Viikon lomamatka Kreikan Lefkaksen saarella osoitti meille jälleen kuinka kaunis maa Kreikka onkaan! Tehtiin viikon aikana kaikkiaan kaksi erilaista veneretkeä Lefkas -saaren ympärille. Matkaan lähdettiin aina Nidrin kaupungista, jossa yövyimme. Toinen veneretkistä esitteli meille saaren kolme parasta rantaa ja toinen veneretki vei meidät mm. Skorpiosin saarelle, joka oli aikoinaan Aristotle Onassiksen saari. Samalla retkellä käytiin myös Kefalonian saarella. Sen verran paljastan jo, että molemmilla retkillä pysähdyimme Porto Katsiki Beachillä, ja ihan tarkoituksella päädyin näihin retkiin. Sillä tuo ranta veti jalat alta kauneudellaan ja halusin palata sinne uudestaan todistamaan, että olinko nähnyt unta edellisenä päivänä! 

Tammikuun yksi sosiaalisimmista ajankohdista matkabloggaajalle on ehdottomasti Matkamessut, jotka järjestetään tänä vuonna 17.-19.1.2020. Matkamessuilla tapaat lähes 1000 matkanjärjestäjää tai matkakohdetta yli 80 maasta. Tänä vuonna messujen teemana on partnerimaa Viro, vastuulliset elämykset sekä perhematkailu. Matkamessuilla on tarjolla myös useita eri hyödyllisiä puheenvuoroja, jotka listasin perinteiseen tapaani messutärppeihin postauksen loppuun. 
Olen saanut olla jo vuodesta 2014 Matkamessujen virallinen bloggaaja eli tulevat messuni ovat järjestyksessään jo seitsemännet tässä roolissa. Näihin vuosiin on mahtunut paljon kohtaamisia bloggaajakollegoiden kanssa, sekä myös teidän lukijoiden! Ne ovatkin olleet tällaisen tapahtuman parasta antia, ihmiset. Kohtaamisia on tehty myös messustandeilla ja osastoja kiertämällä onkin aika helppoa tehdä matka maailman ympäri. 

Messuilla tykkään myös käydä kuuntelemassa eri lavojen puheenvuoroja, joten kurkkaa ihmeessä alta vinkkini niihin. Nämä esimerkiksi kiinnostaa itseäni: Kanariansaarten parhaat tärpit, Karibia ja mm. Finnair Kitchenin puheevuoro lentoateriapalveluista maukkaasti ja vastuullisesti. Ja vielä vinkkinä, että Maata pitkin -messut on tuotu nyt ensimmäistä kertaa saman katon Matkamessuille. 

Bloggaajapassin myötä sain arvottavaksi muutamat messuliput teille, joten poimi alta messuvinkkini ja osallistu lippuarvontaan!

Kuluva vuosi 2019 otettiin vastaan aiempiin vuosiin verrattuna paljon rauhallisimmissa tunnelmissa, joskin erinomaisessa seurassa. Surullisen syksyn päätteeksi minusta ei ollut juurikaan juhlijaksi, saati aiempien vuosien tapaan juhlaemännäksi. Silti jo perinteeksi muuttuneesta tähtisadetikkukuvasta ei luovuttu, vaan se otettiin viistorännästä ja viimasta huolimatta. Hyvä näin, sillä siitäkin jäi hyvä muisto. Traditioissa on kyllä se hyvä puoli, että voimavaroista riippumatta, haluat yleensä kuitenkin jatkaa traditiota. Tiedoksi muuten ystävilleni, että ostin viikonloppuna tähtisadetikkuja jo valmiiksi.

Viime vuotiseen tapaan lisään myös tämän matkavuosikoosteen loppuun lentopäästöni vuoden 2019 aikana tehdyiltä matkoilta.

Tämä aloituskuva kuvaa hyvin matkavuottani 2019; kotimaata, asioiden hoitamista, onneksi myös extempore matkoja ystävien luo ja lepoa.

Havaijin Mauin saari valikoitui lomakohteeksi oikeastaan yhdestä syystä; halusin kokea auringonnousun Haleakala tulivuoren päällä, pilvien yläpuolella kaukana muusta maailmasta. Kun suunnittelimme Havaijin-matkaa,  Havaijin useammasta eri saarivaihtoehdosta Maui ja aikainen herätys Haleakalaan veti pisimmän korren muun muassa vehreältä Big Islandilta ja Jurassic Parkin taikasaarelta Kauilta. Kannattiko?

