Pingviinien bongausta etelän Nugget Pointilla

Nugget Point sijaitsee aivan eteläsaaren kaakkoisosassa, heti Kaka Pointin jälkeen. Perille sinne on helppo löytää opasteiden avulla. Me olimme ajaneet lähes koko päivän Wanakasta (Arrowtownin ja näiden huikeiden maisemien kautta) perille etelään. Ja koska paras aika bongata pingviinejä on kuulemma auringonlaskun aikaan (+-2 tuntia), niin pitkän päivän iltahämärä olikin juuri passeli saapumisaika pelipaikoille.





Jätettyämme auton parkkipaikalle ja käveltyämme vain muutaman hetken, kohti näköalatasannetta, joka on tarkoitettu juuri pingviinien bongaamisen, näimme kuinka merestä nousi vaappuen ensimmäinen pingviini. Tunne oli ihan mykistävä, koska en olisi ikimaailmassa uskonut, että meitä tärppäisi näin helpolla. Näköalatasanteelle rakennettu katos antoi hyvän suojan turvalliseen pingviinien tarkkailuun. Näitä keltasilmäpingviinejä esiintyy vain vuoden tiettyinä kuukausina Nugget Pointilla ja näemmä meidän helmikuun alkupuoli oli otollinen aika siihen. Nimittäin lisää pingviinejä nousi merestä ja oli aivan super hellyyttävää katsella niiden räpiköintiä (hih, siltä se vaan näytti) meren aalloista tasaiselle hiekalle. Ylös päästessään alkoikin sitten söpö vaappuminen kohti rantaa. Tosin yksi pingsuista jäi posettamaan ihan huolella rannalle ja kuivattelaan itseään.
Harmittaa tietysti että tämä mukana oleva kamerani on mikä on, eikä mukana ollut mitään muita linssejä, joten zoomaminen oli mahdotonta, mutta yritin kuvista jälkikäteen zoomailla joitain tarkempia otoksia tänne näytille. Kyllä näistäkin varmaan jonkin käsityksen saa näistä söpöliineistä. Iiiiiiiiks, että söpöjä!



Pienen sadekuuron ja katoavan päivänvalon hetkellä haluttiin vielä kuitenkin kipaista vajaan kilometrin päässä tästä pingviinien bongauspaikasta olevalle majakalle (Nugget Point Lighthouse).
Ja huh, miten vaikuttava näky tämä valkoinen majakka kaiken sumun ja harmauden keskellä olikaan. Siellä se patsasteli uljaana ylhäissä maisemissa ja kyllä sen toden totta kelpaa näissä maisemissa patsastellakin. Ollapa ja asua tuossa torpassa majakkavahtina. Kallion reunastaa pitkin vievän hiekkatien notkoissa kaikuivat alhaalta mereltä merileijonien mekastus. Niitäkin on siis mahdollista nähdä tässä huikeassa paikassa.







Jos ei sää suosinut meitä aivan täydellisesti Nugget Point vierailumme aikana, niin eipä se haitannut, nimittäin paikan maisemat ja bongatut pingviinit jaksoivat kyllä pitää hymyn korvissa. En ollut koskaan aikaisemmin tavannut pingviinejä luonnossa, joten olin aivan täpinöissäni juuri kokemastamme. Kyllä luonto on ihmeellinen! Oletko sinä muuten bongannut tälläisiä söpöjä pingviinejä missä ja milloin viimeksi?

