Palmujen Palm Springs

Mitä sinulle tulee mieleen kaupungista nimeltä Palm Springs? Itselläni mielikuvat heiluivat rikkaiden lomanviettopaikkana, eläkeläisten paratiisina sekä tietysti nimensä mukaisesti palmuissa. Tiesin myös että festivaali nimeltä Coachella, pidetään noilla suunnilla. Se onkin sellainen tapahtuma jonne vielä joku päivä mieluusti haluaisin.

Aikaisemmassa postauksessa Salvation Mountainilta, lupasin palata tähän palmujen kaupunkiin tarkemmin. Sitähän se Palm Springs todella oli, palmuja. Täällä myös kuulemma kasvatetaan kaikki (no siis about kaikki) palmut jotka tuodaan esimerkiksi Los Angelesiin. Nähtiinkin matkalla paljon palmuviljelmiä. Palmuja rivirivissä, silmän kantamattomiin. Kaupungista löytyy myös paljon golf-kenttiä ja tietysti niitä resortteja.




Koska itse kärsin Palm Springsiin saapuessani jäätävästä migreenistä ja illan jo hämärtyessä sinne saapuessamme, etsittiin kuumeisesti kauppaa, josta ostaa särkylääkettä. Se osoittautui yllättävän vaikeaksi ja en oikein päässyt kaupunkiin lainkaan käsiksi tuona iltana. Tutuksi tuli vain oikeastaan hotellin tyyny, jonka vedin pääni päälle helpottamaan tuskaani. Checkoutin yhteydessä törmättiin muuten hotellin aulassa pariin suomalaiseen poikaan, jotka olivat Friscosta saakka ajaneet Palmsiin.

Aamun sarastaessa oloni onneksi tosiaan helpotti. Olin kuitenkin hyvin varovainen auringonvalon suhteen ja ei siitä syystä juurikaan jalkauduttu kaupungille. Ja toisaalta Palm Springs vaikutti sellaiselta resorttipaikalta, jossa ei oikein tuntunut olevan mitään varsinaista keskustaa, vaan kaikki oli levittäytynyt aavikolle, sinne tänne. Palmuja ja vuoria. Sitä Palm Springs oli minulle. Ja kuumuutta. Ei ihme, että pohjoisen ihmiset tykkäävät hommata loma-asuntojaan täältä, jossa lämpöä tuntui piisaavan. Jopa auringonpistokseen saakka.



Onhan nuo palmut ja vuoret kyllä aika toimiva kombo. Itse Palm Springsin sydän jäi tosin vielä löytämättä. Ehkäpä se löytyy ensi kerralla...? Oletko sinä käynyt Palm Springsissä?


Eng // One night in Palm Springs, California.
 
By 44 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Päivä kanssani

Onpas kivaa palata jälleen blogini pariin aika kiireisen viikon ja reissulta palaamisen jälkeen. Olen lisäksi kärsinyt vähän yskästä ja pari viime päivää olenkin yrittänyt ottaa vain iisisti. Tämä postaus piti alunperin julkaista jo viime viikolla ja onkin osa matkablogeissa kiertänyttä päivä mun kanssa -haastetta. Sain sen osittain valmiiksi jo viime viikolla tänne luonnoksiin, mutta sitten väliin tuliin elämä ja meikkitaiteilijan arki, kummipojan synttärit ja ystäväpariskunnan tuparit ja väsymys. Niin tässä sitä sitten ollaan, mutta julkaistaan tämä nyt kuitenkin, kun oltiin jo alkuun päästy.

Otteita päivästäni:

06:15 Olen ollut hereillä jo tovin, koska olemme edellisenä iltana saapuneet Jenkeistä. Ja koska jet lag. Tuskailen vähän matkalle jääneen matkalaukkuni perään. Odotan sen saapuvan aamupäivästä kotiin. Pakkohan sen on. 
Heräilen laukkua odotellen hitaasti. Tsekkaan puhelimella facen, instan, twitterin ja meilit. Olisi jo vähän nälkäkin. Uskallan myöhemmin nousta sängystä keittiöön, kun kuulen että edellisenä iltana meitä kentällä vastassa ollut isäni on myös herännyt jo olohuoneessa. 


