Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tapahtumat. Näytä kaikki tekstit

Festival time!

Hiphey, ette arvaa! Täällä minä istun koneella ja pakkailutkin sain vasta hetki sitten tehtyä. Lento lähtee reilun kuuden tunnin kuluttua ja nukkuakin voisi jossain välissä... Normaalia? Aika pitkälti.

Huomenna kutsuu siis Belgia ja kesän odotetuin festivaali Rock Werchter! Meitä on kaikkiaan seitsemän kaverusta lähdössä matkaan, joten varmasti aika eeppinen reissu tiedossa. Harmi vaan että oma suosikkibändini Foo Fighters perui tulonsa, koska nokkamies Dave rikkoi jalkansa pari viikkoa sitten Ruotsissa, hiiiiitto! Onneksi pientä lohtua tilanteeseen tuo aina (ja ikuisesti) viime marraskuinen ilta Hollywoodissa ja Roxy ravintolan luona, jolloin tapasin siellä kaikki bändin tyypit. Nyt täällä kotona lepää hyllyn päällä FF:n levy, kaikkien nimmareilla omistettuna minulle. Priceless... Lohtua tilanteeseen tuo myös toki aika helmi kattaus muutenkin bändien osalta, että eiköhän siellä ihan viihdytä.


Luvassa siis pienimuotoista sometaukoa. Mutta ilmeisesti pureskeltavaa löytyy tuosta edellisestä budjetti-postauksesta, koska se on ainakin jo nyt saanut hurjan määrän klikkauksia. Kysykää ihmeessä sen pohjalta, jos en osannut kaikkea siihen avata. Palaan asiaan viimeistään festaritomun laannuttua alkuviikosta. Se on nyt moro ja unten maille hetkeksi.


Eng // Getting ready to the Rock Werchter festival (in Belgium).

Keskikesän juhlaa!

On ehkä hieman epäreilua valittaa kehnoista Juhannuskeleistä, jos on nauttinut maailmalla viimeiset yhdeksän kuukautta pääsääntöisesti paremmista keleistä kuin Suomessa parhaana kesäpäivänäkään. On myös ehkä vähän epäreilua toivoa juuri nyt, kun itse on täällä, hyviä kelejä, kun tietää että kanssasiskot ja koko kansa on jälleen elänyt (ja selvinnyt) yhdestä pitkästä ja pimeästä talvesta, mutta eikö kesän nyt pitäisi kuitenkin olla parhaimmillaan? Huomaan olevani siis malttamaton, mutten toivonmukaan kiittämätön.
Ensimmäisen paluuviikon jaksoin todella hyvin, eikä matalat lämpötilat juuri haitanneet Suomeen paluutamme. Nyt kuitenkin toisella viikolla jo huomasin, kuinka tärkeää näemmä omalle hyvinvoinnille on myös sääolosuhteet. Aurinko on minun polttoaineeni ja vaikka sanotaankin että sää on pukeutumiskysymys, niin väitän kuitenkin että aika moni kiva asia jää tekemättä, jos sää ei anna sille myötä.

Onnistuin näemmä reissumme aikana aika hyvin romantisoimaan Suomen kesän. Rakensin sen maailman parhaaksi. Siksi minä sen nimittäin muistin. Tämän viikkoinen reissumme vanhempiemme luokse Savoon tarjosikin Suomen kesän parhaita maisemia, auton ikkunasta. Ulkonahan oli todellisuudessa todella kylmä, suorastaan jäätävä. Jopa niin jäätävä, että todistinpa raekuuronkin viikolla.



