Epäonninen pyöräretki Diamond Headille (ja Whole Foodsiin)

Aloha! Koska täällä Los Angelesissa jatkuu May Grey, eli yllättävän pilvinen ja kaiketi poikkeuksellisen viileä sää, niin mielestäni on hyvä hetki palata Havaijin lämpimiin tunnelmiin. Oi että siellä tarkenikin olla ja onkin meidän viimeisin paikka, jossa ollaan paistateltu kunnolla auringossa ja jossa ollaan saatu jouduttu läträtä aurinkorasvan kanssa.
Lämpöä piti Havaijilla yllä myös se fakta, että lainattiin aika useasti hotellilta polkupyöriä, jotka sai kahdeksi tunniksi veloituksetta käyttöön ja lähdettiin kruisailemaan niiden kanssa pitkin Waikikia. Tai no, mitäpä tässä kaartelemaan sen enempiä. Ensitöikseni Havaijille saavuttuani menin ja googlasin, että löytyisiköhän lempikauppaani Whole Foodsia sieltä ja iloksenihan sellainen löytyy! Otimme päämääräksemme siis sen, sillä WF:n smoothieita ei oltukaan saatu sitten viime syksyn ja ajattelimme palkita itsemme niillä herkuilla sekä samalla ihailla suositun Diamond Head Beachin maisemia.




Diamond Head Beach on aivan uskomattoman upea ja rantatietä on huikea ajella! Surffareita lilluu vedessä aaltoja odottelemassa aivan kasapäin. Ja löytyipä rannalta myös aika söpö majakkakin. Tien toisella puolella kohoaa itse Diamond Head, kraateri, jonka päälle on mahdollista myös haikata. Me ei koskaan kivuttu huipulle saakka pyörien kanssa, eikä ilmankaan. Mutta tosiaan mahdollista se on. 
Auringon kanssa, hiki pinnassa me polkaistiin aika iisisti vajaa kymmenen kilometriä kohti päämäärämme, melkeinpä smoothiekuolat suupielestä roikkuen. Pian saisi melkein viiden kuukauden mittainen Whole Foods tauko päätöksensä ja me suut makiaks. Kun toisinaan sieltä sen smoothien lisäksi saattaa tarttua mukaan myös pizza slicekin (nams), mutta useimmiten kuitenkin salaattia, jonka voi itse kasata tuoreista luomu raaka-aineista.




Herkutteluhetken jälkeen alkoi kellokin näyttää siltä, että nyt olisi polkaistava ja kovaa hotellia kohden, jotta ennätäisimme takaisin perille sovitun kahden tunnin sisällä. Mutta kuinkas minun hienolle vaaleanpunaiselle cruiserille oli parkissa käynytkään? Etupyörän kumi oli lähes tyhjä! Ja me täällä huitsin nevadassa! Mitähän nyt neuvoksi? 
Haahuilimme hetken ja etsimme josko muista parkin pyöristä löytyisi pumppua... Mutta ei. Sähköautoille kyllä löytyi latauspisteitä, mutta ei yhden yhtä pyörän pumppua. Lähdettiin ajamaan varovaisesti ostaria ympäriä, josko sieltä löytyi jotain pyöräilyliikettä, mutta ei. Jatkettiin hieman eteenpäin omakotitaloalueen lävitse, josko siellä tärppäisi... Mutta ei. Tässä vaiheessa viimeistään pyörän rengas oli aivan tyhjänä ja kilometrejä edessä vaikka kuinka monta. Taluttaisinko koko matkan ja saapuisin hotellille tunteja myöhässä? Olimme juuri laittaneet nimemme nimittäin A4:n kokoiseen vuokrapaperiin, joka amerikan tavat tuntien oli pikkuprinttejä täynnä ja ajattelin jo, että nyt tuli kalliiksi pyörän vuokraus. Palautetaan ne paitsi myöhässä, niin myös rikkinäisenä.
Tiedän, karma is a bitch, mutta hyppäsin pyörän selkään ja vastatuulta uhmaten yritin päästä pyörällä eteenpäin. Tuntu niin pahalle pyörää kohtaan kiduttaa sitä tällä tapaa ja varsinkin kun ajattelin että en ikinä tekisi näin omalle pyörälle. Tunsin itseni ihan hirviöksi. Ja arvatkaa vaan miltä se on näyttänyt kun nitkutan menemään sellaisella lötteröllä renkaalla.
Nooh, meidän wholefoods-retkestä tuli tuona päivänä vähän pidempi. Oltiin reilusti yli tunnin myöhässä palauttamassa pyöriä, mutta olin sen verran tatti otsassa siinä vaiheessa ajaessani jalat maitohapoilla sillä pyörällä, että minun ei tarvinnut kuin mennä respaan näyttämään punaista naamaani ja pahoitella että olemme myöhässä... Ja en tosiaan ennättänyt pahoitella edes että pyörän kumi oli mennyt rikki, kun mieheni oli ennättänyt käydä jo selittämässä asian kun minä vielä jäin lukitsemaan pyörääni, niin respasta vaan todettiin että kaikki on ok. Pääasia että olette itse ok. He olivat enemmäkin pahoillaan siitä, kun heidän pyörä oli mennyt rikki meidän ajon aikana. Ja taas kirpaisi...
Tästä kaikesta huolimatta, tehtiin rohkeasti useampana päivänä samainen pyöräretki kauppareissuksi naamioituneena, tai toiste päin. Tilanne oli kuitenkin aika win-win situation molemmin päin. Saatiin tankattua hotellihuoneen jääkaappi (meillä oli oma keittiö huoneessa) ja samalla hyvä kuntoilu alle. Onneksi loput pyöräilyt saatiin polkaista paremmalla onnella ja ehjillä pyörillä.