09:06 Sain meseen kutsun ystävältäni Marikalta, joka on tullut Los Angelesista Suomeen käymään, drinksuille tänään Helsingin keskustaan. Vastaan myöntävästi, tietty!




09:54 Soitan lentoasemalle laukustani. Saan kuulla että laukku oli jäänyt San Franciscoon, jossa vaihdoimme konetta Las Vegasista lennettäessä. Hengitän hetken syvään ja kysäisen että milloinhan mahdollisesti saan laukkuni? Selviää että myöhään illasta aikaisintaan. Ei siinä muuten mitään, mutta tänään minulla olisi menoa. Sellaista menoa mihin tarvitsin meikkejä ja siveltimiäni laukustani. Tietysti olin suunnitellut yhtä vaatekertaakin päälleni, joka tietysti on juuri siellä laukussa, matkalla Helsinkiin jossain Atlantin yllä.


11:37 Äiskä soitti ja vaihdettiin kuulumiset reissusta ja hääjuhlista. Panikoin hetken myös matkalaukkua äidilleni. Pakko ottaa päivän suunnitelmia ja edustusta varten käyttöön plan B. Vaikkakin suurin osa meikeistäni ja siveltimistä oli matkalaukussa, koska meikkasin morsiammen Las Vegasin häihin, löytyy minulta vielä meikkipakista jotain mitä soveltaa naamaani. Hyppäsin suihkuun ja aloin soveltamaan.





14:40 Poistun kodista ratikkapysäkille kohti Helsingin keskustaa. Suuntana on Unioninkatu 25, jossa viime viikolla piti Popup kahvilaa ParisRio. Juttelen matkalla ystävälleni Miialle ja juttelen myös mieheni kanssa, joka lähti jo aikaisin aamulla isäni kanssa hoitamaan asioita liittyen veneen talvikuntoon ja sen nostoon.

ParisRion popup Cafen tiloissa tapaan tuttuja matkabloggaajia ja pääsenkin heti kylmiltään tekemään haastattelun Panun matkojen Panun kanssa. No ennätin ennen haastista hieman hioa kysymyksiä ja opetella pikaisesti Periscopen käytön, jonka avulla haastattelu siis julkaistiin livenä koko maailmalle.


Kiitos Popot pogoillen -blogin Annalle tästä kuvasta



17:45 Kävelen jo kohti rautatieasemaa ParisRion cafessa olleen matkabloggaaja kolleegani Karoliinan kanssa, kun matkalaukustani soitetaan. Hypin lähes tasajalkaa, kun luurin toisesta päästä kerrotaan toimituksen tapahtuvan tänään kello yhteentoista mennessä illalla.


17:55 Saavun Ravintola Loisteen ulkoterassille juuri hetki ennen auringonlaskua. Tuttu ystäväni Losista odottaakin jo terassilla ystäviensä kanssa. Ja voi vitsi Helsinki näyttää kauniille korkealta käsin. Siirrymme kuitenkin sisätiloihin ja repäisen baaritiskillä ja otan hurjasti karpalomehua, jotta pysyn hereillä. Jet lag muistuttelee olemassa olostaan.
Kiitokset selfieistä kuuluu Marikalle




20:42 Meillä on hauskaa ja puhutaan paljon lentämisestä ja reissaamisesta. Käydessäni vessassa, missaan oudosta numerosta tulleet puhelut. Apua, tämän täytyi liittyä matkalaukkuuni. Soitan monta kertaa takaisin samaan numeroon mutta tuloksetta.
Siirrytään vielä porukalla näyttämään Los Angelesista Suomeen ensimmäistä kertaa tulleelle Erikalle Helsinkiä ja päädytään Mbarin terassille. Laitan jopa tekstiviestin laukuista soitettuun numeroon ja toivon (ja rukoilen) toimitusta vielä tänään.


21:47 Väsymys on kova. Oli pakko moikata tytöt ja lähteä kotiinpäin. Odotan ratikkaa Helsingin Rautatieasemalla. Kyselen vielä kotona olevalta mieheltänikin, josko kuriirifirma olisi soittanut laukusta. Mutta ei.
Kaadun kotiin päästyäni aika pian sänkyyn onnellisena kiireisestä, mutta hauskasta päivästä. Oli ihanaa nähdä niin monia tuttuja kasvoja.