Tämä kuva ei kuitenkaan ole lavastus, vaan se on otettu eilen Savosta, iphonella, eikä vaatinut minkäänlaista käsittelyä. Oli itsessään täydellinen juuri tuollaisena. Tämä on se Suomen suvi, jonne maailmalta tiesin palaavani. Kun eilen sadepisarat löivät kaupunkiasunnon räystäisiin, mietin että mitähän järkeä oli ajaa tästä maisemasta pois. Ei oikeastaan ollutkaan... Nythän vain odotellaan täällä Helsingissä keskenämme sellaisia kelejä, että uloskin pääsisi käymään. Ja koska suurimmalla osalla ystävistä oli tietenkin jo juhannussuunnitelmat hyvissä ajoin tehtynä, niin täällä me järjestellään ja tutustumaan omaan kotiimme, joka tuntuu vielä vähän vieraalle. Yksi parhaista jutuista on ollut kuitenkin asettaa reilun yhdeksän kuukauden reissuamisen jälkeen hammasharja jälleen omaan mukiinsa, eikä siihen ainaiseen muovikoteloon ja takaisin rinkkaansa. Pienistä asioista alkaa taas rakentumaan tämä ns. arki täällä kotona. Tuota kuvan maiseman realisointia pysyvämmälle tasolle odotellessa. Tiedän kuitenkin, että se on totta. Olenhan sen omin silmin nähnyt, viimeksi eilen.

Mukavaa juhannusta kaikille teille, missä ikinä sitä sitten vietättekään! Toivotaan että auringonsäteet löytävät tiensä myös tänne pohjolan yöttömään yöhön.


Eng // Happy Finnish midsummer festival to everyone.

Moonlight Cinema ja Oscareiden odotusta

Vuoden odotetuin palkintogaala on jälleen käsillä. The Oscarit. Voin niin taas sieluni silmin nähdä sen reporttereiden valmistelujen kuhinan punaiseksi matoksi muuttuneella Hollywood Boulevardilla, joka suljetaan laajalta alueelta aina Oscar juhlia varten. Varmaankin juuri parhaillaan meikkisiveltimet heiluvat alan ammattilaisilla ja pian starat pukeutuvat stylistien valitsemiin luomuksiin. Tähtipölyn voi niin tuntea tänne Melbourneen saakka!
Joka vuotiseen traditioon kuuluva Oscar-gaala ei katso aikaa eikä paikkaa meillä maailmanmatkaajilla, vaan vastaanottimen ääreen on virittäydyttävä olipa aikaero mikä tahansa. Normaalistihan gaala nähdään suomessa maanantai aamuyöstä, jolloin olen Hollywoodin Dolby Theatren viimeisen parhaan palkinnon elokuvan Oscarin jaon jälkeen siirtynyt suoraan päiväksi töihin. Kerrassaan tehokasta! Tänä vuonna tuo sama kaava ei toteudu oikeastaan lainkaan, vaan palkinnot jaetaan Australian aikaan maanantaina lounasaikaan. Hassua! Ja toisaalta aika miellyttävä aika katsella juhlallisuuksia. Niin, eikä töihinkään ole enää kiirettä.

Kävimme katsomassa tänään vielä yhden Oscareissa ehdolla olevan elokuvan täällä Melbournessa, Birdman:in. Puitteet elokuvalle olivat aika huikeat! Kaupungin Royal Botanic Garden puistossa näytetään useana iltana viikossa auringon laskettua elokuvia taivas alla. Mukaan saa ottaa omia eväitä, viiniä, picnic viltin, peittoja, tyynyjä, säkkituoleja. Kaikkia näitä nähtiin. Mutta meidän varustus oli hyvin vaatimaton näihin nähden. Olimme varautuneet istumaan pelkällä nurmikolla, mutta saavuttuamme paikalle, oli kuin meitä varten jätetty tyhjä puistonpenkki ison puun katveeseen. Nappasimme sen itsellemme ja ihailimme pian tummuvaa taivasta, puiston puiden latvoja ja kaupungista kantautuvia pilvenpiirtäjien valoja ennen elokuvan alkua.
Leffaliput tapahtumaan maksoivat 19 AUD per nassu ja paikan päältä sai ostettua vielä parista eri foodtruckista evästä ja juomia. Tosin aika kalliiseen hintaan. Leffa oli ihan huikea kokemus kaiken kaikkiaan ja on jatkumoa meidän toissa kesän Drive-in elokuva kokemukselle Los Angelesissa. Niin ja ei voi kyllä muuta kuin todeta näin kolmen päivän Melbourne kokemuksella, että nämä ihmiset todella osaavat nauttia elämästä ja kaupunki antaa sille vielä aivan loistavat puitteet!





