Saaristomeren uloimmalla luodolla, Hangon rannikosta 28 kilometrin päässä, seisoo ylväänä pohjoismaiden korkein majakka, Bengtskärin majakka.
Vuonna 1906 rakennettu majakka on avattu matkailijoille vasta vuonna 1995. Majakan avaaminen yleisölle vaati ensiksi useamman vuoden korjaustyöt jo rappeutuneelle majakalle, majakka kun automatisoitiin jo vuonna 1968, jolloin se jäi autioksi. Nyt Bengtskärin majakka seisoo ehostettuna ylväänä kallioisella luodolla ja katselee avomerellä merenkäyntiä 52 metriä meren yläpuolella.

Jo ensimmäisistä askeleista majakkasaarelle Bengtskär yksinkertaisesti lumoaa, ainakin tällaisen matkaajan, joka innostuu majakoista. Kaukana kaikesta omalla luodollaan oleva majakka on yksinkertaisesti vaikuttava näky. Majakkasaaren sileät kalliot myös suorastaan kutsuvat kiipeilemään ja majakalle saapuneet vierailijat sinkoilevatkin kallioilta toisille kuin pienet muurahaiset.

Isäni sanoi kerran meillä Helsingissä ollessaan, että kannattaa ajaa, kun on aikaa, Päijänteen kautta Suonenjoelle. Ja niin me nyt tehtiin täysin extempore ja kesäloman kunniaksi. Extempore ideoihin kun ei juurikaan kuulu etukäteissuunnitella, niin annettiin fiiliksen vielä. Mutta ehkäpä juuri se kaikki tietämättömyys saikin meidät pitämään silmät auki koko matkan ajan. Roadtrippimme alkoi Helsingistä Draken musiikin säestämänä ja kun musiikki oli vaihtunut matkan varrella Bod Dylaniin ja Vääksyn kanavan kyltit alkoivat siintämään, edessämme olikin yhtäkkiä Amerikasta tuttu Route66-kyltti, joskin Route 24 -tekstillä. Otimme tämän merkkinä siitä, että olimme selvästikin oikealla tiellä, roadtrip -tiellä!

Keskikesän juhlaa juhannusta tuli tänä vuonna vietetty aivan Helsingin edustalla, Pihlajasaaressa. Pihlajasaari on tuttu saari meille jo monen vuoden takaa ja tykätään sen lokaatiosta ja vierasvenesatamasta. Meidän kotisamasta ei tarvitse lähteä kauaskaan tunteakseen olevansa jo ihan lomalla. Pihlajasaaren ravintola on ollut myös joka kesäinen illalliskohteemme näin vuosien saatossa. Sinne on helppo lähteä vaikka arki-iltoinakin syömään. Juhannusta Pihlajasaaressa viettiin nyt ensimmäistä kertaa.

Tämän kevään purjehduskauden avauspaikkana sai toimia Rövaren niminen pieni saari Espoon edustalla. Helteinen toukokuun loppu lupaili hyvää keliä purjehdusviikonlopulle, mutta vastatuuli kotisatamastamme Espoon saaristoon piti huolen, että helteisestä säästä huolimatta toppatakkia ja -housuja ei sopinut unohtaa. Perillä meitä kuitenkin odotti lämpöinen aurinko, suojaisat kallionpoukamat, ystäväpariskunta, huoleton loman tunne ja uskomattoman upea auringonnousu, josta emme osanneet unelmoidakaan.

Saariselkä sai huomioni talvella 2019, kun luin uutisen pohjoisen palkitusta ja Euroopan pisimmästä pulkkamäestä. Tällä pulkkamäellä on pituutta 1200 metriä ja palkinnon se sai mäkeen suunnitellusta Aurora Experience -valoteoksesta. Pulkkamäen valaistus on vaihtuva ja muistuttaa revontulia. Pulkkamäen pituus on toki Suomen mittakaavassa aika huikea, mutta olen ymmärtänyt että Euroopasta löytyy pidempiäkin pulkkamäkiä. Olkoonkin tämä sitten palkituin ja pisin pulkkamäki pohjoisessa! Tällä uutisella Saariselkä oli kuitenkin saanut huomioni, aloin haaveilla matkasta Lappiin.

Ilokseni muutama muukin ystäväni oli haaveillut Lapin lomasta ja saatiinkin kasaan aivan timanttinen jengi kokemaan Saariselkä ja se kuuluisa Lapin taika – ja tietysti se pulkkamäki!

