Näytetään tekstit, joissa on tunniste Road trip. Näytä kaikki tekstit

Roadtripin lähtökuopissa

Meidän seuraavan roadtripin alkuun on enää vain muutama päivä. Ja kuten aina ennenkin ennen matkaa, tekemistä ja järjestelemistä piisaa. Pakkailut tehdään usein vasta aivan loppumetreillä. Kaliforniassa luvataan onneksi hyvää säätä, joten se tekee pakkaamisesta osittain helppoa. Illat sielläkin ovat kuitenkin jo vähän viileitä, näin ainakin viime syksynä, joten farkut ja pitkähihaisia pitää muistaa myös pakata mukaan. Toki pienen lisätwistin pakkailuun tuo ne tulevat polttarit ja häät Vegasissa. Bilehilemekkoja, korkkareita ja tuplamäärää meikkejä ja hiustuotteita, kun harvemmin tulee enää pakattua reissuille mukaan.



Meidän suurin roadtrippimme sijoittuu varmaan vuoteen 2009, kun ajoimme Amerikan halki, aina New Yorkista San Franciscoon saakka. Kaikkiaan yli 8000 kilometriä reilun viiden viikon aikana. Se oli mahtavaa se. Amerikka on muutenkin meille tuttu maa roadtrippailuun ja siellä onkin tosi helppoa ja mukavaa ajella ristiin rastiin. Tai no, itsehän viihdyn aina vain kartturin paikalla, ja en olekaan itseasiassa koskaan ajanut ulkomailla autoa, nyt kun oikein asiaa mietin. Mieheni sen sijaan onkin ajanut varmaan enemmän ulkomailla, kuin koskaan Suomessa.

Meidän tämän kertainen roadtrippimme on tuohon koko maan halki ajettavaan reissuun verrattuna suhteellisen lyhyt. Reilun viikon Los Angelesissa lomailun jälkeen ajamme Grand Canyonille, josta palaamme ikään kuin taaksepäin, määränpäänään Las Vegas. Kilometrejä ja autossa istumista toki tässäkin matkassa on edessä. Mutta onneksi Kalifornian, Nevadan ja Arizonan, jossa Grand Canyon sijaitsee, tiet ovat ihan hyvässä kunnossa. Ainakin aikaisempien vuosien kokemusten pohjalta.






Nämä kaikki kuvat on otettu tämän kevään roadtripiltämme Palm Springsiin. Moni amerikoissa reissannut tunnistaakin varmaan nämä pitkät, silmänkantamattomiin yltävät maantiet aavikon keskellä. Sitä maa pitkälti kaupunkien välillä toisinaan on. Palm Springsiin matkalla ympärille kohosivat tosin myös upeat vuoret sekä hirmuinen kasa tuulivoimaloita. Tiellä tuulikin tosi voimakkaasti ja tuossa kohtaa ei todellakaan tehnyt mieli työntää päätä ulos ikkunasta. 
Mieheni on muuten käynyt kiipeämässä tuolle kuvassa nousevalle San Jacinton vuorelle (3,302 m). Vilkuteltiin sille ohi ajaessamme, ja kiittelin luojaa, etten hullu lähtenyt tuolle vaellukselle silloin mukaan. Oli nimittäin aika korkean ja vaikuttavan näköinen vuori.



Roadtripeillä törmää usein myös keskellä aavikkoa ränsistyneisiin kahviloihin ja vanhoihin huoltosemiin. Niissä on kyllä aina vaan jotain kovin kuvauksellista ja kiehtovaa.




Mutta ennen Palm Springsiin pysähtymistä ajoimme itse asiassa vielä 1,5 tunnin matkan päähän ohi Salton Sea suolajärven aina Colorado Desertiin saakka. Arvaako joku jo, että mikä oli määränpäämme?
No, ajoimme tietysti katsomaan Salvation Mountainia, jonka olen halunnut nähdä jo useamman vuoden ajan. Tästä keskelle aavikkoa pykätystä värikkäästä (ja uskonnollisesta) kohteesta, (sekä järkyttävästä auringonpistoksestani) lisää seuraavassa postauksessa.

