Edellisessä postauksessa kerroin kuinka urheasti yritettiin päästä selfieen legendaarisen Hollywood-kyltin kanssa. Matka oli pitkä ja sen verran tutuiksi tultiin Griggith Parkin trailireittien kanssa, että oltiin pari päivää myöhemmin aikalailla varmoja, että nyt vietäisiin maaliin saakka tämä vaellus.
Oikoreitit oli selvillä ja haikattiin urheasti kylttejä kohden. Parin tunnin haikkauksen jälkeen alettiinkin olemaan jo aika lähellä "kohdetta" ja päätettiin tässä vaiheessa saavutusta jäädä ottamaan kasa selfiitä sekä "parit" pakolliset hyppykuvat.
Ja kerrankin voi sanoa, että olipa hyvä että jäätiin omahyväisesti ottamaan ne selfiet. Nimittäin juteltiin näköalatasanteella hetki erään pojan kanssa, joka oli Minnesotasta ja hän oli päättänyt vain kävellä rinnettä ylös kyltille. Hän oli niin itsevarman oloinen asiastaan, että huikattiin vaan perään, että nähdään kohta huipulla! Perästä tullaan... Tähän väliin täytyy todeta, että sen verran olin itse asiaan perehtynyt, että kylttiä lähemmäksi pääsee vain niiden yläpuolelta, eikä näin alhaalta päin kavuten kuten tämä herra lähti matkaan. Eikä mennyt aikaakaan kun yläpuolelle ilmestyi helikopteri pörräämään LAPD:n logoissa. Lisäksi ylhäältä tälle pojalle huudettiin kovaäänisiin jonkun sorttisia perääntymiskehoituksia. Olihan kuulkaas villiä! Poitsu lähti kiltisti perääntymään ja laskeutui takaisin kukkulalta, ja me sen kuin jatkoimme selfieiden ottoa - siis onneksi ei oltu niin tyhmiä että oltais lähdetty tarpomaan samaa reittiä... Helikopteri pörräsi uudestaan vielä muutaman lisäkeikan, ikään kuin varmistaakseen asian ja häipyi sitten horisonttiin.
Siispä kuinka suoriuduttiin? No emme päässeet koskemaan kylttiä, eikä edes hullun rohkeesti saatu LAPD:tä peräämme vaan ihan coolisti tyydyttiin ottamaan vaan kuvamme tässä näköalatasanteella, joka osoittautui oikein passeliksi kohteeksi kylttien ihailuun. Matkalla näimme ratsastajia ja ranchin, jonne minun on tarkoitus yrittää ennättää mennä vielä ratsastamaan.
Eng // Our second time hiking in Griffith Park did get us closer to the Hollywood-sign. It was worth it.
Kuten edellisessä postauksessa kerroinkin, tuo Hollywood Hills -kukkuloilla seisova, maaginen yli viisitoistametriä korkea Hollywood -kyltti, oli yksi tämän reissun agendoista. Siis yrittää päästä mahdollisimman lähelle sitä ja tietysti ottaa selfie sen kanssa.
Netti on pullollaan toinen toistaan pätevämpiä ohjeita siitä, kuinka kyltille pääsisi ja mehän lähdettiin yksi aamupäivä ohjeiden kera mars matkaan!
Aloitettiin helpointa tietä tietysti, tai niin ainakin luultiin. Kun ajoimme Beachwoodille, edessämme vain läheni lähenemistään tuo maaginen kyltti. En ollut koskaan nähnyt kylttiä näin läheltä, kun sen nyt auton etupenkiltä näin. Tyypit siis asuu aivan tuon kyltin alapuolella! Herranen aika! Ohjeistuksen mukaan tänne Beachwoodille voisi jättää auton ja lähteä normaalisti haikkaamaan yhtä monista Griffithin haikkauspoluista. Vaan eipä voinut, enää. Tien päässä meitä odotti tiesulku, jota vartioi mies. Hän sanoi että reitti on toistaiseksi pois käytöstä ja todennäköisesti tullaan sulkemaan kokonaan asukkaiden lukuisten valitusten pohjalta. Ongelmana on ollut kaduille tukkeeksi asti pysäköineet autot. Ymmärtäähän sen toisaalta, mutta onko pakko asua tuon maagisen kyltin alla, kun tietää että se houkuttaa monia...