Aiemmin enemmänkin Amerikassa ja Kaliforniassa kokoontuvien Cali-siskojen pitikin höristää korviaan Helsinki-Vantaalla, kun Amerikan lentojen sijaan piti huomioida Ivalon kuulutuksia. Rantatossut olivat vaihtuneet toppakenkiin sillä nyt oli aika kokea oikea kunnon talvi pohjoisessa! Lappi ja Saariselkä, here we come!

Suomen kesä on kauneimmillaan, tai siis ainakin luonto. Lämpötilamittariin tuijottamalla ei moni välttämättä arvaisi kesäksi, mutta itse en ole juurikaan aiheesta jaksanut välittää. Olen lomalla. Ja henkisesti valmistautunut viettämään lomani Suomessa säällä kuin säällä. Ja mikäpäs tässä, kun maisemat on auringonlaskun aikaan olleet tätä luokkaa. Ei lainkaan paha!

Facebook muistuttelee näin jouluna muisto-osiossa joulunvietoistani maailmalla. On totta, että olen viihtynyt jouluina palmujen alla, milloin Thaimaassa ja milloin Filippiineillä. Sinänsä kätevä tuo sovellus, jos nyt ei itse sattuisi muistamaan missä minäkin vuonna on tullut oltua. En olisi ainakaan muistanut, että se oli vuosi 2010, kun pakkasmittari näytti -32 astetta jouluna Suonenjoella. Eilen se näytti illalla -24 astetta. Thaimaassa vietetyt joulut vievät Koh Lipen -saarelle ja sieltä hymyilyttää edelleenkin muisto, jossa otimme osaa Sand Snowman -kilpailuun missä meidän piti rakentaa lumiukko rannalle tuodusta hiekkakasasta. Tuntien muovaamisen jälkeen meidän hiekkainen lumiukko "Aloha"-tervehdyksellä näytti itse asiassa aika hyvältä!

"Itämeren vakavin ympäristöongelma on rehevöityminen, jonka oireita ovat esimerkiksi jokakesäiset sinileväkukinnat. Rehevöityminen johtuu meren liian suuresta fosfori- ja typpikuormituksesta. Itämeren rehevöitymisen pysäyttämiseksi ja meren pelastamiseksi tarvitaan siten välittömästi ravinnepäästöjen merkittävää pienentämistä."

Olen aikoinaan käynyt ihailemassa hurjia aaltoja Portugalissa, maailmanlopun niemellä eli Euroopan läntisimmässä kohdassa. Olen myös vilkutellut kauas kotiin Australian Byron Bayn Cape Byronista, joka on sen mantereen itäisin piste. Miksi en siis haluaisi jalkautua myös Manner-Suomen eteläisimpään kärkeen Hangon reissullani - tietysti haluan!

Suomi täytti sata vuotta! Ihan huikeaa! Koko tämä juhlavuosi on mennyt aika ylpeydellä ja täydentyi tällä viikolla mielestäni aika näyttävästi. Itsenäisyyspäivänä Helsingin keskustassa kävellessä tunsin suurta ylpeyttä ja kiitollisuutta olla suomalainen. Illalla virittäydyin monien muiden tapaan sohvalle juhlimaan Suomea ja katselemaan itsenäisyyspäivän juhlavastaanottoa (toki Conan O´Brienin onnitteluviestissä oli ajatusta, että miksi emme siirtäisi juhlia kesään, jolloin voisimme sohvan sijaan juhlia ulkona). Leikki leikkinä, nimittäin juhlat menivät kyllä ihon alle telkkarinkin välityksellä, sillä tuskin olin ainoa, jonka silmäkulmat kostuivat kun Finlandia kajahti ilmoille!

Juhlatunnelmissa innostuin myös kaivelemaan puhelimestani sinne tallentuneita onnenhetkiä kotimaastani. Paljonhan nämä hetket liittyvät mereen ja meren äärellä olemiseen. Siksi talvikausi onkin minulle aina haastavaa, koska en voi nauttia merestä samalla tapaa. Mutta kuten jokainen vuosi, niin niin tästäkin odotuksesta taas selvitään, eikä aikaakaan kun ollaan taas asian ytimessä, eli nauttimassa tästä kaikesta täysin rinnoin! Kiitos Suomi, että sain syntyä tänne.

