En varmasti liioittele sanoessani että kulunut vuosi oli kaikista eeppisin matkustusrintamalla. Ei huonoksi jäänyt edeltäjänsäkään 2014, tai monet muutkaan eletyt vuodet, mutta onhan se selvää, kun matkaa maailmanympäri, niin eeppinen on se oikea sana kuvaamaan kaikkea koettua. Yritän tässä postauksessa kiteyttää matkavuoteni mahdollisimman tiiviiseen pakettiin. (Pssst, huomaathan, että lähes jokainen reissattu kaupunki on linkattu sitä esittelevään postaukseen blogissani).
Tammikuu alkoi ystävien kanssa Coronin -saarella Filippiineillä. Tosin erkanimme kukin omille teilleen pian vuoden vaihtumisen jälkeen. Ystävät palasivat takaisin Suomeen ja me lensimme Vietnamiin. Muutaman hektisen Ho Chi Minh Cityn -päivän jälkeen lensimmekin jo rentoutumaan Phu Quocin -saarelle. Tsekkasimme saarta aika hyvin läpikotaisin, hyvän biitsin perässä.
Phu Quocilta lensimme Kambodzaan ihailemaan Angkor Watin temppeleitä, tietenkin! Muutoin en liiemmin jaksanut innostua Siem Reapistä paikkana. Pari päivää siellä riitti meille vallan mainiosti. Tärkeintä meille oli kokea auringonnousu temppelien luona. Ja kuten paikan päällä kävi ilmi, niin monelle sadalle muullekin.
Siem Reapin jälkeen Thaimaa tuntui kuin olisi kotiin palannut. Niin paljon paremmalle ja normaalimmalle. Eikä sekään ollut huono, että tavattiin kavereita Suomesta (ja sain samalla karkkilähetyksen - sillä missään muualla maailmassa ei ole niin hyviä irttareita kuin meillä täällä Suomessa). Ensimmäinen kohteemme Thaimaassa oli yllätykseksemme hyvä-paha Phuket. Phuketista jatkoimme saarihyppelyä Phi Phille, Koh Jumille ja Koh Lantalle.
Helmikuun vaihteessa ennätettiin vielä kuukauden Thaimaan-leimalla lempparisaarelle Koh Lipelle viikoksi. Lipellä löhöilyn jälkeen jatkettiin matkaa laivalla Malesian puolelle, Penangin saarelle. Seinämaalauksien täyttämä George Town oli ookoo, mutta ei lumonnut minua erityisemmin, vaikka noi frescot juuri upeita olivatkin. Täällä arvottiin järkevintä reittiä Australiaan ja Uuteen-Seelantiin, sillä haluttiin olla siellä vielä helmikuun aikana.
Rantaelämä muuttui yhä suuremmiksi kaupungeiksi, kun matkasimme bussilla Kuala Lumpuriin. Tykästyin heti tähän sykkivään suurkaupunkiin, mutta ilmassa alkoi olla kenties pientä matkaväsymystä... Toki jo pelkästään tähän kuukauteen oli mahtunut paljon, ja itse reissusuunnitelmien ja lentojen sekä hotellien varailuun mennyt aika ja energia vei voimia.
Ja sitten kävi niin, että löysimme itsemme vähän kuin vahingossa Singaporesta, vaikka parin vuoden takainen vierailumme siellä ei juurikaan ollut vakuuttanut. Lennot Australiaan oli kuitenkin järkevimmät ottaa täältä ja bussimatka Kuala Lumpurista Singaporeen oli helppo ja toimiva ratkaisu. Ja myönnettäköön Singaporen eduksi, että tämän kertainen kokemuksemme oli edellistä miellyttävämpi.
Ja sitten, usean Aasiassa vietytyn kuukauden jälkeen saavuimme ensimmäistä kertaa ikinä Australiaan! Voi poijjaat, että se tuntui hyvälle! Dippasimme Australiasta vain pienen palasen, Melbournen, koska jatkoimme melkein suoraa päätä eteenpäin loppu syksyyn kääntyvään Uuteen-Seelantiin. Joka onkin ihan oma lukunsa se.
