Näytetään tekstit, joissa on tunniste Round-the-World. Näytä kaikki tekstit

Aloha Hawaii!

Täällä me nyt ollaan, Havaijilla! Onhan tää nyt ihan kreisiä, että hypitään paratiisista paratiisiin ihan tuosta vaan. Tai no, kyllähän lento tänne otti melkein kokonaisen päivän Fidziltä kaikkine kuljetuksineen päivineen, mutta koska lensimme International Date Line:n (kansainvälisen vuorokausirajan ylitse, mikähän oikea suomennos termille onkaan?), niin siinähän kävi niin, että saavuimme perille tulevaisuudesta ja saimme elää saman päivän kahteen kertaan. Hassua, mutta totta. Kesti hetken aikaa hiffata tämän jutun juoni, ja kyselinkin aikaisemmin jo facebook-kamuiltani, että millehän päivälle minun nyt pitääkään se hotelli Havaijilta varata. Päivää aikaisemmin oli oikein. Koska lentomme saapui Havaijille perjantaina aamuyöstä (vaikka lähdimme Fidziltä vasta paikallista aikaa perjantaina aamupäivästä), oli hotellimme varattuna jo torstaista eteenpäin meille Havaijin aikaa.
Fidziltä lensimme ensiksi parisen tuntia Samoan -saarelle, jossa osa matkustajista vaihtui sekä kone tankkasi lisää menovettä. Samoa näytti muuten koneesta käsin aivan ihanalle. Ainakin miljoona palmua näkyi saarelta, sekä upea turkoosi meri. Samoalta matkaa Havaijille oli vielä reilut viisi tuntia. Että yllättävän pitkä lento näiden saarien välillä kyllä on.


Oli hassua siis herätä tänään uudestaan perjantaihin. Ikkunoista pilkotti auringonpaiste ja hotellirakennusten lomasta palmupuut. Pitkien ja hyvien unien jälkeen oli pakko päästä kastastamaan heti legendaarinen Waikiki Beach.
Vaikkakin hotellit on rakennettu lähes vieri viereen Waikiki Beachillä ja itse rantakaistale on todella kapea, niin kyllä se silti toimi meikäläiseen ja olinkin ihan lumoissani, että eiköhän me täällä viihdytä. Käytiin vielä hetki sitten ihailemassa auringonlasku samaisella beachillä ja voi poijjaat, se se vasta upea olikin!


Havaijista lisää myöhemmin. Seuraavaksi ajattelin raapaista kasaan postauksen meidän Australian purjehdusretkestä, joka oli kyllä yksi mieleenpainuvimmista kokemuksista siinä maassa.



Ps. Oon hehkutellut noista kukkaleistä ja kaikki nämä vuodet kun olen haaveillut pääsystä Havaijille, toivonut ja luullut ja olettanut että jokainen saisi sellaisen kaulaansa saavuttuaan Havaijille. No ei se homma taida ihan niin toimia… Ainakaan meidän kaulaan ei laskettu ainuttakaan leitä täällä, ja niitä näkeekin lähinnä vain kauppojen hyllyillä. Siksipä oonkin niin onnellinen, että saatiin Fidzille saavuttaessa leit kaulaamme hotellilla, koska ilman sitä kokemusta minun illuusio näistä Tyynenmeren saarista ja leistä olisi ihan pirstaloitunut... Hahaha... Bula Vinaka Fizdille!


Eng // Aloha from Hawaii! :)
By 6 kommenttia
Tunnisteet: , , ,

Surfers Paradise, really?

