Iso ikävä

Tasan kaksi viikkoa sitten maailmani romahti. Se pysähtyi. Juttelin isäni kanssa samana iltana, vain hetkeä ennen kuin aika pysähtyi. Aika, joka vei isäni ikuisuuteen ja tyttärensä maailman pois tolaltaan. Elämässäni on nyt aika, jota kuvaan aikana ennen tämän tapahtunutta, kun kaikki oli vielä hyvin ja meillä kaikilla elämä, suunnitelmat ja toiveet ja aika sen jälkeen, kun en tiedä miten tästä eteenpäin. Aika ilman isää.

5 nostoa viikonlopun Flow-festivaaleilta

Kesän viimeiset festivaalit tanssahdeltiin viikonloppuna Helsingin Suvilahdessa, jossa järjestettiin perinteinen Flow-festivaali. Säiden jumalat olivat puolellamme, eikä sääennusteiden kauhukuvista huolimatta kertakäyttösadetakkia tarvinnut kaivaa esille kuin muutaman kerran ja aika mitättömien sateiden ajaksi. Viime vuotinen myrsky oli siis onneksi historiaa ja Flow-viikonloppuna saatiin nauttia suorastaan lämpimistä kesäilloista, paitsi viimeisenä iltana. Niin kurjalta kuin se kuulostaakin, niin kesä taitaa todellakin päättyä Flowhun. Mutta mikä sitten säväytti tämän vuoden annissa ja mikä jäi parhaiten mieliin?




Kreikan saarihyppelyn parhaat palat & reitti

Voisi kuvitella, että viikossa ei juurikaan ennätä päästä käsiksi Kreikan rentoon saarielämään, saati hyppelemään saarilta toisille, mutta onneksi tämä luulo osoittautui vääräksi, eikä jouduttu hötkyilemään yhdessäkään paikassa. Toki taianomainen saarielämä vei meidät niin mukanaan päivästä yksi, että mieluustihan siitä tunnelmasta olisi jäänyt nauttimaan pidemmäksikin aikaa.
Mitä kaikkea sitten viikossa ennättää nähdä ja kokea Kreikassa? Meidän saarihyppelymme reitti meni seuraavasti: Helsinki-(Ateena)-Santorini-Paros-Antiparos-Ateena-Helsinki ja parhaat palat reissulta näkyvät näissä kuvissa.



Potato Mountainin eli Perunavuoren valloitus, monologi ja 4 ohjenuoraa

Kaliforniassa on vuori, jota kutsutaan Perunavuoreksi, Potato Mountain. Kun keväinen vierailumme Yosemitessa päättyi koko puiston evakuointiin, päätettiin silti käyttää aikamme Kaliforniassa vuorien valloitukseen. Tai ainakin vuoren kaltaisten kukkuloiden valloittamiseen. 
Kalifornian Claremontissa sijaitsevan Potato Mountainin huipulta on näkymät Inland Empireen, San Gabrielsiin, San Gorgonion vuorille ja laajalti Los Angelesin lääniin. Edestakainen matka 1043 metrissä olevan Perunavuoren huipulle on noin 5 mailin mittainen. Puolikuntoisena se otti ennätysmäisesti voimille ja tuntuikin, että kannoin suurempaakin taakkaa mukana. Potato Mountainilla purtiin hammasta ja huipulle kivutessa sain aikaan itseni kanssa Perunavuoren monologin – ja nämä neljä ohjenuoraa elämää!


21 vuotta

Sanotaan, että aika rientää hyvässä seurassa ja niin se totta vieköön on! Vastahan oli vuosi 1997 ja me tavattiin. Eipä olisi uskonut mitä kaikkea vuodet tuovat tullessaan, kun silloin hitaita tanssittiin. Eihän tulevaisuutta voi ikinä ennustaa tai suunnitella liian tarkasti. Me ollaankin menty aina aika fiilispohjalla ja eletty täysillä, yhdessä. Tänään niitä yhteisiä vuosia on tullut täyteen jo 21 vuotta.



Pelastin palan Itämerta! Pelasta sinäkin.

"Itämeren vakavin ympäristöongelma on rehevöityminen, jonka oireita ovat esimerkiksi jokakesäiset sinileväkukinnat. Rehevöityminen johtuu meren liian suuresta fosfori- ja typpikuormituksesta. Itämeren rehevöitymisen pysäyttämiseksi ja meren pelastamiseksi tarvitaan siten välittömästi ravinnepäästöjen merkittävää pienentämistä."
Lähde: Puhdas Itämeri


Hanko ja Manner-Suomen eteläisin kärki - check!

Olen aikoinaan käynyt ihailemassa hurjia aaltoja Portugalissa, maailmanlopun niemellä eli Euroopan läntisimmässä kohdassa. Olen myös vilkutellut kauas kotiin Australian Byron Bayn Cape Byronista, joka on sen mantereen itäisin piste. Miksi en siis haluaisi jalkautua myös Manner-Suomen eteläisimpään kärkeen Hangon reissullani - tietysti haluan!


Aurinkoinen Ruisrock

Ruisrockin pölyt on nyt pyyhitty maihareista ja telttamajoitus on vaihtunut takaisin tuttuun omaan sänkyyn. Onkin siis loistava aika palata menneen viikonlopun aurinkoisiin tunnelmiin. Ruissalon sääennusteet eivät pettäneet tälläkään erää, vaan saatiin perjantai aamupäivän pienistä sateista huolimatta juhlia koko viikonloppu aurinkoisissa keleissä. Tämä tuntuu olevan Ruisrockille ominainen piirre. Pitikin siis ihan kaivella digikuva-arkistoani Ruisrockista vuodelta 2004 lähtien, että mikä vuosi se olikaan, kun Ruisrockissa ei todellakaan paistateltu pelkässä auringossa?

Se oli juurikin tuo vuosi 2004, kun festarikansa oli kuvissani naamioitunut kertakäyttösadetakkeihin. Ja onhan siellä sadekuuroitellut senkin jälkeen, mutta aika kultaa muistot, kun kaikki tuntuvat puhuvan, että Ruississa ei koskaan sada. Viime viikonloppuna kuitenkin aurinko helli taas festarikansaa ja tunnelma oli sen mukainen.


Top 6 festarit ympäri maailman

Kesä ja festarikausi on parhaillaan päällä. Olen viettänyt yli puolet elämäni kesistä festareilla, milloin missäkin ja yleensä mahdollisimman monilla. Viime vuosina festarimatkat ovat suuntautuneet yhä kauemmaksi, ympäri maailman. Ajattelin listata omat suosikkini maailmalta, niistä festareista, joissa olen itse käynyt. Paljon on toki vielä käymättä, mutta onneksi kesä ja festarit tulevat joka vuosi.




Hotellivinkki Santorinille: Splendour Resort

Kreikan lomamme hotellien varaukset tuottivat hieman päänvaivaa ennen reissua, kun kauhistelin Santorinin hotellien korkeita hintoja pitkin kevättä. Aluksi oli myös todella hankalaa selvitellä, että missä päin saarta kannattaisi edes yöpyä. Mielikuvissa ja haaveissa halusin tietysti majoittua sellaisessa ihanassa valkoiseksi kalkkimaalatussa hotellissa, jossa olisi uima-altaalta näkymät merelle. Tälläisten hotellien hinnat olivat pöyristyttävän korkeita, varsinkin kun aloin varaamaan hotelleja vain reilut pari viikkoa ennen lähtöä. Paniikiksi muodostunut hotellinvaraus Santorinilta olikin kuitenkin täydellinen napakymppi - kiitos tämän löydön!