Mutta nyt pitää jatkaa vähän pakkauslistan kirjoittelua ja asioiden hoitamista, kuten esimerkiksi valuuttaa pitäisi käydä vielä vaihtamassa. Lisäksi jenkkikavereille ajattelin viedä Goodion suklaita tuliaisina. Hullaantuivat siihen nimittäin nyt kesällä täällä ollessaan. Fazun sininen kun ei vegaaneille sovi tuliaiseksi, mutta Goodio on myös suomalaista joten sillä mennään. Ajatelkaa, enää pari päivää ja ollaan perillä Kaliforniassa. En ehkä kestä! :)


Eng // Only a few days to go on our road trip in Cali, Grand Canyon and Las Vegas. 
This pictures are from our last road trip to Palm Springs.

Uuden-Seelannin pohjoissaari. Mitä luvassa?

Huikean eteläsaaren jälkeen siirryimme campervanimme kanssa lautalla Uuden-Seelannin pohjoissaarelle. Olin ihan täpinöissäni ja vähän jo skeptinen, että voiko pohjoissaari olla yhtä huikea kun kokemamme eteläinen. Se kaikki jää tuonnemmaksi kerrottavaksi. Tässä vastaavanlainen kartta pohjoissaaresta, jonka tein jo etelästä. Näissä kohteissa vietimme aikaa ja näistä on ajan kanssa tulossa juttua blogiin. Muutama odotteleekin jo valmiina, joten toivottavasti sopii, että Uuden-Seelannin teemalla jatketaan vielä muutaman postauksen verran. Sitten siirrytäänkin jo Australian ihmeisiin. Sillä kyllä sitä sielläkin maassa on hurjan paljon nähtävää.





Wellington I Lautat saapuvat tänne, Uuden-Seelannin pääkaupunkiin. Me kuitenkin tietoisesti skippasimme sen ja jatkoimme suoraa matkaa abouttia rallaa tuonne keskivaiheille, Tongariroon.

Tongariro I Huikea (ja raskas) Tongariro Alpine Crossing -haikkaus tulivuorille on syy, miksi tänne kannattaa saapua.

Lake Taupo I Iso kaunis järvis, maan suurin, muistuttaa kovasti Italian Garda-järveä. Tykkäsin.


Rotorua I Tällä seudulla on hurjasti geotermisiä, kuumia lähteitä. Pakkohan niitä oli testata.
  
Bay of Plenty I Valkoista hiekkarantaa kilometritolkulla. Näin luki esitteessä. Harmiksemme meidän käynnin aikana satoi ja satoi.

Hot Water Beach I Tämä hyvin mielenkiintoinen paikka on yksi ehdoton suosikkini pohjoissaarella. Laskuveden aikaan, voit kaivaa itsellesi rannalla kuuman lähteen. Mutta paikka vaihtelee ja se on löydettävä vain kokeilemalla. Tämä on pakko kokea uskoakseen.


Coromandel I Kaunis näköalareitti upeine maisemineen. Paljon pieniä mutkaisia vuoristoteitä. Ei pahoinvoiville.

Auckland I Pohjoisen yksi isoimmista kaupungeista. Kesti tovin, ennenkuin kaupunki näytti parhaat puolensa. Täältä tulossa ainakin yksi hostelli arvostelu ja suositus.


Tälläistä kaikkea siis luvassa pohjoissaarelta, mutta ajattelin esitellä vain muutaman näistä kohteista nyt, jotta päästään sinne jo mainitsemaani Australiaan pian.

  

Eng // Sneak peek from our Road Trip here in north Island of New Zealand.


Reissun huikeimmat maisemat!

Kyllä. Reissun huikeimmat maisemat (jos näitä toinen toistaan huikeimpia maisemia nyt millään voi pistää järjestyseen) koettiin varmastikin matkalla Wanakasta Arrowtowniin (juttu täällä) ja vähän kuin puolivahingossa. Puolivahingossa siitä syystä, että valittiin gps:n vinkin pohjalta tieksemme pienempi vuoristotie, kartassa olleen isomman tien sijaan. Ja voi jumankekka, että kylläpä kannatti! En tiedä onko maisemareitti aina näin upea, vai tekivätkö nämä pilvet tällä kertaa tästä hetkestä niin huikean. Mutta huh heijaa, tämän levähdyspaikan maisemat olivat vaan jotain niin päräyttävää, että ei mitään rajaa.




