Palaan pitkästä aikaa mukaan Instagram Travel Thursdayn pariin, jonka teemana tällä kertaa on ylhäällä, korkealla. Tästä tulee minulle mieleen ensiksi kaikki ne korkeat vuoret ja kukkulat, joita olen ympäri maailman kivunnut. Mieleeni tulee myös kaikki ne ihanat kattobaarit ja näköalatasanteet maailman eri pilvenpiirtäjissä. Mutta, minäpä kirjoitan siitä kaikkein rakkaimman paikan vuorista ja kukkuloista ja ne löytyvät Kaliforniasta.





   
Ehdoton suosikkini kiivetä korkealle katsomaan Los Angelesin kaupunkia on Runyon Canyon Hollywoodissa. Kirkkaana päivänä sieltä näkee selkeästi jopa merelle saakka. Päivä ei voisikaan alkaa paremmin, kuin hyvällä treenillä näissä maisemissa. Runyon Canyon on toimiva ajatus myös auringonlaskun aikaan ja löytyypä sieltä myös rakkauslukkoja.

 

Kuuluisin kukkuloista lienet se, millä Hollywood-kyltti sijaitsee. Kyltin taakse on nykyisin opastettu reitti, jolle pääsee haikkaamalla Griffith Parkista tai ajamalla North Beachwood Driven loppuun saakka ja jättämällä auton sinne parkkiin, josta kipuaa Hollywood-kukkulan laelle noin tunnissa. Kyltin takaa on huikeat näkymät ympäri kaupungin, jota riittää silmän kantamattomiin.





   

Jos kuitenkin etsit todellista haikkaushaastetta, niin Santiago Peak Orange Countyn puolella on sinulle! Varaa mukaan riittävästi nestettä ja energiapatukoita, positiivista asennetta, loistava ja kannustava seura sekä koko päivä aikaa. Tämä on raskain kukkula, minkä olen koskaan kivunnut, mutta myöskin se palkitsevin. Huipulla on lupa tuulettaa ja fiilistellä saavutustaan! (eikä tässä kohtaa juhlimista kannata ajatella sitä tuntien kestävää paluuta takaisin alas maanpinnalle, sillä sehän pilaisi hetkellisen ilon).




   
Kaliforniasta eivät vuoret loput ja lisää niitä löytyy mm. Big Bearin rauhasta. Sieltä löytyy useita kymmeniä haikkausreittejä huikeilla maisemilla. Raikkaan ja puhtaan ilman todella tuntee kaupungista saapumisen jälkeen. Viimeksi Big Bearilla ollessamme kokeilimme
Sugarloaf Mountain trail -vaellusta.




   
No okei, seuraava lokaatio ei varsinaisesti ole korkealla. Ollaan nimittäin erämaan keskellä. Mutta eivätkö nämä Joshua Treen järkälemäiset kalliot ole kuitenkin aika kunnioitusta herättävät? Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja noista kallioista on erittäin helppo lumoutua. 




   
Mikäli Kalifornian ja Hollywoodin kukkuloita kiinnostaa katsella tuolilta istuen, kannattaa hypätä hepan selkään Hollywoodin Sunset Ranch-tilalta ja nauttia kyydistä. Reitin varrella kierretään Griffith Park-puiston eri polkuja. Samalla voit ihailla Hollywood-kylttiä sekä toiselle puolelle avautuu Los Angelesin Downtownia aina merelle saakka.



  
Kalifornian ruosteisista kukkuloista ja muista Ultra Bran biiseistä tuleekin tuoreimpana muistona mieleen eeppinen toissa syksy, jolloin Cali-siskojen kanssa road trippailtiin Pohjois-Los Angelesin Castaic Lakelle Foo Fightersin keikalle. Oih, mikä ihana päivä! Ja oih, mikä ihana muisto! Ja missä huikeissa Kalifornian kukkulamaisemissa... Kaikille näille kukkuloille on muuten yhteistä tuo tennarien pohjiin muistoksi jäävä ruosteenkeltainen pöllyävä hiekka. Varsinkin tuon kyseisen festaripäivän jälkeen se suorastaan kuului asiaan.



___
Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka tarkoitus on levittää matkatietoutta ja matkailun ilosanomaa. Järjestäjinä toimivat matkablogit Travellover, Muru Mou ja Skimbaco.




