Eng // Beautiful sunset in Hong Kong, Tsim Sha Tsui Promenade
Auringonlasku ja valoshow Hong Kongissa
maanantai 22. joulukuuta 2014
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, Hong Kong vakuutti ja isosti! Myös siitäkin syystä, että satuttiin todistamaan aika upea auringonlasku Tsim Sha Tsui Promenadella. Se onkin yksi suosituimmista paikoista katsoa auringonlaskua ja samasta paikasta voi katsella iltaisin myös kaupungin tarjoamaa valoshowta, joka ei tosin mielestämme ollut mikään aivan mieletön. Siinä musiikin ja valojen piti synkata, mutta jotenkin se jäi hieman vaisuksi. Tosin katsottuani jälkikäteen näitä valoshow-kuvia, niin ihan näyttävältähän se vaikuttaa. Mutta aito auringonlasku on aina aito, vai mitäpä sanotte näistä näkymistä?
Eng // Beautiful sunset in Hong Kong, Tsim Sha Tsui Promenade
Eng // Beautiful sunset in Hong Kong, Tsim Sha Tsui Promenade
Pari päivää Hong Kongissa
sunnuntai 21. joulukuuta 2014
Heti alkuun on kyllä todettava, että miksi ihmeessä en ole aikaisemmin käynyt Hong Kongissa? Häpeä sentään, sillä kaupunkihan on aivan loistava! Tykästyin heti alkuunsa kaupungin loogisuuteen, helppouteen ja jollain tavalla kompaktin kokoonsa, vaikka toki kyseessä onkin miljoonakaupunki!
Hong Kongin saarenpuoli oli selvästi lempparini ja tykkäsinkin Times Squaren alueesta kovasti. Oli muuten huikea ero liikkua kaduilla arkipäivisin, kuin vaikkapa lauantai iltana. Ihmettelinkin tuolloin arkena että missä kaikki ihmiset ovat? Samaa ei tarvinnut ihmetellä lauantaina. Silloin pikemminkin mietti, että mistä näitä ihmisiä oikein riittää, haha…
Hong Kongista löytää helposti kaikki yleisimpien brandien myymälät ja jopa joitain ruokaketjujakin. Itselle, näin ensikertalaisena, oli yllätys kuinka paljon länsimaisiin asioihin Honkkareissa törmäsikin. Ja samalla tajuta, miten kehittynyt ja teknisesti automatisoitunut kaupunki oli kyseessäkään. Tuntui että he olivat kaikessa aimo harppauksen edellä! Tykkäsin kovasti myös kaupungin siisteydestä ja sen loogisuudesta. Metrot olivat loistavat ja erittäin toimivat.
Kävimme myös yksi päivä Kowloonin puolella, muun muasssa Mong Kokissa, joka on bittinörttien taivas aka tietokonetavaratalossa. Samoilta suunnilta löytyy myös paljon katukojuja ja väärennettyjen tuotteiden keitaita sekä naisten tavaratalo. Pääkatu Nathan Road oli kieltämättä aika turismivetoinen ja kädestä nykijöitä ja kaupustelijoita riitti liiaksikin asti (är-syt-tä-vi-ä). Siitäkin syystä tykkäsin paljon enemmän saaren puolesta, jossa vastaavia ei ollut. Mutta Kowloonin puolella on yksi kaupungin ehdottomista näköalapaikoista, Tsim Sha Tsui Promenade, josta aukeaa huikeat näkymät saaren puolelle. Saavuimmekin sopivasti paikalle hetki ennen auringonlaskua ja täytyy sanoa, että olin erittäin vaikuttunut näkemästäni! Kaunis, lämpöinen auringonvalo laskeutui juuri mailleen taakse Victoria Peakin vuorien, ihan mielettömän kaunista! Auringonlaskukuvia tuli itseasiassa räpsittyä niin monta, että taidan tehdä niistä oman postauksen, kun tämänkin postauksen kuvamäärä kasvaa jo aika isoksi. Kertonee siis vain siitä, että kaupunki todella teki vaikutuksen meihin.
Pari ensimmäistä päivää sää oli mukavan lämmin, mutta puoli pilvinen. Tästä syystä haluttiin jättää kaupunkin yksi suosituimmista kohteista, Victoria Peak, lauantaille, jolloin oli luvattu aurinkoista säätä. Ja niinhän se aurinko silloin paistoikin, heti aamusta! Mutta päätettiin sitten napata lavantautirokotteen viimeinen pilleri huiviin ja aamupalan kautta kaupunkia kohti. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen kohti Victoria Peakia, oloni oli muuttunut niin sietämättömäksi rokotuksesta, että ei auttanut muu kuin kääntyä metrolla takaisin hotellillemme. Sinne raahauduttuani otin reilut parin tunnin koomaunet, jonka jälkeen olo oli vähän parempi, mutta silti lääkkeelle ominaisia vatsakramppeja oli ilmassa. Lähdettiin kuitenkin uudestaan Victoria Peakille päin, ja tällä erää voimat riitti kyllä nähtävyyden ratikalle saakka, mutta edessä olikin sadoittain muita turisteja jonottamassa ratikkaan, joten jätettiin suosiolla väliin tämä nähtävyys. Kylläpä harmitti! Mutta ei voinut vatsakrampeissaan muuta todeta, kuin että Honkkareihin on tultava joskus uudestaan!
