Tälle pienelle kiviselle saarelle saavuttuani olin aluksi hieman ihmeissäni, että mitäs täällä tulisi oikein tehdä... Pitkähäntäveneemme kippari ei kovin hyvin englantia puhunut, ja totesi vain että noukkiivat meidät reilun tunnin päästä täältä ja ajoivat pois... Ei siis valkoista hiekkarantaa jossa löhöillä...pelkkiä kiviä...whaaat?! 
Hetken saarta ihmeteltyämme oli kuin itsestään selvää, että alamme kukin rakentamaan liuskekivistä omaa rauhoittavaa toteemia, tietysti! Kyllä ihminen on sitten luova! Tai oikeastaan ne ihmiset saarella ennen meitä ovat olleet, ha! Sillä tokihan siellä oli muidenkin rakentamia kivipaaseja ennen meitä.

Tämä saari sijaistee Etelä-Thaimaassa, lähellä Koh Lipen saarta, jossa lomailin Joulun ja vuoden vaihteen tienoilla. Ko Hin Ngam -saari kuuluu Tarutao national parkiin ja oli osa päivän mittaista saarihyppely reissuamme. On huikeaa aina kokea jotain mitä ei ole ennen tehnyt. Vaikka puhutaankin vain kivien kasaamisesta toistensa päälle, ja vaikka kyseessä oli vain pienen pieni sekunti koko elämän kirjossa, muistan kivipaasiani tehdessä ajatelleeni, että tässä on mun Zen. Mun rauhoittava voima. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta niimpä ajattelin.
Ja sanotaan, että jos onnistut rakentamaan 12 kiven paasin, voit toivoa ja toiveesi toteutuu. Tämän tosin luin vasta jälkeen päin netistä... Sen sijaan saarella oli isoja ukaaseja siitä, kuinka päällesi langetetaan kirous ja perheenjäsenillesi käy ikävästi jos varastat saarelta kiven. Hui kamala!

Tälle kiireiselle päivälle riittänee yksi hyvä ajatus, joka astui eteeni mistäs muustakaan kuin lemppari Yogi teestäni. Ne on niin arjen piristyksiä. Let's hear it. 

Tänään oli just niin hieno päivä, kun unelma duunia tehdessään voi vaan olla. Tikkurilan vanhan tehdasmiljöön valokuvastudiolle oli tänä talvipäivänä kokoontunut upea jengi, jolla oli yhteinen tavoite: Tehdä todella tyylikkäät editorial-kuvaukset Boulevard-h -lehden seuraavaan numeroon. (Käykää muuten kurkkaamassa Boulevard-h:n ensimmäinen numero täältä, jos se ei ole vielä tuttu).

Minun roolini kuvauksissa oli toimia meikkaajana kahdelle upealle mallille, Yacinelle ja Samulle Promodelilta. Kuvaajana toimi Marko Saari ja stylistinä Jenna Mäkinen. Hiuksista vastasi Glamhairin Tuuli. Mukana kuvauksissa olivat myös Boulevard-h lehden AD-Mikko sekä muoti- ja kauneustoimittaja Mira. Kuvat ovat muuten tarkoituksella musta-valkoisia, koska editorial kuvat toteutettiin mv-kuvina.
 


Olen onnellisten yhteensattumien kautta saanut tutustua Boulevard-hoon jengiin, ja kun kutsu keikalle kävi, olin heti valmiina! Kiitos ihanat tyypit tästä päivästä, ja kiitos mahdollisuudesta olla mukana tässä projektissa. Laitan tänne blogiin heti lehden valmistuttua linkin, josta pääsette kaikki ihastelemaan kuvauksien lopputulosta lehden sivuille taitettuna. Odotan ihan superinnolla itsekin valmista lopputulosta, yay!