Tässä on muuten myös reissun harvoja yhteiskuviakin meistä. Kiitos vain eräälle sveitsiläiselle miehelle joka kuvan otti. Aasiasta ostamani selfietikkukaan kun ei enää toimi, kun menin päivittämään uuden käyttiksen iphoneeni, niin veikkaan että tästä syystä selfiepainikkeen Bluetooth-laite meni mykäksi (pöh!). Siitäkin laitteesta oli sitten vallan pitkä ilo, haha... 

Tuon päiväinen ajotiemme kiemurteli upeasti pilvien peittämien vuoriteiden keskellä. Koko seutu oli niin maaginen, että oli vaikea uskoa näkemäänsä. Henkeä salpaavan kaunista! Ja sanonko vielä kerran, ihan huikeeta!







Uudessa-Seelannissa on kyllä mahdoton ajella ja olla huokailematta tuon tuosta maisemien kauneutta. Mietittiinkin, että tajuavatkohan paikalliset missä kangastuksessa elävät. Kerran huoltoasemalla sitten kehuttiin jälleen maan kauneutta, johon paikallinen totesi, että kaipa he pitäävät niitä itsestäänselvyytenä. Mutta kyllä sen kauneuden sitten kuulemma huomaa, kun käy jossain muualla.
Minä vähän luulen, että tulen jatkossa väkisinkin vertaamaan kaikkea nyt Uuden-Seelannin mittarilla. Aika voittamattomathan nämä maisemat ovat vai mitä olet mieltä?


Eng // These were propably our best views of our trip here in New Zealand.


Wanakasta Arrowtowniin ja matkalla benjiä

Moottoritiemme oli kuuma, kun tuntuu että ei meinattu paikallamme pysyä. Saatuamme tosiaan vihdoin campervanimme, emme malttaneet olla tutkimatta ja näkemättä tätä maata koko ajan lisää ja lisää. Olimme yleensä yhdessä paikassa vain yhden yön verran, josta sitten haluttiin jo jatkaa matkaa heti seuraavaan. Tykätään kumpikin selvästi autolla matkailusta ja monen tunnin istumiset yhteensoittoon on ihan normihommaa meille. Tähän ollaan totuttu jo useilla Road Tripeillämme Jenkeissä. 
Matkamme varrelle erittäin sopivasti osunut Wanakan kylä piti meille kotia tosiaan yhden yön verran ja sieltä jatkettiinkin päivän valjettua kohti pientä Arrowtownia, jota oppaiden ja blogivinkkien perusteella kannattaa käydä katsastamassa jo ihan kylän vanhojen, hyvin säilyneiden, talojen vuoksi. Molemmat näistä kohteista ovat suhteellisen lähellä Queenstownia, mutta kun meillä ei siellä ollessamme ollut silloin vielä autoa käytössämme, niin ajeltiinpa nämä kohteet lävitse nyt. Ja kyllä taas kelpasi, näissä maisemissa...



Wanaka I Lake Wanakan rannalla oleva pieni Wanakan kylä tarjoaa monipuolisia ulkoiluaktiviteettejä, kuten vaikkapa haikkausta lähi vuorille. Söpön pienellä kylän pääkadulla on myös paljon putiikkeja, kahviloita ja surffiliikkeitä. On ollut muuten todella symppistä huomata, miten surffihenkinen ja rento koko Uusi-Seelanti onkaan. Tankattiin täällä Wanakassa meidän Campervan täyteen herkkuja New World-kaupasta ja jatkettiin matkaa etelään, sillä meidän lyhyen Wanakan vierailun aikana sataa ripsautti vettä lähes koko ajan, kuten kuvistakin näkyy, pilvet roikkuivat hyvin alhaalla. Mutta ihmeellistä silti, miten kauniilta kaikki silti näyttääkään. Eikö?