Victoria Peakille on myös mahdollista kävellä/haikata, eikä matka kaiketi edes hurjan vaativa olisi ollut, mutta tuon hetken kunnossani en olisi voinut kuvitellakaan haikkaavani kukkulan laelle. Lisäksi, minulla vihoittelee taannoinen Kalifornian vuoren valloitus vielä varpaankynttäni, joka on muuten kokolailla musta, joten kauhean pitkät kävelysuoritukset lenkkareissa eivät ole ihan parhaita varpaalleni. Nämä alkavat kuulostaa jo selvästi tältä "reissussa rähjääntyy"-osastolta!
Kolme päivää oli selvästi aivan liian vähän tälle kaupungille, varsinkin kun niistä puolikas meni ihan plörinäksi. Neljäntenä aamuna kello herätti viiden aikoihin ja otimme suunnaksi taksin (jota on muuten edullista käyttää Hong Kongissa, kuten myös metrokin) ja Hong Kongin juna-aseman, josta hyppäsimme Airport Express -junaan. Saatiin muuten kahdestaankin jo ryhmäliput junaan, jolloin matkan hinnaksi kentälle tuli yhteensä 160 HKD (norm. 100 HKD/hlö). Sunnuntai aamuna aikaisin näimmekin kentällä neljä muuta kaverusta Suomesta, joiden kanssa aloitimme seikkailun kohti Filippiinien Palawanin -saarta. Ja voi taivas mikä seikkailu siitä syntyikään! Siitä ja upeasta auringonlaskusta vielä lisää seuraavassa.
Onkos lukijoiden joukossa muita Hong Kongiin hurahtaneita?
Eng // Hong Kong was amazing. I really like it!
--------
Majoitus: Best Western Hotel Causeway Bay, 4 yötä 185 eur
Hong Kongin saarenpuoli oli selvästi lempparini ja tykkäsinkin Times Squaren alueesta kovasti. Oli muuten huikea ero liikkua kaduilla arkipäivisin, kuin vaikkapa lauantai iltana. Ihmettelinkin tuolloin arkena että missä kaikki ihmiset ovat? Samaa ei tarvinnut ihmetellä lauantaina. Silloin pikemminkin mietti, että mistä näitä ihmisiä oikein riittää, haha…
Hong Kongista löytää helposti kaikki yleisimpien brandien myymälät ja jopa joitain ruokaketjujakin. Itselle, näin ensikertalaisena, oli yllätys kuinka paljon länsimaisiin asioihin Honkkareissa törmäsikin. Ja samalla tajuta, miten kehittynyt ja teknisesti automatisoitunut kaupunki oli kyseessäkään. Tuntui että he olivat kaikessa aimo harppauksen edellä! Tykkäsin kovasti myös kaupungin siisteydestä ja sen loogisuudesta. Metrot olivat loistavat ja erittäin toimivat.
Kävimme myös yksi päivä Kowloonin puolella, muun muasssa Mong Kokissa, joka on bittinörttien taivas aka tietokonetavaratalossa. Samoilta suunnilta löytyy myös paljon katukojuja ja väärennettyjen tuotteiden keitaita sekä naisten tavaratalo. Pääkatu Nathan Road oli kieltämättä aika turismivetoinen ja kädestä nykijöitä ja kaupustelijoita riitti liiaksikin asti (är-syt-tä-vi-ä). Siitäkin syystä tykkäsin paljon enemmän saaren puolesta, jossa vastaavia ei ollut. Mutta Kowloonin puolella on yksi kaupungin ehdottomista näköalapaikoista, Tsim Sha Tsui Promenade, josta aukeaa huikeat näkymät saaren puolelle. Saavuimmekin sopivasti paikalle hetki ennen auringonlaskua ja täytyy sanoa, että olin erittäin vaikuttunut näkemästäni! Kaunis, lämpöinen auringonvalo laskeutui juuri mailleen taakse Victoria Peakin vuorien, ihan mielettömän kaunista! Auringonlaskukuvia tuli itseasiassa räpsittyä niin monta, että taidan tehdä niistä oman postauksen, kun tämänkin postauksen kuvamäärä kasvaa jo aika isoksi. Kertonee siis vain siitä, että kaupunki todella teki vaikutuksen meihin.
Pari ensimmäistä päivää sää oli mukavan lämmin, mutta puoli pilvinen. Tästä syystä haluttiin jättää kaupunkin yksi suosituimmista kohteista, Victoria Peak, lauantaille, jolloin oli luvattu aurinkoista säätä. Ja niinhän se aurinko silloin paistoikin, heti aamusta! Mutta päätettiin sitten napata lavantautirokotteen viimeinen pilleri huiviin ja aamupalan kautta kaupunkia kohti. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen kohti Victoria Peakia, oloni oli muuttunut niin sietämättömäksi rokotuksesta, että ei auttanut muu kuin kääntyä metrolla takaisin hotellillemme. Sinne raahauduttuani otin reilut parin tunnin koomaunet, jonka jälkeen olo oli vähän parempi, mutta silti lääkkeelle ominaisia vatsakramppeja oli ilmassa. Lähdettiin kuitenkin uudestaan Victoria Peakille päin, ja tällä erää voimat riitti kyllä nähtävyyden ratikalle saakka, mutta edessä olikin sadoittain muita turisteja jonottamassa ratikkaan, joten jätettiin suosiolla väliin tämä nähtävyys. Kylläpä harmitti! Mutta ei voinut vatsakrampeissaan muuta todeta, kuin että Honkkareihin on tultava joskus uudestaan!