Kävin viikolla matkabloggaajakollegoiden kanssa tutustumassa erittäin mielenkiintoiseen ja sydäntä lähellä olevaan näyttelyyn. Nimittäin matkailuaiheisten julisteiden näyttelyyn, jotka kertoivat tarinaa kuinka Suomea on markkinoitu viimeisen reilun sadan vuoden aikana. Näin graafikoksi valmistuneena ja markkinoinnin ammattilaisena näyttely puhutteli suuresti. Olen aina ihaillut funkkis- ja art-deco -tyylisiä linjoja. Ja nyt Kansallismuseossa on tätä herkkua tarjolla lukuisissa määrin. Tiesittekö, että aikoinaan julisteita on suunnitellut taiteilijat kuten Akseli Gallen-Kallela ja Hugo Simberg.








Saimme iloksemme itse Magnus Londenin esittelemään meille näyttelyä. Hän on mies koko näyttelyn takana. Ilman hänen intohimoaan matkailujulisteisiin, ei varmaankaan olisi mahdollista edes nähdä näin laajaa julistekokonaisuutta ja palaa suomalaista mainonnan historiaa yhden katon alla. Alkuperäisiä julisteita on etsitty ympäri maailman ja tarinat niiden takana olivat mielenkiintoisia. 

Julisteissa korostuivat kautta linjan luonto, Lappi ja merellinen Helsinki. Suomi näyttää niin houkuttelevalle, pirteälle ja eloisalle näissä julisteissa, sekä erittäin itsevarmalle. 1900-luvulla käytetyissä sloganeissa ei nöyristelty ja maatamme kehuttiin häpeämättömästi. Mahtavaa!










Tämän pienen tiiserin myötä lämmin suositus Come to Finland, ”Riemuhuuto paratiisista” -näyttelylle. Näyttely on avoinna 28.5.2017 saakka (ti–su klo 11–18) Suomen Kansallismuseossa.

Ps. Itse ainakin hullaannuin näistä upeista alkuperäisistä printtikuoseista ja en voinut vastustaa kesäistä Hanko-tarjottimen tuomaa fiilistä ja sellainen olikin pakko kotiuttaa näyttelyn kaupasta omaksi. Kurkkaa lisää näyttelyn Come to Finland-shopista.





Eng // Come to Finland -exhibition at Kansallismuseo. Go and see!

Auringonpaistetta, ystäviä, hyvää ruokaa, hyppyjä veneen kannelta mereen ja rauhaisa satama... Tälläisestä juhannuksen vietosta haaveilin parisen viikkoa sitten. Kuinka sitten lopulta keskikesän juhla menikään? 
Menomatkan purjehdus kohti Espoon Isoa Vasikkasaarta taittui pienessä vastatuulessa saderintaman alla. Kylmäkin oli ja jännitti että olikohan matka turha, jos vaikkapa vapaita laituripaikkoja ei olisikaan vapaana. Purjehtiessa kohti Vasikkasaarta, näimme Hernesaaren satamassa Royal Caribbeanin Navigator of the Seas aluksen ja vilkuttelin sille. Ollaanhan risteilty kyseiselle laivalla joitakin vuosia sitten Haitille ja Jamaikalle, eli hyvin eri tyyppisessä ilmastossa kuin nyt. Sateen riepottelemana (pojat purjehti ja tytöt otti päikkärit lämpimässä vilttien alla) pääsimme lopulta perille ja venepaikkakin löytyi. Tosin syväystä ei ollut nimeksikään ja vain matalia paikkoja oli vapaana, jossa köli otti hetkittäin pohjaan kiinni. Jäätiin kuitenkin parkkiin, koska ilma alkoi kirkastua ja juhannusaaton päivä alkoi taittua jo myöhään iltapäivään. Tunnelma vierasvenesatamassa vaikutti juuri siltä, mitä uskalsin toivoa. Sopivan rauhalliselta, muttei tylsältä. 





 





Oli aika korkata juhannusruuat ja taikoa itselleen juhannusseppele, joka onnistui samalla kun käytiin Gula Villan ravintolaa moikkaamassa. Muutama muukin oli tullut lasilliselle terassille omalla veneellään. Yöttömän yön taika näyttäytyi meille paluumatkalla ravintolasta ja korkealta Vasikkasaaren kallioiden päältä oli upeat näkymät kauas usvaiselle merelle. Kyllä täällä on ihmisen hyvä olla, ajattelin.
 
 


 
Seuraavaan, eli juhannuspäivään, saatiinkin herätä ihanaan auringonpaisteeseen ja jopa paikoitellen helteiseen säähän. Aamupala maistui makoisalle veneen kannella ja shamppiskin oli syytä korkata. Poikien odotellessa illan jalkapallopelejä, me tytöt hilpastiin auringonottoon Vasikkasaaren nurmille, jonne olikin kokoontunut satapäin porukkaa. Saari on todella eläväinen päivisin ja yhdyslauttoja liikennöi tiheästi. Westendin rannalle näkee selkeästi ja sinne onkin vain kivenheiton matka.







