Kaikki jotka ovat ajelleet Los Angelesin Mulholland Drivella tietänevät mistä kohtaa näköalapaikkaa nämä kuvat on otettu? Paikka on legendaarinen ja varmasti tallentunut miljoonien muidenkin kameroiden linssien läpi. Siltikin, paikka on taianomainen ja näkymät jumalaiset! Tänne kannattaa tulla puolituntia-tunti ennen auringonlaskua.
Täältä näkee myös legendaarisen Hollywood-kyltin. Ja hitsi, kun se näyttää aina niin lähellä mutta kaukana olevalta. Tämän reissun aikana on tarkoituksena käydä tutustumassa tuohon kylttiin kyllä niin läheltä kuin mahdollista. Tässä kuvassa se kylpee Kalifornialle ominaisessa, upeassa auringonlaskussa.
Harmikseni, kamera tai omat taitoni ei parempaan ikuistukseen yökuvissa pystyneet. Otin tietoisesti reissulle mukaan vain yhden linssin ja urheasti ajattelin selvitä sillä. Muistan kuitenkin aina tämän auringonlaskun ja sen miltä tuntuu kun miljoonakaupungissa alkavat nämä miljoonat timantit kimallella. Se on taikaa se!On muuten hurjaa miten pimeä tuleekin hetkessä täällä heti, kun aurinko on laskenut. Sen jälkeen Mulholland Drive onkin tosi mystinen paikka, kapeine teineen ja hurjistelevine luksus-autoineen. Kuinka monelle Mulholland on tuttu kohde?
Eng // Sunset in Mulholland drive is one of the must see thing.
New Yorkissa ollessamme tutustuimme paljon jo erilaisiin ruokatapahtumiin, kuten parhaaseen Smorgasburgiin Williamsburgissa, josta kirjoitinkin jo aikaisemmin. Myöskin täällä LA:ssa ruokaa (ja siis hyvää ruokaa) saa myös kaikkialta ja pääpaino on usein miten luomu, kasvis- tai vegaani. Los Angeles on vain niin laaja alue, että täällä todella pitää tietää minne mennä.
Me otimme yksi tiistai-ilta tietoisesti suunnaksi Santa Monican Main Streetin, jossa pidetään kerran viikossa Food Truck -tapahtuma.
Tapahtuma pidettiin normaaliin tapaan tyhjällä parkkialueella, auringonlaskun aikaan. Itse Food Truckeja oli paikalla kymmenisen kappaletta. Kyseessä ei siis ollut mikään kovin suuri tapahtuma, mutta ihan mieleinen. Yksi meistä tilasi kasvisnachoja, toinen lihaversion. Yksi perinteisen, mutta maistuvan Margherita pizzan ja paikallinen Ramen burgerikin tuli meidän poppoolta testattua.
Täytyy kyllä sanoa, että ei ole näemmä New Yorkin Smorgasburgin voittanutta, mutta ihan mielellään tuollakin kävi tutustumassa paikalliseen menoon ja meininkiin. LA:ssa kiertää myös muutama todella suosittu Food Truck, joiden sijainti pitää selvittää saman päivän aikana Twitteristä tai muusta sosiaalisesta mediasta. Ja vaikka paikka on salainen aina seuraavaan aamuun saakka, aina kuulemma jonoa riittää.
Miten on, söisitkö sinä rekasta? Helsingissäkin olen nähnyt tämän kulttuurin jo nostavan kivasti päätään. Ihan huippu juttu!
Eng // Food Truck -tuesday in Santa Monica
Kalifornia ja auringonlaskut. Ne on vaan niin parhautta täällä. Tämä kyseisen päivän auringonlasku oli luokassaan tosi maaginen, koska Santa Monican rannalla ei tuullut lainkaan. Ilma oli täysin tyyni, odottava. Kävelimme rannalle 3rd Streetin promenadelta, Muumit Rivieralla erikoisnäytöksen jälkeen (jossa oli muuten monia muitakin suomalaisia katsomossa). Auringonlasku oli niin kutsuva, että ei auttanut kuin upottaa varpaat hiekkaan. Nämä upeat kuvat meistä matkaajista ikuisti täällä asuva, ihanaa L.A. Madde -blogia pitävä Marika. Ja täytyy vain todeta, että kyllä ammattilainen osasi ikuistaa tämän häkellyttävän kauniin auringonlaskun ja meidän fiilikset täydellisesti näihin kuviin. Kiitos ihana!
Me ollaan tämän tyttösen kanssa ristitty toisemme Cali-siskoiksi. Meidät on aikoinaan tuonut yhteen rakkaus Amerikkaa ja nimen omaan Kaliforniaa kohtaan. Joten täällä me nyt sitten aika onnellisesti ollaan naapureina hengailtu ja puuhasteltu kaikkea kivaa pitkin LA:ta. Tiesin jo etukäteen että syksystämme on tulossa ihan mieletön, kun tiesin keiden kaikkien kanssa sen saamme viettää. Mutta onneksi ripaus Kalifornian taikaa on tehnyt kaikesta vielä entistä mahtavampaa! Siksi tätä kaikkea onkin niin kovin vaikea jättää pian taaksensa...