Tälläinen päivä on juuri sellainen, jota haluaisi tehdä vaikka joka päivä ja aina. Huikeaa kun huone on täynnä visuaalisia ihmisiä joilla on yhteinen päämäärä, tehdä parasta mahdollista lopputulosta. Niin hauska ja paras päivä. Lisää näitä, kiitos.

Jos en itse voi olla Thaimaan auringon alla lämmittelemässä luitani ja nautiskelemassa hieronnasta merenrannalla, on seuraavaksi paras vaihtoehto tehdä se täällä koti kaupungissa työpäivän päätteeksi kauneushoitolassa kuunnellen nauhalta merenkohinaa ja tuntien kuumakivien lämpö kehossa. 
Totta puhuen en ollut ennen kokeillut kuumakivihierontaa, vaan olen viime aikoina käynyt usein thai-hieronnassa, kun sellaisen paikan viimein kaupungista löysin! Oli siis aika kokeilla jotain uutta, ja mikä sopisikaan paremmin hyytävään pakkaspäivään kuin lämmittävät kivet. Tosin olen sellainen vilukissa, että hieman vilu minulla siltikin oli, mutta kuumat kivet lämmittivät hieronnan yhteydessä kyllä ihasti. Kiviä laitettiin myös hassusti jokaisen varpaan väliin, jotka lämmittivät varpaita kivasti. Hieronnassa käytettiin ruusunterälehtiöljyä, joka teki iholle hyvää ja kosteutti kroppaa kivasti.


Kävin hieronnassa Kauneushoitola Runossa, joka sijaitsee Kampissa Taikapeili Productionin tiloissa. Paikka on minulle tuttu yhteistyöstä paikan vetäjän, värikonsulentin Päivin ansiosta. Teen siellä nimittäin toisinaan meikkikoulutuksia. 
Runo valmistuu pian kosmetologiksi, ja nyt vielä tovin hieronta oli esimerkiksi hyvin edullinen, vain kolmekymmentäviisi euroa. Luulenpa että menen keväällä uudestaan kuumakivihierontaan, ja kasvohoitokin kiinnostaisi.




Miten, ja kuinka usein sinä hemmottelet itseäsi? Itse yritän ainakin käydä hieronnassa säännöllisesti. Ja voi että sen jälkeen olo on aina kuin uudesti syntynyt. Täytyy vain muistaa antaa aikaa itselle... ja hemmotteluille. Se on sama kuin ruuan kanssa - hyvä ruoka, parempi mieli.

Viime yönä Suomen aikaan pidetyt 56. Grammy Awardsit olivat täynnä upeita esityksiä, siis aivan käsittämättömiä esityksiä, häitä, legendoja ja niitä kauniita asuja. Huikeaa säihkettä ja kimalletta, ja ehkäpä upeimpana tämä nainen; Beyonce. Huh!

Nyt tulee viimein jatkoa tähän tammikuun alun pikaiseen Koh Lanta postaukseen. Päivät ja arki vaan vierivät niin nopeasti eteenpäin täällä koto suomessa, joten ihan kauhukseni tajusin että reissun loppusuoralta (viikko Lantalla ja useampi päivä Bangkokissa) ovat vielä ihan purkamatta tänne blogiin. Toivottavasti jaksatte kuitenkin vielä reissata matkassa!