Eikä tässä vielä kaikki. Intouduin tänään viimeinkin oikein ajan kanssa tutustumaan iMovien saloihin ja osaksi tulevaa yhteistyötä minusta tulee bloggauksen lisäksi myös satunnainen vloggaaja. Satunnainen sen vuoksi, että tosiaan toisinaan postailen myös videoita tänne reissuiltamme. Onneksi on tullut kuvattua myös liikkuvaa kuvaa jonkun verran nyt ympäri pallon reissultamme, joten lähdetään tällä käyntiin. Iiiiks ja nyt jänskättää. Mitäpä mieltä olette? Ajattelin pitää videopätkät aikalailla lyhyinä, noin puolen minuutin-minuutin mittaisina. Antakaa armoa aloittelijalle, jostain on kuitenkin lähdettävä ja noustava rohkeasti satulan selkään.




Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille ja mukavia pyöräilykelejä! Meillä starttaa huomenna viimeinen viikko täällä Kaliforniassa ja täytyy sanoa, että vähän kyllä kauhistuttaa. Ei aika voi mennä näin nopeasti. Vastahan me tännekin tultiin...


Eng // We did the cycling in Hawaii many times. Our goal was get to the Whole Foods Market. All worth it! Even with the broken tire on my bike...

Maailman ympäri - check!

Niinhän se on, että kun parisen viikkoa sitten landattiin tänne Los Angelesiin, niin olemme kiertäneet maapallon ympäri. Olimmehan täällä koko viime syksyn ja kun Losista lähdimme joulukuun ensimmäinen päivä kohti Suomea ja sieltä viikon kuluttua Hong Kongiin josta matka jatkui muualle Aasiaan. Aasian kautta Oseaniaan, aina palaten takaisin tänne henkiseen kotiini, niin maailman ympärihän tässä ollaan nyt menty. Ihan hurjaa! (ja sata hymiötä tähän)

Ollaan asuttu tämä aika Santa Monicassa, erään suomalaisen pariskunnan kodissa ja viihdytty enemmän kuin hyvin! Täältä on kävelymatka rannalle ja Main Streetille. Santa Monican 3rd Streetin promenaden ostoskatukaan ei ole kaukana, mutta ollaan amerikkalaisittain ajettu sinne parkkihalliin ja kierrelty jalkaisin muuten promea.
Eilen käytiin ensimmäistä kertaa Santa Monica Pierilläkin, siis tällä visiitillämme. Ainahan siellä kerran pitää käydä. Aamukävelyllä ollaan toki ohitettu se lähes joka päivä, ellei olla lenkkeilty sitten Venicen laiturin suuntaan. Upeat ovat olleet kyllä lenkkeily maisemat ja hah, täytyy vielä kertoa, että yksi aamu rannalla lenkkeili vastaan Claire Danes.