Lentomme Melbournesta laskeutui Queenstowniin, joka on yksi eeppisimmistä paikoista laskeutua. Ja nyt ymmärrän kyllä miksi. Olin varma että koneen siivet osuvat ympärillä oleviin vuoriin. Olin mykistynyt. Kuten myös seuraavat viikotkin. Uusi-Seelanti vei sydämemme! Säädöltä Uudessa-Seelannissa ei silti selvitty. Käynnissä oleva Kiinalainen uusivuosi pisti pakkaa pahasti sekaisin ja lähes kaikki hotellit ja autonvuokraukset olivat loppuunmyytyjä koko maasta. Jouduttiin hieman ns. säätämään.
Maaliskuun ekat viikot meni campervanin kanssa Uutta-Seelantia kiertäessä. Christchurch, Mount Cook, Wanaka, Nugget Point, Curio Bay, Kaikoura, tulivuorelle kiipeäminen, Lake Taupo, Rotorua, Coromandel, Hot Water Beach josta viimeisenä saavuttiin perille Aucklandiin. Uusi-Seelanti oli parhautta! Olen julistanut sitä kaikkialla jo moneen kertaan, mutta sanottakoon se nyt vielä tässäkin, jos se on mennyt joltain jostain syystä ohitse.
Vaan eipä tarvinnut pettyä Australian Sydneyn ja Bondi Beachiinkään. Paitsi siten, että oltiin varattu tänne aivan liian vähän aikaa. Sydneysta puksuttelimme junalla rapiat 15 tuntia Brisbaneen, josta jatkoimme autolla Byron Bayhin. Minun yhteen suosikkikohteista!
Australian roadtripillemme mahtui myös pettymyksellinen Surfers Paradise, rauhallinen Noosa ja koalat, Rockhampton, Mackay, Hervey Bay ja Airlie Beach huikeine purjehduksineen ja sukelluksineen kilpikonnien kanssa valliriutoilla.
Huhtikuun vaihde sujui siis purjehtien Australiassa ja tuntui epätodelliselle jo kaiken kokemansa jälkeen siirtyä Fidzille. Siis Fidzille! Mutta näin siinä kävi. Reilu puolitoista viikkoinen sujui makoisasti ihmetellen ja ihaillen polynesialaista elämäntapaa. Fidzi valloitti sydämeni kyllä ihan täysin.
Ja ihan kuin paratiisia ei olisi ollut jo yhdelle vuodelle riittämiin - matkamme jatkui kohteeseen, josta olin haaveillut vuosia. Havaijille! Bula-tervehdykset vaihtuivat Alohaan, ja ensimmäisten tuntien shokki vaihtui aitoon Havaiji-rakkauteen, Waikiki Beachille, jossa eletään ja hengitetään surffausta. Paikka minun ja sielunmaailmani makuuni.
Hieman ennen kuin huhtikuu muuttui toukokuuksi ja Suomen vapuksi, lensimme takaisin kotiin, siis Los Angelesiin.
Toukokuu ja vappu alkoi juhlilla Bel Airissa, hah, kuinkas muutenkaan?! Toukokuuhun LA:ssa mahtui paljon kaikkea, uutena kohteena Salvation Mountain, Palm Springs ja Joshua Tree.
Kesäkuu tarkoitti meille Suomeen paluuta ja eräänlaisen aikakauden loppua. Pyörähdimme paluumatkalla vielä Torontossa moikkaamassa veljeäni ja kanadan sukulaisia ja palasimme vielä kertaalleen New Yorkiin.
Kotiinpaluun ja kesäkuun lopun huipensi festarimatka jo perinteeksi muodostuneeseen Rock Werchteriin, Belgiaan. Sitä ennen vietimme yhden yön Brysselissä.
Heinäkuuhun mahtui lukuisia mikromatkoja pullein purjein Helsingin edustalle. Esimerkiksi Kaunissaari oli upea kokemus, eikä auringonlaskut kalvenneet lainkaan maailmalla koettujen rinnalla.