Arrowtown I Tämä 1800-luvun lopun kultakuumen aikaan suosionsa huipulla ollut pienen pieni kaupunki, näyttää siltä kuin aika olisi pysähtynyt. Kylän keskusta on hyvin pieni, mutta näin aurinkoisena päivänä se oli yllättävänkin vilkas ja turisteja tuntui riittävän hyvissä määrin. Me kävimme vain nopeasti kylillä jätskeillä ja katsomassa menneen kultakuumeen rippeitä kylästä, joka muuten uinuu tukevasti näiden hulppeiden vuorien keskellä.



Arrowtown sijaitsee siis hyvin lähellä Queenstownia, josta meidän koko Uuden-Seelannin reissumme alkoi. Ja kuten aikaisemmin jo mainitsinkin Queenstownin olevan varsinainen adrenaliinin pääkaupunki, niin siitä tuli lisää näytettä matkallamme etelään. Nimittäin saavuttuamme Kawaraun sillalle, meidän piti löydä jarrut ihan pohjaan ja pysähtyä katsomaan kuinka useat hurjapäät hyppivät sillalta kohti joen pohjaa. Tämän paikan (ja hypyn) nimi kulkee nimellä The Kawarau Bridge Bungy ja voi aaaaapua minua otti mahanpohjasta pelkästään katsoa ja jännittää näiden hyppäävien hurjapäiden puolesta. Saatoin ehkä johdatella jossain määrin harhaan tuolla otsikolla, nimittäin ehei, en itse uskaltaisi ryhtyä moiseen, en enää. Valitettava totuus on nimittäin se, että iän myötä korkeanpaikankammoni on vaan kasvanut. Siispä hatunnosto kaikille noille hurjapäille ketkä tuohon uskaltautuu. Ja itseasiassa, hyppy oli todella hintavakin. Lähemmäs parisataa paikallista, joten siinäkin mielessä säästettiin pitkä penni, kun ei tähän leikkiin kumpikaan ryhdytty (hah, mikä ihana "tekosyy"). Jäin vain miettimään tuolla ollessani, että tämän täytyi olla se sama paikka jossa Laura Let´s Go:n Laura hyppäsi benjin! Käykäähän kurkkaamassa tämän hurjapää mimmin veto tuosta linkistä. Iiiiiiiiiiikkkkkkk....ihan kreisii!



Sen sijaan tuo koskenlasku (alimmassa kuvassa) näytti itseasiassa tosi hauskalle ja siihen olisin jopa voinut uskaltautuakin. Miten on, olisiko sinusta naruhyppyyn noissa maisemissa?

Ps. Tällä matkalla Wanakasta Arrowtowniin koettiin varmaan Uuden-Seelannin reissumme mahtavimmat maisemat (ellei sitten koko reissun!), mutta se on ihan oman postauksensa se. Kuvia tuli nimittäin jokunen räpsittyä.


Eng // In New-Zealand there is many very cute small towns. And of those are called Wanaka and Arrowtown. So cute and worth to stop by.


Road Trip alkakoon ja nokka kohti Lake Tekapoa

Kun viimein saatiin meidän campervan allemme Christchurchin lentokentän läheisyydestä, otettiin heti suunta takaisin eteläsaaren keskiosaan, josta olimme juuri pari päivää aikaisemmin bussilla saapuneet. Näimme nimittäin bussimatkalla upean Lake Tekapon ja se toimi meidän ensimmäisenä stoppina campervan elämällemme. Eikä kyllä yhtään pöllömmistä maisemista aloitettu, vai mitä sanotte?







Aluksi vasemmanpuoleinen liikenne tuntui hurjalta, mutta yllättävän nopeasti sitä tottui tulkitsemaan, ihan näin apukuskin penkiltäkin. Ajaminen Uudessa-Seelannissa on siinä mielessä helppoa, koska tieliikenne ei ole kauhean monimutkaista. Pelkällä perinteisellä kartallakin pärjäisi varmasti oikein hyvin, mutta meillä sisältyi autonvuokraukseen myös gps-laite, joten suunnistettiin sen avulla eteenpäin. Tykkään tosin itse aina kartoista, ja suunnistankin mieluusti niiden avulla.