Eng // We saw penguins at Nugget Point. It was sooooo amazing!
By 8 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Paluulippu ja lakit hukassa

Väistämättä se aika-ajoin pumpsahtelee esille, nimittäin meidän paluu. (okei, tunnustan. Suunnittelin tänään puoliunessa ollessani jo mahdollisia paluujuhlia ja sisustan kotiani mielessä uusilla jutuilla ja tiedän jo nyt mitä ruokaa kokkailen äidin kanssa ja mitä pyydän iskän grillaamaan). Ja oikeastaan ei mene viikkoakaan, etteikö joku ihana ystävämme siellä Suomen maassa kyselisi, että koska me tullaan takaisin? Ja edelleenkään ei osata vastata vielä kenellekään sen tarkemmin siitä aiheesta. Sori. (ja ihanaa jos siellä jo odotellaan meitä). Ajatukset paluun osalta ovat vielä aikalailla auki. Mietittiin nimittäin jo ennen lähtöä, että olispa siistiä taittaa toinen osuus Atlantin ylityksestä isolla risteilyaluksella, kuten Royal Caribbeanilla, jolla ollaan Karibianristeilty muutenkin. Lähdin tuota asiaa selvittelemään tässä yksi päivä, mutta pettymykseksi kävi ilmi, että laivat seilaavat Atlantin yli Euroopan vesille jo aikaisin toukokuussa. Siihen meidän aikataulu ei tällä haava kyllä ole taipumassa, koska halutaan olla kuukauden verran vielä Los Angelesissakin nyt keväällä. Se mitä nyt tiedämme, on että reittimme kulkee täältä Australiasta, jossa nyt olemme, seuraavaksi Fidzille, Hawaijille ja Los Angelesiin.



Los Angelesin jälkeen arvotaan vielä New Yorkin ja Toronton väliä. Ja nyt kun oikeastaan ratkesi, että Atlantin ylitys botskilla ei taida onnistua, niin keksin käydä katsomassa yhdensuuntaisia lentoja Icelandairilla (koska Finski valitettavasti hinnoittelee itsensä aina ulos one-way lennoissa), ja jotta josko sitä pysähtyisi vielä paluumatkalla Islannissakin(?). Maassa jossa olen pitkään halunnut käydä. Hyvä puoli on se, että sekä Torontosta että Nycistä tuo lento onnistuu, joten enää tarvitsisi päättää tuo viimeinen kohde Amerikan mantereella. Oikeastaan pieniä kohtalon vinkkejä on tipahdellut viime aikoina siihen suuntaan, että New Yorkiin on pakko päästä. Sillä minun sieltä syyskuussa ostamani hellelakki on kadonnut. Siis kadonnut(!). Vähintäänkin kohtalon johdatusta siihen, että New Yorkiin on palattava. Keksin kyllä vähintäänkin noin tuhat muuta tekosyytä, miksi siihen kaupunkiin on aina vaan palattava, hah... Ja oon aikalailla kallistumassa siihen, että josko meidän ei tarvitsisi edes valita noiden kahden väliltä, vaan voitaisiin mennään molempiin. Win-Win situation, you know.



Los Angelesin osalta kohtalon johdatusta ei sen enempiä tarvitse tullakaan. Sinne tiemme vie joka tapauksessa, mm. uuden lippiksen ostoon ja tuon ihanan tyttösen ja kaikkien teidän muidenkin kavereiden tapaamiseen siellä. Uuden lippiksen ostoon siksi, sillä olen kadottanut tällä reissulla myös tämän kuvassa olevan Cali-girl lippiksenikin(!). Minä, joka en koskaan ikinä hävitä mitään (koputtaa puuta), on nyt onnistunut kadottamaan molemmat lakkinsa tänne maailmalle. Aivan uskomatonta. Lippiksen osalta tiedänkin, että sen on täytynyt tippua laukun lenkistä laivamatkalla Thaimaassa, mutta tuon hellehatun kohtalo on aivan mysteeri. Tai siis kohtalo.