No, meille jäi ainoaksi vaihtoehdoksi jatkaa autolla matkaa ylös kukkuloilla olevalle Griffith Observatorion parkkipaikalle ja sieltä alkavalle Hiking poluille ja yrittää sieltä käsin haikata kylteille, jotka silmin nähden olivat aikaisemmin nähtyä todella todella kauempana ja monen monituisen ja tutkimattoman mutkan takana. Oltiin siis jouduttu paljon kauemmas ja ilman ohjeita. Otettiin kuitenkin mieluusti haaste vastaan ja hypättiin poluille!
Sää suosi meitä siinä mielessä, että vaikka tuuli oli yllättävän kova ja sää todella viileä (en uskonut että LA:ssa voi olla niin kylmä), niin meitä ilahdutti uskomattoman kirkas sää. LA:ssa oli satanut koko edellisen illan ja yön (harvinaista sekin) ja se auheutti sellaisen positiivisen efektin, että ilma oli todella kirkas ja maisemat jatkuivat silmän kantamattomiin todella kirkkaina. Nähtiin tuolta Griffith Parkista merelle saakka, jota en osannut edes ajatella, että se olisi mahdollista.
Haikkaus polkuja on Griffith Traililla useita ja yritettiin parhaamme mukaan valita oikeat polut kohti kylttiä, mutta vaikka kolmisen tuntia reippailtiin ympäriinsä, ei kovin lähelle sitten kuitenkaan kylttiä päästy. Mutta eipä sillä, reissu ei suinkaan ollut pettymys. Maisemat olivat täältä niin upeat, että en ole nähnyt kaupunkia mistäänpäin näin kauniina ja kirkkaana kuin tuona päivänä.
Griffith Park on itsessään yksi LA:n maamerkeistä ja hohkaakin Hollywood Hillsien järkälemäisenä kukkulan kuninkaana. Observatorio on ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen ja sinne voi tosiaan ajaa suoraan autolla parkkiin (maksuton) tai jos haluaa, niin haikata Hollywoodista kuten me viime vuonna teimme. Sieltä itsessään on myös upeat näkymät yli kaupungin.
Vielä jäi siis kovasti hampaan koloon Hollywood-kyltin suhteen ja siitäkin syystä tämä postaus on jaettu kahteen osaan, koska homma ei jäänyt tähän. Vaan kyltin metsästys jatkui parin päivän päästä uusin voimin! Onko lukijoiden joukosta joku onnistunut päästä kyltille saakka?
Eng // Trying to get close to the Hollywood sign we needed to hike in Griffith Park.
Kaikki jotka ovat ajelleet Los Angelesin Mulholland Drivella tietänevät mistä kohtaa näköalapaikkaa nämä kuvat on otettu? Paikka on legendaarinen ja varmasti tallentunut miljoonien muidenkin kameroiden linssien läpi. Siltikin, paikka on taianomainen ja näkymät jumalaiset! Tänne kannattaa tulla puolituntia-tunti ennen auringonlaskua.
Täältä näkee myös legendaarisen Hollywood-kyltin. Ja hitsi, kun se näyttää aina niin lähellä mutta kaukana olevalta. Tämän reissun aikana on tarkoituksena käydä tutustumassa tuohon kylttiin kyllä niin läheltä kuin mahdollista. Tässä kuvassa se kylpee Kalifornialle ominaisessa, upeassa auringonlaskussa.
Harmikseni, kamera tai omat taitoni ei parempaan ikuistukseen yökuvissa pystyneet. Otin tietoisesti reissulle mukaan vain yhden linssin ja urheasti ajattelin selvitä sillä. Muistan kuitenkin aina tämän auringonlaskun ja sen miltä tuntuu kun miljoonakaupungissa alkavat nämä miljoonat timantit kimallella. Se on taikaa se!On muuten hurjaa miten pimeä tuleekin hetkessä täällä heti, kun aurinko on laskenut. Sen jälkeen Mulholland Drive onkin tosi mystinen paikka, kapeine teineen ja hurjistelevine luksus-autoineen. Kuinka monelle Mulholland on tuttu kohde?