Soitan seuraavana aamuna jälleen laukkuni perään ja aluksi näytti siltä, koska olin missannut heidän soittonsa, että joudun hakemaan laukun itse kentältä, mutta toinen soittoni kuriirifirmaan tuotti tulosta ja reipas kaveri langan toisessa päässä lupasi toimittaa laukkuni iltapäivään mennessä. Ja näinhän siinä sitten onneksi kävikin.


Tämä oli ote yhdestä päivästäni viime viikolla. Idea ”päivä mun kans” -haasteesta lähti London & Beyond -blogista, josta voi lukea lisää vastaavia postauksia. 


Eng // One day with me minute by minute.
By 8 kommenttia
Tunnisteet: ,

Polttarijuhlat Las Vegasissa #IG Travel Thursday

Tästä ensimmäisestä kuvasta se kaikki lähti. Tai ei nyt sentään. Toki siihen, että päätyy kaveriporukalla ylipäätänsä Las Vegasiin ja juhlimaan polttareita, vaaditaan paljon enemmän kuin tämä kuva. Mutta tästä kuvasta lähti lopulta muotoutumaan meidän polttari-illan ohjelma, jonka aion jakaa vinkkinä kaikille Vegasiin matkaaville.





Polttaripäivän aamun ja iltapäivän hengailimme rennosti Mirage-hotellimme poolilla, jossa tapasin muuten ensimmäistä kertaa bloggaajakolleegani Gian, matkakuume.net-blogista. Vitsi että oli jänskää tavata blogin kautta tutuksi tullut henkilö livenä ja vieläpä Vegasissa ja juhlan merkeissä! Siistiä! 
Polttarisankarille iskimme heti alkuun tynnyrin kokoisen mansikka margaritan aurinkotuolille ja juhlat olivat virallisesti alkaneet. Julkaisin tämän kuvan aika pian sen oton jälkeen Instagram-tililläni hashtageilla vegas, partytime, bachelorette ja bacheloretteparty. Ja johan alkoi tapahtua. Saatiin heti kutsu kaupungin parhaaseen yökerhoon. Uskoa vai ei. Tarttuako tilaisuuteen vai ei?

 
Useamman tunnin poolilla hengailun jälkeen tajuttiin, että kellohan on jo aivan sairaan paljon. Oli aika pistää töpinäksi. Äkkiä suihkuun ja laittautumaan. Seuraava osoitteemme olikin polttarisankarille yllätys. Olimme menossa hiljattain avattuun High Roller -maailmanpyörään.




Hiustenlaiton yhteydessä rohkaistumme kuitenkin olemaan yhteydessä ig-tilillemme sadelleisiin vip-kutsuihin. Ja yllätykseksemme saimme nimet listaan kaupungin cooleimpaan yökerhoon ja vieläpä kaupan päälle kasan drinkkilippuja. Siltikin takaraivossa muhi ajatus, että tämän täytyy olla jotenkin huijausta ja että ainahan noita tälläisiä vitsi-ehdotuksia satelee. Vegasissa homma toimii kuitenkin pitkälti niin, että yökerhojen promoottorit yrittävät kaikin keinoin saada asiakkaita sisään ravintolaan ja saavat palkkaa sen mukaan, kuinka monta asiakasta heidän nimellään on ravintolan sisään kävellyt.

Kuva @gia_matkakuume IG-tililtä
Kuvat @gia_matkakuume IG-tililtä





  
Tuo maailmanpyörä oli muuten hauska kokemus ja ehdottomasti käymisen arvoinen. 32 taalalla sai puoleksi tunniksi paljon hauskaa ja open barin. Kyllä, luit oikein. Ilmaisen baarin. Otettiin juhlan kunniaksi tietty kaikki irti, vaikka aika kiivaaseen tahtiin lopulta otettiinkin selfieitä ja kuvattiin ja videoitiin meidän menoa. Näidenkin kuvien päädyttyä ig-tileillemme alkoi sadella lisää ilmaisia kutsuja yökerhoihin.