Elokuussa kelit sen kuin vaan parani ja sehän kelpasi meille purjehtian aluille. Helsingin edustallakin riittää paljon nähtävää ja koettavaa, varsinkin kun sen näkee nyt tyystin eri perspektiivistä kuin aikaisemmin. Purjeveneen kannelta. Elokuun matkana toimii hyvin myös aina Flow-festival.
Syyskuussa koitti tiedossa ollut ystävien yhdistetty polttari- ja häämatka Las Vegasiin. Ennen Vegasiin menoa vietimme reilun viikon Los Angelesissa, josta roadtrippasimme aina huikealle Grand Canyonille. Sanomattakin lienet selvää, että tämä oli eeppinen reissu! Kirsikkana kakun päällä tämän kaiken huipensi kolmepäiväiset festivaalit Vegasissa.
Lokakuu. No, eipä tarvinnut minun kauaa potea ikävää enkelten kaupunkiin, kun elämäntilanteeni salli paluun Hollywoodin kukkuloille mimmiporukalla. LA:ssa vietetty viikko piti sisällään mm. Foo Fightersin ja Florence and The Machinen keikat, synttärien juhlintaa, ystävien tapaamista ja pumpkin patcheja - ja tietty Malibu Farmin burgereita.
Toinen järkisyy reissulle oli osallistua maailman suurimpaan TBEX -matkabloggaajaseminaariin Floridassa. Eli tiemme vei meidät Los Angelesista vielä Fort Lauderdaleen verkostoitumaan.
Vaan eipä loppuneet seikkailut vielä siihen. TBEXin jälkeen koitti Halloween, joka on Amerikassa suuri juhla. Me otimme sen vastaan ikimuistoisesti Floridan kärjessä, Key Westissä. Mikä huikea lopetus koko reissulle ja oikeastaan koko vuodelle.
Marraskuu oli selvästi aikaa hengähtämiselle, kaiken kokemansa kokoamiselle, omille ajatuksille. Pariisin terroristi-iskut pysäyttivät. Ei tehnyt mieli reissata, ei tehnyt mieli ajatella reissuja, saati varata niitä. Minun päässäni maailmasta oli tullut entistä pelottavampi paikka ja kotona oli just nyt hyvä olla.
Joulukuu ei juurikaan poikennut edeltäjästään. Matkailurintamalla vuoden päätti upeasti maailman ensimmäinen festariristeily, jossa samalla pääsin tutustumaan ensimmäistä kertaa hulppeaan Viking Grace -alukseen. Alus pyörähti Tukholman ja Maarianhaminan satamissa, eli melkein voin sanoa käyneeni noissakin vielä loppuvuodesta. Melkein.
Kaikkiaan maita taisi tulla 13:sta tälle vuodelle, joista Amerikkaan palasin monta kertaa. Laskitteko muuten kuinka monta kertaa sana eeppinen tekstissä vilahti? Varmasti sallittua enemmän, pahoitteluni siitä. Myös pahoittelut siitä, että tästä tuli nyt näin kilometrin mittainen kooste, mutta voin melkeinpä luvata, että tälläistä reissuvuotta ei välttämättä ihan hetkeen tulla toista näkemään. Joten suotakoot se sille. Itse kippistän kuvainnollisesti nyt menneelle eeppiselle (vielä kerran!) vuodelle ja toivotan kaikkea parasta uudelle alkaneelle vuodelle! Hyvä tästäkin tulee.
Kiitos myös että olette olleet mukanani näillä reissuilla ja kommentoineet sekä jakaneet informaatiota. Ette uskokaan miten hyvältä kommenttinne aina ovat tuntuneetkaan maailman eri kolkissa. Parhaalta!
Kaikki postauksen kuvat Instagram-tililtäni sannasmag. Mikäli sinä olet Instagrammissa ja emme ole vielä löytäneet toisiamme niin olisi kiva tietää millä tunnuksella olet siellä.
Eng // Part of the Instagram Travel Thursday -campaign, here´s some of the pictures from my travels in year 2015, based on my Instagram pictures.
Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru mou.