 
Saavuimme Koh Lantalle siis pieneltä Koh Mookin saarelta. Meno oli toki jo erilaista, koska Lanta on iso saari, toisin kuin pienen pieni Mook. Meidän hotellin varaus Lantalla jäi todella viime tippaan, ja saatiinkin oikeasti melkein saaren viimeinen hotelli, koska majoituimme siellä uuden vuoden molemmin puolin. Long Beachiä paljoa etelämmäksi emme myöskään halunneet, sillä Lantalla kerran olleena, saaren eteläpuolella ei hirveästi enää mitään tapahdu. Mopon vuokraus on se popein juttu, jolla nähdä saarta ja sitä olimme alustavasti suunnitelleetkin MUTTA. Thaimaassa aikaisemminkin olleena ja varsinkin Koh Samuilla, on lähes 50-50 mahdollisuus saada "Koh Samui tattoo", eli kaatua ja saada hyvät arvet muistoksi mopoilusta. Lantalla oletin tilanteen olevan turvallisempi, koska tiet ovat isompia ja suorempia, mutta todella kun saavuimme meidän hotellille, vastaamme tuli ensimmäisenä yksi Aussi pariskunta päästä varpaisiin paketissa kainalosauvoilla linkaten. Ei tarvinnut kuin kysyä että mopokolari? ja vastaus oli nyökytys. Voi niitä poloisia miten olivat raasun näköisiä ja samalla se näky sinetöi meidän mopoilu haaveet. Nössöltähän se kuulostaa, mutta ajattelin olla pilaamatta loppulomaani ja tulla raajoineni takaisin kotiinkin. Olin myös erittäin happy ihan vaan rannalla makoiluun ja jos tarvetta oli mennä jonnekin, otimme allemme tuk tukin. Simple as that! :) Viikon aikana tuosta Aussipariskunnasta tuli meille hyviä juttukavereita ja keskustelimmekin paljon maailmasta ja matkailusta yhdessä aina hotellin aulassa. Hahahaha, ja mikä hassuinta - pakko kehua kertoa - tämä pariskunta oli aivan sitä mieltä että olemme maksimissaan kakskytkuusivuotiaita! Voi taivas tuollaisia kuulee nykyisin hyvin hyvin harvoin, ja onko se edes hyvä asia kuulla kolkytplus vuotiaana? Tai voihan siinä olla sekin, että he eivät vaan voineet uskoa että fossiilitkin reissaa, hahaha... Oikeasti lopulta se aussi mies pähkäili että kaipa sitten pimeät ja kylmät pohjolan talvet pitävät teidät nuoren näköisenä. No kaippa sitten ja tottahan se osittain onkin, että liiallinen altistuminen auringon valolle toki vanhentaa. Hehh, kaikkea sitä kuulee. Ja niin, tämä mukava pariskunta itse oli juuri sen kaksikymmentä ja kuusi vuotta.

Koh Lantalla vain rentoiltiin, päivät soljuivat rannalla (enimmäkseen Relax Bayssa), syötiin todella hyvin (Castaway oli yksi mun suosikeista), kokkauskursseja suunniteltiin, vierailtiin jooga-studiolla, katseltiin länkkäreiden koirien ulkoilutusta eräästä koirien hoitokodista, mutta tiedä sitten johtuiko meidän kahdesta edellisestä saarikohteestamme (Lipestä ja Mookista), mutta emme saaneet aikaiseksi mentyä haluamallemme kokkauskurssille, emme ulkoiluttaneet koiria, eikä kierretty saarta mopolla, emmekä menneet sukeltamaan. Emme tehneet juuri mitään mitä emme jaksaneet. Keho oli vieläkin pienien saarien jälkeen aika Zen-tilassa, ja mikäpäs siinä ollessa kun näkymät beachillä olivat tätä luokkaa.





Vuoden vaihtumista jaksoimme sentään juhlia, ja alkudrinksut kippisteltiin Castaway hotellin rantabaarissa josta jatkoimme tuk tukin viemänä saaren pohjoispäähän Ozone baariin jossa olikin sitten bileet! Oli huikeaa laskea vuoden vaihtumista varpaat hiekassa lämpimässä ilmastossa ja ihailla huikeaa rakettishowta. Kymmenet ja taas kymmenet henkilöt lähettivät taivaalle "onnenlyhtyjä" ja tekivät toivomuksia samalla, mutta vaikka kuinka olisin itsekin halunnut lyhdyn lähettää niin en sitä tehnyt, koska nuo lyhdyt metalliosineen päätyvät lopulta mereen ja siellä meressä on ihan tarpeeksi jo moskaa. Mutta en kritisoi lyhtyjen lähettäjiä, nehän näyttivät aivan upeilta taivaalla. Ja se onnen tunne oli huiman näköistä kun perheet saivat lyhtynsä ilmaan. Adoptoin muutaman lyhdyn ja siinä siivellä tein toivomuksia, älkää nyt kertoko kenellekään.
Koh Lanta esittäytyy mielestäni monesti hyvin rauhallisena saarena, mutta Ozonen baarin lähettyvillä oli useita rantabaareja rinta rinnan josta kyllä bileet tarvittaessa löytää.