Mitä elokuvaan tulee, niin sehän oli loistava! Päähenkilöä esittänyt Michael Keaton veti hyvän roolin ja onkin ehdolla parhaasta miespääosasta. Tosin alkuvuoden muissa palkintogaaloissa tämän pystin on vienyt Eddie Redmayne, elokuvasta The Theory of Everything, jota en ole muuten vielä nähnyt. Oletteko te? Oma tämän hetken elokuva suosikkini on kyllä Boyhood. Tätä elokuvaa kuvattiin 12 vuoden ajan ja kertoo kauniisti elämästä. Tästä soisin kyllä Patricia Arquettelle sivuosa Oscarin mieluusti. Arvaatteko muuten missä näin elokuvan? Lentokoneessa matkalla Singaporesta Australiaan. Emirates oli lentoyhtiönä huikea kokemus ja voisinkin siitä tehdä ihan oman postauksen, niin erilainen ja positiivinen kokemus se oli. Isoine screeneineen ja ensi-ilta leffoineen. Peukutan!
Parhaan elokuvan oscarista on kyllä tänä vuonna vaikea lähteä veikkaamaan, kun olen kahdeksasta ehdolla olevasta nähnyt vain muutaman. (Häpeällinen suoritus, mutta menkööt maailmanympärimatkan piikkiin!). Boyhoodia melkein toivoisin voittajaksi, mutta The Grand Budapest Hotel, Selma ja Eastwoodin American Sniper ovat kaiketi myös mukana kärkikastissa. Nähtäväksi jää, ja pianhan se selviää.

Nyt siis takaisin Hollywoodiin! Täällä ollaan melkein valmiita jo Oscar veikkauksien kera (voit muuten ladata omasi täältä). Ensiksi nukun hyvät unet alle ja sitten töllön ääreen. Kuka muu aikoo valvoa ja seurata vuoden odotetuimman gaalan?


Eng // I'm waiting The Oscars and we went to Moonlight Cinema here in Melbourne. It was fun!

Happy Thanksgiving!

Torstaina vietetään Jenkeissä Kiitospäivää! On ihanaa päästä seuraamaan paikan päältä kaikkia näitä suuria juhlapyhiä amerikoissa, kuten aikaisemmin lokakuussa Halloweenia. Joulu olisi varmaan kaikkein överein juhlapyhä täällä, ja hurjin ja kiireisin. Esimakua siitä ollaan jo saatu lukuisilta ostareilta, joissa on toinen toistaan upeampia joulukoristeita sekä tietysti jättimäisiä joulukuusia.
Kiitospäivän jälkeisenä päivänä on Black Friday, jolloin käynnistyy virallisesti joulun shoppailukausi. Black fridaysta olen vain kuullut kaikkia hurjia juttua, miten ihmiset ryntäävät ja jonottavat kauppoihin hullun lailla ja osa jopa talloontuu ja jää jalkoihin hulinoissa.
Käytiin nyt illalla etsimässä yhtä elektroniikkajohtoa Best Buysta ja kieltämättä piti pari kertaa hierasta silmiä kun huomattiin että kaupan edustalle on leiriytynyt telttojensa kanssa pitkä liuta ihmisiä... Ilmeisesti jokin tosi kova tarjous tiedossa! Ensimmäiset ovet avautuvat jo keskiyöllä ja kuulemma koko perjantai on yhtä shoppailua!

Paljosta saan myös itse olla kiitollinen ja meidän ensimmäinen Thanksgiving amerikoissa vietetään ystävien kesken, hyvin syöden, pelaten ja mukavia jutustellessa. Emme olleet itse osanneet suunnitella mitään menoa tälle päivälle, kun ajattelin että tämä on kovasti perhekeskeinen juhla, joten oli kiva saada kutsu Kiitospäivän viettoon paikalliselta ystävältä. Tuskin maltan odottaa Kiitospäivän viettoa!




Tämä kuva on Laguna Beachiltä, josta pian tulossa isompi postaus! Happy Thanksgiving! Miten sinä vietät Kiitospäivää?

Eng // Happy Thanksgiving!

