-iltana ja maanantai menikin sitten toisinlaisissa merkeissä. En kuitenkaan halunnut jättää tätä asiaa huomioimatta ja nostamatta esiin, koska olen aivan varma että lukjoidenkin joukosta löytyy henkilöitä joita asia kiinnostaa! Minulle tässä Trash Hero -kampanjassa yhdistyy usea asia; muovi, tuo viholliseni ja roskaaminen. Matkailun kasvavassa tahdissa, on entistä enemmän tärkeämpää kiinnittää huomiota kestäviin ratkaisuihin. Ja kuka edes roskaa? Kenellä tulee mieleen jättää omat roskansa toisten siivottaviksi?

Tässä yhden Trash Hero -päivän muovipullojen keräysmäärä ja niiden alkuperämaat. Pullot ovat huuhtoutuneet virtauksien mukana Intian valtamerestä. 600 muovipulloa maittain: 350 malesia, 100 thaimaa, 58 indonesia, 20 malediivit.



Hatunnosto kaikille Trash Hero -kampanjassa mukana oleville! Seuraavalla kerralla toivon niin pääseväni kantamaan korteni kekoon, sillä minähän rakastan Koh Lipeä ja muita kauniita Thaimaan saaria. Toivottavasti sinä pääset mukaan myös. Heitä voi seurata facebookissa, josta käy ilmi, että kampanja on levinnyt laajemmaltakin. Myös Indonesian Gilin saaret on mukana, kuten myös Thaimaassa esimerkiksi Ao Nang.

Osittain kampanjaan liittyen on myös lanseerattu "Love Koh Lipe" -vesipullo kampanja, jossa kehoitetaan välttämään ja vähentämään kertakäyttöisten muovipullojen käyttöä. Uudelleen täytettävään alumiinipulloon voit tankata vettä ilmaiseksi useista saaren kampanjassa mukana olevista vesiautomaateista. Tämä kuulostaa erittäin hyvältä suuntaukselta! Eikä pullo maksanut kuin vajaat viisi euroa.

Mitä voin itse tehdä? Ja ostinko alumiinipullon? Tässä päästään toiseen lempiaiheeseeni, kemikaalit. Sanotaanko näin, että olisin halunnut ostaa tuon pullon, mutta pitkien tutkailujen jälkeen en uskaltanut ostaa sitä. Miksikö? En ensinnäkään tiedä pullon valmistajaa, enkä siis voi tietää alumiinin valmistustavasta tai ekologisuudesta sen enempää. Alumiinin tuotanto kun ei varsinaisesti ole ekologista toimintaa ja pullojen pinnoitteista ollaan montaa eri mieltä. Sanotaanko näin, että tässä kohtaa tuli ikävä kotonani olevaa LifeFactoryn lasista juomapulloa, jota en saanut reissuun mukaan kun käsimatkatavaroilla reissataan. Tunnustus; kaikki me tarvitsemme vettä ja olemmekin siis joutuneet aina ostamaan veden muovipullossa. Sydäntäni on riistänyt lähes joka kerta. Mutta jos mahdollista, ostamme aina sellaisen ison 5-6 litran kokoisen tonkan, josta täytämme pienempiin pulloihin joka päivä vettä. Nämä ovat niitä aivan pieniä tekoja, joita voi itse tehdä matkoilla.
Jos jostain voimme lohduttautua Suomessa asuvana, niin toimivasta pullojen kierrätyksestä. Kierrätyspullojen palautusaste liikkunee suomessa lähes 90 prosentissa. Mutta toisin on täällä Aasiassa. Siksi jokainen tekomme jättää jäljen. Joten tehkäämme se olosuhteisiin nähden parhaalla mahdollisella tavalla.



Minusta on hienoa kuitenkin nähdä  tämän tyyppistä toimintaa ja heräämistä aivan viherjuuritasolla. Trash Hero -päiväksi tarvittavat roskapussit, kuljetukset, juomat ja ruuat tulevat lahjoituksena Koh Lipen ravintoloilta ja hotelleilta. Näin mukana olevat yritykset tukevat myös toimintaa. Viime maanantaina mukana oli myös Lipen saarella tukipaikkaa pitävän Royal Thai Navy yhdellä veneellään. Vastuullinen matkailu on kaikkien asia. Tai tulisi olla. 