Road Trip USA -päiväkirjassa on näiden muutamien päivien kohdalla lähes tyhjää. Olen kymmenen vuoden takaiseen blogiini julkaissut kylläkin kuvia näiltä päiviltä, mutta tekstiä ei muutamaa sanaa enempää ole. Lienee tuolloin on tarkoitus ollut palata myöhemmin täydentämään postausta, mutta rse on näemmä jäänyt tyystin. Kuvamuistoja on onneksi senkin edestä ja musta tuntui tärkeälle tuoda nämä kuvat kymmenen vuoden takaa tähän päivään, sillä nehän melkein voisi olla kuin eilen otetut! Melkein.

Vaikka edellisessä postauksessa ilta päättyi beer pongiin ja surffauksesta saatuun pieneen päänsärkyyn (pyörin aalloissa hetken aikaa ja sain laudastakin päähäni), ei jääty kuitenkaan laakereille lepäämään vaan jatkettiin seuraavana aamuna roadtrippiämme Los Angelesin humuun. En ollut kymmenen vuotta sitten käynyt kuin vasta muutaman kerran Hollywoodissa ja kerran Universal Studiolla, joten silloin fiilistelin noita paikkoja aivan hurmoksessa. Ei sillä, vaikka nyt olen käynyt kymmeniä kertoja noissa kohteissa, saan niistä edelleen kiksit. Nykyisin ne eivät vaan enää aiheuta niin hysteeristä uutuudenviehätystä, vaan tuntuvat enemmänkin kotoisilta ja omilta paikoilta. Siksikin onkin aika söpöä, miten onnellinen olen ollut LA:ssa tuolloin – ja miten olen sitä edelleen tänä päivänä. Hypätäänpä jälleen vuoden 2009 syksyyn ja Hollywoodin auringon alle.

Olimme ajaneet 3700 mailia Amerikan halki ja päätyneet silloiseen (ja nykyiseenkin) suosikki paikkaani Kaliforniaan. Kalifornia ottaa vastaan aina isolla sylillä ja tuolloinkin me koimme olomme erittäin tervetulleeksi ja länsirannikon elämäntyyliin hyppääminen onnistuu itseltä ainakin kovin luontevasti. Vuoden 2009 roadtrip maan halki oli ikimuistoinen monessakin suhteessa, mutta eniten itselleni ehkä tämän päivä ansioista – pääsin viimein kokeilemaan surffausta! Se oli yksi suurimmista haaveistani tuolloin, päästä surffaamaan ennen kuin täytän kolmekymmentä.

Roadtrip -automme on pysähtynyt Vegasiin ja reissaajat ottivat kaupungista kaiken ilon irti – siitä energiasta mitä oli vielä jäljellä. Syyskuussa Nevadan autiomaassa on todella kuuma, joten päivisin kaupungissa on aika tuskaisaa edes liikkua ulkona. Silloin apua tuo lukuisat hotellit ja niiden kasinot erilaisine tapahtumineen ja ostosmahdollisuuksineen.

Toistan itseäni sanomalla, mutta sanon sen jälleen; lokakuu on ihanaa aikaa lomailla Los Angelesissa! Päivisin siellä on yleensä vielä todella lämmintä ja aurinkoista ja toisekseen, lokakuun alussa aletaan virittäytymään Halloween tunnelmiin. Talojen edustoille ilmaantuu luurankoja ja hämähäkin seittejä ja mitä erikoisempia somistuksia. Hassua on, että lähes alueen tulotasosta riippumatta Halloween -koristeet koristavat porstuoita mitä kekseliämmin tavoin. Tämän vuotuinen lokakuinen Kalifornian reissu oli itselleni spesiaali monella tapaa; juhlimme reissulla minun synttäreitäni ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin mieheni kanssa Pumpkin Patchille.

Täytin viikonloppuna pyöreitä. Neljäkymmentä vuotta on jo aika iso ikä. Joskin otan kaikki vuodet hyvin kiitollisena vastaan. Mulla on kääntynyt ajattelumalli ikääntymisen suhteen täysin viimeisten vuosien aikana. Siinä missä ennen panikoin vanhenemista, niin nyt otan kiitollisena vastaan uuden iän. Onhan se nyt vaan todellinen etuoikeus olla täällä, olemassa.
Toki pyöreiden täyttäminen tuo omaa twistiä syntymäpäivään – oon nyt ne-li-kymp-pi-nen! Ja ellei ystäväpiirissä olisi minua ennen neljääkymmentä täyttäneitä, saattaisin vähän hyperventiloidakin, mutta kaikki tuntemani nelikymppiset ovat vähintäänkin siistejä tyyppejä (heh!), joten en koe, että tässä uudessa vuosikymmenessä on mitään syytä huoleen. Ja niin kauan kuin kykenen nousemaan surffilaudalle, koen että se on ihan jees.