Victoria Peakille on myös mahdollista kävellä/haikata, eikä matka kaiketi edes hurjan vaativa olisi ollut, mutta tuon hetken kunnossani en olisi voinut kuvitellakaan haikkaavani kukkulan laelle. Lisäksi, minulla vihoittelee taannoinen Kalifornian vuoren valloitus vielä varpaankynttäni, joka on muuten kokolailla musta, joten kauhean pitkät kävelysuoritukset lenkkareissa eivät ole ihan parhaita varpaalleni. Nämä alkavat kuulostaa jo selvästi tältä "reissussa rähjääntyy"-osastolta!
Kolme päivää oli selvästi aivan liian vähän tälle kaupungille, varsinkin kun niistä puolikas meni ihan plörinäksi. Neljäntenä aamuna kello herätti viiden aikoihin ja otimme suunnaksi taksin (jota on muuten edullista käyttää Hong Kongissa, kuten myös metrokin) ja Hong Kongin juna-aseman, josta hyppäsimme Airport Express -junaan. Saatiin muuten kahdestaankin jo ryhmäliput junaan, jolloin matkan hinnaksi kentälle tuli yhteensä 160 HKD (norm. 100 HKD/hlö). Sunnuntai aamuna aikaisin näimmekin kentällä neljä muuta kaverusta Suomesta, joiden kanssa aloitimme seikkailun kohti Filippiinien Palawanin -saarta. Ja voi taivas mikä seikkailu siitä syntyikään! Siitä ja upeasta auringonlaskusta vielä lisää seuraavassa.
Onkos lukijoiden joukossa muita Hong Kongiin hurahtaneita?
Eng // Hong Kong was amazing. I really like it!
--------
Majoitus: Best Western Hotel Causeway Bay, 4 yötä 185 eur
Vieraskasvo: Meikkitaiteilija Karoliina Kangas
perjantai 19. joulukuuta 2014
Tervetuloa blogini uuteen Vieraskasvo -osioon! Tämä osio syntyi siitä ajatuksesta, että maailmanympärimatkamme aikana tulemme varmasti tapaamaan paljon upeita uusia tuttavuuksia ja ajattelin, että haluaisin jakaa heidän tarinansa muidenkin lukijoiden iloksi. Pääpaino tulee olemaan suomalaisissa henkilöissä maailmalla. Ja nyt, blogini ensimmäisenä vieraskasvona on Los Angelesissa asuva ja uraa tekevä Make-up and Hair Artist Karoliina Kangas.
Asut tällä hetkellä Los Angelesissa. Mikä sai sinut alunperin lähtemään LA:hin opiskelemaan School of Make-up Designory kouluun ja ylipäätään alalle jolla nyt olet?
Olen pienestä asti ollut kiinnostunut muodista ja kauneudesta, tanssin kansantanssi ryhmässä 8 vuotta ja laitoin aina kaikkien hiukset ja meikit esiintymis kuntoon. 15-vuotiaana liityin ylioppilasteatteriin, ja josta siirryin teatterin lavalta aika pian takahuoneeseen tekemään muille näyttelijöille esiintymis meikkejä, opiskelin itse maskeerausta kirjoista ja kävin pari kurssia kotikaupungissani Rovaniemellä.
Rovaniemeltä on pitkä matka Hollywoodiin meikkitaiteilijaksi. Mitkä ovat mielestäsi olleet urasi taitekohtia, opettaneet sinua ja tuoneet eteenpäin?
Kalifornian ilmasto on varmasti monelle suomalaisellekin hyvin mieluinen. Miten sinä koet että se on vaikuttanut elämäntapaasi?
Ihan pikkuisena jo ihmettelin äidilleni että miksi me asutaan täällä kylmässä pimeässä pohjolassa, jos maailmalla on ihania paratiisipaikkoja jossa asua. Päätin silloin että kun kasvan isoksi niin asun ainaisen auringon alla. Auringolla on iso osa minun mieleen ja uskon että se on ihmiselle tärkeä elinvoima. Elintapani ovat terveellisemmät täällä kuin ne oli suomessa.
Miten muutoin viihdyt Amerikoissa ja oletko päässyt paljon työsi puolesta tutustumaan tähän isoon maahan?
Viihdyn tosi hyvin täällä, vaikka ikävöin ystäviäni ja perhettä ja välillä suomalaista kulttuuria. Olen päässyt reissaamaan mitä kauneimmissa paikoissa täällä ameriikassa ja jopa pelkästään Kalifornian osavaltiossa on niin paljon nähtävää että taidan jäädä tänne vielä ainakin 10 vuodeks. Tässä pari hienoa esimerkkiä missä olen käynyt Grand Canyon, Red Rock Canyon, Lake Powell, Amangiri Utah, El Mirage Dry Lake, Joshua Tree Park...
Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Olen pienestä asti ollut kiinnostunut muodista ja kauneudesta, tanssin kansantanssi ryhmässä 8 vuotta ja laitoin aina kaikkien hiukset ja meikit esiintymis kuntoon. 15-vuotiaana liityin ylioppilasteatteriin, ja josta siirryin teatterin lavalta aika pian takahuoneeseen tekemään muille näyttelijöille esiintymis meikkejä, opiskelin itse maskeerausta kirjoista ja kävin pari kurssia kotikaupungissani Rovaniemellä.
Muutto helsinkiin 19 -vuotiaana ja 20 -vuotiaana muutto Los Angelesiin poikaystävän perässä ja sitten unohtuikin muiden meikkaus moneksi vuodeksi.
24 -vuotiaana alkoi suuri ahdistus että nyt pitäis jotain ammattia keksiä! Tapasin valokuvaaja Nina Merikallion Barcelonassa ja päivän tuntemisen jälkeen hän oli vakuuttunut että minusta tulisi hyvä meikkaaja.
Kaksi kuukautta myöhemmin menin Make-up Designory kouluun ja sieltä valmistauduttua muutto suomeen ja oman toiminimen perustaminen kuukautta myöhemmin, kun olin valmistunut.
 |
| Välillä keikat vievät Karoliinan vaikkapa Arizonan erämaahan. Kuvissa Karoliina asikkaiden kanssa / Kaikki kuvat Karoliinan Instagram-tililtä. |
Rovaniemeltä on pitkä matka Hollywoodiin meikkitaiteilijaksi. Mitkä ovat mielestäsi olleet urasi taitekohtia, opettaneet sinua ja tuoneet eteenpäin?
Uran taitekohtia oli ehdottomasti muutto takas suomeen Hollywoodista, juuri valmistuneena meikkaajana. Hyvä ystävä suositteli minua Samu-Jussi Koskelle, joka oli silloin suunnittelijana Marimekolla. Kävin näyttämässä portfoliotani, jossa oli 3 kuvaa, mutta vakuutin Samulle että olen Suomen paras. Hän oli utelias ja halusi antaa uunituoreelle meikkaajalle mahdollisuuden. En nukkunut edellisenä yönä hetkeäkään kun jännitti niin paljon. Kuvaukset meni tosi hyvin ja Marimekko oli näin ensimmäinen asiakas!
Uskon, että kun olin ollut niin monta vuotta ameriikassa ja saanut sieltä loistavan uskon itseeni ja ennen kaikkea että kaikki on mahdolista asenteen, niin sillä pääsin jo pitkälle tai ainakin hyvään alkuun suomessa.
Kalifornian ilmasto on varmasti monelle suomalaisellekin hyvin mieluinen. Miten sinä koet että se on vaikuttanut elämäntapaasi?
Ihan pikkuisena jo ihmettelin äidilleni että miksi me asutaan täällä kylmässä pimeässä pohjolassa, jos maailmalla on ihania paratiisipaikkoja jossa asua. Päätin silloin että kun kasvan isoksi niin asun ainaisen auringon alla. Auringolla on iso osa minun mieleen ja uskon että se on ihmiselle tärkeä elinvoima. Elintapani ovat terveellisemmät täällä kuin ne oli suomessa.
Miten muutoin viihdyt Amerikoissa ja oletko päässyt paljon työsi puolesta tutustumaan tähän isoon maahan?
Viihdyn tosi hyvin täällä, vaikka ikävöin ystäviäni ja perhettä ja välillä suomalaista kulttuuria. Olen päässyt reissaamaan mitä kauneimmissa paikoissa täällä ameriikassa ja jopa pelkästään Kalifornian osavaltiossa on niin paljon nähtävää että taidan jäädä tänne vielä ainakin 10 vuodeks. Tässä pari hienoa esimerkkiä missä olen käynyt Grand Canyon, Red Rock Canyon, Lake Powell, Amangiri Utah, El Mirage Dry Lake, Joshua Tree Park...
Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?
Näen itseni täällä Los Angelesissa ja jopa New Yorkissä tekemässä muotikuvauksia mielettömien kuvaajien ja mallien kanssa. Toivottavasti meillä on iso talo, jossa on takapihalla uima-allas ja suomalainen sauna. Ja että perheeni ja ystäväni käyvät usein meillä kylässä.
Ja lopuksi. Onko sinulla antaa vinkkiä blogini lukijoille, jotka mahdollisesti haaveilevat luovista aloista Amerikoissa?
Ja lopuksi. Onko sinulla antaa vinkkiä blogini lukijoille, jotka mahdollisesti haaveilevat luovista aloista Amerikoissa?
Koskaan ei ole huonoa keikkaa. Ota kaikki keikat vastaan, koska jokainen uusi tuttavuus ja tyytyväinen asiakas vie sinua eteenpäin. Osallista Green Card arvontaan, koska tänne tarvitsee työviisumin. Itselläni on O-1 viisumi.