Auringonlaskun aikaan Santa Monicassa

Kalifornia ja auringonlaskut. Ne on vaan niin parhautta täällä. Tämä kyseisen päivän auringonlasku oli luokassaan tosi maaginen, koska Santa Monican rannalla ei tuullut lainkaan. Ilma oli täysin tyyni, odottava. 
Kävelimme rannalle 3rd Streetin promenadelta, Muumit Rivieralla erikoisnäytöksen jälkeen (jossa oli muuten monia muitakin suomalaisia katsomossa). Auringonlasku oli niin kutsuva, että ei auttanut kuin upottaa varpaat hiekkaan. Nämä upeat kuvat meistä matkaajista ikuisti täällä asuva, ihanaa L.A. Madde -blogia pitävä Marika. Ja täytyy vain todeta, että kyllä ammattilainen osasi ikuistaa tämän häkellyttävän kauniin auringonlaskun ja meidän fiilikset täydellisesti näihin kuviin. Kiitos ihana!



Me ollaan tämän tyttösen kanssa ristitty toisemme Cali-siskoiksi. Meidät on aikoinaan tuonut yhteen rakkaus Amerikkaa ja nimen omaan Kaliforniaa kohtaan. Joten täällä me nyt sitten aika onnellisesti ollaan naapureina hengailtu ja puuhasteltu kaikkea kivaa pitkin LA:ta. 
Tiesin jo etukäteen että syksystämme on tulossa ihan mieletön, kun tiesin keiden kaikkien kanssa sen saamme viettää. Mutta onneksi ripaus Kalifornian taikaa on tehnyt kaikesta vielä entistä mahtavampaa! Siksi tätä kaikkea onkin niin kovin vaikea jättää pian taaksensa...





Aaah, niin ihania muistoja nämä kuvat. Tässä me Kallion naapurit ollaan varpaat hiekassa Santa Monican auringonlaskussa...

Kiitos näiden hetkien ikuistamisesta kuuluu siis, kuin myös ihanalle Cali-girlille Marikalle

Eng // Another magical sunset in Santa Monica. Photos by Marika
 

Kun tapasin Foo Fightersin Sunset Stripillä Los Angelesissa!

Los Angeles on täynnä legendaarisia rock-klubeja. Lähes kaikki niistä sijoittuvat Sunset Boulevardin Sunset Stripille. Olen aikaisemmilla reissullani viettänyt iltaa muun muassa Viper Roomissa, Key Clubilla (joka on näemmä suljettu nyt) sekä House of Bluesissa. 

Legendaarinen The Roxy Theatre sijaitsee lähes toista legendaarista Viper Roomia vastapäätä. Sijainti oli siis tuttu ja kun kuulin alkuviikosta, että suosikkibändini tekee "salakeikan" Los Angelesissa liittyen uuden levyn julkaisun yhteydessä esitettävään Sonic Highways tv-sarjaan, olin aika lailla fiiliksissä! 

Ainoa mutta oli se, että lippuja ei saanut ostettua mistään. Ne piti voittaa arvonnassa tai radiokanavan kautta. Eli aika toivoton nakki. Olen toki ollut aikaisemmin onnekas radiokisoissa tai yleensäkin arvonnoissa, mutta omalla suomiliittymällä oli aika toivoton case lähteä pirauttelemaan jenkki-radiokanaville. 

Hyväksyin kohtaloni, mutta miksipäs en lähtisi hengailemaan perjantai-iltana tuolle suositulle kadun pätkälle ja sattumalta juuri tuon kyseinen The Roxyn eteen? Niin, miksipäs en! Onneksi sain mukaani parhaan A-teamin ja siellä me kolme suomalaista olimme ja hengailimme. Ja iloksemme kuulimme selkeästi ohkaisten pahviseinien lävitse, kun suosikkibändimme veti soundcheckin siinä aivan muutaman metrin päässä. Ja aina kun kyseisen baarin sivuovi avautui, biisit raikuivat entistä selkeämmin tajuntaamme. Mutta sitten, sitten loppui musiikki ja ovesta marssi ulos omaan pihalla olevaan traileriinsa rokkitähti toisensa perään...! Voitte varmaankin uskoa, että se hetki oli aika priceless.



