Boulevard-H:n toinen numero julki tänään!

Virittäytykäähän linjoille tänään kello 20:00 osoitteeseen www.boulevard-h.com. Nimittäin silloin näkee päivän valon Boulevard-H -lehden toinen numero. 
Kirjoittelinkin täällä jo aikaisemmin miten innoissani olen kun pääsin meikkaajana mukaan lehden editorial -kuvauksiin sekä beauty -kuvauksiin. Ja nyt, ihan pian lopputulos nähdään lehden sivuilla. Yay! Toki yksikseenhän tälläiset kuvat eivät synny, vaan näidenkin kuvien takana oli monta ammattilaista kuvaajasta kampaajaan ja stylistiin. Ja mallit, he vasta olivatkin wau! Tutustuin tämän projektin kautta moniin uusiin loistaviin ihmisiin, ja se oli itsessään jo parasta antia. Kiitos mahdollisuudesta Boulevard-H:n toimitus.

Alla oleva Boulevard-H -lehden kannen sneak peak-kuva on heidän facebook-sivuilta - Klikatkaa ihmeessä tykkäämään! Tämän postauksen muut kuvat kulisseista ovat by Marko Saari.
 

It's all in the details...

Ps. näyttikö hiustaiteilija teille tutulle? -Kyllä, hän on Tuuli Okkonen joka kisaa Voice of Finlandissa. Lahjakas mimmi!

Kannen suunnittelu: Mikko Arhippainen
Kuvaus: Marko Saari
Tyyli: Jenna Mäkinen
Meikki: Sanna K / Studio SMAG
Hiukset: Tuuli Okkonen / Glam!
Mallit: Yacine ja Samu / promodel

Mutta hei, kertokaahan mielipiteenne kun olette katsonet lehden? Täällä odotellaan innolla iltaa.  

Edit klo 20:20 // Tässä suora linkki lehteen.

Mehevin omena ikinä, NY #IG Travel Thursday

Kun viime viikolla IGTT:ssa kirjoitin rakkaudestani enkelten kaupunkiin, niin minulle tuli oikeastaan vähän paha mieli Itä-rannikon rakkauttani New Yorkia kohtaan. Tarkoitus ei suinkaan ollut luoda mielikuvaa, että koko maassa ei muita kohteita olisikaan joille lämpenisin. Ei suinkaan, vaan minähän olen suuri Amerikka fani rannikolta rannikolle. Ja jos joku vaikka kysyisi että olisinko valmis lentämään yhdeksän tuntia suuntaansa vaikkapa vain viikonlopuksi Nyciin, niin vastaus olisi kyllä! Niin herkullinen tämä iso omena on. (heh...sellaisia kysymyksiä ei vain satele ovista ja ikkunoista juurikaan....).
Olen onnekseni saanut käydä jo useamman kerran nycissä -tähän väliin woop woop! (välistä nimittäin sitä pitää ihan nipistää itseään, miten onnekas sitä saakin olla kun on reissaava mieli ja onnistuneita unelmia monia takana). Lyhimmillään olen ollut kaupungissa vain päivän verran ja pisimmillään yli kaksi viikkoa. Suosittelen tietysti tuota jälkimmäistä ajanjaksoa, mutta pitkä viikonloppukin on bueno, jos panostaa fiilikseen ja kaupungin aistimiseen ja unohtaa nähtävyyksien perässä juoksemisen, koska niihin menee yllättävän paljon aikaa kun kaikkialle saa/joutuu aina jonotella. Suomesta lennettäessä aikaero on toki meidän puolellamme, eli yleensä sitä tulee oltua todella aamuvirkkuna jetlagin johdosta ja silloin on toki mahdollista nähdäkin niitä nähtävyyksia, koska olet ensimmäisenä paikalla :)

Nämä alla olevat kuvat ovat viime kesäkuulta, jolloin pyörähdettiin kaupungissa frendejä moikkaamassa neljän -erittäin tehokkaan- päivän ajan, matkalla Torontosta Los Angelesiin.