Nyt se reissu sitten jatkuu jo!
torstai 11. joulukuuta 2014
Viikon mittainen suomen visiittimme sujui nopeasti ja varsinkin kun päästiin kotiin Helsinkiin, on menoa ja tapahtumia riittänyt niin, että kaupunki tosiaan vei mukanaan! Jäi blogipäivitykset ja jäi kaiketi pari asiaakin hoitamatta. Tärkeintä oli kuitenkin nähdä ystävät ja hoitaa parit pakolliset asiat kuten kampaaja ja viimeiset rokotusasiat kuntoon. Toissayönä pakattiin reppu täyteen tavaraa (voin kertoa että 44 litran reppuun ei ihmeitä mahdu - tästä tulossa oma postauksensa) ja aamulla neljän aikaan kello herättikin meidät jo seuraavaan seikkailuun! Näillä eväillä kierretäänkin nyt sitten oikeasti se maapallo ympäri ja takaisin tullaan arviolta kesän kynnyksellä. Joskaan paluulentoa emme ole vielä ostaneet.
Helsingistä matkamme alkoi Finnairin koneella Frankfurtiin, jossa meillä oli reilun kahden tunnin vaihto Cathay Pacificin lennolle Hong Kongiin. Odotin pelon sekaisin tuntein tämän itselleni uuden lentoyhtiön kokemusta. Tiesin sen toki listautuvan yksiin parhaista, mutta kun lentäminen jänskättää, se vaan jänskättää. Onneksi saatiin sumplittua vielä koneessa meille vierekkäiset paikat, vaikka varauksella ne olivat menneet eri riveille (en ymmärrä!). Reilu 10 tunnin lento oli aika keikkuvaa menoa, mutta sujui kaikesta huolimatta aika rattoisasti. En edes ennättänyt katsoa yhtään leffaa, vaan selaisin pari kotiin tullutta näytelehteä (Seiskaa - nyt tiedän kaiken tärkeän) ja nukuin suurimman osan lennosta. Ja tietysti kohokohtana lennolla oli ruokailu - kyllä! Lennon alussa meille jaettiin omat menut, josta sai valita mieluisansa. Listalla oli myös kasvisruokavaihtoehto ja ehkäpä parhaimpana jälkkäriksi Häagen-Dazsin jäätelöä! En ehkä kestänyt!!! Mikä lentoyhtiö tarjoaa jäätelöä lennolla? No ilmeisesti paras!
Perillä Honkkareissa tykkäsin heti jo kaikesta. Kenttä oli siisti ja selkeä, ihmiset ystävällisiä. Bussi sujui kätevästi kentältä Causeway Bayhin, jossa hotellimme sijaitsee. Emme vain saaneet heti huoneitamme, joten jouduttiin hengailemaan kaupungilla vielä neljä tuntia, vaikka pienet päikkärit vuorokauden mittaisen reissaamisen jälkeen olisi toiminut heti välittömästi. Mutta eipä sillä, aivan muutaman minuutin kävelymatkan päässä on Times Square ja paljon muita ostoskatuja ja ravintoloita, joihin mentiin tutustumaan. Tykästyin heti kaupunkiin! Ja kun ensimmäisenä pelmahdettiin vielä paikalliselle Stockalle, niin olin ihan fiilareissa että täällähän on samoja juttuja kuin parhaassa, lempparissani Whole Foodsissa. Olin aika myyty.
Kahden aikoihin saimme sitten hotellihuoneet, jotka sijaitsee 21. kerroksessa. Sinne päästyämme emme olleet varmoja että heiluiko rakennus vai huojuttiko meitä vain sen kymmenen tunnin heiluvan lennon jäljiltä. Ilmeisesti sen lennon takia, mutta veikeä fiilis katsella näitä maisemia ikkunasta ja huojua samalla. Nyt aamulla on onneksi jo horisontti tasaantunut.
Honkkareista lisää myöhemmin, kunhan pääsen kunnon kameralla kaupunkiin käsiksi. Nyt takana on suht hyvin nukuttu yö ja olisi aika lähteä tutustumaan uuteen kaupunkiin oikein isolla kädellä.
PS. Niin fiiliksissä kun olinkin tästä kaikesta; jatkuvasta reissusta, Honkkareista, hotellin hyvästä sijainnista, loistavista ruokapaikoista, melkein Whole foodsista että pitihän se torakan sitten pilata tämä loisto! Tultiin siis illalla huoneeseemme ja mikäs se muukaan osui minun tarkkoihin lutikkasilmiini (olin aikaisemmin päivällä tehnyt jo lude-checkin sängyn patjoihin) kuin seinällä kiipeävä torakka! Anteeksi nyt vaan, mutta miksi?! Miksi niitä pitää olla kaikkialla ja vieläpä 21. kerroksessa?! Tähän väliin syvä huokaus. Ajattelin heti, että nukun valot päällä koko yön, jotta niitä ei nyt laumoittain tulisi eteen, mutta jossain vaiheessa unta kirkas valo alkoi ärsyttämään ja päätin että torakka tai kaksi, minä nukun nyt. Villi veikkaukseni on, että tulen törmäämään Aasiassa yhteen jos toiseenkin torakkaan vielä, joten paras aloittaa siedätyshoito jo nyt (itku ja huokaus). Mutta nyt ylös ja ulos, Hong Kong odottaa! Mukavaa perjantaita ja viikonloppua ystävät!