Bändin keulahahmolla, Dave Grohlilla, tuntui olevan hurja kiire. Hän pinkaisi nopeasti traileriinsa päin, mutta kun häntä kohteliaasti kutsui nimellä niin hän kääntyikin ja käveli luoksemme take-away kahvimuki kädessään....Aaah!!! Kuten kuvien tärähtäneestä laadusta huomaa, ei meikä mandoliinilla meinannut pysyä taju päässä, eikä näemmä kamerakaan kädessä...hahaha. Dave sanoi kohteliaasti, että hän ennättää signata ainoastaan muutaman jutun, joista yksi sattui olemaan juuri minun levynkanteni (whooop! whooop!). Lisäksi ennätin kertoa terveiset Suomesta, johon hän reagoi suoraan silmiin katsoen "Finland!". Suomi siis mainittu, ja toivotaan että keikkakalenteria plänätessään muistavat myös maamme, joka on heille jo toki tuttu. Ovathan he olleet Suomessa jo kolme kertaa. Tavastialla, Provinssissa ja Kalasatamassa.




Selfiet sain kaiken kaikkiaan kolmen Foo Fightersin jäsenen kanssa ja kaikkien nimmarit koristaa nyt uuden levyn kantta. Ihan huikeeta! Ja ihan överiä! Only in LA voi tapahtua jotain tälläistä. Ihan turhaan ei siis kannattanut lähteä Sunsetille väijymään. Vaikka itse keikka jäi välistä, joka olisi ollut varmasti yksi parhaista, ollessaan noin intiimissä ja pienessä tilassa kuin Roxy on. Voin aina lohduttautua omalla privaatti Foo Fighters -Tavastian keikallani, sekä näillä hauskoilla muistoilla, joita vain olemalla sopivasti kreisi voi kokea.




 
Ai niin, heräsin tänä aamuna viestiin, jossa ystäväni kirjoitti että Foo Fighters on kiinnitetty ensi kesän Rock Werchteriin pääesiintyjäksi. Aika mieluinen herätys siis ja liput lähtee kyllä hankintaan! Onhan kyseessä yksi suosikkifestareistani. Olenkin kirjoittanut niistä jo aikaisemmin täällä. Siispä vinkkinä tämä kaikille muillekin jo ensi kesää odottaville. Amen ja thank you Foo Fighters.

PS. Yle näyttää Suomessa Sonic Highways tv-sarjaa. Suosittelen tsekkaamaan!

Eng // OMG, last friday was a dream come true -day. I got to meet Foo Fighters!

Synttärijuhlintaa LA:ssa

Syntymäpäivät, ne tulevat joka vuosi. Halusipa niitä tai ei. Tänä vuonna olin erityisen innoissani, kun tiesin saavani juhlia niitä unelmieni kaupungissa Los Angelesissa ja saavani ystäväni helsingistä luoksemme juuri samoihin aikoihin. 
Asioiden edetessä reissullamme kuten ne nyt ovat menneet, en ottanut päivästä sen enempää stressinaihetta, kuin että haluttiin viettää vaan rento päivä beachillä ja hyvin syöden. Aikaisemmin Malibusta bongaamamme Malibu Farm -ravintola oli meidän lounas suunnitelmissa, mutta kuinkas kävikään kun oltiin kävelty Malibun laiturin nokkaan? Ravintola vietti juuri iltapäiväsiestaansa. Siispä turvauduimme jälleen paikallisen Whole Foodsin (Pacific Coast Green) ja sen naapuriputiikin palveluihin. Malibu Farm saa siis edelleenkin odottaa, mutta on tiukasti muistilistalla!




Malibun beachipäivän (ja pienen garderoobi operaation) jälkeen ajettiin jälleen Santa Monican rannalle ihailemaan auringonlaskua, sekä tapaamaan toista suomalaista ystäväämme. 
Tähän Santa Monican vanhan puisen laiturin siluettiin en kyllä kyllästy koskaan. Se näyttää niin upealle auringonlaskun aikaan. Muutenkin tuonne rannalle täytyy tulla vielä monta kertaa uudestaan ja vuokrata vaikkapa pyörät ja huristella pitkin mutkittelevaa asfalttitietä...
Määränpäämme näkyykin jo kuvissa, tuolla laiturin nokassa... Tuo ihana maailmanpyörä! Se saa toimia näiden synttäreiden villeimpänä vempaimena. Ikä ei tule näemmä yksin...hah!