Nycissä ei muuten tekeminen lopu sitten kesken, koskaan. Päin vastoin, uusia virikkeitä tulee koko ajan lisää ja jos en olisi ihminen ja en tarvitsisi unta, en nukkuisi tässä kaupungissa koskaan. Koska itse kaupunkikaan ei nuku, koskaan. Vuoden tauko Nycistä ja boom! Uusia juttuja siellä täällä. Joka kerta! Looooove it!
Viime kesänä itselleni uutena asiana sain esimerkiksi kokea mm. The High Linella iltatepastelun (en ollut aikaisemmilla kerroilla ennättänyt tänne), pikniköinnin Washington Square Parkissa ystävien kera sekä ilta-elämän Macdougal Streetilla (jossa muuten käytiin päivälläkin syömässä Olive Tree-nimisessä ravintolassa, missä innostuttiin liituilemaan pöytään ajatuksia ruokaa odotellessa... ja kunnes ruokaa ei kuulunut, piirreltiin lisää. Siitä kuvia alla, ja ei - en rakasta bissee. Nippelitietona kerrottakoon etten ole koskaan maistanut edes bissee [joten se oli mukamas hauska vitsi]...).
Lisäksi en ollut koskaan aikaisemmin kävellyt Williamsburgiin, Brooklyniin Manhattanilta (käynyt kylläkin), mutta nyt kesällä sinne kävelimme pitkin Williamsburg Bridgeä. Ja olihan huikeat näkymät ja kivaa reippailua. Tosin Nycissä tulee vahingossakin käveltyä päivän aikana kilometri tolkulla. Williamsburgiin voisin jäädä. Se on semmoinen paikka ja Dumboon myös, siihen Manhattan bridgen viekkuun, kainaloon. Oijoi, kun se oliskin mahdollista...
Nycistä ei myöskään mun mielestä voi lähteä kotiin ilman shoppailuja (vai väittääkö joku olleensa kaupungissa, mutta että ei löytänyt mitään ostettavaa?). On Woodbury Common Premium Outlet, Century 21, Soho ja Nolitan alueet...you name it! Täältä löytyy muuten minun vanha postaus Nycin shoppailupaikoista, jos jota kuta kiinnostaa lukea lisää.
Ja mitä olisi New York ilman Broadwayta! Jos mahdollista, suuntaa siis sinne näytöksiin. Yhdellä kertaa kävimme myös off-Broadwaylla ja tykkäsin oikein paljon siitäkin esityksestä (Rent).



Eikä tässä vielä kaikki! Voitteko uskoa, tuollainen paita löytyy Seppälästä! Minulle ei kyllä monesti tuollaisia virikkeitä tarvitse ruokkia, kun olen jo ihan myyty. Pitäisikin siis ehkä aloittaa siitä, että käy hommaamassa tuon paidan itselleen (tänään, heti)...
Mites muut new yorkkerit siellä ruudun toisella puolen - hommataanko paita ja muutetaan Nyciin?



*********************************
Instagram Travel Thursday 
"Instagram Travel Thursday on viikottainen kokoelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. Projekti sai alkunsa Skimbaco Lifestyle – online lehden perustajan Katja Presnalin ideasta."

Suomessa IG Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses


Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasmag nimellä.

*********************************

ja vielä rannekoru / Bangkokin ostokset

Ai niin, ostinhan mä sieltä Bangkokista vielä nämä lemppari rannekorutkin. Ovat paikallisen suunnittelija tekemiä, nahkaisia koruja. Eivätkä olleet yleiseen hintatasoon nähneet todellakaan mitään krääsän hintaisia. En vain valitettavasti jaksa muistaa suunnittelijan nimeä. Ja totta puhuen, minulle näistä tulee mieleen aika pitkälti MK:n rannekorut, mutta haitanneeko tuo mittään... Ovat niin ihania että!



Siinäpä ne shoppailut sitten oikeastaan olikin, noot. Mutta postaukset niiden tiimoilta kylläkin. Mainittakoon että näiden esiteltyjen lisäksi tuliaisiksi löytyi joitain kesävaatteita sekä pari talveenkin sopivaa paitaa. Ja kaulahuivi! On aina niin hauskaa löytää talvivaatteita tuollaisista 24/7 hellekohteista, mutta niin vain löytyi.
Mutta nämä rannekorut oli kyllä ihan mun suosikkeja. En hirveesti valehtele jos sanon että ovat olleet melkein joka päivä käytössäni, siis melkein. Oikeesti. :)

Koruja koruja / Bangkokin ostokset

Tulihan sitä muuten taannoiselta Thaimaan reissulta ostettu muutakin Aldosta kuin kengät. Nimittäin näitä koruja. Olen ihan heikkona koruihin ja niihin tulee kyllä lähes aina sorruttua. Nyttenkin Aldolla oli osta 3 - maksa 2. No sehän oli menoa sitten... Tälläiset tarttuivat matkaan jo siis menomatkalla Bangkokissa, ja pääsipä niitä vähän käyttämäänkin sitten lomalla. Täällä Suomessa olenkin näitä käyttänyt sitten aika aktiivisesti.



PS. tämä alin kuva on muuten Koh Lipen saarelta Thaimaasta, otettu Jouluaattona jolloin oli muuten (taas) aivan ihana auringonlasku Joulun kunniaksi huokaus... Ollapa nyt siellä.


