Aika rientää hyvässä seurassa ja kun on hauskaa! Voisin aloittaa tämän postauksen samoilla lauseilla, kuin vuosi sittenkin, sillä aika todella rientää. En voi uskoa, että on taas heinäkuun loppu ja meidän vuosipäivämme. Tähän vuoteen on tosin aiemmista poiketen mahtunut eniten vaikeita asioita mitä koko elämääni tähän mennessä. Tuntuu, että kaikki on muuttunut viime vuodesta ja oikeastaan onkin. Kaikki on vaan toisin.

Suomen kesä on kauneimmillaan, tai siis ainakin luonto. Lämpötilamittariin tuijottamalla ei moni välttämättä arvaisi kesäksi, mutta itse en ole juurikaan aiheesta jaksanut välittää. Olen lomalla. Ja henkisesti valmistautunut viettämään lomani Suomessa säällä kuin säällä. Ja mikäpäs tässä, kun maisemat on auringonlaskun aikaan olleet tätä luokkaa. Ei lainkaan paha!

Olin haaveillut telttailusta Joshua Treessa siitä lähtien, kun vierailin puistossa ensimmäistä kertaa keväällä 2015. Jokin tässä erämaan keskellä olevassa Joshua -puiden koristamassa aavikossa kiehtoi minua. Neljä vuotta myöhemmin tähtimerkit olivat sillä mallilla, että tämän matkan oli aika toteutua. Tulemme yöpymään Joshua Treen aavikolla teltassa tähtitaivaan alla kaikessa hiljaisuudessa. Joshua Treen -porteilla meitä odotti ensimmäiseksi aavikolle kadonneen miehen etsintäilmoitus.

Keskikesän juhla juhannus vei meidät tänä vuonna Espoon Isoon Vasikkasaareen. Alunperin meidän ja muutaman muun veneseurueen oli tarkoitus viettää juhannusta Helsingin Käärmesaaressa, mutta satelliittikuvista poiketen, saaressa ei ollutkaan enää vierasvenelaituria. Myöskään viereinen Käärmeluoto ei tarjonnut meille tarpeeksi suojaisaa ankkuripaikkaa viikonlopun tuulille, joten jatkoimme matkaa Espoon puolelle Isoon Vasikkasaareen, joka on yksi suosikkisaaristani pääkaupunkiseudulla. Juhannusaaton kääntyessä jo puoleen päivään meitä toki hieman jännitti, että voiko vierasvenesatamassa olla enää yhtään vapaita paikkoja, mutta onneksemme satamasta löytyi vielä pari paikkaa vapaana ja juhannus oli valmis alkamaan.

Tämän vuoden veneilykausi korkattiin vappuna, kun astuimme Helsingin Halkolaiturin satamasta m/aux Svanhild-purjelaivan kannelle ja nostimme purjeet ja suuntasimme merelle. Kyseessä oli aluksen perinteinen vappubrunssi merellä, mutta meille ihan uusi kokemus ja tapa viettää vappupäivää. Sää helli veneilijöitä ja muutama muukin alus oli lähtenyt jo merille. Oma veneemme odottaa vielä pukkien päällä viimeisiä valmisteluita ennen veneenlaskua.