   
Mitä siis vinkiksi Vegasiin menijälle? Naiset, ja tosiaan tämä taitaa toimia vain naisille. Hastagatkaa instaan kaikkia polttareihin liittyviä partysanoja, ja ihan sama vaikka kukaan ei olisi menossakaan naimisiin. Me ainakin päätettiin, että ensi kerralla Vegasissa mun instaan päätyy taas pool-kuvia bachelorette-hastageilla, meni joku silloin naimisiin tai ei. 
Ja mitä me sitten tästä hyödyttiin? No aika paljonkin. Vegasissa sisäänpääsyt yökerhoihin ja drinkit siellä on erittäin kalliita, mutta tälläisellä kontaktoinnilla pääsimme vip-jonoon ja saimme jokainen kolme drinkkilippua käteemme Wynnin Encoren yökerhoon. Jos haluat huviksesi googlata miltä se näyttää, niin aika pirun mageelta. Paikka on kaiketi kallis kuin mikä, koska menin tilaamaan vettä baaritiskiltä ja siitä pyydettiin 9 taalaa. Siis yhdeksän taalaa Fiji-vedestä, siitä pienestä parin desin pullosta. En voinut uskoa. Hämmästyksen jälkeen pyysin saada ihan hanavettä, mutta sitä ei paikassa edes tarjoiltu. Jäi vedet ostamatta.


Maailmanpyörän ja top-yökerhoilun välissä kävimme muuten myös toisessa päässä Stripiä, eli pääkatua, Excalibur-hotellilla katsomassa morsiammen pyynnöstä Thunder From Down Under -esityksen. Ehkäpä sitä pitää myös tasapuolisuuden nimissä suositella sellaisesta kiinnostuneille, vaikkei se omiin highlight hetkiin päivästä kuulunutkaan. Suhasimme Vegasin yössä uberia ja taksia käyttäen ja olihan siskot kuulkaa ilta! En ole aikoihin käynyt missään yökerhoissa ja tää oli kyllä The yökerho. Vegas kuittaa over and out - ja muistakaa naiset hyödyntää tää vinkki!


Eng //  Part of the Instagram Travel Thursday -campaign, here´s some of the pictures from my friend bachelorette party in Las Vegas, based on my Instagram pictures. 


Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday kamppista. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä.
By 45 kommenttia
Tunnisteet: ,

Vloggausta ja lanseerausjuhlia - tervetuloa mukaan

Bloggaaminen on antanut minulle paljon. Sen lisäksi että on ihastuttavaa lukea kanssabloggaajien tarinoita ympäri maailman, olen saanut myös tutustua uusiin upeisiin ihmisiin, joista osasta on kehkeytynyt ihania ystäviä. Lisää sellaisia tuli tällä viikolla kun tavattiin ja juhlittiin yhdessä täällä Las Vegasissa Matkakuumetta-blogin Gian kanssa. 
Sen lisäksi että bloggaan, niin minusta on tänä vuonna tullut myös vloggaaja, kun liityin aikaisemmin Matkamessuilla tapaamani ParisRion remmiin. ParisRion TravelChannel kanava kerää yhteen yli 20 matkabloggaajaa ja heidän Youtube-kanavalle tuotetaan matkailuaiheisia videoita viikoittain. Kesän aikana kanavalle onkin kertynyt mukava määrä meidän suomalaisten matkabloggaajien videoita ja inspiraatioita kaikille matkailun nälkäisille.
Vloggaajaksi, eli videoita julkaisevaksi bloggaajaksi siirtyminen on ollut minulle todella mieluisaa, mutta myös haastavaa. On hauskaa kuvata pätkiä elämästä maailman eri kolkista ja koota niitä filminauhaksi ja muistoksi itselleen sekä muille. Videoita olen opetellut työstämään iMovie -ohjelmassa, joka on kohtalaisen helppo softa aloittelijalle. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa tuolla saralla, mutta sehän ei estä intoa tuottaa niitä.

Ensi viikolla siis tapahtuu paljon ja esitänkin tässä teille kaikille avoimen kutsun ParisRio TravelChannelin lanseeraustilaisuuteen Helsingissä 28.9. - 3.10. 2015. Tervetuloa paikan päälle tutustumaan bloggaajiin, katsomaan matkavideoita ja suoria lähetyksiä ympäri maailmaa sekä nauttimaan eksoottisia makukahveja ParisRio TravelCafe pop uppiin. (osoite on Unioninkatu 25, Torikorttelin katutasossa). Tarkempi ohjelma tapahtumaan löytyy täältä - ilmoittaudu mukaan!