Säät ovat olleet ehkä pienoinen pettymys, siis siihen mielikuvaan mitä Los Angelesin ”ikuisesta kesästä” voisi kuvitella. Muutamia jäätävän kylmiä päiviäkin on ollut ja on täällä jopa satanutkin. Mutta Kalifornia tarvitsee sadetta kipeästi, joten sade on tänne aina tervetullutta. Big Bearilla satoi jopa lunta viime viikolla. Kävin eilen oikein miettimään, että milloin täällä onkaan ns. parhaimmat kelit. Kaikkein lämpimintä on heinäkuusta, jopa lokakuulle saakka. Laskeskelin myös, että olen ollut Los Angelesissa kaikkina muina kuukausina vuodesta paitsi tammikuussa. Vime vuonna myös marraskuun lopulla esimerkiksi oli todella helteistä, että ei täällä hirveän huonoa saumaa lomailla koskaan taida olla. Päivä pari pilvistä ja sitten taas paistaa.
Mutta nyt näiden "hieman kehnompien" säiden vuoksi tuntuu, että ei olla saatu ihan 110%:sta potentiaalia käyttöön tästä ajastamme Santa Monicassa. Meillähän kuuluu tähän asuntoon myös surffilauta! Voitteko uskoa! Olin asiasta aivan innoissani, mutta vaikka täältä löytyy myös märkäpuvut käyttöömme, ei tuo meri jäätävine vesineen oikein kiinnostele tällä hetkellä. Harmittaa pirusti. Mutta ajattelin vielä loppukuusta, ennen lähtöämme kokeilla täällä surffausta ja vuokrata laudan tai mennä surffikurssille ja toivoa että merivesi hieman lämpenisi - toiveajattelua?
Sen sijaan yhden aamukävelyn päätteeksi keksittiin kokeilla talon partsilta löytämäämme longboardia. Ja hah, sehän oli huippu hauskaa! (Ja tosi katu-uskottavaa lenkkikuteissa). Mies onkin skeittausta harrastanut jonkin verran junnuna, mutta siitäkin alkaa olemaan aikaa jo pieni valovuosi. Sori nyt vaan. Eikä minunkaan lapsena kokemani skeittimuistot nyt mitenkään tuoreimmassa muistissa olleet, haha. Oli siis korkea aika updeitata asia! Nythän täällä jo mietitään laudan hommaamista ihan vakavissaan ja käytiinkin Venice Beachillä niitä katsomassa jo. Surffilaudanhan olen ajatellut tuoda kotiin ihan vaan koristeeksi ja muistoksi. Pitäisi jostain vain löytää käytettynä sellainen.




Jahas, tässä Suomen lätkäpeliä toisella silmällä seuratessa tajusin, että kohta on aika ryhtyä pakkaamaan jälleen kamat kasaan ja siirtymään seuraavaan paikkaan. Voin muuten kertoa, että enää ei pelkillä käsimatkatavaroilla päästä matkaa jatkamaan, haha. Selvittiin loistavasti puoli vuotta meidän Tortuga-repuillamme, mutta nyt kamelin selkä katkesi ja ollaan sorruttu vähän shoppailemaankin.
On niin harmillista jättää tämä asunto, oltais viihdytty niin paljon pidempään täällä. Mainitsinko jo, että Whole Foodsikin löytyy 800 metrin päästä :) Aijaijai. Matkamme jatkuu tänään ystäviemme luokse sisämaan suuntaan. Ollaan ajateltu
seuraavien viikkojen aikana ajella joko Palm Springsiin tai Yosemiteen, tai siis kumpaankin. Että aika jees! Yosemiten sääennusteita vaan vähän jännitetään, toivottavasti vähän kohentuvat nykyisestä.


 

Santa Monica kuittaa, tällä erää. Tiedän että tänne vielä palataan monen monituista kertaa. Ja nyt Suomi, niitä maaleja!!!


Eng // We have now officially travelled around the world, yay! Now we are enjoying our time here in Santa Monica, Los Angeles.
 

Minkälainen on Waikiki Beach, Havaijilla?

Kun makustelee suussa sanaa Havaiji, se tuo mieleeni palmut ja upeat paratiisirannat. Mutta mikä onkaan Havaiji? Havaijin osavaltion saariin tyynellämerellä lukeutuu useita eri saaria. Tunnetuimpana varmasti Oahun saari, jossa Honolulu ja Pearl Harbor sijaitsee. Honolulu on myös Havaijin taloudellinen keskus ja osavaltion pääkaupunki. Ja eittämättä sitä kautta myös kaikkein turistivetoisin saari.
Muita Havaijin pääsaaria ovat Havaiji (Big Island), Maui, Kahoolawe, Lanai, Molokai, Kauai ja Niihau. Olisin itse halunnut käymään myös Mauin saarella, mutta ennen Havaijille menoa tuntui jotenkin vaikealta ajatella saarihyppelyjä, koska kaikille saarille joutuu lentämään. Haluttiin mieluummin olla vain yhdellä saarella ja lomailla. Ottaa lomaa lomasta. Ja sehän onnistui meille hyvin täällä Oahun saarellakin ja Waikikin rannalla, vaikka alkushokikseni Amerikkaan paluusta menin pohtimaan ääneen, että onko tämä nyt sittenkään minun makuuni. Mutta onneksi tulin nopeasti järkiini ja Waikiki Beachin nähtyäni olin jo ihan aloha-moodissa!



Toisille osittain ruuhkainen Waikiki Beach toisi hengenahdistuksia, mutta jotenkin asia ei minua niin häirinnyt. Olen turisti muiden joukossa. Sitä paitsi mereen mahtui hyvin uimaan, suppaamaan ja surffaamaan ja se on minulle tärkeintä. Aallot Waikiki Beachillä ovat kyllä täydelliset surffiharrastuksen aloittamiseen. Olin asiasta etukäteen jo kuullutkin, mutta nyt sen pystyn itse toteamaan myös. Tästä syystä tiedän jo, että tänne on palattava takaisin. Missään muualla en ole törmännyt näin miellyttävään ja helppoon paikkaan mitä tulee aloittelevalle surffarille. No okei, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa oli vastaavanlaiset aallot, mutta merivesi ei niissä yltänyt paratiisin tasolle.