Aaah, niin ihania muistoja nämä kuvat. Tässä me Kallion naapurit ollaan varpaat hiekassa Santa Monican auringonlaskussa... Kiitos näiden hetkien ikuistamisesta kuuluu siis, kuin myös ihanalle Cali-girlille Marikalle
Eng // Another magical sunset in Santa Monica. Photos by Marika
Meidän reissun yksi hashtageista instassa on ollut #vuosi_flipflopeissa. Sellaisesta olen haaveillut pitkään, että voisin viettää talven lämpimässä. Elää ja tepastella sen pelkissä flipflopeissa. Reissukengiksi valikoituikin nämä kuvassa näkyvät ehdottomat suosikkini. Thaimaan Bangkokin Aldosta tammikuun alussa ostetut sandaalit. Käytin niitä aivan hulluna koko kesän ja niillä on tepsuteltu jo pitkin Kroatian saaria sekä Montenegroa kesäkuussa. Syyskuussa ne kantoivat minua pitkin Manhattania ristiin rastiin sen sata mailia. Eikä Kanadassakaan niitä tarvinnut sivuun laittaa, kuin aivan viimeisinä päivinä kun siirryin lenkkareihin viileän sään vuoksi.Kalifornia ja koko Aasia odotti näitä läpsyjä, mutta arvatkaas kuinka kävi? Muutama viikko sitten In-N-Outiin mennessä toisen sandaalin solki katkesi. Onneksi oltiin Hollywoodissa, Sunset Boulevardilla ja suoraan ison Off Broadway kenkäkaupan edessä. Ei auttanut kuin purilaisten jälkeen linkuttaa kenkäkauppaan josta löysin vastaavanlaiset Tommy Hilfigerin sandaalit reilulla parilla kympillä. Mutta noi kun nyt sattui vaan olemaan mun lempikengät, ja ne, joiden piti viedät mut maailmanympäri. En antanut periksi, vaan ostin pikaliiman ja suutaroin kengät itse takaisin kuosiinsa. Se onnistuikin, ja kengät ovat olleet jälleen tehokkaassa käytössä. Kunnes eilen Laguna Beachillä kengän solki katkesi toisesta kohtaa... Siis mitäh! Vaikea sanoa että yrittääkö jokin ylempi voima sanoa minulle jotain... mene ja tiedä, minun on vaan pakko vielä yrittää korjata nämä. Sillä vaikka olen puoli vahingossa ostanutkin jo kolmet uudet kengät täältä LA:sta (joo, eivät jääneet niihin yksiin uusiin), ovat nämä ne läpsyt joilla haluan tämän reissun vetää. Peukut siis pystyyn mun suutarin taidoille!
Ja mitenkäs muuten sitten tien päällä on mennyt? No aivan sairaan ihanasti! Sen tajusin eilen, että ei ole kuulkaas kolottanut hartioihin tai muihin paikkoihin, joihin toimistopäivän jälkeen kolotti. Muistin tämän nimittäin siitä, kun jostain syystä päätä särki pari päivää, mutta sekin taidettiin kukistaa eilisellä kävelyllä paljain varpain pitkin Laguna Beachin meren rantaa...
Reissuelämää on nyt siis takanamme reilut 2,5 kuukautta. Tuntuu tosi kaukaiselle se aika kun elettiin elämää New Yorkissa New Yorkkerina. Tällä hetkellä ystävän Nykki-aiheiset valokuvat instasta saavat kyllä mahanpohjassa tuntemaan sen fiiliksen, mitä vain Nycissä voi kokea. Mutta kyllä tämä Los Angeles on niin mun paikka. Tuntuu muuten karmivalle kirjoittaa tähän edes se tosiasia, että meillä olisi pian lento täältä pois. Hui kamalaa, kalenteria katsomalla se näyttää että hetki olisi jo kahden viikon päästä!!! Joo-o, en niin kestä. Voisiko vaan jättää koko muun maailmanympärimatkan välistä ja jäädä tänne Caliin...? (#mämuutancaliin) Että sellaisia fiiliksiä tällä hetkellä. Niin monta asiaa vielä tekemättä täällä ja liian paljon kaikkia hauskoja ideoita nousee esille koko ajan. Ja niin, onhan meillä täällä suomi-ystäviäkin, joiden kanssa on vaan niin siistiä viettää aikaa. En vaan ole vielä valmis lähtemään täältä unelmieni kaupungista pois...