Eng // Here we are, save and sound in Hong Kong! I´m already digging this city a lot!
Helsingistä matkamme alkoi Finnairin koneella Frankfurtiin, jossa meillä oli reilun kahden tunnin vaihto Cathay Pacificin lennolle Hong Kongiin. Odotin pelon sekaisin tuntein tämän itselleni uuden lentoyhtiön kokemusta. Tiesin sen toki listautuvan yksiin parhaista, mutta kun lentäminen jänskättää, se vaan jänskättää. Onneksi saatiin sumplittua vielä koneessa meille vierekkäiset paikat, vaikka varauksella ne olivat menneet eri riveille (en ymmärrä!). Reilu 10 tunnin lento oli aika keikkuvaa menoa, mutta sujui kaikesta huolimatta aika rattoisasti. En edes ennättänyt katsoa yhtään leffaa, vaan selaisin pari kotiin tullutta näytelehteä (Seiskaa - nyt tiedän kaiken tärkeän) ja nukuin suurimman osan lennosta. Ja tietysti kohokohtana lennolla oli ruokailu - kyllä! Lennon alussa meille jaettiin omat menut, josta sai valita mieluisansa. Listalla oli myös kasvisruokavaihtoehto ja ehkäpä parhaimpana jälkkäriksi Häagen-Dazsin jäätelöä! En ehkä kestänyt!!! Mikä lentoyhtiö tarjoaa jäätelöä lennolla? No ilmeisesti paras!
Perillä Honkkareissa tykkäsin heti jo kaikesta. Kenttä oli siisti ja selkeä, ihmiset ystävällisiä. Bussi sujui kätevästi kentältä Causeway Bayhin, jossa hotellimme sijaitsee. Emme vain saaneet heti huoneitamme, joten jouduttiin hengailemaan kaupungilla vielä neljä tuntia, vaikka pienet päikkärit vuorokauden mittaisen reissaamisen jälkeen olisi toiminut heti välittömästi. Mutta eipä sillä, aivan muutaman minuutin kävelymatkan päässä on Times Square ja paljon muita ostoskatuja ja ravintoloita, joihin mentiin tutustumaan. Tykästyin heti kaupunkiin! Ja kun ensimmäisenä pelmahdettiin vielä paikalliselle Stockalle, niin olin ihan fiilareissa että täällähän on samoja juttuja kuin parhaassa, lempparissani Whole Foodsissa. Olin aika myyty.
Kahden aikoihin saimme sitten hotellihuoneet, jotka sijaitsee 21. kerroksessa. Sinne päästyämme emme olleet varmoja että heiluiko rakennus vai huojuttiko meitä vain sen kymmenen tunnin heiluvan lennon jäljiltä. Ilmeisesti sen lennon takia, mutta veikeä fiilis katsella näitä maisemia ikkunasta ja huojua samalla. Nyt aamulla on onneksi jo horisontti tasaantunut.
Honkkareista lisää myöhemmin, kunhan pääsen kunnon kameralla kaupunkiin käsiksi. Nyt takana on suht hyvin nukuttu yö ja olisi aika lähteä tutustumaan uuteen kaupunkiin oikein isolla kädellä.
PS. Niin fiiliksissä kun olinkin tästä kaikesta; jatkuvasta reissusta, Honkkareista, hotellin hyvästä sijainnista, loistavista ruokapaikoista, melkein Whole foodsista että pitihän se torakan sitten pilata tämä loisto! Tultiin siis illalla huoneeseemme ja mikäs se muukaan osui minun tarkkoihin lutikkasilmiini (olin aikaisemmin päivällä tehnyt jo lude-checkin sängyn patjoihin) kuin seinällä kiipeävä torakka! Anteeksi nyt vaan, mutta miksi?! Miksi niitä pitää olla kaikkialla ja vieläpä 21. kerroksessa?! Tähän väliin syvä huokaus. Ajattelin heti, että nukun valot päällä koko yön, jotta niitä ei nyt laumoittain tulisi eteen, mutta jossain vaiheessa unta kirkas valo alkoi ärsyttämään ja päätin että torakka tai kaksi, minä nukun nyt. Villi veikkaukseni on, että tulen törmäämään Aasiassa yhteen jos toiseenkin torakkaan vielä, joten paras aloittaa siedätyshoito jo nyt (itku ja huokaus). Mutta nyt ylös ja ulos, Hong Kong odottaa! Mukavaa perjantaita ja viikonloppua ystävät!
Eng // Here we are, save and sound in Hong Kong! I´m already digging this city a lot!
Voiko LA:ssa olla talvi?
maanantai 8. joulukuuta 2014
Niin, en uskonut että Kaliforniassa voisi olla talvi. Tai että siellä voisi koskaan olla kylmä. En todellakaan uskonut, mutta niin vain kävi että muutamana päivänä herättiin siihen ihmeeseen että aurinko ei paistanutkaan täydeltä taivaalta. Olin kieltämättä ihmeissäni. Chätit ympäri LA:ta asuvien ihmisten kanssa kävi kuumana, kysyin ihmeissäni että paistaako siellä?