 Eng // Instagram Travel Thursday

Elokuvamaailman himotuimmat pystit jaetaan jälleen viikonloppuna Los Angelesin Hollywoodissa, elokuvamaailman mekassa. Tähdet ovat aloittaneet valmistautumisen juhlaan jo viikkoja ennen, useimmat stylistien kanssa, etsien sitä täydellistä asua pukeakseen sen päällensä punaiselle matolle. Sunnuntaina, gaalapäivänä käy kova kuhina meikkaajien, hiusstylistien ja stylistien kulisseissa. Limusiinejä vilisee katukuvassa ennen näkemätön määrä. Ilmassa on juuri sellaista oikeanlaista tähtipölyä mitä Academy Awardseille aka Oscar-juhlille sopii salliakin. Hollywood kuhisee tähtiä! Sekä poliiseja, turvamiehiä, palomiehiä ja niitä ihan tavallisia kaduntallaajia, turisteja ja kodittomia. Tämä on vain yksi päivä Hollywood Boulevardilla. Päivä Hollywoodissa. Keräsin tähän kymmenen hauskaa asiaa, joihin itse olen törmännyt paikan päällä:

1. Oscar-juhlat pidetään Hollywood Boulevardin ja Highland-kadun kulmauksessa sijaitsevassa Dolby Theatre -teatterissa. Aikaisemmin teatterin nimi oli Kodak Theatre, mutta Kodakin taloudellisen tilanteen horjuessa, he joutuivat luopumaan nimestä. Hollywood Blvd suljetaan jo päiviä ennen sinne rakennettavien katosten, patsaiden ja punaisen maton vuoksi.

2. Voit hakea yleisöksi punaisen maton reunustalle rakennettuihin katsomoihin. Valituksi tulemiseen tarvitaan tuuria, sillä yleisö arvotaan ja sinne pääsee vain joitain satoja taviksia hurraamaan suosikkinsa edessä.







3. Hollywood and Highland Center on osa Oscareiden pitopaikkaa.Siellä sijaitsee ravintoloita, kahviloita, ja muita kauppoja Victoria Secretsistä lähtien. Kuuluisa Hollywood-kyltti pilkahtelee eri kerrosten lomassa, joten kun tähdet astelevat punaiselta matolta rakennukseen, he näkevät samalla myös tuon kyltin, joka on saattanut olla monen unelmissa pienestä tytöstä tai pojasta lähtien.


 
4. Hollywoodin kadut täyttyvät limusiiniletkoista ja letkat muodostavat ruuhkia tietyille kaduille. Jokainen auto, mikä suuntaa kohti Dolby Theatrea tutkitaan pohjia myöten turvallisuus näkökulmasta. Kutsu ja kulkuluvat on hyvä näyttää tässä kohtaa.





 
5. Hollywoodin kaduilla kaikuu Oscarien aikaan myös paljon soraääniä. Mielenosoittajia ja oman asian puolesta puhujia on jokaisella kadunkulmalla. Tähtihumu ei todellakaan ole kaikkien mieleen.

Olen ollut aina kova järjestämään ja organisoimaan kaikkia tapahtumia, juhlia, tilaisuuksia, reissuja, tapaamisia, ystävänpäiväjuhlia - you name it. Eikä sattumaa ole sekään, että teen tätä myös osittain työkseni, mutta enemmän tietysti puuhastelen tapahtumia vapaa-aikanani. Tyk-kään jär-jes-tää. Tämä vuosi alkoikin mieheni yllätyssynttärijuhlien järkkäämisellä - Prahaan!

Synttäri-illallisella Libanonilaisessa Klub Cestovatelu-ravintolassa

   

Kaikki sujui aika nopeasti, toki mielessämme oli ollut jo jonkin aikaa lähteä uudestaan käymään Prahassa ystäviemme luona, mutta koska tammikuun lopun Miamin reissu ja Matkamessut tekivät tuloaan ajateltiin että näinköhän ennätämme reissuun alkuvuodesta sittenkään. Joulukuun kiireiden keskellä kuitenkin pärähti meiliini ParisRion lentotarjoukset, joissa oli Prahan lennot satasella. Laitoin viestin ystävälleni, joka oli ilmoittanut olevansa kiinnostunut lähtemään myös mukaan, jos päätetään joskus lähteä. Vastaus tuli samoin tein. Päätin varata lennot kolmelle, kysymättä mitään mieheltäni, sillä keksin juuri että tämä tulisi olemaan kokonaan yllätys hänelle. Synttäriyllätys!

Matkaan oli siis kuukausi, mutta en hiiskunut asiasta mitään. Toki olin varmistanut Prahan ystäviltämme, että olemme kaikki tervetulleita tuona ajankohtana. Tuli joulu, uusi vuosi ja tammikuun alku. En vieläkään hiiskunut reissusta mitään, kunnes viikkoa ennen hänen syttäreitään vihjasin, että hänen pitäisi olla kotona töistä perjantaina kello kahteen mennessä. Siitä alkoi pieni kysymystulva, mutta ei paha. Vihjasin myös, että tarvitset passin. Siitä sain vain jatkokysymyksen, satama vai Helsinki-Vantaa? Jätin kertomatta (ja samalla ajattelin, että pystyisinkö itse olemaan yhtä coolisti ja esittämättä miljoonaa lisäkysymästä tuossa tilanteessa. En välttämättä). Synttäriaamuna sitten paljastin asian ja lähetin Boarding Passin tekstarina miehelleni. Se oli iloinen yllätys ja hän oli kuulemma vähän miettinytkin, että Praha voisi olla yksi potentiaalinen vaihtoehto ja siitä syystä positiivinen yllätys.