Kesän ekat yöt veneessä sujui erittäin hyvin ja uni maittoi makoisasti. Voi kun aina voisi herätä yhtä kiirettömään tunteeseen, kuin veneen loivaan keinuntaan ja lintujen lauluun sekä auringonsäteiden paisteeseen veneen kattoikkunasta.
Pari päivää Vasikkasaaressa sujui kuin heittämällä. Paluumatkalla sunnuntaina päätimme purjehtia ensiksi Pihlajasaareen moikkaamaan sinne veneelleitä ystäviä, ennen paluuta kotisatamaan. Vaan eipä mennyt paluu ihan suunnitelmien mukaan,  kun iso purje juuttui pahasti nostettaessa maston sivuvanttien mastokiinnikkeisiin ja siellä pysyi. Ei meinattu saada purjetta millään alas ja ennätettiinkin miettiä jo kaikkia vaihtoehtoja. Aikamme purjeen kanssa riehuttua ja eri skenaarioita pyöriteltynä, kippari kuitenkin ratkaisi pelin hakemalla eri tuulen kulmia, jolloin saatiin viimein tuulen raivokkaalla voimalla kiskaistua purje irti. Ja en, siihen kiskaisuun en olisi halunnut joutua väliin, se lähti nimittäin aika heittämällä, mutta hallitusti. Näin sitä taas tuli yksi oppitunti lisää purjehduksen maailmasta. Eipähän mene sormi suuhun ensikerralla jos vastaavaa tapahtuu, ehkä.

 
Pihlajasaareen turvallisesti saavuttaessa ennätettiin nauttia siellä vielä ravintolan pannareita (iso suositus), sekä kokkailla juhannuksen ylijäämistä lounaskin koko poppoolle veneen pienessä mutta toimivassa keittiössä. Pidettiin sadetta ja juotiin teet vielä ennen illan paluuta kotisatamaan. Ja kuten kuvasta näkyy (yllä), siisti reissu oli kyseessä! Juuri niin siisti kun uskalsin haaveillakin, paitsi kukaan meistä ei intoutunut uimaan tai hyppimään pommilla veneen kannelta - ainakaan vielä tällä purjehdusreissulla. Maybe next time...

Missä merkeissä teidän juhannus sujui? Satoiko vai paistoi, vai onko sillä lopulta väliä?


Ps. Vastailen ihan pian teidän kaikkien kommentteihin aikaisempiin postauksiin liittyen.


Eng // Midsummer fun in Iso Vasikkasaari, Espoo.

Minulle kävi niin. Ihastuin Naantaliin heti ensimmäisellä käynnillä. Uskon että se voi helposti tapahtua monelle muullekin. Tämä länsirannikon entinen hansakaupunki on paikka, jossa ei ihan täysin tunne olevansa edes Suomessa. Niin hyvällä tavalla erilainen ilmapiiri ja yleismaisema kaupungissa on. Ajattelin, että listaan alle omia suosikkejani, mistä syystä paikka valloitti minut.







1. Ihastu vanhan kaupungin rakennuksiin ja vierasvenesatamaan
Idyllinen vierasvenesatama on kaupungin todellinen sydän, joka kätkee ympärilleen lukuisia tunnelmallisia ravintoloita ja kahviloita sekä pieniä putiikkeja.







2. Nauti kaupungin parasta pizzaa
Kun pizzahammasta alkaa kolottaa, kannattaa suunnata nokka kohti Kultaranta Resortia ja heidän Heineken House -ravintolaa, joka sijaitsee hulppeissa vehreissä maisemissa. Tämä pizza ei jätä varmastikaan ketään kylmäksi makunsa puolesta, eikä nälkäiseksi koonsa puolesta. Iso suositus!






3. Katsele maisemia (tai pussaile) vanhassa vesitornissa
Naantalin kirkon vieressä sijaitsevasta vanhasta tornista on upeat maisemat vierasvenesataman ylitse. Söpössä pienessä rakennuksessa on varmasti valettu rakkausvaloja ja pussailtu auringonlaskun aikaan useampaan otteeseen vuosien saatossa. Hyvä paikka istahtaa vaikka iltapäivä jätskeille.

Kiitos kuvasta Love Da Helsinki-blogin Hannalle

4. Testaa maailman parhaat vohvelit
Eikä mitkä tahansa vohvelit, vaan Risto Räppääjän vohvelit.Vierasvenesatamassa sijaitseva Kahvila Amandis ei häpeile kehua vohveleitaan maailman parhaiksi. Oikea asenne! Olivat nimittäin todella maukkaita ja maineensa arvoisia.