Kun paikalliset puhuivat talven tulosta, olin aina hieman että joopa joo, "Tervetuloa Suomeen!", ajattelin. Mutta uskottava se on, että Kaliforniaankin saapuu talvi. Omanlaisensa tosin. Siellä ei hukuta lumeen, vaan rannat hiljentyvät ja taivaalla on pilviä normaalia enemmän. On harmaata ja tuulista, mutta siltikin näet hiekkarannat, meren, palmut ja ne upeat auringonlaskut. Minä sanon, että tämä on talvi minun makuuni. Ja ymmärrän nyt, että myös paikallisille tämä on talvi. Ja kylmä.
Newport beach, josta nämä kaikki kuvat ovat osoittautui muutoinkin yhdeksi suosikkirannoistani. Vaikkakin se tuona päivänä otti meidät tummana ja tuulisena vastaan. Voitteko uskoa, että melkein koko rantaboulevard rantahuviloineen oli tyhjillään. Mitä haaskattua potentiaalia! Minä voisin aivan hyvin istua talvi-iltojani noissa merenrantataloissa, sohvalla viltin alla kuumaa teetä juoden.
Harmaata, mutta kesäisen kaunista. Tuulista, mutta ei räntää. Se ero on toisella puolella maapalloa olevien talveen.
Eng // Winter time in California, Newport Beach.
Kun paikalliset puhuivat talven tulosta, olin aina hieman että joopa joo, "Tervetuloa Suomeen!", ajattelin. Mutta uskottava se on, että Kaliforniaankin saapuu talvi. Omanlaisensa tosin. Siellä ei hukuta lumeen, vaan rannat hiljentyvät ja taivaalla on pilviä normaalia enemmän. On harmaata ja tuulista, mutta siltikin näet hiekkarannat, meren, palmut ja ne upeat auringonlaskut. Minä sanon, että tämä on talvi minun makuuni. Ja ymmärrän nyt, että myös paikallisille tämä on talvi. Ja kylmä.
Newport beach, josta nämä kaikki kuvat ovat osoittautui muutoinkin yhdeksi suosikkirannoistani. Vaikkakin se tuona päivänä otti meidät tummana ja tuulisena vastaan. Voitteko uskoa, että melkein koko rantaboulevard rantahuviloineen oli tyhjillään. Mitä haaskattua potentiaalia! Minä voisin aivan hyvin istua talvi-iltojani noissa merenrantataloissa, sohvalla viltin alla kuumaa teetä juoden.
Harmaata, mutta kesäisen kaunista. Tuulista, mutta ei räntää. Se ero on toisella puolella maapalloa olevien talveen.
Eng // Winter time in California, Newport Beach.
Suomessa?
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Siis oletteko te Suomessa? On moni viime päivinä kysynyt facebookissani. Ja ollaanhan me! Kuten silloin alkusyksystä kerroinkin reittisuunnitelmassamme, että Jenkkien jälkeen koittaa nopea piipahdus Suomessa, josta sitten siirrymme kohti Aasiaa. Mutta miksikö sitten Suomi? Sitäkin on moni kysynyt. No, tulimme pyörähtämään täällä muutamastakin syystä. Ensiksikin tapaamaan perhettämme ja ystäviämme ja toisena hyvänä syynä vaihtamaan Aasiaan sopivat rinkat selkään. Emme halunneet nimittäin viettää syksyä Jenkeissä pelkissä rantareleissä tai kantaa turhaan snorklauskamojamme ja moskiittoverkkoja laukuissamme sinne. Ja toisaalta, emme kesällä ensimmäisiä lippuja varatessamme tienneet vielä reittisuunnitelmaammekaan sen tarkemmin, joten päätettiin vaan lyödä reissu lukkoon syksyn osalta. Ennättäähän sitä sitten myöhemmin suunnittelemaan loput, ajateltiin. No totta puhuen, ei meillä vieläkään ole tammikuun Vietnamia pidemmälle mitään suunniteltuna, tai no on suunniteltuna, mutta ei varattuna. Ennättäähän sitä lomalla sitten, luulisi.
Los Angelesista Savon lumihangille oli matkaa. Voi herranen aika! LA:sta Suomeen lento kestää nimittäin aina sen reilut 20 tuntia. Lisäksi siihen päälle reilu neljän tunnin ajomatka Savoon. Me lensimme takaisin New Yorkin kautta, josta suoralla Finnairin lennolla Helsinkiin. Ja en voi muuta taas todeta kuin että kyllä Finskin siivin on hyvä ja turvallinen olo lentää. Koin aivan järkyttävät ilmakuopat LA-New York välisellä lennolla ja tuntui että kone vaan lähti pomppimaan ja rymisemään alaspäin... Hyi kamala, että nuo hetket kun pelko valtaa mielen koneessa ovat kauheita. Ilmakuopista selvittyä koneen kapteeni kuulutti oudosti, että pahoittelut äsköisestä, se tuli täysin yllätyksenä! Jahas! Ei jotenkin vakuuttanut. Toisaalta aina lennettäessä Amerikan halki on ollut ilmakuoppia, mutta ei noin yllätyksellisiä ja pahoja.
