Merileijonia Cannibal Bayssa

Etelän Newhavenin alueella yöpyessämme kävimme seuraavana aamuna katsomassa vinkin pohjalta Surat Bayssa josko nähtäisiin merileijonia. Iloksemme rannalla odottikin kolme yksilöä, jotka selvästi olivat perhe. Pikkuinen merileijona leikki ja pyöriskeli rannalla, kun selvästikin naaraalla ja uroksella oli jokin välienselvittely meneillään. Ainakin rajun näköisesti murjoivat välistä toisiaan ja näytti että uroksella ei olisi asiaa nousta rannalle lainkaan. Mene ja tiedä, mutta kaiketi kuuluu normaaliin käytökseen, tai sitten ei. Pidimme ihan suosiolla hyvää välimatkaa, sillä kaverit olivat keskenään ainakin aika aktiivisia.

Mielenkiinnosta käveltiin vielä niemen kärjen toiselle puolelle, jossa rannalla mötköttelikin päiväunillaan useampi todella iso merileijona mukaviin asentoihin ja hiekkaan peiteltynä. Lisäksi olivat vekkulit keksineet käyttää rannalle ajautuneita merilevien oksia tyynyinä. Siltä se ainakin näytti. Osa oli jo raahautunut takaisin mereen. Se näkyi selvästi jäljistä hiekassa.


Vastaantulevalta naiselta saimme vinkin että rannan niemenkärjestä pääsee niittyjen halki Cannibal Bayhin, jossa merileijonia olisi kuulemma todella paljon. Houkutus voitti ja vaikka olimme ajatelleet aamupäiväksi vain pientä nopeaa rantalenkkiä, lopulta meiltä kului kolmisen tuntia täällä, mutta kylläpä kannatti. Seuramme rannalla oli tosin hyvin hiljaista, sillä lähes jokainen näistä kavereista oli päiväunilla. Muutamien merileijonien pää hieman nousi ohi kävellessämme, mutta muuten eivät näyttäneet olevan moksiskaan meistä. Ohjeiden mukaisesti eläinten nukkuessa on hyvä pitää välimatkaa 10 metrin verran ja niiden hereillä/liikkeellä ollessaan 20 metrin välimatka on suositeltava.


 
Osa näistä nöpönenistä veteli tirsoja ihan yksikseen ja osa kumppanin kanssa ihan lusikassa. Aika söpöjä olivat. Näimme kaikkiaan reilun kolmekymmentä merileijonaa rannalla. Ihan huikeaa!

Tällä rannalla saimme myös vinkin jatkaa vielä matkaamme etelässä, Curio Bayhin, jossa kuulemma voisi uida delfiinien kanssa. Siis uida vapaasti delfiinien kanssa, whaaat! Curio Baysta lisää seuraavaksi. Mutta eivätkö ole söpöjä kölliköitä nämä kaverit?


Ps. Tässä viimeisessä kuvassa, meidän paluumatkalla näimme kuinka alussa mainitsemani perhe kölli sulassa sovussa vierekkäin. Aaaaaw...


Eng // In New Zealand south island you can see many sea lions in Cannibal Bay. Woow!

By Ei kommentteja
Tunnisteet: , , , , ,

Jänskättää. Surffittaa

Nyt ollaan jännän äärellä. Onnistuin hommaamaan itseni surffikurssille. Siis täällä Australian Byron Bayssa. Ja nyt jänskättää aivan sairaasti. Kaikki nämä miljoonat vuodet oon halunnut opetella surffaamaan ja hitsi, nyt oon melkein perumassa koko jutun. Koska jän-nit-tää.
Olenhan minä surfaamista kokeillut, parikin kertaa. Ensimmäisen kerran jo vuonna 2009, Los Angelesissa, paikallisten kavereiden avustuksella sekä Balilla pari vuotta myöhemmin. Helppoa se ei ollut silloin ja en usko sen helppoa olevan nyttenkään. Varsinkaan ihmiselle, jonka vatsalihasten tilalla on enimmäkseen hampurilaisia.