Kaikkein kiireisin ja tukkoisin kohta lienet Waikiki Beachillä oli Sheraton Waikiki-hotellin edustalla. Kyllähän se vähän hymyilytti, että miten ihmeessä näin paljon ihmisiä voi edes mahtua samalle rannalle, mutta toisaalta, hyvin sinne sekaan mahtui, eikä tehnyt edes tiukkaa. Toki, ollaan iloisia että otettiin yhden paikallisen kaverin vinkit vastaan ja lähdettiin niiden pohjalta kiertämään yhdeksi päiväksi koko Oahun saari. Silloin todella näimme saaren oikean kauneuden ja rauhalliset rannat ja sen oikean Oahun, kuten paikalliset tuppaavat sanomaan, että Waikiki Beach ei ole oikea Oahu tai oikea Havaiji. Se on totta. On ymmärrettävä että Waikiki Beach on muodostunut aikojen saatossa turistirannaksi ja eikä ihan ilman syytäkään. Onhan se yksi maailman kuuluisimmista ja legendaarisimmista rannoista ja surffauksen syntysijoista.


Havaiji ja Waikiki voisi yhtä hyvin tarkoittaa sanana myös surffausta, siis ainakin minulle. Niin läsnä tämä laji kaikkialla saarella on. Ei ole lainkaan outo näky nähdä suojatiellä surffilautoja surffareiden kainaloissa ylittämässä katua. Lautoja roikkuu pyörien selässä, autojen katoilla, ikkunoista, takakonteista ja onpa niille rannoilla useita omia lautaparkkejakin, joista käyttäjän on helppo napata oma lauta kainaloonsa. Kaikki surffaavat Havaijilla, uskallan yleistää!

1960 alun matkailubuumin yleistyessä Havaijille rakennettiin lukuisia hotelleja Waikiki Beachin rannalle. Myös uudistuotantoa on paljon ja koko ajan rakennetaan lisää. Aurinko hellii kuitenkin rantakansaa koko päivän Waikiki Beachillä, eikä rakennetut hotellit ole esteenä auringon paisteelle. Toisin kuin esimerkiksi Australian Surfers Paradisessa, jossa korkeat tornit blokkaavat auringon puolilta päivin. Waikiki Beach rannan päättää horisontissa näkyvä Diamond Headin kraateri, jonka päälle on muuten myös mahdollista haikata. Me pyöräiltiin useana päivänä Diamond Headin ohitse kauppareissulle Whole Foodsiin, mutta ei koskaan menty kraaterin päälle. Siksi olikin aivan törkeän siistiä nähdä kraaterin ylle lentokoneestä käsin, kun lensimme Honolulusta Los Angelesiin. Muutenkin saari rantoineen näytti aivan törkeän upealta yläilmoista.




Auringon laskettua Waikikin rantahotellit ja kadut täyttyvät illallisvieraista. Tykkäsin tosi paljon kaupungin tunnelmasta, mikä Waikikissa myös iltaisin oli. Tunnelmaa toivat lisää roihuavat soihdut, joita oli kymmenittäin pitkin katuja palmupuiden lomassa. Hotellien ja ravintoloiden täyttämä kaupungin keskusta on käveltävissä helposti, joten autoa et Waikikilla tarvitse. Myös paikallisbussi toimii hyvin. Me esimerkiksi käytimme sitä kun matkasimme Pearl Harboriin tai lentokentälle. Lentokentälle mentäessä tai sieltä tultaessa, sellainen vinkki bussimatkustajille, että periaatteessa sinulla ei saa olla isoja matkatavaroita, muita kuin reppu tai sen kokoinen laukku joka mahtuu helposti penkin alle. Kyseessä on paikallisbussi, jota paikalliset paljon käyttävät, joten kapasiteetti halutaan ottaa täyteen käyttöön ihmisillä, eikä laukuilla. Meidän reput eivät ainakaan olleet ongelma bussiin pääsyyn ja näin siellä kyllä yhden perästävedettävän laukunkin.



Olimme varanneet aluksi hotellin Waikikista vain neljäksi ensimmäiseksi yöksi, koska ajattelimme että siirrymme saaren muihin kaupunkeihin. Kirpaisevien hotellihintojen takia ja vaivan säästämiseksi päädyimme lopulta jatkamaan varausta samassa hotellissa kerta toisen perään koko Havaijilla olon ajaksi. Että selvästi jotain paljon hyvää Waikikilla oli meille tarjota! Oletko sinä käynyt Havaijilla tai haaveilet sinne menosta?