Lake Tekapo on huikean kaunis turkoosin sävyinen järvi, jota sitäkin koristaa vuoret upeasti. Pieneltä kylältä löytyy useita leirintä- ja muita majoituspaikkoja. Aika huippua, että näissä maisemissa voi tosiaan yöpyä muutamalla kympillä. Auringon laskettua, jäätiin hampaidenpesureissulla vielä ihastelemaan tähtiä, joita näkyi tummalla taivaalla ennätyksellinen määrä. Aivan leirintämme vieressä, Lake Tekapolla, ihan tuossa leirintämme vieressä sijaitseekin observatorio.
Happy camperit selvisivät ensimmäisestä karavaanariyöstä, ja miksipä ei olisi selvitty. Nukutti oikein makoisasti ja näihin maisemiin oli mukava herätä.
Ajattelin, että voisin tehdä kokonaan oman postauksen autoilusta ja campervaneista yleensäkin Uudessa-Seelannissa, kun niitä nyt tuli tutkittua jokunen yritys läpi. Kiinnostaisiko sellainen?



Eng // Our NZ Road Trip begins, yay!

 
------
Majoitus:
Lake Tekapo Motels and Holiday Park, 1 yö, N. 30 Eur


Pikku teaseri Uuteen-Seelantiin

Me ja campervanimme kuljetaan täällä pitkin Uuden-Seelannin teitä. Ja voin kertoa, että maisemat ovat huikeita! Suorastaan henkeäsalpaavia. Välillä pitää kyllä vetää pipoa syvemmälle ihan kylmän sään ja tuulen viiman vuoksi ja välistä saa ihan höllätä helteen ansiosta. Ollaan Uudessa-Seelannissa. Maassa, josta en ikinä ikinä ikinä olisi kuvitellut että se tempaisee näin mukaansa.

Ajattelin, että on vähintäänkin reilua jo täällä bloginkin puolella raottaa minkälaisissa maisemissa me täällä oikein mennään ja missä. Tässäpä siis pieni tiiseri ja aloituspostaus Uudesta-Seelannista. 

Etelä-saaren olemme nyt kiertäneet, siinä ajassa mikä meillä oli käytettävissä (päivää vajaa kaksi viikkoa) ja tässä meidän käydyistä kohteistamme etelästä kartta. Toivottavasti se auttaa hahmottamaan reissuamme täällä ihmemaassa. Jokaisesta kartassa mainitusta kohteesta on siis tulossa tarkempi oma postauksensa jahka ennätän käydä nämä kaikki sadat ja tuhannet kuvat läpi, joita täällä on tullut lauottua. Harvinaisen kuvauksellinen maa, täytyy sanoa! Ja ai niin, tämän kartan ulkopuolelle mahtuu vielä monen monta paikkaa ja notkoa, joista varmasti ajan kanssa tulen tekemään vielä extranostoja. Mutta lähdetään näillä liikkeelle, ok?


Meidän kelpo campervanimme on ollut siis kotina meille lähes koko aikamme täällä. Sen saaminen tosin oli ison työn ja tuskan takana, ja jouduimmekin hakemaan sen aivan toisesta kaupungista, mutta siitäkin lisää myöhemmin. Ollaan oltu oikein tyytyväisiä menopeliimme ja vaikka emme ole sille vielä(kään) nimeä antaneet, niin se on meille erittäin rakas kaara jo tässä vaiheessa. Kilometrejä olemme tahkoneet jo toista tuhatta ja lisää olisi vielä jokunen edessä täällä pohjoissaarella, jonne juuri lautalla siirryimme. Mennään nyt kuitenkin pintaraapaisuna siihen, mitä eteläsaarelta on pian blogissa luvassa.


Queenstown I Queenstown oli kaiketi kaikkein paras ensikosketus tähän maahan. Tai toimi ainakin meikäläisiin aivan sata-nolla. Jo lentokoneesta katseltiin (vähän kauhulla!) kuinka laskeuduttiin lähes lentokoneen siivet vuorenhuippuja hipoen hulppean vuorimaiseman keskelle. Horisontissa näkyi paljon peltoja, lampaita ja vuoria. Queenstown vaikutti todella viihtyisältä ja mukavan vilkkaalta pikkukaupungilta huikeilla järvi-vuori-combo maisemilla. Yksi lemppareistani, ehdottomasti.