Tässä kuvassa tepastellaan vielä ehjien, kerran korjattujen läpsyjen kanssa Santa Monicassa...
Eng // It´s been 2.5 months since we started our RTW-trip. Los Angeles has treated us very well. Actually, so good that I don´t even wanna leave.
Lähes kaikki jotka ovat käyneet Vegasissa, ovat luultavammin saapuneet sinne autolla. Toki kaupungista löytyy lentokenttäkin, aika isokin sellainen, mutta jotenkin oletan että harvempi suomalainen lentäisi suoraan Vegasiin, joten siksi ehkä yleistänkin, että moni varmasti tuntee sen road tripin fiiliksen, jonka jokainen Vegasiin autolla saapuva tietää... Pitkät, suorat asfalttitiet polttavan kuuman aavikon läpi. Samat maisemat saavuttaessa melkeinpä miltä suunnalta tahansa. Fiilis katossa, tietäen Vegasin (ja 24/7 partylandian) odottavan pitkän suoran päässä. Radion soittaessa lempibiisinsä kädet nousee kattoon... No, tiedättehän? Tiedätte!Meidän kolmen hengen suomi-tiimi saapui Las Vegasiin Los Angelesista, josta road trip kestää noin viitisen tuntia. Muutamalla stopilla äkkiä pari tuntia enemmän. Jos määränpäähän ei ole kiire, on suorastaan ihanaa pysähdellä matkalla kuvaamaan ja koukata vaikka Route 66-tielle.
Vegasissa meitä odotti ensiksi pari päivää vaan ihan kaupungin vilkkuvaloihin tutustumista sekä chillausta pooleilla, jonka jälkeen saimme lisää Suomivahvistusta ja oli aika suunnata Downtowniin ja Life Is Beautiful -festivaaleille, joista kirjoitin jo oman postauksen aikaisemmin täällä.
Kuten aikaisemminkin jo mainitsin, tämä Vegasin reissu oli kyllä kaikista tekemistäni Vegasin keikoista paras. Opinpa sen, että Vegasiin ei kannata mennä väsyneenä, niin että olet ajanut esimerkiksi neljä viikkoa ameriikkaa halki alkaen New Yorkista, kuten me viimeksi. Tai kuten ensimmäisellä kerralla yritimme mahduttaa kaiken kahden viikon lomaamme, ja mahdutimmekin LA:n, Vegasin ja Grand Canyonin ja siinähän ei ollut mitään järkeä nauttia Vegasista väsyneenä. Vegasiin tarvitaan oikea mielentila. Siellä täytyy jaksaa hymyillä sille faktalle, että peliautomaatit kilkattaa 24/7, aina ja kaikkialla, mennessäsi tekemään check-iniä, aamupalalla, lounaalla, aina. Jopa lentokentällä oli peliautomaatteja, hah! Lisäksi jos ajattelee, että on kerran nähnyt Vegasin, ei sinne tarvitse palata. Voisin väittää että silloin erehtyy. Sillä nyttenkin viime käynnistäni kaupunkiin oli tupsahtanut paljon uusia juttuja ja hotelleja. Siluettiin oli tullut upea, iso maailmanpyörä, hienoista hotelleista nyt puhumattakaan.
Venetian -hotellin kanaalit jaksaa hämmentää joka kerta. Tämä jos mikä piti näyttää meidän ensikertalaiselle Vegasin kävijälle. Uskoisitteko että yllä oleva kuva on otettu keskiyöllä? Niinpä. Venetianissa paistaa aina aurinko siniseltä taivaalta. Epic.
Loka-marraskuussakin on Vegasissa vielä tosi lämmintä. Keskipäivän aikaan jopa paahtavaa. Silti yllätyksemme oli suuri kun hotellien altaista osa oli jo suljettuna talven vuoksi. Pah, sanon minä. Heidän kannattaisi kiinnittää huomiota siihen, että Vegasiinkin saapuu turisteja ympäri maailman, joille lähemmäs +26 asteen lämpötila luokitellaan täysin kesäksi. Onneksi kuitenkin osa pooleista oli auki sekä ensimmäisessä Excalibur -hotellissa sekä jälkimmäisessä Hard Rock -hotellissa. Hard Rock hotelli on kyllä muutoinkin tosi kiva! Voi että tulee oikein ikävä meidän Vegas viikonloppua tällä combolla!
Kun bileet on ohi. Yksi saatettu lentokentälle ja toisilla se eeppinen road trip takaisin kotiin edessä, se taitetaan yleensä illan hämärtyessä, kuten tälläkin kertaa. Ja oi vitsi miten kaunis auringonlasku tuolla erämaassa saatiinkin jälleen todistaa!
Las Vegas on vaan niin Las Vegas, aina! Seuraavaa kertaa taas innolla odotellen... Ystävät hoi! Kuka on messissä?
Eng // Las Vegas is always a blast!