Eng // Aloha from Waikiki Beach Hawaii. Waikiki Beach is all about surfing and beach life. But I highly recommend to rent a car even for a day and drive the island around to see the "real Hawaii".

----------
Majoitus: Ambassador Hotel Waikiki, 12 yötä, 1.190 eur  
(Havaijilla hotelleihin tulee yleensä ylimääräinen resort fee maksu, joka pyörii noin 15-25 usd välillä per yö).

Uuden-Seelannin pohjoissaaren parhaat #IG Travel Thursday

Palataanpas näin Instagram Travel Thusdayn kunniaksi hieman ajassa taaksepäin ja upean Uuden-Seelannin tunnelmiin. Teinkin viime kuussa samantyyppisen postauksen maan huikeasta eteläsaaresta, joka löytyy täältä. Joten nyt tasapuolisuuden nimissä haluan esitellä myös parhaat nostot Uuden-Seelannin pohjoissaaresta.

Olen muutenkin kaipaillut takaisin campervan elämään, joten tämä oli ihan terapeuttista palata näihin maisemiin uudestaan. Olemme muuten molemmat vaan kehuneet kaikille Uutta-Seelantia maasta taivaisiin, ja ollaankin saatu muutamat kaverit ainakin jo miettimään maata tulevana lomakohteena.

Pohjoissaari & Road Trip I Ensimmäinen konkreettinen asia, jonka huomasi eteläsaarelta saavuttaessa pohjoiseen oli se, että tiet olivat paremmassa kunnossa ja ne olivat suorempia ja näin nopeammin ajettavissa. Ja myös se, että aivan koko ajan ei tarvinnut olla haukkomassa henkeään maisemien puolesta, jotka tottakai olivat vaikuttavia, mutta ehkäpä uskallan sanoa että eteläsaarella oli vaan niin paljon enemmän henkeäsalpaavia kohteita pohjoiseen verrattuna. Siltikään nämä ajoteiden maisemat tietenkään mitään rumia olleet. Varsinkin kun liikennemerkitkin ovat tätä luokkaa. Varokaa Kiwejä!
 



Bay of Plenty I  Meitä ei valitettavasti oikein säät suosineet tuona päivänä kun saavuimme Bay of Plentyyn, pohjoissaaren itäpuolelle. Piti siis jättää mielikuvituksen varaan, miltä rantakaistale näyttäisikään aurinkoisella säällä. Sadetta uhmaten käytiin katsastamassa rantaa useasta eri kohdasta ja aikalailla keskenämme saimme rannalla ollakin. Uusi-Seelanti ei pettänyt kyllä täälläkään, sillä sateessa ja merituulessa ja pienessä usvassa oli oma taikansa. Tämä kyseinen kuva on Waihi Beachiltä. Suuntaisin Bay of Plentyyn uudestaan paremmalla säällä. Myös rannan pikkukylät olivat kerrassaan viehättäviä.
Sen sijaan tästä hetken matkaa pohjoiseen päin sijaitsee Hot Water Beach, jossa ehdottomasti kannattaa käydä myös ja heittää mukaan lapio olkapäälle. Ai mistäkö on kyse? Voit lukea lisää Hot Water Beachistä täältä.
 


Tongariro Alpine Crossing I  Park Tongariro lienee Uuden-Seelannin pohjoissaaren yksi suosituimmista kohteista. Rankka, mutta palkitseva Tongariro Alpine Crossing haikkaus kulkee tulivuorien ympäriltä ja päällä, ja on lähes 20 kilometriä pitkä. Voin taata, että maisemat päällä ovat jokaisen tuskan ja kirosanan arvoiset. Voit lukea lisää puuskuttavan rankasta haikistamme täältä.




Lake Taupo I  Tämä Italian Garda-järveä minulle muistuttanut iso järvi, Lake Taupo, on kaikkiaan 33 kilometriä leveä ja 46 kilometriä pitkä. Järvi ympäristöineen tarjoaa hurjan paljon aktiviteettejä, leirintäalueita ja hyviä ravintoloita. Lisää Tauposta voit lukea täältä.



Auckland I  Tämä Uuden-Seelannin suurin kaupunki oli meidän viimeinen etappimme tässä kauniissa maassa. Aucklandista en ole muuten vielä kirjoittanutkaan enempää blogiin (tulossa kyllä jossain vaiheessa), sillä muutamia vinkkejä sieltä mieluusti jakaisin teidän reissaajien kanssa. Lyhykäisyydessään mainitsen, että trendikkäin ja coolein kaupunginosa on ehdottomasti Ponsonby. Sen lähettyvillä (os. Karangahape Rd) löytyy myös koti-ikävään Safka niminen karkkikauppa, josta saa niin Fazerin herkut kuin muutkin tutut makeiset ja joitain elintarvikkeita. Aucklandissa on helppo kävellä kaikkialle. Kaupungista löytyy iso ostoskatu, joka päättyy sataman tuntumaan. Aucklandissa yövyttiin muuten yhdessä tosi miellyttävässä hostelissa (siitä voisinkin tehdä oman jutun), sekä samalla myös yhdessä hirveimmässä hostellissa, johon jouduttiin kaiken muun majoituksen ollessa täynnä.