Eng // Sunset in Mulholland drive is one of the must see thing.
New Yorkissa ollessamme tutustuimme paljon jo erilaisiin ruokatapahtumiin, kuten parhaaseen Smorgasburgiin Williamsburgissa, josta kirjoitinkin jo aikaisemmin. Myöskin täällä LA:ssa ruokaa (ja siis hyvää ruokaa) saa myös kaikkialta ja pääpaino on usein miten luomu, kasvis- tai vegaani. Los Angeles on vain niin laaja alue, että täällä todella pitää tietää minne mennä.
Me otimme yksi tiistai-ilta tietoisesti suunnaksi Santa Monican Main Streetin, jossa pidetään kerran viikossa Food Truck -tapahtuma.
Tapahtuma pidettiin normaaliin tapaan tyhjällä parkkialueella, auringonlaskun aikaan. Itse Food Truckeja oli paikalla kymmenisen kappaletta. Kyseessä ei siis ollut mikään kovin suuri tapahtuma, mutta ihan mieleinen. Yksi meistä tilasi kasvisnachoja, toinen lihaversion. Yksi perinteisen, mutta maistuvan Margherita pizzan ja paikallinen Ramen burgerikin tuli meidän poppoolta testattua.
Täytyy kyllä sanoa, että ei ole näemmä New Yorkin Smorgasburgin voittanutta, mutta ihan mielellään tuollakin kävi tutustumassa paikalliseen menoon ja meininkiin. LA:ssa kiertää myös muutama todella suosittu Food Truck, joiden sijainti pitää selvittää saman päivän aikana Twitteristä tai muusta sosiaalisesta mediasta. Ja vaikka paikka on salainen aina seuraavaan aamuun saakka, aina kuulemma jonoa riittää.
Miten on, söisitkö sinä rekasta? Helsingissäkin olen nähnyt tämän kulttuurin jo nostavan kivasti päätään. Ihan huippu juttu!
Eng // Food Truck -tuesday in Santa Monica
Kalifornia ja auringonlaskut. Ne on vaan niin parhautta täällä. Tämä kyseisen päivän auringonlasku oli luokassaan tosi maaginen, koska Santa Monican rannalla ei tuullut lainkaan. Ilma oli täysin tyyni, odottava. Kävelimme rannalle 3rd Streetin promenadelta, Muumit Rivieralla erikoisnäytöksen jälkeen (jossa oli muuten monia muitakin suomalaisia katsomossa). Auringonlasku oli niin kutsuva, että ei auttanut kuin upottaa varpaat hiekkaan. Nämä upeat kuvat meistä matkaajista ikuisti täällä asuva, ihanaa L.A. Madde -blogia pitävä Marika. Ja täytyy vain todeta, että kyllä ammattilainen osasi ikuistaa tämän häkellyttävän kauniin auringonlaskun ja meidän fiilikset täydellisesti näihin kuviin. Kiitos ihana!
Me ollaan tämän tyttösen kanssa ristitty toisemme Cali-siskoiksi. Meidät on aikoinaan tuonut yhteen rakkaus Amerikkaa ja nimen omaan Kaliforniaa kohtaan. Joten täällä me nyt sitten aika onnellisesti ollaan naapureina hengailtu ja puuhasteltu kaikkea kivaa pitkin LA:ta. Tiesin jo etukäteen että syksystämme on tulossa ihan mieletön, kun tiesin keiden kaikkien kanssa sen saamme viettää. Mutta onneksi ripaus Kalifornian taikaa on tehnyt kaikesta vielä entistä mahtavampaa! Siksi tätä kaikkea onkin niin kovin vaikea jättää pian taaksensa...
Aaah, niin ihania muistoja nämä kuvat. Tässä me Kallion naapurit ollaan varpaat hiekassa Santa Monican auringonlaskussa... Kiitos näiden hetkien ikuistamisesta kuuluu siis, kuin myös ihanalle Cali-girlille Marikalle
Eng // Another magical sunset in Santa Monica. Photos by Marika