Eikä laji ole myöskään aina välttämättä kovin turvallinenkaan. Minun pahin pelkoni on joutua laudan mukiloimaksi. Tästä olenkin saanut jo maistiaisia tuolloin Kalifornissa, jolloin päätä jomotti koko loppupäivän. Jouduin siihen pesukonepyöritykseen, eli aallon pyöriteltäväksi, tosin ihan ranta-aalloissa. Mutta ei se kivaa ollut ollenkaan. Mutta toki turvallisempaa se on nyt mennä ja kokeilla, kun on opettajatkin mukana. Onnistuin tai epäonnistuin, niin hitsi vie, yritin ainakin!
Tiiättekö, kun surffipaikat mainostaa kurssejaan sillä, että osallistujista 99% pääsee laudan päälle. Noh, jonkunhan on myös kuuluttava siihen yhteen prosenttiin, right? Toivon toki, että hampurilaiseni jaksavat punnertaa minut laudan päältä pystyyn, mutta se jää nähtäväksi. Nyt ollaan kyllä jännän äärellä. Apua!

Onneksi lautaharrastukseni voi aina jatkua Töölönlahdella suppailun merkeissä. Se on hyvin vaaratonta ja helppoa touhua ja ennen kaikkea vaan niin siistiä. Tuleva kesä tulee olemaan siis paljon täynnä lautailua jollain tapaa kuitenkin, kunhan tästä selvitään. Vitsi miten siistiä!
Peukut pystyyn että selviän ehjänä takas. Ja kaikki viime hetken surffivinkit otetaan lämmöllä vastaan. Anyone?

Eng // I just booked surf lessons to myself and I´m freeking out.
By 4 kommenttia
Tunnisteet: ,

Surffiunelmia todeksi Byron Bayssa

Osa teistä saattoi jo lukaista edellisen postauksen, jossa panikoin surffikurssille menostani. Paniikkia riitti aivan loppumetreille saakka, mutta lopulta löysin itseni Stoked-surffikoulun valkean pakun takapenkiltä matkalla kohti Lennox Headin rantaa seitsemän muun aloittelijan kanssa. Surffirantamme sijaitsi noin vartin matkan päässä Byron Baysta. Mieheni ei mahtunut täyteen pakuun mukaan, joten hän navigoi paikalle meidän omalla vuokra-autolla, jotta pääsisi ikuistamaan nämä hetket. Mun yhden unelman toteutumisen.
Automatkalla jännitys alkoi laskea ja hymähdinkin mielessäni, että tässä sitä istutaan Australiassa surffipakussa, jota ajaa aivan samanlainen surffitukkainen mies, kun Taylor Hawkins (Foo Fighterista) on. Lisäksi Taylorin vieressä istui toinen samanlainen. Hihh, Australia!



Rannalle päästyämme oltiin kaikki muutkin, kuin vain minä, jo varmasti ihan liekeissä. Automatkalla oltiin tutustuttu toisiimme, kun jokainen sai esitellä itsensä mikrofoonin puhuen. Meitä oli tyttöjä ja poikia Italiasta, Saksasta ja Israelista.
Perillä kannettiin omat lautamme rannalle, jossa ensimmäiseksi lämmiteltiin lihakset rantajuoksulla. Se olikin aikamoinen yllätys. Venytykset olen ymmärtänytkin että kuuluvat lajiin, ja teinkin venytykset jo aikaisemmin päivällä, mutta olihan ne hyvä tehdä vielä yhdessä tuossa rannalla. Sitten tietysti kuivaharjoiteltiin itse lautojen päälle nousua. Oi vitsi miten jännää kaikki oli. Yritin olla vaan tarkkana kuin porkkana ja oppia kaiken.


Sitten koittikin se kaikista jännin paikka. Näytönpaikka ja aaltoihin sukeltaminen. Opettajat olivat kyllä aivan huippuja ja auttoivat jokaista aluksi pääsemään oikeaan aaltoon pitäen laudasta kiinni ja avittamalla lähtöön. Sitten he vielä huuteli ohjeita perään kuinka toimia ja se oli myös hyvin jeesaavaa, sillä sen verran tekniikkalaji tuntuu olevan kyseessä, että meinasi unohtua missä järjestyksessä sitä olisi hyvä noustakaan laudalle. Toki kun laudalle menosta tulee rituaali, ei mitään tarvitse ajatella. Mutta näin aloittelijalle kaikki apu oli kullan arvoista.