Surfers Paradise... Tämän kaupungin nimeä olen mutustellut mielessäni vuosikaudet! Sain aikoinaan veljeltäni täältä HRC:n topinkin Surfers Paradisen tekstillä. Olin muodostanut päässäni tästä maailman täydellisimmän paikan. Unelmien surffiparatiisin. Mutta mitenkä kävi?
Olisiko pitänyt uskoa, kun Byron Bayssa matkatoimistojen nuoret tyypit sanoo, että ajakaa vain päiväseltään ohitse. Älkää jääkö yöksi. Paikka on liian turistinen, liian rakennettu, liian sitä ja tätä. Ei, en suostunut uskomaan asiaa, vaan haluttiin nähdä ja todeta asia itse. Kuulin myös samana päivänä Byron Bayssa italialaiselta uudelta kaveriltani, joka oli juuri vieraillut täällä että ei pitänyt paikasta lainkaan. Rannallekin paistaa aurinko vain kello kolmeen saakka, koska talot on rakennettu niin kiinni ja korkealle. Siltikin, haluttiin nähdä paikka ja todeta samat sanat itse. Valitettavasti. Tästä paikasta on paratiisi kaukana, mutta toimiihan tämä tälläisenä resort mini-Vegasina.




Parasta meidän Surfers Paradisessa oli meidän hotellihuone, joka oli varmaan yli 60 neliötä, usealla eri huoneella ja isolla partsilla, jonne ei tietenkään paistanut aurinko. Kuten ei paistanut meidän uima-altaseenkaan muutamaa hetkeä lukuunottamatta. Täällä kelpasi kyllä olla ja toipua edellisen päivän surffauksestani, jonka jäljiltä oli ns. lihakset "vähän" kipeenä.

Surfers Paradisessa on myöskin paljon kauppoja, eli shoppailut onnistuu täälläkin (jos laukussa on tilaa). Lisäksi nälkääkään ei täällä tarvitse nähdä, ravintoloita ja huvituksia löytyy meilkein joka nurkalta. Keskusta sijoittuu kuitenkin rannan Esplanadin Orchid Avenuelle ja Cavill Avenuelle.



Toisena päivänä mentiin innoissamme rannalle auringonottoon, mutta eihän siitä tullut mitään kun rannalla tuuli niin lujasti, jonka johdosta hiekkaa lenteli kasvoille ja pyyhkeille koko ajan. Ei ollut sen arvoista. Ranta oli muutenkin aika autio, muutamaa auringonpalvojaa ja uimaria lukuunottamatta. Surffareitakaan ei nähty kuin muutama. Ilmeisesti paikka on ennen ollutkin surffareiden paratiisi, mutta olisiko käynyt niin, että he ovat siirtyneet väljemmille vesille...

Ei, en minä vihannut tätä paikkaa. Petyin vaan ja pahasti. Varsinkin, kun saapuu itselleen täydellisestä paikasta kuten Byron Bay oli, ero on niin räikeä, että harmittaa... Siispä, jos saan ohjeistaa, niin usko paikallisia hyviä tyyppejä ja aja Surfers Paradisen ohitse päiväseltään. Ellet sitten halua suht edukkaasti upeaa huonetta jostain resortista ja vaan chillata. Mutta kauhean persoonallinen paikka tämä ei ole, enää.


Eng // Surfers Paradise wasn´t paradise at all. Big disappointmet, unfortunately.

----------------
Majoitus:
Australis Sovereign Hotel, 2 yötä, 137 eur
By 2 kommenttia
Tunnisteet: , , , ,

Bula Bula! :)

Terkkuja Fidziltä! Bula, on tervehdys jota kuulee Fidzillä kaikkialla. Tämä iloinen tervehdys kuului jo lentokoneessa moneen otteeseen ja lento tänne Sydneysta Fiji Airwaysilla olikin hyvin miellyttävä. 