Tänään skypessä setänikin kysyi paluustamme. On ihan kreisiä että on jo maaliskuu. En oikeastaan osaa sanoa tässä kohtaa, että onko se lasi nyt puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä. Eihän tää lysti nyt vaan vielä voi loppua? No toki eihän se nyt vielä lopukaan. Koalatkin on vielä näkemättä. Ja minä surffaamatta. Kärrynpyörät rantahiekassa ikuistamatta. Delfiinejäkin olisi huikeaa nähdä. Kaikki Losin uudet tuulet haistamatta, ja ehkäpä Nycin Shake Shack jälleen maistamatta ja sitten vasta. Vasta kaikkien näiden jälkeen ollaan valmiita kotiin. Sitten nähdään kamut ja perhe. Lupaamme kyllä ilmoitella kun paluulippu löytyy, ja uudet lakit.


Ps. Lisäsin juuri tuonne oikeaan palkkiin Rantapallon Matkakumppanit -widgetin. Aika jees, eikö vaan! Tuo widget näyttää Rantapallo-verkoston kolme tuoreinta blogipostausta, joten sieltä löytyy reissuinspistä meistä jokaiselle ja roppakaupalla!



Eng // We haven´t booked our return flights to home yet. Still thinking which way to go back, New York or via Toronto or both. And we also might do a short layover in Iceland. How about that?
By 8 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Reissun huikeimmat maisemat!

Kyllä. Reissun huikeimmat maisemat (jos näitä toinen toistaan huikeimpia maisemia nyt millään voi pistää järjestyseen) koettiin varmastikin matkalla Wanakasta Arrowtowniin (juttu täällä) ja vähän kuin puolivahingossa. Puolivahingossa siitä syystä, että valittiin gps:n vinkin pohjalta tieksemme pienempi vuoristotie, kartassa olleen isomman tien sijaan. Ja voi jumankekka, että kylläpä kannatti! En tiedä onko maisemareitti aina näin upea, vai tekivätkö nämä pilvet tällä kertaa tästä hetkestä niin huikean. Mutta huh heijaa, tämän levähdyspaikan maisemat olivat vaan jotain niin päräyttävää, että ei mitään rajaa.




Tässä on muuten myös reissun harvoja yhteiskuviakin meistä. Kiitos vain eräälle sveitsiläiselle miehelle joka kuvan otti. Aasiasta ostamani selfietikkukaan kun ei enää toimi, kun menin päivittämään uuden käyttiksen iphoneeni, niin veikkaan että tästä syystä selfiepainikkeen Bluetooth-laite meni mykäksi (pöh!). Siitäkin laitteesta oli sitten vallan pitkä ilo, haha... 

Tuon päiväinen ajotiemme kiemurteli upeasti pilvien peittämien vuoriteiden keskellä. Koko seutu oli niin maaginen, että oli vaikea uskoa näkemäänsä. Henkeä salpaavan kaunista! Ja sanonko vielä kerran, ihan huikeeta!







Uudessa-Seelannissa on kyllä mahdoton ajella ja olla huokailematta tuon tuosta maisemien kauneutta. Mietittiinkin, että tajuavatkohan paikalliset missä kangastuksessa elävät. Kerran huoltoasemalla sitten kehuttiin jälleen maan kauneutta, johon paikallinen totesi, että kaipa he pitäävät niitä itsestäänselvyytenä. Mutta kyllä sen kauneuden sitten kuulemma huomaa, kun käy jossain muualla.
Minä vähän luulen, että tulen jatkossa väkisinkin vertaamaan kaikkea nyt Uuden-Seelannin mittarilla. Aika voittamattomathan nämä maisemat ovat vai mitä olet mieltä?


Eng // These were propably our best views of our trip here in New Zealand.
By 10 kommenttia
Tunnisteet: , , , , , ,