Oi mahtava Uusi-Seelanti! Kyllähän se nyt niin taitaa olla, että kaikkea vaan jatkossa vertaa tähän mahtimaahan ja sen upeisiin maisemiin. Olenkin sen verran vielä hurmoksessa näistä maisemista, että olenkin lupautunut lähtemään Lappiin kesällä katsastamaan ns. omat nurkkamme. Katsotaan mihin ne maisemat kykenevät ja kaikkia vinkkejä sinne otetaan mieluusti vastaan. Sitä ennen päästään kylläkin ihailemaan vielä Yosemiten luonnonpuistoa täällä Kaliforniassa. Aika mieletöntä! 
Ps. Aikaisemmat "parhaat" -koostepostaukset löydät Los Angelesin osalta tästä, Thaimaan tästä ja New Yorkin tästä


Eng //  Part of the Instagram Travel Thursday -campaign I decided to make a collection from my best spot in North Island of New Zealand, based on my Instagram pictures.

 

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday kamppista. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasmag nimellä. 

Suppailua Waikiki Beachillä. Aika jees!

Mitäkö tein ensimmäisenä beachipäivänä Havaijilla? Vuokrasin tietenkin suppilaudan itselleni ja siitä syystä ajattelin aloittaa Havaijin-postaukset tälläisellä rennolla ja kesäisellä teemalla. Tosin tuona päivänä keli oli aika tuulinen ja aallotkin kohtalaisia. Ja kun ensiksi tunnin-pari siinä rannalla katselin toisten suppaajien menoa ja kokoaikaista aaltoihin kaatumista, aloin kieltämättä hieman epäilemään että mitähän siitä omalta osaltani tulisi. Vaikka uskallan väittääkin, että olen kohtalaisen kokenut suppaaja jo ja aaltoja on tullut kokeiltua Helsingin lisäksi Kroatiassakin saakka, niin Havaijin, surffailuun täydellisesti sopivat, aallot heiluttivat aikalailla suppikansaa laudoiltaan. Todettakoon tähän väliin, etten ole muuten vielä kertaakaan tippunut suppilaudalta, köhöm! Jotenkin Töölönlahti ei houkuta oikein tippumaankaan...

Aurinkorasvaa lisättyäni painelin rohkeasti suppilautavuokraamoon ja löin taalat tiskiin ja sain vastalahjaksi laudan ja melan. Mela ei ollut säädettävää mallia, mutta onneksi ihan hyvän mittainen minulle. On nimittäin tärkeää että mela on oikean mittainen, muuten suppaamisesta ei meinaa tulla oikein mitään. Ainakaan kamalan helposti. Kaveri kysyi laudan annettuaan vain, että olenko ennen supannut ja sitten se olikin menoa.





Laudalle on helpointa mielestäni lähteä polvi-istunnasta ja varsinkin meressä, kun aallot lyövät rantaan olisi kumossa hyvin herkästi ilman varovaista alkua. Ainakin minä. Laudoissakin on niin paljon eroja, että hetken aikaa täytyy saada ensiksi tuntumaa laudasta, kunnes tietää miten vakaa tai vastaavasti herkästi se käyttäytyy. 
Suppailin pitkin poikin rantaa ja välillä vähän etäämmälläkin ja hitsi että aallot ja virtaukset olivat voimakkaita. Välistä olin aivan varma aallon lähestyessä että nyt mennään mukkelis. Vieressä nimittäin kaatui kaveria, mutta onneksi vesi on Havaijilla lämmintä, joten tippuminen ei pelottanut lainkaan.
Tunnin mittainen vuokraukseni alkoi olemaan jo päättymään päin, huomasin sen mieheni viittoessa rannalta. Olin jo ihan polleeta naikkosta, että hitsi, en ole kaatunut vieläkään, kertaakaan... Kunnes takaa yllätti aalto oikein makeasti ja heitti minut pehmeästi selälleen mereen siltä sekuntilta. Haha, naurattaa vieläkin miltä se on mahtanut näyttää... Mutta nyt tiedän siis miltä tuntuu tipahtaa suppilaudalta. Aika kömpelö fiilishän siinä kyllä tulee, kun tietää että nyt ei voi tehdä enää mitään muuta kuin kaatua vaan ja plomps. Mutta se ei minua haitannut. En pelkää vettä ja laudalle on tosiaan helppo hypätä takaisin, mela kelluu ja aurinkolasit pysyivät hyvin päässä. Ja lautakaan ei karkaa minnekään, koska se tulee nilkkaan remmillä kiinni.







