Saavuimme Koh Lantalle siis pieneltä Koh Mookin saarelta. Meno oli toki jo erilaista, koska Lanta on iso saari, toisin kuin pienen pieni Mook. Meidän hotellin varaus Lantalla jäi todella viime tippaan, ja saatiinkin oikeasti melkein saaren viimeinen hotelli, koska majoituimme siellä uuden vuoden molemmin puolin. Long Beachiä paljoa etelämmäksi emme myöskään halunneet, sillä Lantalla kerran olleena, saaren eteläpuolella ei hirveästi enää mitään tapahdu. Mopon vuokraus on se popein juttu, jolla nähdä saarta ja sitä olimme alustavasti suunnitelleetkin MUTTA. Thaimaassa aikaisemminkin olleena ja varsinkin Koh Samuilla, on lähes 50-50 mahdollisuus saada "Koh Samui tattoo", eli kaatua ja saada hyvät arvet muistoksi mopoilusta. Lantalla oletin tilanteen olevan turvallisempi, koska tiet ovat isompia ja suorempia, mutta todella kun saavuimme meidän hotellille, vastaamme tuli ensimmäisenä yksi Aussi pariskunta päästä varpaisiin paketissa kainalosauvoilla linkaten. Ei tarvinnut kuin kysyä että mopokolari? ja vastaus oli nyökytys. Voi niitä poloisia miten olivat raasun näköisiä ja samalla se näky sinetöi meidän mopoilu haaveet. Nössöltähän se kuulostaa, mutta ajattelin olla pilaamatta loppulomaani ja tulla raajoineni takaisin kotiinkin. Olin myös erittäin happy ihan vaan rannalla makoiluun ja jos tarvetta oli mennä jonnekin, otimme allemme tuk tukin. Simple as that! :) Viikon aikana tuosta Aussipariskunnasta tuli meille hyviä juttukavereita ja keskustelimmekin paljon maailmasta ja matkailusta yhdessä aina hotellin aulassa. Hahahaha, ja mikä hassuinta - pakko
Koh Lantalla vain rentoiltiin, päivät soljuivat rannalla (enimmäkseen Relax Bayssa), syötiin todella hyvin (Castaway oli yksi mun suosikeista), kokkauskursseja suunniteltiin, vierailtiin jooga-studiolla, katseltiin länkkäreiden koirien ulkoilutusta eräästä koirien hoitokodista, mutta tiedä sitten johtuiko meidän kahdesta edellisestä saarikohteestamme (Lipestä ja Mookista), mutta emme saaneet aikaiseksi mentyä haluamallemme kokkauskurssille, emme ulkoiluttaneet koiria, eikä kierretty saarta mopolla, emmekä menneet sukeltamaan. Emme tehneet juuri mitään mitä emme jaksaneet. Keho oli vieläkin pienien saarien jälkeen aika Zen-tilassa, ja mikäpäs siinä ollessa kun näkymät beachillä olivat tätä luokkaa.
Vuoden vaihtumista jaksoimme sentään juhlia, ja alkudrinksut kippisteltiin Castaway hotellin rantabaarissa josta jatkoimme tuk tukin viemänä saaren pohjoispäähän Ozone baariin jossa olikin sitten bileet! Oli huikeaa laskea vuoden vaihtumista varpaat hiekassa lämpimässä ilmastossa ja ihailla huikeaa rakettishowta. Kymmenet ja taas kymmenet henkilöt lähettivät taivaalle "onnenlyhtyjä" ja tekivät toivomuksia samalla, mutta vaikka kuinka olisin itsekin halunnut lyhdyn lähettää niin en sitä tehnyt, koska nuo lyhdyt metalliosineen päätyvät lopulta mereen ja siellä meressä on ihan tarpeeksi jo moskaa. Mutta en kritisoi lyhtyjen lähettäjiä, nehän näyttivät aivan upeilta taivaalla. Ja se onnen tunne oli huiman näköistä kun perheet saivat lyhtynsä ilmaan. Adoptoin muutaman lyhdyn ja siinä siivellä tein toivomuksia, älkää nyt kertoko kenellekään.
Koh Lanta esittäytyy mielestäni monesti hyvin rauhallisena saarena, mutta Ozonen baarin lähettyvillä oli useita rantabaareja rinta rinnan josta kyllä bileet tarvittaessa löytää.
