Palaan pitkästä aikaa mukaan Instagram Travel Thursdayn pariin, jonka teemana tällä kertaa on ylhäällä, korkealla. Tästä tulee minulle mieleen ensiksi kaikki ne korkeat vuoret ja kukkulat, joita olen ympäri maailman kivunnut. Mieleeni tulee myös kaikki ne ihanat kattobaarit ja näköalatasanteet maailman eri pilvenpiirtäjissä. Mutta, minäpä kirjoitan siitä kaikkein rakkaimman paikan vuorista ja kukkuloista ja ne löytyvät Kaliforniasta.





   
Ehdoton suosikkini kiivetä korkealle katsomaan Los Angelesin kaupunkia on Runyon Canyon Hollywoodissa. Kirkkaana päivänä sieltä näkee selkeästi jopa merelle saakka. Päivä ei voisikaan alkaa paremmin, kuin hyvällä treenillä näissä maisemissa. Runyon Canyon on toimiva ajatus myös auringonlaskun aikaan ja löytyypä sieltä myös rakkauslukkoja.

 

Kuuluisin kukkuloista lienet se, millä Hollywood-kyltti sijaitsee. Kyltin taakse on nykyisin opastettu reitti, jolle pääsee haikkaamalla Griffith Parkista tai ajamalla North Beachwood Driven loppuun saakka ja jättämällä auton sinne parkkiin, josta kipuaa Hollywood-kukkulan laelle noin tunnissa. Kyltin takaa on huikeat näkymät ympäri kaupungin, jota riittää silmän kantamattomiin.





   

Jos kuitenkin etsit todellista haikkaushaastetta, niin Santiago Peak Orange Countyn puolella on sinulle! Varaa mukaan riittävästi nestettä ja energiapatukoita, positiivista asennetta, loistava ja kannustava seura sekä koko päivä aikaa. Tämä on raskain kukkula, minkä olen koskaan kivunnut, mutta myöskin se palkitsevin. Huipulla on lupa tuulettaa ja fiilistellä saavutustaan! (eikä tässä kohtaa juhlimista kannata ajatella sitä tuntien kestävää paluuta takaisin alas maanpinnalle, sillä sehän pilaisi hetkellisen ilon).




   
Kaliforniasta eivät vuoret loput ja lisää niitä löytyy mm. Big Bearin rauhasta. Sieltä löytyy useita kymmeniä haikkausreittejä huikeilla maisemilla. Raikkaan ja puhtaan ilman todella tuntee kaupungista saapumisen jälkeen. Viimeksi Big Bearilla ollessamme kokeilimme
Sugarloaf Mountain trail -vaellusta.




   
No okei, seuraava lokaatio ei varsinaisesti ole korkealla. Ollaan nimittäin erämaan keskellä. Mutta eivätkö nämä Joshua Treen järkälemäiset kalliot ole kuitenkin aika kunnioitusta herättävät? Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka ja noista kallioista on erittäin helppo lumoutua. 




   
Mikäli Kalifornian ja Hollywoodin kukkuloita kiinnostaa katsella tuolilta istuen, kannattaa hypätä hepan selkään Hollywoodin Sunset Ranch-tilalta ja nauttia kyydistä. Reitin varrella kierretään Griffith Park-puiston eri polkuja. Samalla voit ihailla Hollywood-kylttiä sekä toiselle puolelle avautuu Los Angelesin Downtownia aina merelle saakka.



  
Kalifornian ruosteisista kukkuloista ja muista Ultra Bran biiseistä tuleekin tuoreimpana muistona mieleen eeppinen toissa syksy, jolloin Cali-siskojen kanssa road trippailtiin Pohjois-Los Angelesin Castaic Lakelle Foo Fightersin keikalle. Oih, mikä ihana päivä! Ja oih, mikä ihana muisto! Ja missä huikeissa Kalifornian kukkulamaisemissa... Kaikille näille kukkuloille on muuten yhteistä tuo tennarien pohjiin muistoksi jäävä ruosteenkeltainen pöllyävä hiekka. Varsinkin tuon kyseisen festaripäivän jälkeen se suorastaan kuului asiaan.



___
Tämä blogipostaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka tarkoitus on levittää matkatietoutta ja matkailun ilosanomaa. Järjestäjinä toimivat matkablogit Travellover, Muru Mou ja Skimbaco.




 Eng // Instagram Travel Thursday

Elokuvamaailman himotuimmat pystit jaetaan jälleen viikonloppuna Los Angelesin Hollywoodissa, elokuvamaailman mekassa. Tähdet ovat aloittaneet valmistautumisen juhlaan jo viikkoja ennen, useimmat stylistien kanssa, etsien sitä täydellistä asua pukeakseen sen päällensä punaiselle matolle. Sunnuntaina, gaalapäivänä käy kova kuhina meikkaajien, hiusstylistien ja stylistien kulisseissa. Limusiinejä vilisee katukuvassa ennen näkemätön määrä. Ilmassa on juuri sellaista oikeanlaista tähtipölyä mitä Academy Awardseille aka Oscar-juhlille sopii salliakin. Hollywood kuhisee tähtiä! Sekä poliiseja, turvamiehiä, palomiehiä ja niitä ihan tavallisia kaduntallaajia, turisteja ja kodittomia. Tämä on vain yksi päivä Hollywood Boulevardilla. Päivä Hollywoodissa. Keräsin tähän kymmenen hauskaa asiaa, joihin itse olen törmännyt paikan päällä:

1. Oscar-juhlat pidetään Hollywood Boulevardin ja Highland-kadun kulmauksessa sijaitsevassa Dolby Theatre -teatterissa. Aikaisemmin teatterin nimi oli Kodak Theatre, mutta Kodakin taloudellisen tilanteen horjuessa, he joutuivat luopumaan nimestä. Hollywood Blvd suljetaan jo päiviä ennen sinne rakennettavien katosten, patsaiden ja punaisen maton vuoksi.

2. Voit hakea yleisöksi punaisen maton reunustalle rakennettuihin katsomoihin. Valituksi tulemiseen tarvitaan tuuria, sillä yleisö arvotaan ja sinne pääsee vain joitain satoja taviksia hurraamaan suosikkinsa edessä.







3. Hollywood and Highland Center on osa Oscareiden pitopaikkaa.Siellä sijaitsee ravintoloita, kahviloita, ja muita kauppoja Victoria Secretsistä lähtien. Kuuluisa Hollywood-kyltti pilkahtelee eri kerrosten lomassa, joten kun tähdet astelevat punaiselta matolta rakennukseen, he näkevät samalla myös tuon kyltin, joka on saattanut olla monen unelmissa pienestä tytöstä tai pojasta lähtien.


 
4. Hollywoodin kadut täyttyvät limusiiniletkoista ja letkat muodostavat ruuhkia tietyille kaduille. Jokainen auto, mikä suuntaa kohti Dolby Theatrea tutkitaan pohjia myöten turvallisuus näkökulmasta. Kutsu ja kulkuluvat on hyvä näyttää tässä kohtaa.





 
5. Hollywoodin kaduilla kaikuu Oscarien aikaan myös paljon soraääniä. Mielenosoittajia ja oman asian puolesta puhujia on jokaisella kadunkulmalla. Tähtihumu ei todellakaan ole kaikkien mieleen.

Mitä teille tulee mieleen Big Bearista? Kenties sama mitä minullakin aikoinaan, Kaunarit? Kuten syksyn Kalifornian matkalla aiemmin kerroinkin, suunnitelmanne muuttuivat ja päädyimme ystävien kanssa heidän loma-asunnolleen Big Bearille Yosemiten sijaan. Syksyisen kolea keli ja hetken aikaa käyttämättä ollut huvila otti meidät perjantai ilan pimeydessä vastaan alla tuikkivan tähtitaivaan. Flip flopeissa oli kylmä, tunsin sen heti autosta poistuttuani. Palmut olivat vaihtuneet kuusipuiksi ja hytisin kylmyyttä ystäviemme ihanassa vuoristotalossa. Siis sellaisessa talossa, joksi kaikki Big Bearin kodit voi vaan kuvitella, hulppeiksi. Kytkimme talon lämmöt päälle ja lähdimme naapuritalolle ystävieni sukulaisten luo esittäytymään ja kyselemään vinkkejä seuraavan päivän Sugarloaf Mountain trail -vaellukselle. Big Bearille oli tullut syksy.



Kirkas ja napakka syksyinen sää herätteli meidät uuteen aamuun ja siirryin teemukini kanssa tuulikelloja kuuntelemaan talon verannalle ja hengittämään viileää, mutta raikasta vuoristoilmaa. Hetki oli jälleen kerran sellainen, kuin täällä vaan voi kuvitella elon olevan. Leppoisa ja rento.

Aamupalatankkauksen ja vaellusrepun pakkaamisen jälkeen lähdimme reippaina kävelemään kohti Sugarloaf Trailin alkua. Aamuinen koleus haihtui nopeasti ja välistä aurinko lämmitti niin lämpimästi, että vaatekertoja piti vähentää ja vastaavasti puiden varjossa haikatessa lisätä. Vaelluspolku meni halki vehreiden metsien, joissa linnut lauloivat. Karhuihin törmääminen ei ole hirveän yleistä tuolla, vaikka ovatkin puumien lisäksi ne vaarallisimmat eläimet alueella. Kävelysauvat osoittautuivat todella hyviksi kavereiksi ylöspäin kivutessa, sillä välillä polku oli hyvinkin jyrkkää ja irtokivet haasteellisia. Puuskutinkin aika lailla suht korkeassa ilmanalassa ylös mentäessä ja mietin, että onkohan minusta tänään vuoren valloittajaksi... 

 













Evästasanteelle päästyämme ja huikeat maisemat edessämme totesimme lähes kaikki samaan ääneen, että tämä oli tänään tässä. Enää ylemmäksi emme jatkaisi, sillä alaskin olisi matkaa vielä reilut kuusi kilometriä. Miestäni jäi päätös hieman harmittamaan, sillä hänellä olisi voimia riittänyt vielä jatkaa, mutta omalta osaltani olin erittäin tyytyväinen tähän päätökseen, sillä tuona päivänä ei vaan parempaan pystynyt. Siltikin fiilistelin ihan voittajana noita maisemia. Ehkäpä ensi kerralla uusilla voimilla.