Mikäli olet Mookin saarelle menossa, niin tämän puolen päivän mittaisen reissun voi hyvin lisätä matkakalenteriin. Samalla reissulla yleensä myös snorklataan eri kohteissa, niin myös mekin. Sää oli tosin tuolla kohtaa Mookin saarta, avomerellä, aika tuulinen ja puolipilvinen, niin korallit ja näkyvyys eivät olleet aivan parasta luokkaa. Hyvän käsityksen siitä pinnan alla olevasta kauneudesta kuitenkin sai. 

Viime viikolla tapahtui paljon. Viikonloppu oli hyvin matkapainoitteinen, kuten blogistani olette saaneet lukea, mutta ennätin kaikessa kiireessä tehdä myös pari meikkikeikkaa sekä käydä myös Laveran tuotekoulutuksessa, jossa käsiteltiin heidän uutuus tuotteita. Ja onneksi ennätin, nimittäin tilaisuus oli oikein antoisa.

Karkkipäivä-blogia kirjoittava Sanni piti esittelyn meikkiuutuuksista ja teki myös tuotteilla demomeikin Laveran edustajalle. Meikki luonnistui todella näppärästi ja nopeasti ja siinä käytettiin mm. Oriental Brown -luomiväripalettia silmämeikkiin. Se onkin yksi suosikeistani tuossa sarjassa (kuva Brand New Edition-sarjasta alla).


Ylhäällä kuvissa Sanni, sekä Laveran edustaja valmiissa meikissä.

Muistattekohan, että sain myös itse testata Laveran uutuus meikkejä loppu vuodesta ja niistä tekemäni kattavan jutun sarjasta ja meikistä löydät täältä sekä itselleni tehdyn meikin täältä. Osa meikeissä käytetyistä Brand New Edition tuotteista on itselläni päätynyt lähes päivittäiseen käyttööni. Ja kuten alla olevasta kuvasta näette, Laveralla on kyllä todella laaja skaala kosmetiikkaa. Lähes kaikki täydellisen meikin tekoon. Valkoinen kajal-kynä ja jokin mineraalimeikkipuuteri, joka olisi helppo levittää kabuki-siveltimellä olisi loisto lisä kattavaan valikoimaan!


Muita uutuuksia maahantuojalla olivat mm. Lilly´s Eco Clean kodinsiivous -tuotteet, jotka olivat positiiviseksi yllätykseksi suomalaisten kehittämiä (ja omistama firma. Tosin valmistus tapahtuu Länsi-Irlannissa). Biohajoavat tuotteet saivat kyllä minulta kannatusta. Näitä täytyy päästä kokeilemaan!
Ja onnekseni pääsenkin, sillä goodie bagissa oli sarjan astianpesuaine. Uudistuksen on kokenut myös Laveran Hair Pro -hiustenhoitotuotteet, joilla on NaTure -sertifiointi. Käytän Laveran shampoota ja hoitotuotteita parhaillaankin, ja olen ollut niihin tyytyväinen.

Lisäksi lahjapussukasta löytyi alemmassa kuvassa olevan Cranberry & Argan -vartalovoide testeri. Tämä voide tuntuu todella täyteläiseltä. Tykkäsin heti testattuani. Lisäksi huulipuna valikoimani lisääntyi yhdellä Rosewood Dream-sävyllä. Ja treenikauden avajaisiin sain loistavan Juvel Aqua -vedensuodatuspullon joka siis filtteröi veden. Katselin näitä jo ulkomaan reissuilta Whole Foodsista, mutta niitä saa siis esimerkiksi Ruohonjuuresta....nyt siis vain treeneihin!