Tosin, meidän matkatavarat saapuivat perille 12 tuntia myöhemmin... Mutta hey, Fiji-time! Meillä meni tosiaan hieman tiukille vaihtolento Brisbanesta Sydneyyn, koska Sydneyssa oli tuona aamuna vain yksi kiitorata käytössä, josta syystä meidän ensimmäinen lento Brisbanesta Sydneyn myöhystyi melkein tunnilla. Meidän vaihtoaika lentojen välissä oli vain 1,5 tuntia alunperinkin, joten tiesimme että tiukille menisi. Mutta juuri tälläisten vaihtojen takia suositaan aina lentolippujen ostoa samalta lentoyhtiöltä ja siis samalle lipulle. Tällöin lentoyhtiö on vastuussa meidän pääsystä jatkolennolle ja tarvittaessa he järjestävät toisen lennon meille. 
Meille vakuuteltiin kuitenkin ensimmäisellä lennolla että ennättäisimme Fijin koneeseen, kunhan vain nopeasti ensiksi siirtyisimme toiseen terminaaliin. Ohops! Ja tosiaan, me jotka matkustamme ainoastaan käsimatkatavaroilla, laitoimme ensimmäistä kertaa tällä reissulla matkatavarat ruumaan - kun kerran ne lipun hintaan kuuluivat ja meillä oli isoja aurinkorasvapurkkeja mukana, jotka haluttiin messiin - niin eikö sen kerran juuri meidän matkatavarat jää matkalle. Meidän kohdalla itseasiassa kävi niin, koska jouduimme Sydneyssa vaihtamaan terminaalia, tekemään turvatarkastuksen uudestaan ja kenttätyöntekijän avustamana juoksemaan lähtöportillemme, jossa olimme vain reilut viisi minuuttia ennen lentoa, meille kerrottiin että matkatavaramme eivät ole enää koneessa. Ymmärsin että laukkumme oli poistettu koneesta, koska he eivät enää uskoneet meidän ennättävän koneeseen. Tiukille menikin ja tiedättekö sen fiiliksen mitä on saapua koneeseen kun kaikki odottavat viimeisiä matkustajia...? Mutta ei, Fiji Airwaysilla Bula-tervehdykset vaan raikuivat ja iloiset kasvot ottivat meidät vastaan. Ihanaa!


Ihanaa on myös täällä perilläkin! Matkatavarat saimme tosiaan vasta seuraavana aamuna, mutta saavuimme hotellille niin myöhään (iltakymmenen aikaan), että eipä sieltä laukusta tullut kaivattua kuin hammasharjaa ja silmätippoja. Nekin saimme sitten aamupalan jälkeen ja loma paratiisissa, näissä maisemissa oli valmis alkamaan! 

Ps. Kuinka monelle tämä Fiji-pullovesi on tuttu? Minulle ainakin ja Jenkeissähän tätä myydän paljon ja se on mielestäni ollut aina yksi houkuttelevimman näköisistä vesipulloista kaupan hyllyllä. Mutta en ikimaailmassa osannut yhdistää sitä oikeasti tänne oikeaan Fidziin. Siis siten että pullon visuaalinen ilme ja nimi onkin kaikki totta. Tämä pullo on kuin pieni pala Fidziä, nyt ymmärrän sen. Noita punaisia kukkia on aina aamupalapöydässä ja itse vesi tulee Fidziltä. Ajatelkaapa sitä. Mutta ei silti rynnätä kauppaan ja osteta liikaa muovipulloja, vaikka näin houkuttelevia ovatkin. Täällä Fidzillä voi muuten juoda hanasta filtteröityä vettä ja se on vielä ihan hyvääkin!

Palaan lisää myöhemmin, nyt kutsuu hotellin iltapäivätee. Bula!


Eng // Greetings from Fiji. Paradise.

By 4 kommenttia
Tunnisteet: , , ,

Kaikoura ja sen huikea Peninsula Walkway

Kun aloitin nämä Uuden-Seelannin postaukset, lupasin teille tässä tiiserissäni postauksia noista kaikista paikoista. Nyt ollaan päästy eteläsaaren osalta jo Kaikouraan, toiseksi viimeiseen paikkaan. Tuo kartassa näkyvä Picton jääköön hamaan tulevaisuuten. Se on siis paikka, satama, josta lautat lähtevät pohjoissaarelle. Kerron siitä lisää myöhemmin, sillä pohjoissaarella on vielä paljon näytettävää ja sitten haluankin esitellä teille jo Australiaa, jossa nyt ollaan. Mennään siis nyt tähän pieneen surffihenkiseen kylään, nimeltä Kaikoura.