Los Angelesissa on ollut lähes joka ilta tajuttoman huikeita auringonlaskua, mutta jotain spessua tuossa synttäripäivän auringonlaskussa kyllä oli. Ihailimme sitä niin tohkeissamme katutasolta (Santa Monica promenadelta käsin), että melkein missasimme laiturin päässä olevan maailmanpyörän ja sinne suunnitellun menon auringonlaskun aikaan...




Mutta ennätettiin juuri viimeisten huikeiden auringonlaskusäteiden aikaan maailmanpyörään ja olihan se huikea tunne katsella sieltä korkeuksista Santa Monican rantoja... Kamera ei vaan ollut enää yhtään yhteistyökykyinen, joten kuvat kertovat enemmän siitä fiiliksestä mitä maailmanpyörän tuoksinassa saatiin kokea...  Mieheni avustuksella ystäväni vielä intoutuivat laulamaan onnittelulaulunkin minulle, niin johan oli muikea tunnelma ja todellakin ikimuistoinen päivä. Kiitos siitä läsnäolijoille.


Eng // My Birthday celebration by the beach here in LA.

Bananas!Fashion!OMG! New Yorkin muotiviikot

New Yorkin Muotiviikkojen aikaan kaupungin hotellit täyttyvät tuhansista muodin ammattilaisista ja silmää tekevistä julkkiksista. New York on aina muodikas, mutta muotiviikkojen aikaan se korostuu katukuvassa entisestään. Sohossa vilisee malleja ja merkkilaukkuja ja hotellien hinnat hipovat pilviä.
Viikon kestävä New Yorkin Fashion Week on ollut yksi unelmistani. Päästä siis aistimaan sen fiilistä, olla samaan aikaan kaupungissa. Jos puhutaan villeimmästä unelmastani, olisi se joskus päästä meikkiassaroimaan näytöksiin. No niin _sanottu_.

Kerroin jo aikaisemmasta käynnistäni muotiviikoilla Lincoln Centerissä täällä ja siitä että vain kutsutuilla oli asiaa ovista eteenpäin. Täysin ymmärrettävää. Ajattelin kuitenkin kokeilla vielä kerran että näkisinkö tapahtumista (näytöksiä on useissa eri paikoissa) yhtään enempää toisaalla ja kun osoitteet olivat selkeästi ilmoitettu muotiviikkojen-sivuilla, niin paineltiin paikan päälle vielä keskiviikkona kun Michael Korsilla oli näytös Tribecan Spring Studiolla. Ja voi pojat! kylläpä kannatti! Astuttiin nimittäin metrosta suoranaiseen mediasirkukseen. Salamavalot välkkyivät, toimittajia oli paikalla, kuten myös paljon bloggereita. Catwalk studion edessä kadulla jatkui noin puolisen tuntia. Eli kello kymmenestä (jonka kuvittelin olevan näytöksen aloitusaika) aina puoli yhteentoista saakka. Puolen aikaan saapuneet kutsuvieraat joutuivat laittamaan korkkarijuoksuksi, jotteivat missaisi näytöstä.

Ne henkilöt, joilla oli aikaa, pysähtyivät kuvaajien toiveesta valokuvattavaksi. Aluksi kuvasin vain itse tilannetta yleisesti, kunnes sitten rohkenin siirtyä muiden bloggareiden rivistöön kuvaamaan. Ha! Olihan muodin ilotulistusta, katsokaa miten upeita tyylejä näillä ihmisillä on!


Ja sitten, "The one and only" Voguen päätoimittaja Anna Wintour asteli paikalle. Boom! Nina Garcia Marie Claire ja Project Runway -ohjelmasta. Tuossa hauskassa keltaisessa SpongeBob Moschinon asussa oleva nainen on Chiara Ferragni, joka voitti juuri bloglovin´ Best personal style blog -palkinnon ja ruudullisessa "maitotyttö"-mekossa oleva neitokainen on Laura Brown, Harper's BAZAAR Executive Editor. Viimeksi mainitut lähtivät heti Instagramissa seurattavien joukkoon!