Christchurch I Järkyttävän tuhoisan maanjäristyksen vuoden 2011 alussa kokenut Christchurch toipuu yhä kokemastaan. Rakennustyömaita on pitkin kaupunkia, mutta myös edelleen katukuvassa näkyy maanjäristyksen hetkeen jääneitä sortuneita rakennuksia. Kauheuden keskellä, kaupungin keskusta on alkanut rakentua uudelleen värikkäistä konteista ja kaupungista todella huokui uudelleen yrittäminen ja nouseminen sekä innovatiiviset ratkaisut. Ruman kaunis kaupunki, kuten sanon aina yhdestä suosikistani, Berliinistä.




Lake Tepako I Tämä turkoosinvärinen Tekapon -järvi oli meidän ensimmäinen kohteemme kun saimme campervanin allemme ja päästiin Road Tripin makuun. Oli aika huikeaa yöpyä leirinnässä näissä maisemissa. Ei valittamista.





Mt Cook I Lähdettiin kurkkaamaan miltä Mount Cookin vuori näyttäisi, mutta kyseisenä päivänä kaveri oli verhoutunut pilvien taakse piiloon. Mutta eipä sillä, matkalla sinne saimme ihailla huikeita jylhiä maisemia. Ei todellakaan hukkareissu!


Wanaka I Tämä pieni söpö kylänen rakentuu myöskin Wanaka-järven ympärille, joita reunustaa kauniisti vuoret ja meidän visiittimme aikana, matalalla roikkuvat pilvet. Wanakassa yövyttiin sopivasti Mount Cookin vierailun jälkeen ja matkalla pidempää ajoa kohti etelää. Wanakasta löytyy hyvin palveluita ja tällä Road Tripillämme suosikki ruokakaupaksi muodustunut New World. Iso suositus, kummallekin!

Nugget Point I  Tieto siitä, että Nugget Pointissa saattaisi nähdä pingviinejä, ajoi meidät tänne saaren eteläkärkeen. Eikä reissumme ollut lainkaan turha. Nimittäin meitä lykästi samoin tein kun parkkipaikalta lähdimme kävelemään kohti pingviinirantaa. Siellä ne pienet vaakut keikkuivat merestä nousten kohti rantakivikkoa. Aaaawww… Tästä lisää myöhemmin, jos vaan maltatte odottaa.



Curio Bay I Curio Bayn huikeisiin maisemiin saavuttiin siitä syystä, kun saimme eräältä pariskunnalta Surat Bayn rannalla vinkin, samalla kun ihmettelimme parinkymmenen metrin päässä olevia merileijonia, että täällä voisi uida delfiinien kanssa. Siis whaat! Siispä siksi Curio Bay. Periltä löydettiin ylisöpö leirintäalue pingviineineen, merileijonineen, surffikouluineen ja delfiineineen. Paitsi että lykästiköhän meitä delfiinien kanssa?



Kaikoura I Kaikoura sen sijaan valikoitui kohteeksemme valaiden vuoksi. Täällä noita merten jättiläisiä voi bongata hintavien risteilyjen muodossa tai sitten ihan vain kokeilla onneaan rannoilta käsin. Kaikouran ympäristö on todella kaunista, mutta myöskin näemmä todella tuulista. Silti peukut pystyyn tälle surffihenkiselle pikkukylälle ja pipoa syvemmälle korville.

 
Terkkuja siis tien päältä täältä ihmemaasta! Tänään huristellaankin pohjoissaaren itärannikolle ihmettelemään beachimaisemia. Oletuksena, että nekin ovat tietysti ihan huikeat! Kaikki vinkit meidän loppusuoran Uusi-Seelanti osuudelle ovat oikein tervetulleita. Ja samalla kiitänkin jo kaikista tähän saakka tulleista vinkeistä. Jatkamme siis campervaneilua vielä lauantaille saakka, jolloin palautetaan auto Aucklandiin, jonne jäämme muutamaksi päiväksi.
Jo sanomattakin selvää, että niin moni asia jää näkemättä, tekemättä ja kokematta tässä maassa, mutta onpahan hyvä syy palata..? Ihan huikea kokemus on ollut kuitenkin jo tähän saakka. Kiitän.


Eng // Here´s a little sneak peek from our Road Trip here in New Zealand. Oh, it´s so beautiful here!