Kaikoura on kuuluisa valaiden bongauksestaan. Täällä järjestetään päivittäin lukuisia veneretkiä merelle. Myös delfiinejä näyttäytyy täällä usein. Kylän keskusta on hyvin pieni, joten sen suhteen tekemiset on nopeasti tehty. Yksi suosituimmista kohteista onkin Kaikoura Peninsula Walkway. Tämä kolmen tunnin mittainen haikki, kulkee -jälleen kerran- huikeissa maisemissa korkeiden merenrantakallioiden reunuksilla. (Kun nyt aloin käsittelemään näitä kuvia blogiin sopiviksi, niin ei taas voinut kun pyöritellä päätään ja haukkoa henkeään, että miten upeissa maisemissa ollaan saatukaan olla. Menkää kaikki pliiiiis Uuteen-Seelantiin, siellä on niin kaunista).

 
Kaikoura Peninsula Walkway alkaa alueelta, missä esiintyy paljon hylkeitä. Ja paljolla tarkoitan, että niitä todella oli rantakallioilla siellä täällä. Olipa yksi eksynyt myös keskelle parkkiruutua päivätorkuilleen.

 
Tässä hylkeiden kallioiden kohdalla sijaitsee muuten myös julkinen parkkipaikka, josta voi lähteä haikkaukselle. Me olimme jättäneet auton jo kylän keskustan turistikeskuksen parkkiin. Tällöin reittiin tuli pari kilometriä lisää, vahingossa. Kannattaa siis ehkä jättää auto parkkiin tänne.

 
Tämä reitti on huikea. Maisemat ovat huikeita. Ja jos oikein onni käy, voit bongata myös valaita täällä. Sen takia mekin tänne suuntasimme, mutta pitkään merelle tuijotettuamme emme nähneet kuin kuvitelmia valaista. Oi vitsi, joku päivä sellainen olisi kyllä kiva vielä nähdä! Mieluiten ilman yli sadan euron hintaista venematkaa...

Me vietimme Kaikourassa vain yhden yön ja pari päivää sen ympärillä. Tykkäsin kovasti tämän kylän fiiliksestä. Kuvissa muuten paistaa ihanasti aurinko ja siellä olikin paikoitellen lämmin, mutta tuuli oli yllättävän viileää ja varsinkin tuolla Peninsula Walkwaylla oli paikoitellen aivan jäätävän kylmää. Onneksi tuli siis pipo mukaan sinne.

 
Hieman haikeudella jo katselen näitä upeita maisemia mitä Kaikourallakin oli tarjota. Se on kuulkaas sellainen juttu, että ei kaikkialla vaan ole tälläistä. Mitäpä sanot, toimiiko?


Eng // Kaikoura, New Zealand was a really nice small town with a beautiful views. Well of course it was beautiful, it´s NZ.

---------------
Majoitus:
A1 Kaikoura Motel and Holiday park, 1 yö, 40 NZ
By 4 kommenttia
Tunnisteet: , , , , , ,

Uusi-Seelanti: Curio Bay oli wow!

Tämän huikean leirintäalueen löytäminen Curio Bayssa oli oikeastaan ihan vahinko. Gps sekosi sillä tavalla, että ei tunnistanut alueen pieniä katuja ja ei näin osannut johdattaa meitä ennalta etsittyyn majapaikkaan, joten ajeltiin illan hämärtyessä vain tienviittojen opasteiden pohjalta johonkin leirintään ja luotettiin että kyllä sieltä ihan hyvä leirintä varmasti löytyy. No löytyi jotain paljon parempaa! Aivan huikealla sijainnilla oleva törkeän edullinen leirintäalue surffikoulun kera!