5. Vuokraa oma saari
Merenrantakaupungilla on paljon tarjota. Vain kymmenen minuutin venematkan päässä sijaitseva kaunis Ruohokarin saari on mahdollista vuokrata omaan käyttöön päiväksi ja illaksi. Kaupan päälle saat aivan jumalattomat maisemat ja mitä tarjoiluja tuli maistettua, loistavia nekin! Kerää siis porukka kasaan (minimi 8 hlöä) ja vuokraa Ruohokari itsellesi.









6. Nautiskele illallinen Rantaravintola -ravintolassa
Auringonlasku näytti upealle tämän Rantaravintolan isojen ikkunoiden lävitse, jonka tiloissa oli upea romanttinen tunnelma ja ruoka maistuvaa. Ravintola sijaitsee aivan vierasvenesatamassa ja vanhan kaupungin upeissa puutaloissa.







7. Yövy Naantalin kylpylässä ja hemmottele Naantali Spassa
Naantalin kylpylään astuessani, tuntui kuin olisi astellut Karibian risteilyalukselle tai johonkin Floridan hieman art deco-tyylisistä lomakeskuksista. Stressi ja kiireet jäävät kynnysmatolle, kun palmut ottavat sinut vastaan. Suosittelen pulahtamista kylpylän poreissa, sekä ottamaan jonkin hoidon span puolella. Hotellilla on myös tarjota paljon muutakin hyvinvointiohjelmaa, kuten esimerkiksi joogaa, upeissa merimaisemissa.







8. Vietä ilta hauskan teatterin parissa
Muumisaarella, eli samalla saarella kun Muumimaailman teatterilava päivisin sijaitsee, sijaitsee iltaisin enemmän aikuiseen makuun oleva Emmateatteri. Tänä kesänä siellä pyörii hauska Linnan Juhlat -esitys, johon varmasti hyvin moni suomalainen voi samaistua. Kukapa nyt ei olisi joskus pohtinut linnan juhlien salaista boolin reseptiä tai punaisen maton pituutta?






9. Bailaa Kaivohuoneella
Myöskin vierasvenesatamassa sijaitseva Ravintola Kaivohuone kutsui juhlimaan! Paljolti Helsingin Kaivohuonetta muistuttava kartano houkutteli huippuluokan esiintyjillä ja löytyipä joukosta omiakin suosikkeja, joita olisi kyllä kiva päästä tuolla näkemään ja bailaamaan kesäyön tahtiin. Mikäli kiinnostuit, kurkkaa esiintyjät ihmeessä täältä.






10. Pyöräile Saariston rengastie
Paljon kehuja puitteistaan saanut Saariston rengastie suorastaan kutsuu hyppäämään pyörän selkään ja baanalle! Meillä on jo kaveriporukan kanssa alustavasti lupailtuna suorittaa tämä tänä kesänä. Mikäli ennätät tehdä sen ennen meitä, niin kuulisin mieluusti lisää vinkkejä itsekin.







11.  Muumimaailma
Tietenkin! Luulitteko että unohtaisin Naantalin ehhäpä kuuluisimman nähtävyyden? Jätin sen tarkoituksella viimeiseksi, sillä se oli pitkälti ainoa asia mitä itse tiesin Naantalista ennen vierailuani kaupungissa. Häkellyin kaupungin monipuolisuudesta ja sen lumosta, mutta täytyy kyllä todeta, että eipä nämä Muumitkaan kylmäksi jättäneet. Oli kerrassaan huikeaa vierailla heidän kotonaan ja kuunnella kaiken maailman tarinoita Pikku Myyn kertomana. Muumimaailma toimii näemmä isommillekin.






Naantalista on moneksi ja se osoittautui hurjan symppikseksi kesäkaupungiksi. Tule siis maalta tai mereltä, ei sen väliä, kunhat tulet. Itse en keksi yhtään syytä, miksi en olisi aikaisemmin vieraillut tässä viehättävässä kaupungissa. Jatkoa on takuulla luvassa.







Miltäs se Naantali teidän silmiin näyttää? Tai kuuluuko Naantalissa käynti joka kesäisiin suunnitelmiin? Meillä se ei ole aikaisemmin kuulunut, mutta menee nyt ehdottomasti kesän to-do-listalle. Lisätietoa kohteista ja Naantalista saat Naantalin matkailun sivuilta.

*Reissun tarjosi Naantalin matkailu

Eng // My tips to beautiful summer city Naantali, Finland.