Takaisin rantaan tullessa (vaikkei kuvista kyllä näekään) iski siihen aika voimakkaita aaltoja. Hetken hainkin kohtaa mikä olisi paras rantautumiseen, ettei lauta heilahda päälleni aallon tullessa. Ja kun oikea sauma tuli, meloin nopeasti rantaan ja se tosiaan onnistuu helposti tuollaisesta polviasennosta ja sitten vaan laudalta pois, josta se on helppo vetää rantaan.

Vitsi että olipahan taas pitkästä aikaa kivaa hommaa! Ennen Suomeen pääsyä ajattelin täällä Los Angelesissakin käydä vielä suppaamassa, kunhan ensiksi selvittelen mikä siihen olisi paras paikka. Täälläkin kun noita aaltoja tuppaa olemaan lähes kaikkialla.

Mutta käsi ylös, ketkä odottaa suppikauden alkamista Suomessa? Hep, minä minä minä. Tosin huomasin jo instagramista että ensimmäiset suppaajat on jo nähty Töölönlahdella. Onko kukaan teistä nähnyt? Kesäkuusta eteenpäin myös minut löytää sieltä suppilaudan päältä. Ehkäpä siis siellä nähdään!


Ps. Lisäsin tuohon sivupalkkiin Punaisen Ristin bloggaajien Nepal-keräyslippaan. Lahjoitin itse tekstiviestillä ja autoin näin edes vähän. Kaikki apu on tarpeen Nepalin tilanteessa. Autathan.

Eng // Stand up paddleboarding (SUP) in Hawaii. So much fun!

Vappujatkot Bel Airissa

Hyvää vapun jälkeistä elämää Suomi! Toivottavasti kaikilla oli loistava vappuviikonloppu.
Meidän vappukin sai itseasiassa vielä jatkoa ja huipennuksensa, kun otimme lauantaina osaa Finnish American Chamber of Commercen, eli paikallisen kauppakamarin, suomalaisten vappujuhliin Bel Airissa. Olin ihan innoissani tapahtumasta, sillä on mukavaa tutustua täällä asuviin suomalaisiin. Eikä tuo paikka, Bel Air, nyt ainakaan mitenkään laskenut innostustani. Sen verran otettiin homma vielä tosissamme, että minähän jouduin oikein mekko ostoksille. Tai siis varmaankin niin, että sain syyn mennä mekko ostoksille. Tämä uusi mekko löytyi melkein kuin heittämällä Havaijin Macys:lta ja oon ihan lovena siihen. Saattaapa mekko siis vilkkua jatkossakin muissa kuvissa täällä... Hahaha.


Bel Airin kadut alkoivat täyttymään suomi-rekkareilla varustetuista autoista sekä suomenlipun tarroista autojen ikkunoissa. Ja ah, suomalaiset! Saapuivat kaikki sovittuun aikaan, sovittuun paikkaan. Siltä se ainakin tuntui, kun meitä kasa siinä kadulla seisoi hyvissä ajoin ennen tilaisuuden alkua. Meidän tehotiimi oli myös valmiina talon puutarhassa oleviin juhliin.


 
Paikalla oli ohjelman lisäksi mm. buffet-ruokailu ja tuttuja suomiherkkujakin sieltä löytyi. Niinku esimerkiksi ruisleipää, jota olin aikaisessa hakea lisää (oli niin hyvää pitkästä aikaa), mutta se olikin mennyt jo parempiin suihin. No se sallittakoon, sillä paikalla oli paikallisia suomalaisia ja he eivät välttämättä tule saamaan ruisleipää ihan heti, eikä välttämättä vielä kesäkuussakaan kuten me. Tästäpä muuten innostuneena tänään tokaisin miehelleni, että kesällä opettelen ruisleivän teon.
Ja ainiin, siellä oli myös arvonta johon ostettiin muutamia lippuja. Ja hah, kylläpä kannatti! Arpaonni suosi kaksikin kertaa ja tuliaisina lähti kotiin Lumenen kauneuspisara-tehotipat sekä kirja, jonka itseasiassa annoin tänään lahjaksi meidän paikalliselle ystävälle.




Meillä oli kyllä hauskaa ja sää suosi Kalifornian tapaan helteisesti. Oli uskomatonta tavata niin monta suomalaista, joista osa oli viettänyt jopa 20-30 vuotta täällä Kalifornian auringon alla. Terkkuja teille kaikille uusille tutuille, jos satutte tätä lukemaan. 