 
Campervanimme tuulilasistamme oli tosiaan tälläinen huikea näkymä suoraan merelle. Kyllä kelpasi. Meillä itsellämme ei ollut telttaa, mutta sen sai laittaa pystyyn mihin vaan nurmialueella ja tuossa edessämmekin niitä oli muutama. Muutenkin leirintäalue oli aika rennoin oloinen. Vähän ehkä alkeellinen, mutta toisaalta sopivan hippihenkinen. Ja tosiaan tällä samalla alueella sijaitsi surffikoulu. Ajattelin, että senhän täytyy olla kohtaloa. Valitettavasti surffikoulu oli kiinni sinne saavuttaessamme. Tosin sen ovessa oli ilmoittautumislistaus seuraavan päivän osallistujista ja listalla oli vielä muutama paikka vapaana. Olin aivan tulisilla hiilillä että uskallanko ilmoittautua vai en. Lista huusi nimeäni...
Mutta kun kävelimme leirinnän merenrannalla ensimmäistä kertaa ja dippasin varpaat veteen, olin saada sydärin. Merivesi oli todella jäätävää. Silloin kyllä ajattelin, että no way, en missään nimessä ole menossa surffaamaan noin jäätävään veteen. Mutta toisaalta, uiminen vedessä kiinnosti, sillä tämä oli juuri se paikka jossa voi uidessaan nähdä delfiineitä. Delfiinit kuulemma tulevat yllättävän lähelle ihmistä heidän uidessaan tuossa poukamassa. Aivan huikeaa. Meillä ei kuitenkaan kantti riittänyt hypätä tuohon jääkylmään veteen, joten tyydyttiin vaan katselemaan aavalle merelle siinä toivossa että josko nähtäisiin yhtään hyppivää delfiiniä, mutta tuloksetta sinä päivänä.

Tuloksetta kävi myös minun surffikurssin. Aamulla herätessäni ilmoittautumislista oli täynnä. Olin harmissani ja eniten inhotti menetetty mahdollisuus. Ajateltiin kuitenkin että ollaan kärppänä paikalla kun kurssi rannalla alkaa, ja niinhän me oltiinkin. Katselin kauempaa kuinka kurssilaiset kuivaharjoittelivat rannalla ja sitten siirtyivät veteen surffaamaan. Märkäpuvut päällä olevat aloittelijat nousivat aika hyvin kerta toisensa jälkeen laudalle ja olin ihan innoissani heidän puolesta! Ja tietenkin vihoissani itselleni etten rohjennut itse mukaan. Tästä harmituksesta oppineena päätinkin, että enää en halua antaa mahdollisuuksien mennä ohitseni. Enää en missaa selvää mahdollistuutta! Ja kappas, kuinkas kävikään eilen? Minähän surffasin! Näin jälkikäteenhän on helppo hymyillä, sillä toteutin unelmani viimein. Mutta kyllä tuolla Uudessa-Seelannissa ollessani harmitti, että en uskaltanut silloin jo yrittää.

Leirinnässä sai vielä kaupan päällisiksi ihailla omalla rannalla köllötteleviä merileijonia, kyllä! Sekä pienen iltalenkin päässä olevia Yellow Eyed pingviinejä, jotka rantautuvat mereltä noin ilta seitsemän ja yhdeksän välillä. Pingviinien bongausalueelle on helppo päästä rappusia pitkin ja täällä katsojat pääsevät aivan rantakallioille saakka ihmettelemään pingviinien elämää. Mekin istua kökötettiin rantakalliolla varmaan parisen tuntia katsomassa näiden kavereiden elämää, jotka kyllä aika hyvin maastoituivat rantakallioihin.


Näissä muutamissa viimeisissä kuvissa nämä kaksi pingviinipoikasta tapaavat mereltä saapuvan isänsä. ja voi että mikä piipitys kävikään kun he riensivät vastaan isukkiaan. Rannalla ollut biologi kertoi meille siis oman näkemyksensä tästä pingviini perheestä.

Ja niin, miten kävikään niiden delfiinien suhteen? Ei valitettavasti nähty itse kahden päivän aikana yhtäkään. Mutta, hassu yhteensattuma tapahtui vain joitain päiviä myöhemmin, kun eräs suomalainen tyttö löysi kuvani Instagramista ja vinkkasin delfiinipaikasta hänelle, jonka jälkeen hän oli vieraillut Curio Bayssa ja uinut delfiinien kanssa. Voitteko uskoa! Siis uinut delfiinien kanssa, ihan mieletöntä! Mutta oli kuulemma ollut jäätävän kylmää vettä. Varmasti!