Tässä muutamia kanavalle tekemiäni videoita, esim siitä kuinka opettelen surffaamaan Havaijilla. Oi että onkin ikävä muuten noihin aaltoihin.





Tässä videossa sen sijaan ollaan snorklaamassa Havaijin lämmössä, Hanauma Bayssa.





Ja tässä videossa pakkaan maailmanympärimatkalle, joka reissattiin pelkillä käsimatkatavaroilla. Lisää videoita on jonossa ja editointivaiheessa, mutta sillä välin voitte katsoa kaikkien meidän vloggaajien videoita TravelChannel -kanavalta täältä.





Eng // Since I´m a nowdays vlogger and part of the ParisRio TravelChannel youtube-channel please go and check also other vloggers videos on their new TravelChannel here.
By 4 kommenttia
Tunnisteet:

LA:n taikaa

Tämä koko kaupunki on yhtä isoa timanttia. Iltaisin se säkenöi miljoonissa valoissa ja päivisin tähtipölyn kokee korkeiden palmujen latvoissa auringon säteinä, kauppojen ikkunoissa, merkkiautoina liikennevaloissa. 
Reilu viikko täällä Losissa on mennyt todella nopeasti. Vaikka toki ollaan tehty kyllä jo vaikka ja mitä. Ensimmäiset päivät vietettiin rannoilla. Käytiin kokeilemassa surffaamista, Malibussa syömässä ja picnicillä ihanien paikallisten kanssa Manhattan Beachillä, grillattiin kattoterassilla ja herättiin aamuyöstä siihen että hotellihuoneemme katosta vuosi sadevesi päällemme. Käytiin myös valasristeilyllä ja bongattiin paljon delfiinejä.
Nyt ollaan siirrytty majoituksessa tänne Hollywoodiin ja menoa ja tekemistä sitä riittää täälläkin. Niin paljon, että aika loppuu kesken, taas. Yhtenä iltana lähdettiin hetki ennen auringonlaskua Runyon Canyonille ja se oli ihan uusi kokemus nähdä paikka hämärän aikaan. Törmättiin siellä muuten suomalaiseen Artoon, joka tuli kahden koiransa kanssa vastaan. Tai oikeastaan koirat tulivat ensiksi vastaan ja jäin niitä silittelemään ja lepertelemään niille suomeksi, kunnes mutkan takaa tuli mies ihmetellen ja kysyen, että puhutte siis suomea? Arto kertoi asuneensa LA:ssa jo vuodesta ´98 saakka. Ajatelkaa!

Seuraavana iltana vuorossa oli Griffith Parkin auringonlasku, josta nämä kuvat.



Griffith Parkissa sijaitsevan observatorion nurmikolla oli tänä iltana paikallisia tähtitieteilijöitä paikalla teleskooppeineen, joilla pystyi näkemään todella tehokkaasti kuuhun. Oli aika huimaa zoomailla puolikasta kuunsirppiä hämärtyvässä illassa. Ja auringon laskettua eteemme avautui sitten tämä odotettu timanttinen näkymä. Nämä on niitä hetkiä kun aika pysähtyy ja toivoisi vain voivan jäävän hetkeen. Lämmin kesäilta ja me LA:ssa ystävien kanssa. Aika epic, jos saan sanoa.

 
Kiitos LA, kun olet olemassa. Timanttini. 


Eng // Sunset at Griffith Observatory, Los Angeles.
By 8 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Auringon nousuja- ja laskuja Venicellä

Los Angelesin palmut ovat ihan omaa luokkaansa. En koskaan kyllästy katunäkymään, jonka tien varsia koristavat korkeat skinny palmut. Toimivat erinomaisesti myös rannoilla, kuten täällä Venicen ja Santa Monican välimaastossa, jossa nyt majaillaan. 