Oijoi, niin paljon muotia, ideoita ja tyyliä! Itse näytöshän ei kestänyt kuin reilun 13 minuuttia (voit katsoa sen muuten täältä), joten jäätiin paikan päälle vetämään vähän henkeä, kunnes sieltä jo alkoivat kutsuvieraat tupsahdella ulos näytöksestä. Ensimmäisten joukossa Heidi Klum. Lisäksi näytöksestä asteli ulos myös suomalainen nainen, joka bongasi meidät kun puhuimme suomea keskenämme. Hän oli ollut näytöksessä ja kertoi että muun muassa Suvi oli ollut mallina näytöksessä! Kumpikaan meistä ei näin jälkikäteen ymmärrä, miksi oltiin niin urpoja että ei tajuttu kysyä tämän naisen nimeä tai tahoa - hän oli kuitenkin juuri astellut ulos Michael Korsin näytöksestä! Oltiin tilanteesta jotenkin hämillämme ja ei oikein small talk:aan luonnistunut, kun suoraan sanottuna tuijottelin vain oviaukosta ulos tupsahtavia tähtösiä. Voi miksi en tosiaan tajunnut esittäytyä! Jos joku tietää jonkun tai näkee jutun näytöksestä suomalaisessa lehdessä kenties, niin olisipa hauska tietää lisää! Suomi oli siis kuitenkin hyvin edustettuna näytöksessä ja Suvi-mallistakin löytyy kuvia Instagramissa, ja jos katsotte näytöksen, niin siellä hän näkyy. Lisäksi näytöksen ohjelmalehdessä mainitaan seuraavien mallien nimet: Liisa, Kati, Hanne, Anna ja Leila. Kaikki eivät varmastikaan ole suomalaisia, vaikka niin nimi antaa olettaa. Ja että mistäkö sain käsiini tuon ohjelmalehden?



Tosiaan, joku saattoi jo ihmetellä miksi minulla oli Instagram -kuvassa kädessäni Michael Korsin näytöksen istuinpaikkalippu sekä kuvissa näkyvä ohjelmalehtinen? No, minäpä kerron; tämän bananas fashionista hetken jälkeen kävelimme parin korttelin päähän aamupala bageleille. Tai itseasiassa ostimme edukkaat bagelit katukojusta ja huomasimme erään bakeryn seinustalla auringossa olevat penkit. Menimme istumaan sinne. Tunnistin myös muita kuvaajana olleita bloggereita kahvilassa, sekä lisäksi MK:n henkilökuntaa kulkulätkineen kävi kahvilassa. Halusin ostaa vielä jotain jälkkäriksi, jolloin siirryttiin kahvilaan sisälle ja kun kävin wc:n puolella mieheni oli bongannut minulle pöydältä jonkun unohtamat(!?) paikkaliput näytökseen. Sinä joka istuit paikalla F13, häpeä. Minen ainakaan jättäisi näin upeita lappusia sinne tänne. Ajattelin että tämä on kohtaloa!

Mutta, kun tämän hehkutuksen jälkeen lähdimme kävelemään kohti Flat Iron Buildingia (kyllä, tuona päivänä käveltiin kilometritolkulla), eräissä liikennevaloissa jalkojeni juuressa lepäsi Michael Korsin Spring 2015 -näytöksen ohjelmalehti. Siinä, kadulla, New Yorkissa. Sen on täytynyt pudota joltain, sillä sitä tuskin kukaan tarkoituksella tiputtaisi.

Se on aika kiva muisto tästä kaikesta hömpästä :) Ohjelmasta näkee hienosti näytösjärjestyksen ja vaatteet listattuna mallin kanssa. Viimeisellä sivulla on listattuna luonnollisesti vielä kaikki creditit, näytöksen ohjaajasta meikki- ja hiustaiteilijoihin. Ihan huikee muisto! En tiedä mitä Herra MK yrittää viestittää, mutta eikö tämä ole selvä merkki muotijumalilta vai mitä?



Ps. En uskaltanut uhmata kohtaloani enempää ja mennä (samoista papereista löytyneeseen) Re-See -tapaamiseen neljältä samana päivänä, vaikka siinä oli osoitetiedotkin tapahtumaan Bryant Parkissa... Tiedän! Voi olla että kävelin onneni ohitse...  Anything Can Happen in New York.

Muoti voi olla vakava asia. Itse kirjoitin tämän postauksen kuitenkin pilke silmäkulmassa, puoli vakavasti. Mutta silti - ihan mieltsi päivä!


Eng // Outside of the Michael Kors Spring 2015 fashion show in Tribeca, New York.