Minulle alkaa muuten pikkuhiljaa hahmottumaan yksi kantavista teemoista tällä reissullani ja se on tuo kaikille tuiki tärkeä elementti, vesi. Vesi ja sen saatavuus, sen puhtaus ja oikeus. Valaistuinkin aiheesta ihan jo reissumme alkupuolella Hollywoodissa, jossa olimme My Name is Water -elokuvan ensi-illassa ja josta kirjoitinkin heti elokuvan nähtyämme ajatukseni
Aiheesta lisää myöhemmin, selvästikin.


Eng // Trash Hero -campaing helps to clean Koh Lipe island and islands near by from the trash and plastic bottles. You can do your part as well. More on facebook.

The Beach. The Moby. The Phi Phi.

Joka kerta kun saavun Phi Phi saarelle, alkaa päässäni soimaan Mobyn Porcelain biisi. Tuo 'The Beach' -elokuvasta tuttu tunnari. Koin tämän saman saapuessani ensimmäistä kertaa saarelle vuosia sitten. Liekö apuna ollut juuri tehty veneretki Maya Bay:hin, mutta se biisi vain alkoi soimaan päässäni ja oli huikeaa astella silloin kapeiden kujien lävitse uudelle saarelle ensimmäistä kertaa. 
Tämä taika ei ole näemmä sammunut, nimittäin Porcelain alkoi soimaan tälläkin kertaa, saavuttaessa nyt kolmatta kertaa Phi Phille. (Jos muuten mietitte, mikä biisi mahtaakaan olla kyseessä, niin linkitin sen tuonne postauksen loppuun).

Phi Phi ei siis ole menettänyt taikaansa, ainakaan minuun. Ja se oli upeaa todeta. Vietimme Phi Phillä 5 yötä. Ja kuten aina ennenkin, lähtöpäivänä minusta tuntuu aina, että olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa. Se on mielestäni hyvä merkki se. Yövyttiin tällä kertaa meille majoituksen osalta ihan uudella puolella saarta, koska vakkari hotellimme Andaman Legacy oli tupaten täynnä ja muutkin tutut paikat meidän tämän reissun budjetille ylihintaisia. Täytyi siis mennä riskillä, sillä hotelli sijaitsi hyvin lähellä niin kutsuttua bilerantaa (Dalum Bayta) ja haha, perille päästyämme kävi kyllä selväksi, että poolpartyt alkoivat jo päivällä ja ainoa hiljainen hetki vuorokaudessa sijoittui johonkin aamuyön tunneille, hieman ennen auringonnousua ja aamupalaa. Tällä saarella bileet raikaa siis melkein 24/7, joka oli sinänsä mielenkiintoinen kokemus, koska ollaan aikaisemmin uinuttu makoisasti ihan toisenlaisessa majoituksessa, hieman sivummassa kaikesta. Ja luulenpa, että jatkossa pidättäydyn samoilla seuduilla. Mutta tämäkään ei silti tuonut tummia pilviä päämme päälle vaan kyllä Phi Phi on minulle rakkautta. Niin kaunis paikka.
 



Phi Phillä ollessa kannattaa suunnata rantapäivän viettoon Long Beachille. Tai niin me ainakin lähes joka päivä teemme. Sinne pääsee joko pitkähäntäveneellä tai kävellen pienen ja osittain vaikeakulkuisen metsän halki. Se kuitenkin kannattaa, jos haluaa päästä ihanalle rannalle. Muita minun makuun varteen otettavia rantoja ei Phi Phillä oikeastaan ole. Paitsi tietysti jos lähtee päiväksi saarihyppelylle, niin kaikki lähistöllä on upeaa. Long Beachillä on myös aivan mahtavat snoklausmahdollisuudet ja kävinkin snorklaamassa siellä parina päivänä. Siitä kerroinkin jo aikaisemmassa postauksessani täällä.




Phi Phille pääsee helpoiten lautalla Phuketista tai Krabilta. Toki yhteydet lähisaarilta, kuten esimerkiksi Koh Lantalta ovat päivittäiset. Muutoinkin Thaimaassa on todella helppo reissata saarelta toiselle. Lauttoja on jopa useita päivässä. Meillä lauttalippu Phuketista maksoi noin 10 e/hlö ja matka kesti kuljetuksineen hotellilta noin 3 tuntia.