Päivät meidän neljä henkisellä jengillä ovat alkaneet jo aamu varhain, kiitos jet lagin. Eilenkin aamulla kipaistiin hotellimme kattoterassille ihastelemaan nousevaa aurinkoa. Illalla sinniteltiin hereillä ja käytettiin terassilta löytyvää tuliterää grilliä illallisen tekoon. Raaka-aineet haettiin tietysti tuosta läheltä, Lincoln streetin Whole Foodsista. 
Illat pimenevät täällä noin puoli kahdeksan aikoihin. Ja itse asiassa parin ensimmäisen super helteisen päivän jälkeen, eilen illalla oli jo vähän viileämpää. On jännää nähdä miten päivisin turistien täyttämä Venice Boardwalk hiljenee auringon laskiessa lähes täysin. Tosin nämä amerikkalaisten talojen äänieristykset ovat niin höttöisiä, että naapuritalon bileet tai kadulla laulavat trubaduurit kuulostaa kuin olisivat omassa huoneessa. Ensimmäisenä yönä poliisihelikopteri etsi valonheittimen kanssa jotain tästä hotellimme yltä ja/tai naapuristosta. Toisena yönä sen sijaan mieheni heräsi siihen kun hotellimme takapihan kujalla pidätettiin henkilö. Tosielämän copsia siis tämä meininki täällä Venicellä, vaikka päiväthän täällä ovat suhteellisen rauhallisia. Ja tykkään tästä fiiliksestä kuitenkin täällä, joka ei ole niin kiiltokuvamainen vaan sopivan röpelöinen.

 
Tosiaan ihan ensimmäinen aamumme valkeni täällä Venice Beachillä pastellin hempeissä sävyissä ja kiivettiinkin kerros ylemmäs meidän kattoterassille aamu kuuden aikaan. Ollaan kyllä tykätty tästä meidän hotellin sijainnistamme. Pientä ristiriitaa majoitukselle toki antaa se, että esimerkiksi kun ihailtiin auringon nousua ylhäältä käsin, näimme kuinka rantahiekalta ja palmujen lomasta kodittomat heräilivät myös uuteen päivään. Venicen todellisuutta.

Näissä hempeissä pastellisävyissä lähdimme pirteinä heti aamulenkille ja moikkaamaan Santa Monica Pieriä, joka ei ole koskaan näyttänyt niin tyhjälle kun aikaisin tuona sunnuntai aamuna. Meinaan viimeksi kun keväällä siellä kävimme, niin siellä oli miljoona muutakin. Lenkkien jälkeen ollaan siirrytty aina rannalle hengailemaan pariksi tunniksi ja käytiin jopa kastautumassakin meressä, kun uutisissa mainittiin kuinka merivesi on poikkeuksellisen lämmintä. Uiminen on vähän vaikeampaa täällä, koska isoja aaltoja lyö rantaan lähes koko ajan. Ollaan myös nyt parina päivänä nähty delfiinejä hyppimässä rannalla. Voitteko uskoa!

 
Tänään kierrettiin suosittua Abbot Kinney Boulevardia ristiin rastiin ja käytiin myös Venicen kanaaleilla. Aina yhtä huikea ja kateutta auheuttava paikka. Miten jotkut voi asua noin mageella paikkaa... Huokaus. Tajuttiin myös nyt illalla, että miten paljon meillä olisi kaikkea kivaa tehtävää ja miten vähän meillä niihin kaikkiin onkaan aikaa. LA:ssa kun mikään aika ei koskaan ole tarpeeksi. Huomenna me lähdetään päiväksi Malibuun ja ollaan mietitty surffilaudan vuokrausta. Josko sitä rohkenisi palata aalloille. Siispä terkuja täältä rantatunnelmista. Minäpä painan nyt myös pään tyynyyn, muun matkaseurueen jo nukkuessa. Viikon päästä ollaankin jo VEGASISSA! :)

 Pinkkejä auringon nousuja ja laskuja kaikille teille! Palataan pian.


 Eng // Sunrise and sunset in Venice Beach, Los Angeles California.
By 6 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Ensifiiliksiä Kaliforniasta

Oi että on nannaa olla takaisin täällä, Kaliforniassa. Nannaa ei sen sijaan ole jetlag, joka herätti tänäänkin jo aamu neljän pintaan vaikka sinniteltiin nukkumaan menoa melkein puolille öille. Väsyttää, mutta ei saa unta. Ei hyvä. 
Mutta se mikä on hyvä, on että ollaan perillä. Reilun 30 tunnin reissaaminen tänne lähes toiselle puolelle palloa otti voimille. Kolme eri lentoa on kyllä liikaa tänne. En muistanutkaan sitä, sillä yleensä ollaan tultu tänne siten, että ollaan ennätetty viettää aikaa ensiksi itärannikolla ja totutella aikaeroon. Kaksikin lentoa olisi ollut vähän paremmin, mutta piti vähän säästellä lipuissa ja se kostautuu sitten noilla lentojen pituuksilla ja määrillä.