Wanakasta Arrowtowniin ja matkalla benjiä

Moottoritiemme oli kuuma, kun tuntuu että ei meinattu paikallamme pysyä. Saatuamme tosiaan vihdoin campervanimme, emme malttaneet olla tutkimatta ja näkemättä tätä maata koko ajan lisää ja lisää. Olimme yleensä yhdessä paikassa vain yhden yön verran, josta sitten haluttiin jo jatkaa matkaa heti seuraavaan. Tykätään kumpikin selvästi autolla matkailusta ja monen tunnin istumiset yhteensoittoon on ihan normihommaa meille. Tähän ollaan totuttu jo useilla Road Tripeillämme Jenkeissä. 
Matkamme varrelle erittäin sopivasti osunut Wanakan kylä piti meille kotia tosiaan yhden yön verran ja sieltä jatkettiinkin päivän valjettua kohti pientä Arrowtownia, jota oppaiden ja blogivinkkien perusteella kannattaa käydä katsastamassa jo ihan kylän vanhojen, hyvin säilyneiden, talojen vuoksi. Molemmat näistä kohteista ovat suhteellisen lähellä Queenstownia, mutta kun meillä ei siellä ollessamme ollut silloin vielä autoa käytössämme, niin ajeltiinpa nämä kohteet lävitse nyt. Ja kyllä taas kelpasi, näissä maisemissa...



Wanaka I Lake Wanakan rannalla oleva pieni Wanakan kylä tarjoaa monipuolisia ulkoiluaktiviteettejä, kuten vaikkapa haikkausta lähi vuorille. Söpön pienellä kylän pääkadulla on myös paljon putiikkeja, kahviloita ja surffiliikkeitä. On ollut muuten todella symppistä huomata, miten surffihenkinen ja rento koko Uusi-Seelanti onkaan. Tankattiin täällä Wanakassa meidän Campervan täyteen herkkuja New World-kaupasta ja jatkettiin matkaa etelään, sillä meidän lyhyen Wanakan vierailun aikana sataa ripsautti vettä lähes koko ajan, kuten kuvistakin näkyy, pilvet roikkuivat hyvin alhaalla. Mutta ihmeellistä silti, miten kauniilta kaikki silti näyttääkään. Eikö?



Arrowtown I Tämä 1800-luvun lopun kultakuumen aikaan suosionsa huipulla ollut pienen pieni kaupunki, näyttää siltä kuin aika olisi pysähtynyt. Kylän keskusta on hyvin pieni, mutta näin aurinkoisena päivänä se oli yllättävänkin vilkas ja turisteja tuntui riittävän hyvissä määrin. Me kävimme vain nopeasti kylillä jätskeillä ja katsomassa menneen kultakuumeen rippeitä kylästä, joka muuten uinuu tukevasti näiden hulppeiden vuorien keskellä.



Arrowtown sijaitsee siis hyvin lähellä Queenstownia, josta meidän koko Uuden-Seelannin reissumme alkoi. Ja kuten aikaisemmin jo mainitsinkin Queenstownin olevan varsinainen adrenaliinin pääkaupunki, niin siitä tuli lisää näytettä matkallamme etelään. Nimittäin saavuttuamme Kawaraun sillalle, meidän piti löydä jarrut ihan pohjaan ja pysähtyä katsomaan kuinka useat hurjapäät hyppivät sillalta kohti joen pohjaa. Tämän paikan (ja hypyn) nimi kulkee nimellä The Kawarau Bridge Bungy ja voi aaaaapua minua otti mahanpohjasta pelkästään katsoa ja jännittää näiden hyppäävien hurjapäiden puolesta. Saatoin ehkä johdatella jossain määrin harhaan tuolla otsikolla, nimittäin ehei, en itse uskaltaisi ryhtyä moiseen, en enää. Valitettava totuus on nimittäin se, että iän myötä korkeanpaikankammoni on vaan kasvanut. Siispä hatunnosto kaikille noille hurjapäille ketkä tuohon uskaltautuu. Ja itseasiassa, hyppy oli todella hintavakin. Lähemmäs parisataa paikallista, joten siinäkin mielessä säästettiin pitkä penni, kun ei tähän leikkiin kumpikaan ryhdytty (hah, mikä ihana "tekosyy"). Jäin vain miettimään tuolla ollessani, että tämän täytyi olla se sama paikka jossa Laura Let´s Go:n Laura hyppäsi benjin! Käykäähän kurkkaamassa tämän hurjapää mimmin veto tuosta linkistä. Iiiiiiiiiiikkkkkkk....ihan kreisii!