Koko eteläinen Catlinsin alue ja sen rantatie oli aivan huikeaa tietää ajella. Välillä ajoimme lähes sademetsän uumeksissa ja välistä taas aavaa merta katsellen. Uusi-Seelanti on maa, jossa riittää huikeita maisemia ja joissa eläimet näyttävät saavan temmeltää ja elää uljailla niityillä ja maa joissa lehmilläkin on oma infinity pool. Katsokaa vaikka kuvaa alla.






Mitenhän näistä maisemista pääsee koskaan yli? Ei varmaan pääsekään...

Eng // This camping area in Curio Bay, NZ was amazing place with a great view.


---------------
Majoitus
Curio Bay Holiday Park, 2 yötä, 26 eur
By 2 kommenttia
Tunnisteet: , , , , , ,

Merileijonia Cannibal Bayssa

Etelän Newhavenin alueella yöpyessämme kävimme seuraavana aamuna katsomassa vinkin pohjalta Surat Bayssa josko nähtäisiin merileijonia. Iloksemme rannalla odottikin kolme yksilöä, jotka selvästi olivat perhe. Pikkuinen merileijona leikki ja pyöriskeli rannalla, kun selvästikin naaraalla ja uroksella oli jokin välienselvittely meneillään. Ainakin rajun näköisesti murjoivat välistä toisiaan ja näytti että uroksella ei olisi asiaa nousta rannalle lainkaan. Mene ja tiedä, mutta kaiketi kuuluu normaaliin käytökseen, tai sitten ei. Pidimme ihan suosiolla hyvää välimatkaa, sillä kaverit olivat keskenään ainakin aika aktiivisia.

Mielenkiinnosta käveltiin vielä niemen kärjen toiselle puolelle, jossa rannalla mötköttelikin päiväunillaan useampi todella iso merileijona mukaviin asentoihin ja hiekkaan peiteltynä. Lisäksi olivat vekkulit keksineet käyttää rannalle ajautuneita merilevien oksia tyynyinä. Siltä se ainakin näytti. Osa oli jo raahautunut takaisin mereen. Se näkyi selvästi jäljistä hiekassa.


Vastaantulevalta naiselta saimme vinkin että rannan niemenkärjestä pääsee niittyjen halki Cannibal Bayhin, jossa merileijonia olisi kuulemma todella paljon. Houkutus voitti ja vaikka olimme ajatelleet aamupäiväksi vain pientä nopeaa rantalenkkiä, lopulta meiltä kului kolmisen tuntia täällä, mutta kylläpä kannatti. Seuramme rannalla oli tosin hyvin hiljaista, sillä lähes jokainen näistä kavereista oli päiväunilla. Muutamien merileijonien pää hieman nousi ohi kävellessämme, mutta muuten eivät näyttäneet olevan moksiskaan meistä. Ohjeiden mukaisesti eläinten nukkuessa on hyvä pitää välimatkaa 10 metrin verran ja niiden hereillä/liikkeellä ollessaan 20 metrin välimatka on suositeltava.


 
Osa näistä nöpönenistä veteli tirsoja ihan yksikseen ja osa kumppanin kanssa ihan lusikassa. Aika söpöjä olivat. Näimme kaikkiaan reilun kolmekymmentä merileijonaa rannalla. Ihan huikeaa!

Tällä rannalla saimme myös vinkin jatkaa vielä matkaamme etelässä, Curio Bayhin, jossa kuulemma voisi uida delfiinien kanssa. Siis uida vapaasti delfiinien kanssa, whaaat! Curio Baysta lisää seuraavaksi. Mutta eivätkö ole söpöjä kölliköitä nämä kaverit?


Ps. Tässä viimeisessä kuvassa, meidän paluumatkalla näimme kuinka alussa mainitsemani perhe kölli sulassa sovussa vierekkäin. Aaaaaw...


Eng // In New Zealand south island you can see many sea lions in Cannibal Bay. Woow!

By Ei kommentteja
Tunnisteet: , , , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)