Wohoooooo!!!! Ja se tunne, kun nouset ensimmäistä kertaa laudalle ja onnistut. Huikea huikea!!! Oon ihan liekeissä vieläkin! Koko päivä on ollut yhtä hymyä - mää surffasin tänään! I Did it!!! Te ketkä tunnette minut paremmin, tiedätte varmasti kuinka olen vuosikausia, äh, vuosikymmenen ainakin haaveillut tästä hetkestä. Ja nyt se on ikuistettuna mielessäni sekä myös näiden kuvien muodossa. I Did it! Ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että näemmä vanha koirakin oppii uusia temppuja...hahaha. Tää oli huikea päivä ja menee kyllä Top10-listalle koko elämäni kokemuksista. Another dream come true.



Huikea päivä, kiitos Stoked-surffikoululle unelmani toteuttamisesta. Nyt mulla on aimo annos rohkeutta lisää jatkaa seuraaville uusille aalloille. Tämä päivä oli vaan niin paras.

Löytyykö ruudun takaa muita surffityttöjä?

Eng // I did it! I surfed today. That´s another dream come true. I´m so so happy.
By 6 kommenttia
Tunnisteet: , , , ,

Pingviinien bongausta etelän Nugget Pointilla

Nugget Point sijaitsee aivan eteläsaaren kaakkoisosassa, heti Kaka Pointin jälkeen. Perille sinne on helppo löytää opasteiden avulla. Me olimme ajaneet lähes koko päivän Wanakasta (Arrowtownin ja näiden huikeiden maisemien kautta) perille etelään. Ja koska paras aika bongata pingviinejä on kuulemma auringonlaskun aikaan (+-2 tuntia), niin pitkän päivän iltahämärä olikin juuri passeli saapumisaika pelipaikoille.





Jätettyämme auton parkkipaikalle ja käveltyämme vain muutaman hetken, kohti näköalatasannetta, joka on tarkoitettu juuri pingviinien bongaamisen, näimme kuinka merestä nousi vaappuen ensimmäinen pingviini. Tunne oli ihan mykistävä, koska en olisi ikimaailmassa uskonut, että meitä tärppäisi näin helpolla. Näköalatasanteelle rakennettu katos antoi hyvän suojan turvalliseen pingviinien tarkkailuun. Näitä keltasilmäpingviinejä esiintyy vain vuoden tiettyinä kuukausina Nugget Pointilla ja näemmä meidän helmikuun alkupuoli oli otollinen aika siihen. Nimittäin lisää pingviinejä nousi merestä ja oli aivan super hellyyttävää katsella niiden räpiköintiä (hih, siltä se vaan näytti) meren aalloista tasaiselle hiekalle. Ylös päästessään alkoikin sitten söpö vaappuminen kohti rantaa. Tosin yksi pingsuista jäi posettamaan ihan huolella rannalle ja kuivattelaan itseään.
Harmittaa tietysti että tämä mukana oleva kamerani on mikä on, eikä mukana ollut mitään muita linssejä, joten zoomaminen oli mahdotonta, mutta yritin kuvista jälkikäteen zoomailla joitain tarkempia otoksia tänne näytille. Kyllä näistäkin varmaan jonkin käsityksen saa näistä söpöliineistä. Iiiiiiiiks, että söpöjä!



Pienen sadekuuron ja katoavan päivänvalon hetkellä haluttiin vielä kuitenkin kipaista vajaan kilometrin päässä tästä pingviinien bongauspaikasta olevalle majakalle (Nugget Point Lighthouse).
Ja huh, miten vaikuttava näky tämä valkoinen majakka kaiken sumun ja harmauden keskellä olikaan. Siellä se patsasteli uljaana ylhäissä maisemissa ja kyllä sen toden totta kelpaa näissä maisemissa patsastellakin. Ollapa ja asua tuossa torpassa majakkavahtina. Kallion reunastaa pitkin vievän hiekkatien notkoissa kaikuivat alhaalta mereltä merileijonien mekastus. Niitäkin on siis mahdollista nähdä tässä huikeassa paikassa.







Jos ei sää suosinut meitä aivan täydellisesti Nugget Point vierailumme aikana, niin eipä se haitannut, nimittäin paikan maisemat ja bongatut pingviinit jaksoivat kyllä pitää hymyn korvissa. En ollut koskaan aikaisemmin tavannut pingviinejä luonnossa, joten olin aivan täpinöissäni juuri kokemastamme. Kyllä luonto on ihmeellinen! Oletko sinä muuten bongannut tälläisiä söpöjä pingviinejä missä ja milloin viimeksi?

Eng // We saw penguins at Nugget Point. It was sooooo amazing!
By 8 kommenttia
Tunnisteet: , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)