Sen sijaan tuo koskenlasku (alimmassa kuvassa) näytti itseasiassa tosi hauskalle ja siihen olisin jopa voinut uskaltautuakin. Miten on, olisiko sinusta naruhyppyyn noissa maisemissa?

Ps. Tällä matkalla Wanakasta Arrowtowniin koettiin varmaan Uuden-Seelannin reissumme mahtavimmat maisemat (ellei sitten koko reissun!), mutta se on ihan oman postauksensa se. Kuvia tuli nimittäin jokunen räpsittyä.


Eng // In New-Zealand there is many very cute small towns. And of those are called Wanaka and Arrowtown. So cute and worth to stop by.
By 6 kommenttia
Tunnisteet: , , , , , ,

Uusi-Seelanti: Sumuinen Mt Cook ja postikorttimaisemat

Hyvin nukutun campervan yön jälkeen herättiin virkeinä uuteen aamuun ja päätettiin ottaa suunta kohti Mount Cookia. Tuota lumihuippuista jättiläistä. Tie Mt Cookille kurvailee upean Lake Pukakin rantoja pitkin, joten ylistyssanoilta ei tässäkään postauksessa voi välttyä, sillä maisemat nyt vaan olivat aivan ensiluokkaisia. Huh ja huokaus, että vieläkin häkellyttää tämän maan kauneus.



Sumuinen Mt Cook ja postikorttimaisemat

Oli suorastaan ilo ajella näissä maisemissa ja kohtalaisen hiljaisella tiellä. Mount Cookin voi halutessaan käydä myös tsekkaamassa ilmoista käsin, sillä pienlentokoneella ajelut ovat hyvin suosittuja Uudessa-Seelannisa. Me tietenkin vaan ajettiin perille, kirjaimellisesti melkein vuoren juurelle, sillä tie nro. 80 todella päättyy Mt Cookille. Vuoren juurella olevassa kylässä on vain muutamia majoituspaikkoja sekä ravintoloita. 

Meidän saapuessa perille, tummat raskaat pilvet roikkuivat niin alhaalla että ei oikein päästy kunnolla morjenstamaan itse Mt Cookin huippua. Ja sitten yllätti pieni sadekuurokin, niin sekään ei sitten lopulta innostanut meitä lähtemään haikkausreissulle vuorelle, jolta epäilemättä kirkkaammalla säällä olisi ollut huikeat näkymät. Siispä morotettiin vain nopeasti näitä huikeita maisemia ja tuota vuoren jättiläistä, jonka takaa muuten paljastuvat Fox Glacier ja Franz Josefin -jäätiköt.


Haa, piti muuten hyppiä vähän, kun tajusin että tällä mantereella en ollutkaan vielä harrastanut hyppykuvia lainkaan. Ei tainnut onneksi vuori olla moksiskaan mun (epätoivoisista) hyppy-yrityksistä... Mutta nää maisemat, voi luoja...!



Meidän Mt Cookin vierailu oli siis todella nopea, mutta siltikin sanon, että ehdottomasti käymisen ja tuon rantatien ajamisen väärti. Sehän oli siis suorastaan juhlaa! En osaa edes kertoa, kuinka monta kertaa pysähdyttiin kuvailemaan näitä maisemia, jotka todellakin ansaitsevat tulla ikuistetuksi.
Toki harmittaa että ei sen ihmeemmin nähty itse Mt Cookin huippua, mutta aina on hyvä jättää jotain seuraavaan kertaan, eikö?
 

Eng // Driving a road to Mt Cook (NZ) by the lake Pukaki was so amazing beautiful. By the way, there will be only superlatives on my future blog releases which are relative to New Zealand, because the country is just purely amazing.
By 14 kommenttia
Tunnisteet: , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)