Mitä säähän tulee, niin täällä rannikolla Santa Monicassa on nyt varoitettu, että uimaan eikä surffaamaan ole asiaa ellet ole tosi kokenut konkari, sillä aallot ovat huippuluokkaa tällä hetkellä Tyyneltämereltä pauhaavan mysrkyn johdosta. Ja täytyy sanoa, kun tässä illalla heitettiin tunnin mittainen lenkki Santa Monican rannalle, niin en ollut sellaisia vaahtopäitä ja aaltojen tyrskyjä ennen täällä päin todistanutkaan. Lisäksi tuuli oli tosi kylmää, mutta ne maisemat. Maisemat on täällä vaan kyllä niin karkkia, että huh heijaa!


Eng // Finnish vappu celebration in Bel Air.

Vapun vietto Los Angelesissa

Saavuttiin tänne Lalalandiin tällä viikolla, tiistai-iltana. Los Angeles näytti niin kauniilta lentokoneesta käsin pimeällä. Koko kaupunki oli yhtä valomerta ja minä penkissä ihan fiilareissa, ollaan taas täällä! Ihan mieletöntä! Lento Havaijilta on itseasiassa yllättävän pitkä tänne mantereelle, melkein kuusi tuntia.
Oltiin sovittu tärskyt meidän paikallisen kaverin kanssa, että hän tulee hakemaan meidät LAXin, eli lentokentän, vieressä olevalta In-N-Outista. Burgerit tuhottuamme kaverimme saapuikin ja lähdettiin ajelemaan tunnin matkan verran sisämaahan päin. Olipa hauska jälleennäkeminen! Vaikka ollaankin nähty viimeksi joulukuun alussa, kun samainen kaiffari heitti meidät lentokentälle, tuntui että se oli vasta eilen kun viimeksi nähtiin. Me nyt vaan käytiin kiertämässä tässä välissä yksi maapallo. Hurjaa!
 



Parin päivän sisämaan helteissä oleilun ja kuulumisten vaihtamisen jälkeen, siirryttiin eilen tänne Santa Monicaan, jossa meillä on oma kämppä vuokralla suomalaiselta pariskunnalta. Ihan huippu söpöä, kun täällä on Iittalaa ja Marimekkoa. Kotoistaa, niin kotoisaa. Paitsi täällä rannikolla on paljon viileämpää kuin sisämaassa. Lämpötiloissa voi olla jopa kymmenen asteen eroja. Ja jos ero on 20-30 asteen välillä, se on juuri aika kriittinen. Hytisinkin eilen illalla kauppareissulla kun aurinko laski. Kakskyt astetta tuntui niin viileälle.

Ihan hullua että nyt on jo toukokuu. Ja huhtikuun loppu on tietysti tarkoittanut aina vapun viettoa ja vappujuhlia! Eilen seurailinkin facebookista ystävien juhlia Suomesta ja siinä sivussa pyöräytin leipoa parikymmentä vappumunkkia täällä lainakodissa Santa Monicassa. Oli vähän haasteellista löytää aluksi kaikkia kunnollisia raaka-aineita ja kardemummaa en löytänytkään mistään, mutta ihan maukkaita noista munkeista tuli ja aika ahkerasti niitä ollaankin tänäänkin tuhottu.

Tänään nähtiin myös mun Cali-sisko Maria, joka on samaan aikaan kaupungissa, tälläkin kertaa, yay! Ja sovittiin että mennään vappu-dinnerille Malibu Farmiin, nams! Ei ehkä parempaa paikkaa varjovapulle voisi ollakaan, kuin tämä paikka. Kaikki on luomua ja lähituotantoa. Sisustus on ihana ja tietysti ruoka, se on iloa silmälle sekä keholle.
Tämä Malibun laiturin päässä sijaitseva ravintola on itseasiassa ruotsalaisen pitämä. Paikalle on helppo saapua ja auton saa yleensä ilmaiseksi parkkiin kadulle. Mutta löytyy rannalta myös maksullisia parkkipaikkoja. 


Saavuttiin Malibuun juuri sopivasti, hetki ennen auringonlaskua. Tein aikaisemmin päivällä pöytävarauksen netissä, sillä ajattelin ottaa varman päälle, olihan kyseessä perjantai. Ollaan nimittäin joskus menty paikalle ja siellä onkin ollut joko täyttä, tai lounaan ja illallisen tauko, jolloin ei ole tarjoilua. Malibuun ajettaessa Pacific Coast Highwayn maisemat olivat ihan timanttia, auringonlaskun aikaan. Voi jessus, että on taas niin hyvä olla täällä. Back in LA.




Mitenkäs teidän vappu sujui? Toivottavasti rattoisasti ja ei hirveän lumisissa maisemissa. Kieltämättä meinasi hymy hyytyä teidänkin puolesta, kun näin kuvia Suomesta vappuaaton lumisateiden jäliltä. Voi apua! Mutta noiden sateiden täytyi olla tämän talven vikat, sovittasko niin... :)


Eng // Back in Lalaland Los Angeles.