Savosta ollaan nyt matkattu kotiin Helsinkiin ja koneeseen olisi pian taas noustava ja matka jatkuukin jo keskiviikkona Hong Kongiin, josta muutaman päivän päästä Filippiineille Palawanille. Ollaankin nyt huolissaan seurattu Hagupit taifuunin edistymistä siellä. Toivotaan että koko maa selviäisi pelkällä säikähdyksellä. Sosiaalinen media onkin ollut huimana apuna tässäkin asiassa. Olen esimerkiksi seurannut instagramista erilaisia filippiinien hakusanoja käyttäen, että miltä siellä nyt näyttää. Ja lisäksi kysyinkin hetki sitten eräältä käyttäjältä, joka oli parhaillaan filippiineillä Palawanin -saarella että onko siellä taifuunin vaikutuksia nähtävillä, ja sain samoin tein vastauksen, jossa hän kertoi että toistaiseksi Palawanin saarella ei ole mitään havaittavissa. Seuraavat päivät ovat ratkaisevia.
Nyt kuitenkin nautitaan Suomesta, Helsingistä ja kavereista! Huomenna tuskailen lisää pakkaamisesta - nimittäin elämä pitäisi mahduttaa 44 litran kokoiseen reppuun, joka kulkee käsimatkatavaroissa. Siinä onkin pieni pala purtavaksi, jota pohdimme täällä varmasti jo aamuyön aikaisina tunteina, kun satutaan heräämään jetlagin johdosta poikkeuksetta 3-4 välillä aamuisin. Tämän jetlagin johdosta meni muuten eiliset linnanjuhlatkin aikalailla ohi. Nukahdin nimittäin kotisohvalleni, kun uni alkoi pahasti painaa jo ilta kuuden aikaan. Mitenhän muuten pysyn hereillä huomenna ilta-aikaan sovituilla treffeillä...?
PS. Los Angelesin palmumaisemista olisi muuten vielä monta postausta tulossa. Toivottavasti ette pistä pahaksenne?
Los Angelesista Savon lumihangille oli matkaa. Voi herranen aika! LA:sta Suomeen lento kestää nimittäin aina sen reilut 20 tuntia. Lisäksi siihen päälle reilu neljän tunnin ajomatka Savoon. Me lensimme takaisin New Yorkin kautta, josta suoralla Finnairin lennolla Helsinkiin. Ja en voi muuta taas todeta kuin että kyllä Finskin siivin on hyvä ja turvallinen olo lentää. Koin aivan järkyttävät ilmakuopat LA-New York välisellä lennolla ja tuntui että kone vaan lähti pomppimaan ja rymisemään alaspäin... Hyi kamala, että nuo hetket kun pelko valtaa mielen koneessa ovat kauheita. Ilmakuopista selvittyä koneen kapteeni kuulutti oudosti, että pahoittelut äsköisestä, se tuli täysin yllätyksenä! Jahas! Ei jotenkin vakuuttanut. Toisaalta aina lennettäessä Amerikan halki on ollut ilmakuoppia, mutta ei noin yllätyksellisiä ja pahoja.
Savosta ollaan nyt matkattu kotiin Helsinkiin ja koneeseen olisi pian taas noustava ja matka jatkuukin jo keskiviikkona Hong Kongiin, josta muutaman päivän päästä Filippiineille Palawanille. Ollaankin nyt huolissaan seurattu Hagupit taifuunin edistymistä siellä. Toivotaan että koko maa selviäisi pelkällä säikähdyksellä. Sosiaalinen media onkin ollut huimana apuna tässäkin asiassa. Olen esimerkiksi seurannut instagramista erilaisia filippiinien hakusanoja käyttäen, että miltä siellä nyt näyttää. Ja lisäksi kysyinkin hetki sitten eräältä käyttäjältä, joka oli parhaillaan filippiineillä Palawanin -saarella että onko siellä taifuunin vaikutuksia nähtävillä, ja sain samoin tein vastauksen, jossa hän kertoi että toistaiseksi Palawanin saarella ei ole mitään havaittavissa. Seuraavat päivät ovat ratkaisevia.
Nyt kuitenkin nautitaan Suomesta, Helsingistä ja kavereista! Huomenna tuskailen lisää pakkaamisesta - nimittäin elämä pitäisi mahduttaa 44 litran kokoiseen reppuun, joka kulkee käsimatkatavaroissa. Siinä onkin pieni pala purtavaksi, jota pohdimme täällä varmasti jo aamuyön aikaisina tunteina, kun satutaan heräämään jetlagin johdosta poikkeuksetta 3-4 välillä aamuisin. Tämän jetlagin johdosta meni muuten eiliset linnanjuhlatkin aikalailla ohi. Nukahdin nimittäin kotisohvalleni, kun uni alkoi pahasti painaa jo ilta kuuden aikaan. Mitenhän muuten pysyn hereillä huomenna ilta-aikaan sovituilla treffeillä...?
PS. Los Angelesin palmumaisemista olisi muuten vielä monta postausta tulossa. Toivottavasti ette pistä pahaksenne?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