Lauantai alkoi pitkällä ja rennolla brunssilla Globe bookstore & cafessa.

Poksautettiin kotona skumppapullo ja lähdettiin innoissamme kaikki kolme matkaan. Saavuimme illalla perille Prahaan, jossa meitä odotti ystävämme sekä illallisvaraus libanonilaisessa ravintolassa. Oli ihanaa olla Prahassa! Mukanat ollut ystävämme ei ollut aiemmin käynyt kaupungissa, joten kiersimme lauantai-brunssin jälkeen kaupungin perus turrenähtävyydet. Prahan keskustan alue kun on yhtä silmäkarkkia arkkitehtuurinsa puolesta, niin ei haitannut yhtään kierrellä samoja paikkoja kuin monena edeltävänä vuonna.








Praha on ennen kaikkea herkuttelijan ja bissen ystävän kaupunki. Saa pubeista toki siideriä ja viinejäkin, mutta panimoravintolat on se juttu. Ruoka on perinteisesti aika raskasta ja lihapainoitteista, mutta lähes kaikkialta löytyy aina kasvisvaihtoehtoja sekä maukkaita ja edullisia keittoja, jotka ovat myös maan juttu.


Prahan lentokentältä keskustaan ja takaisin:

Bussilla: Lentoasemalta bussi nro 100 vie Zlicinin -metroasemalle (kyseessä on bussin päättäri, joten pysäkistä ei voi erehtyä). Zlicinin metroasemalta on yhteydet keskustan metroasemille. 
Lentoaseman lipunmyynnistä (tuloaulassa) saa sekä kertalippuja että 1-3 päivän lippuja. Yhden vuorokauden lippu maksaa 110 korunaa (n. 4,10€) ja kolmen päivän lippu 310 korunaa (n. 11 €). 
  
Priva kuljetus:  Lentokentälle ja/tai takaisin pääsee myös kätevästi keskustasta etukäteen tilatulla kuljetuksella. Tilasin meidän paluukuljetuksen päivää ennen Prague Airport Transfer-sivuilta, jota lämpimästi suosittelen. Hinta oli 550 CZK per kuljetus (meitä oli 3 henkeä), eli yhteensä noin 21 eur.

Vinkki: Lentokentän automaateilta ei saa nostettua kovin pieniä seteleitä ja Prahan hintataso on hyvin alhainen. Valuutta kannattaa nostaa kaupungilta, joiden automaateilta on jaossa myös pienempiä seteleitä. Huomaa rahaa nostettaessa, ettet vahingossa paina konversionappia, joka ei ole eduksesi. 

Tip: Ravintoloissa 10% tippi on normaali, ellei sitä ole erikseen laskuun jo laskettu.







Viikonloppu oli juuri hyvä aika tälläiselle yllätysmatkalle. Prahaan ennättää tutustua mukavasti viikonloppureissullakin. Seuraavan kerran haluttaisiin palata kaupunkiin kesäaikaan, jolloin pääsisi puistopiknikeille ja terasseille. Siihen saakka, kiitos jälleen Praha!


Eng //  Birhday weekend in Prague.

Auringonvalo! Mitä ihmettä se on? Miamin jo aamusta alkaen porottava aurinko, vaalea hiekkaranta ja siihen heijastuvat auringonsäteet... Ai että kuulkaa kipristi aluksi Pohjolan asukin silmiä, mutta onneksi jo muutamien päivien jälkeen silmät tottuivat säteisiin ja päivien valoisuuteen. Keho otti loman vastaan. Askeleet ja vauhti selkeesti hidastui ja loma otti vallan. Ah, just kuten pitikin...









Palasin Miamiin, tai tarkemmin Miami Beachille reilun vuoden tauon jälkeen. Mieheni kanssa ollaan yhdessä käyty Miamissa viimeksi vuonna 2011 ja sitä ennen kerran aiemmin, vuonna 2007. Paikka oli siis tuttu meille, mutta uusiakin kohteita ja asioita löytyi tälläkin kertaa. Ajattelinkin, että nyt kun olen saanut arjen jotenkin jo taas rullaamaan (ja nuhataudin paranneltua), niin lähden purkamaan näitä Miami-postauksia ja tietystikin reissun kohokohtaa, eli Karibian risteilyä. Olisko teillä toiveita mistä alan purkamaan reissua? Jotenkin itseäni houkuttelisi palata takaisin risteilyelämään, joten ehkäpä aloitan sieltä. Siellä nimittäin mieli lepäsi ja meri-ilma teki gutaa.

Hyvin häikii.

         
Mutta ai niin, ehkä ennen näihin aurinkomaisemiin paneutumista teen postauksen kuitenkin meidän Prahan synttäriviikonlopusta tammikuun alusta, josta muuten kuvan Guessin aurinkolasitkin lähti matkaan. Onneksi lähtivät, nimittäin sopivat mielestäni aika passelisti noihin turkooseihin rantamaisemiin. Näihin tunnelmiin, pysyttehän linjoilla.




 
Eng // Hello from Miami South Beach.