Instagramia seuraavat näkivätkin varmasti miten timanttiselta tuntui laskeutua iltahämärässä tänne Los Angelesiin. Juuri niin mahtavaa kuin muistinkin, jo ihan ensimmäiseltä kerralta vuosien vuosien takaa. Silloin näin kaupungin nimittäin ihka ensimmäistä kertaa juuri illalla, miljoonien valojen tuikkiessa kuin timantit. Sitä näkyä on vaikea unohtaa, eikä onneksi tarvitsekaan.


Majaillaan parhaillaan pari yötä täällä paikallisten ystäviemme luona palmujen ja vuorten keskellä sisämaassa. Ajeltiin tänne toissa iltana vuokra-autollamme, joka kurvaa tosin tänään jo takaisin LAX:n lentokentälle hakemaan lisää suomikavereita kyytiinsä. On ihan huikea fiilis ajatella että kohta ne tyypit on täällä, yay!
Kerroinko jo, että täällä on ihan överi kuuma. Siis niin kuuma, että ei oikein voitu olla edes ulkona eilen, paitsi sen aikaa kun käväistiin ostamassa vähän tarvikkeita tuleviin polttareihin ja häihin. Paikallinen pilailupuoti, Party City, on kyllä aivan loistava kauppa. Siellä ollessa oikein vasta tajusimme, kun pläräsimme polttarikrääsää ja vegasiin liittyviä pelimerkkejä ynnä muita, että hitsi, meidän bileethän tulee olemaan VEGASISSA! Ihan kreisiä! Aina ei oikein itsekään pysy perässä, minne tämä elämä onnekkaasti kuljettaa.
Nyt näyttäisi vielä siltä, että elämä onnekkasti kuljettaaa meidät myös yhteen erään pariskunnan kanssa, joka parhaillaan viimeistelee huikeaa maailmanympärimatkaansa. Nimittäin mitäpä sitä nyt pienellä porukalla Vegasissa juhlimaan, jos voi saada Suomi-vahvistusta Matkakuume-blogin Giasta ja Miikasta. Woop woop, sanon minä!


Tiiättekö muuten, on jet lagissa jotain hyvääkin. Nimittäin sen parhaita puolia lienee se, että aamuisin voi nähdä auringonnousun. Ja ne täällä Kaliforniassa, kuten auringonlaskutkin, ovat yleensä aika parhaita. Tälläiseen näkyyn oli muikeaa herätä ensimmäisenä aamuna.



Näiden tuoreiden Cali-tunnelmien saattelemana toivotankin teille super kivaa viikonlopun jatkoa! Me aletaan pakkaamaan autoa ja käännetään pian nokka kohti Venice Beachiä, jonne majoitumme seuraavien päivien ajaksi. Aika jees. Palataan pian taas :)


Eng // We are here in California, USA. After 30 hours travelling it feels good to be back.
By 12 kommenttia
Tunnisteet: , ,

Love is Universal. Salvation Mountain

Ensimmäisen kerran näin kuvia Salvation Mountainista Instagramissa. Oli pakko heti selvittää mistä tässä paikassa on oikein kyse ja missä ihmeessä se oikein sijaitsee. Sijainnin puolesta paikka oli hyvä, Kalifornia. Ei siis mahdoton yhdistää joskus reissuillamme sinne. Ja nyt tänä keväänä siihen onneksi tarjoutuikin oiva mahdollisuus, matkallamme Palm Springsiin päätettiin "poiketa" myös täällä. 