Ai niin, yksi esiteltävä tuote oli myös aurinkorasvat ja after sun lotionit, josta voin omalta osaltani sanoa, että after sun oli todella loistava Thaimaan lomallani. Koko purkki meni tosin parissa viikossa, kun sitä oli niin mieluisaa läträtä. Ja olihan se myös hyväksi iholle, viilensi ja kosteutti.
Lisäksi parhaillaan testissäni on Laveran Self-Tanning lotion, eli itseruskettava, josta raportoin piakkoin!



Kiitokset kovasti Laveralle antoisasta koulutuksesta.

Tuleeko sinulla mieleen askarruttavia kysymyksiä luonnonkosmetiikasta?

Huikea matka-aiheinen viikonloppu takana! Oikeastaan otin varaslähdön viikonloppuun ja koko hauskuus alkoi jo torstaina Klaus K:ssa, jonne joukko IG Travel Thursday -bloggaajia oli kokoontunut illan viettoon. Pienesti perhosia vatsassa astelin Klaus K:hon tapaamaan tuntemattomia ihmisiä. Tai siis tuntemattomia ns. oikeasta elämästä, mutta tokihan moni oli tuttu minulle virtuaalimaailmasta ja blogien kautta. Siksipä olikin super hauskaa tavata heitä kasvotusten, ja mikä upeinta koko illassa oli on se että meitä kaikkia yhdistää matkailun ja reissuamisen intohimo. Siitäkin syystä illasta ei kyllä jutun tynkää tarvinnut etsiä, ja loppuiltaa väritti vielä ulkomaalaiset matkabloggarit jotka olivat kutsuttuna suomeen varta vasten messuilemaan.


Kuvassa vasemmalta oikealle mm. seuraavia bloggaaja kollegoita - käykäähän tutustumassa, ellei ole entuudestaan jo tuttuja! Maailma palaa, Destination Unknow, messukeskuksen Anna, minä itse, Miikkulaisen, Archie gone Lebanon, Stiletti-korkokanta, Panun matkat, Running with the Wild Horses ja te muut uudet ihanat tuttavuudet, pyydän apuanne. En nimittäin höpsöydessäni muista kaikkien nimiä ja blogeja...Oli nimittäin todella huikeat neljä päivää ja tapasin niiin paljon uusia ihmisiä, että olen ihan pää pyörällä ja siksi myös unohtelen osan teistä yhteystietoja.
 -Ollaan muuten tiikereitä kuvassa. Jos se joltain jäi epäselväksi...vai oltiinko me tässä Tyrannosaurus Rexejä...ei pysty muistamaan :)

No näitä alla olevia kuvia tuskin tarvitsee sen enempää avata. Halutaan Stiletti-korkokanta Ullan kanssa reissuun! Ja Rantapallon-standillä sanan sai ikuistettua.
Mondon lavan houkutteleva seinämä näyttäisi aika hyvälle vaikka kotonakin. Loputun määrä inspiraation kohteita...



Omalta osaltani kiitos ja kumarrus tämän vuotisista Matka 2014-messuista. Kiitos bloggaajapassista Messukeskukselle - ja ennenkaikkea sen tuomista uusista bloggaaja tuttavuuksista, joita kuluneen viikonlopun aikana tuli tavattua. Yay!

IG Travel Thursday jatkuu jälleen torstaisin. Osaltani pysytellään vielä matkapostauksissa Thaimaassa. Olisi meinaan vielä useampi juttu purkamatta menneeltä reissulta. Hoidetaan ne pois alta ennen kuin rusketus karisee. Toivottavasti teitä ei vielä kyllästytä.

Miten sinun matkamessuilut ovat sujuneet?