Leppäkerttujen syyskokous.

 
Reilun 13 kilometrin vaellus veti siis mehut aika hyvin, mutta talollemme päästyämme kokkailin vielä vegaanista kukkakaalikeittoa ja nautiskelin höyryävää keittoa talon terassin tuolilla istuen auringonpaisteessa aika tyytyväisenä päivän saavutuksista, tai ainakin nähdyistä maisemista. Tottakai hieman harmitti, että aivan huipulle ei päästy. Tuulikellon soidessa vieressä, olin kuitenkin iloinen, että päätimme palata kymmenen vuoden tauon jälkeen Big Bearille.

Big Bear itsessään on aika pieni kylä, mutta jossa on monipuolisesti harrastusmahdollisuuksia. Valitettavasti viime vuosina itse Big Bear Lake -järvi on niin kuivunut, että suunnittelemani suppailu ei olisi mitenkään onnistunut siellä. Kuivan järven näkeminen oli aika järkyttävää, koska kertoo yleisesti muutenkin Kalifornian kuivuudesta. Vuosikymmeniä sitten ne, ketkä ovat ostaneet hienon rantatontin, eivät juurikaan pysty näkymistään tällä hetkellä nauttimaan. Tuo näky veti aina hiljaiseksi

Miltä kuulostaa keikka, baarit ja bajamajat hautausmaalla? Todellisuudelta, kun puhutaan Hollywoodista. Jouduin itsekin hieraisemaan hieman silmiäni, kun varasin keikkalippuja tälle keikalle ja googlasin keikkapaikan vielä toistamiseen, että oikeastiko Chvrches esiintyy hautuumaalla? Hollywood Forever on todellakin hautausmaa, jossa nukkuu ikiunta tuhansia kuolleita, joiden joukossa useita tunnettuja legendoja. Kun me saavuimme autolla keikalle, hieman ennen auringonlaskua, paikka tuntui jotenkin maagiselle. Tuntui todella oudolle ja samaan aikaan uteliaalle ajaa porteista sisään autoletkassa parkkipaikkaa etsien. Pian auringon laskettua täällä hurrattaisiin ja tanssittaisiin Chvrches tahtiin.










Pakeneva päivänvalo sai meidät kävelemään hyvin nopeasti Garden of Legends -puiston lävitse, jossa itse punkin kuningas Johnny Ramone toivotti porteilla tervetulleeksi. Täällä lepäävät myös Ramones bändin Dee Dee Ramone sekä Beatlesin George Harrison. Myös Ihmemaa Oz:n Toto-koira on saanut viimeisen leposijan Hollywood Forever hautausmaalta. Täältä myös varataan paikkoja etukäteen, siten että kyltissä lukee jo henkilön nimi ja syntymäaika, kuolinajan kohdalla on vielä tyhjä tila. Tästä tulikin mieleeni, kun toissa syksynä vierailtiin mm. Marilyn Monroen haudalla. Tiedättekö muuten kuka on varannut paikkansa hänen vierestään? Ehkä kerronkin sen ja lisää tästä hautausmaasta seuraavassa postauksessa.

Amerikoissa bajamajojen määrä ja niiden toimivuus yleisötilaisuuksissa ei petä koskaan.

  

Hämmennykseni eivät meinanneet loppua, kun huomasimme että keikkaa varten oli myös rakennettu baari ja ravintolakojuja, joista sai ihan vapaasti ostaa juomia keikalle. Itse asiassa samana päivänä ennen keikkaa, saimme vielä sähköpostilla ohjeen, että alueelle saisi tuoda myös omia juomia ja eväitä. En kuitenkaan tohtinut vesipulloa enempää tuoda, hautausmaalle. Jälleen kerran sääntö-Suomen kasvatilla oli ihmettelemisen paikka, kun jengi pössytteli ja istuskeli taittotuoleissaan syöden popcornia, edelleenkin hautausmaalla. Siltikin, keikkapaikka ei olisi voinut olla enää kauniimpi. Alla tähtitaivaan, kuun sirpin ja palmujen. Hetki oli erittäin taianomainen. En näkisi vastaavaa tapahtumaa ihan heti missään muualla tapahtuvan, mutta jotenkin se sopi juuri tänne. Päässäni pyöri tuhat ajatusta elävistä ja kuolleista ja toisaalta, miksipä kukaan ei haluaisi kuulla musiikkia ja päästä livekeikalle, vaikkakin nukkuisi ikiunta..?

Perheille ja suvuille löytyi omia kryptia, jonne mennä muistelemaan mennyttä läheistä.

Keikka itsessään oli myös loistava. Ensikosketukseni bändiin tapahtui tämän kesän Flow-festivaaleilla ja sieltä jäi palo kuulla ja nähdä lisää chvrchesiä. Hollywood oli siihen täydellisen maaginen paikka.



Eng // chvrches concert in Hollywood Forever Cemetery.