Salvation Mountain sijaitsee noin 1.5 tunnin ajomatka päässä Palm Springsistä. Keskellä ei mitään. Ison Salton sea suolajärven läheisyydessä. Ja kun sanon keskellä ei mitään, niin todellakin. Matka tänne oli jo hieman tylsäkin ja siksipä kannattaa miettiä haluaako ajaa 3 tuntia edestakaisin Palm Springsistä nähdäkseen tämän. No, me tietenkin haluttiin, mutta en ole varma lähtisinkö tänne enää toista kertaa. Lisäksi paikka oli hieman vaikeasti lyödettävissä ja uskokin alkoi loppua siinä vaiheessa kun gps ohjasi meitä aivan jonnekin toisaalle, pellon reunaan lähes asumattomille maille. Hieman pelkokin kävi p**** että mihinhän me nyt oikein jouduttiin... Onneksi tien päässä nähtiin kuitenkin yksi ihminen, keneltä kysyä Salvation Mountainista. Hänen katseesta jo näki, kuinka niin moni muukin matkaaja eksyy tätä samaa paikkaa etsiessään. Eksymisestämme ensiksi ivailtuaan, hän osasikin neuvoa meidät perille. Tai no, sinne suuntaan. Yhdellä määränpäähän vievällä tiellä oli tietyöt meneillään josta syystä jouduimme kiertoteille, joka tuntui vievän meitä entistä enemmän harhaan, mutta onneksi lopulta erämaan keskeltä alkoi pilkottaa toivotun näköistä maisemaa.









Leonard Knightin taideinstallaatio on lyhykäisyydessään kunnianosoitus Jumalalle. "God is Love" ja muut voimakkaat viestit on rakennettu kukkulan muotoon heinäpaaleista, mudasta ja maaleista. Teoksen päälle on mahdollista myös kiivetä ja yksityiskohtia teoksissa on hurjan paljon.





Meidän tuolla ollessamme toukokuussa, aavikon porottava kuumuus alkoi olla jo kymmenen minuutin ulkona oleilun jälkeen minulle aivan liikaa. Välillä piti hakeutua varjoon, ja onneksi taideinstallaatio tarjosikin pari varjoisampaa avointa huonetilaa kukkuloiden sisältä. 
Oli vaikeaa kuvitella, kuinka viereisellä parkkipaikalla, keskellä aavikkoa, hippikommuunissa asuvat ihmiset voivat yksinkertaisesti elää tässä kuumuudessa. Jotenkin veikkailtiin, että ilmeisesti heidän on pakko olla ilmastoiduissa asuntoautoissaan päivät pitkät ja vasta iltaisin kömpiä niistä ulos. Sillä tuossa kuumuudessa paahtuisi ja pökräisi hyvin nopeasti ulkosalla. Öinen tähtitaivas on kyllä varmasti upea näky täällä.


Nopean kuvassession jälkeen porottavaa kuumuutta oli ihana paeta takaisin ilmastoituun autoon. Vaikken ole ilmastointilaitteiden suuri ystävä, tuon porotuksen jälkeen se tuntui taivaalliselta. Olimme täällä ehkä reilun puolisen tuntia, joten aika nopeasti tämä nähtävyys on koettu. Enkä kadu lainkaan että täällä tuli käytyä, vaikka ajomatka kohteessa vietettyyn aikaan olikin suhteessa hyvin pieni. Nyt olen viimein nähnyt tämänkin! Ja rakastin Salvation Mountainin iloisia värejä. Paikasta jäi hyvä mieli.
Tosin aurinko ennätti tehdä tuona lyhyenä aikana semmoiset kepposet minulle, että sain aivan jäätävän auringonpistoksen ja paluumatka ja iltamme Palm Springsissä olikin aika lailla taputeltu. Ja koska olimme pakanneet mukaan vain pienen kassin tälle lyhyelle retkelle, kaikki särkylääkkeet olivat jääneet ystäviemme luokse LA:hin. Illan kruunasi hervoton apteekin ja särkylääkkeen metsästys, joka osoittautui jopa vähän hankalaksi tehtäväksi illan hämärtyessä. Näytti vähän että Palm Springsissä ei olisi hirveästi palveluita, ravintoloita ainoastaan. Lisää kuitenkin tästä palmukaupunki Palm Springsistä seuraavassa postauksessa.


 
Eng // I have wanted to visit Salvation Mountain for a long time. I´m happy we finally got to see it. Salvation Mountain is located about 1,5 hour from Palm Springs.
 
By 4 kommenttia
Tunnisteet: , , ,
Tilaa: Blogitekstit (Atom)