 
Phi Phillä on useita kapeita katuja halki kahden päärannan ja näiden katujen ympärille oikeastaan koko saari rakentuukin. Nyt oli kyllä nähtävillä laajentumista myös sataman hiljaisempaan puoleen, joten kuten niin moneen muuhunkin paikkaan, niin myös tännekin rakennetaan jatkuvasti lisää. 
Näissä kapeissa kaduissa piilee kuitenkin jokin tietty fiilis. Vaikea selittää tarkemmin, mutta kujilta löytyy hyviä ravintoloita, pikku kauppoja, sukellusmestoja sekä tatuointistudioita. Siinäpä ne oikeastaan. Auringonlaskun jälkeen kuuluisa bileranta alkaa täyttymään juhlijoista, ja eihän sitä voi kieltää, etteikö se ole siistiä tanssia varpaat rantahiekassa tähtitaivaan alla ystävien kanssa. Onhan se vaan niin pirun siistiä! Siksipä kai tuonne saarelle niin monet tulevatkin.





Phi Phin taika jäi yhä kytemään, joten innolla odotan jo mahdollista seuraavaa kertaa. Jolloin muuten haluaisin nähdä The Beach -leffan siellä. Elokuvaa näytetään kuulemma edelleenkin kerran viikossa erään baarin kattoterassilla, tähtitaivaan alla. Think about that.
 






Ps. Kaikki postauksen kuvat on otettu iPhonella, järkkärikamerani hajotessa mystisesti matkalla Kambodzasta Thaimaahan.

 
Eng // There´s something magical in Phi Phi Island. I love spending time in there.

-----------
Majoitus:
Sabai House, 5 yötä 211 eur 


Ystävänpäivänä

Tutustuimme toissa iltana kahteen uuteen ystävään, Penangin saarella Malesiassa. Heidän hipster-henkinen ravintola oli juuri mitä oltiin kaivattu ja onneksemme löydettiin tuo ehkäpä hieman pimennossa oleva kadunpätkä viimeisenä iltanamme, ja jopa aivan meidän hotellin takaa. Näin ne monet asiat ovat aivan silmiemme edessä. Kuten ystävät, aina lähellä, vaikka olisi itse kuinka kaukana.



Tänä Ystävänpäivänä olen erityisen kiitollinen kaikista ystävistämme. Ilman heidän järkkymätöntä tukea en varmaan olisi uskaltanut ottaa ja repäistä, irtisanoutua ja lähteä reissuun. Muistelen niin usein lämmöllä meidän Konttiaukion läksiäisiä, miten moni teistä tuli paikalle sanomaan meille morot... Ja miten moni elää mukana tätä reissuamme, suurta unelmaamme. 
Ja miten monta ystävää olemme jo nähneet reissumme aikana täällä maailmalla ja miten monta uutta ystävää olemme saanetkaan.
Olen kiitollinen siitä, että siellä kaukana kotona yksi ystävistämme pitää mm. huolta meidän kodistamme ja toiset ihanat meidän kukistamme. Ja voitteko uskoa, että elokuussa kukinnan aloittanut orkideamme edelleen kuulemma kukkii. Miten ihanaa, ja kertoo tietysti vain siitä, että sillä on hyvä sijaiskoti. Kiitos siitä.

Olen myös kiitollinen kaikista blogiystävistä. Te kaikki siellä ja etenkin te kaikki kehen olen saanut oikein livenäkin tutustua tämän rakkaan harrastuksen kautta. Ootte tärkeitä. Ja jokainen kommenttinne lämmittää hurjasti mieltä. Ette arvaakaan! Olen saanut teistä useasta ystäviäni.

Sitten on Namelaiset, nuo ihanat amerikka-hullut, teitä on kyllä kova ikävä.

Kaunista Ystävänpäivää teille kaikille ja nauttikaa viikonlopusta! Minäpä nappaan nyt tuon minun maailman parhaan ystäväni, minun Valentinen kainaloon ja suunnataan tutustumaan meille ihan uuteen kaupunkiin (ellei siellä ihan kamalasti sada, sitä nimittäin luvattiin). Ja ollaan muuten siis Kuala Lumpurissa!



Eng // Happy Valentine´s Day! And greetings from Kuala Lumpur!