Ice Ice baby / Bangkokin ostokset






Aika lailla ihastuin heti tähän ICE Watch -kelloon Bangkokissa ollessani, ja aika lailla nopeasti tein myös ostopäätöksen tämän kellon suhteen paristakin eri syystä. Ensinnäkin, vaikka lomalla ei tee mieli pitää tai edes omistaa kelloa, on siihen kuitenkin joskus katsottava, lähinnä lentopäivinä tai jos on sopinut jotain retkeä tiettyyn aikaan. Tiedättehän, kellon voi arvioida rannalla löhötessä sen noususta ja laskusta, ja myös nälkä ilmoittelee hyvin milloin on aika mennä lounaalle ja milloin aika tilata smoothie.
Ja toisekseen minun edellisestä "rantalomakellosta" pääsee aina patterit loppumaan ennen seuraavaa reissua, joten kyllästyin vaihtamaan siihen paristoja kerta toisensa jälkeen.
Tykkään tuosta vettä pelkäämättömästä ulkoasusta ja vaikka muovia onkin, sopii rennoimpiin lomiin. Ja pieni kultainen yksityiskohta tuo vähän extraa kelloon. Tämä on ICE Watchin uusimmasta mallistosta (tai ainakin vuoden vaihteessa oli vielä uutuus) ja on nimeltään Ice Glam Unisex kello. Helsingissäkin huomasin pari viikkoa sitten saman kellon myynnissä, että kyseessä ei ole mikään ihmeellinen ulkomaan ihme.





Nyt sitten oikeastaan mietinkin vain, että milloinhan tämä "rantalomakello" pääsee seuraavan kerran rantalomalle...?
No itseasiassa oli minulla tämä kello eilen ranteessani, kun olin pukijana Kaksitvå:n sporttihenkisessä-näytöksessä, joten eihän tämän käyttö nyt ainaa rantaa ja kesää tarvitse.
Mitäs sanotte kellosta ja tykkäättekö itse ICE Watchin kelloista?



Rakastunut enkelten kaupunkiin #IG Travel Thursday

Kaikilla meillä reissaajilla on varmaan se oma suosikki kohteensa, tai monia sellaisia. Minulle Kalifornia ja Los Angeles on ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Ja oikeastaan kirjaimellisesti silmäyksellä, sillä ensi kosketukset kaupunkiin sain ala-aste ikäisenä katsellessa ystäväni sohvalla ensimmäisiä jaksoja ohjelmasta LA Beat. Oikeastaan siitä hetkestä lähtien olen aina halunnut matkustaa tuonne enkelnten kaupunkiin.
Vuosien saatossa ohjelman nimikin muuttui suurelle yleisölle tutuksi Beverly Hills 90210:ksi, minä kasvoin ja jatkoin vain ohjelman fanittamista. Ei varmaan mennyt jaksoakaan etten olisi sanonut itselleni että joku päivä pääsen vielä tuonne (nimittäin pienestä Keski-Suomalaisesta kaupungista on aika pitkä matka maailman toiselle puolelle), ja hurjimpana ajatuksena että joku päivä minä voisin vaikka asua tuolla...

Vanhenemisessa on se hyvä puoli että, kun tekee ahkerasti duunia, unelmia on helpompi toteuttaa. Tänä päivänä, olen onnekkaassa asemassa todetessani että olen saanut jo useasti käydä Losissa ja reissata muutoinkin ympäri Kaliforniaa. En koskaan unohda sitä hetkeä, kun ensimmäisen kerran laskeuduin LAXin kentälle. Oli hämärä ilta ja kaupungin miljoonat valot paloivat - ajattelin että laskeudun timattimereen...
Nykyään, minulla on onnekkaasti siellä useita ystäviä, joiden kautta olen saanut lisää uusia ystäviä joka vierailukerta. Jenkeissä kun muutenkin on niin helppoa tutustua uusiin ihmisiin. Olen saanut juhlia siellä ystävieni amerikkalaisia häitä, katsella taivas alla drive-in elokuvia, yöpyä Big Bearilla (ihan niinku Kaunareissa, hahaha), kokeilla ja epäonnistua surfauksessa, bongata julkkisia Rodeo Drivella, etsiä täydellistä palmukatua ja muka löytää 90210-postinumero Beverlyssä (sitä ei ole), viettää yöelämää Sunsetilla, pitää hauskaa Universal Studioilla, seikkailla serpentiiniteillä Mulholland drivella, ihastella Hollywood kylttiä auringonlaskun aikaan ja katsella kuinka kaupunki muuttuu miljooniksi timanteiksi illan hämärtyessä. Los Angelesissa on vain niin kaikkea, että aika siellä ei käy koskaan liian pitkäksi.
Eikä missään muualla auringonlasku värjää taivasta niin upeasti kuin Californiassa sen tekee. Ne pari viimeistä tuntia ennen pimeän saapumista, ovat taián omaisen kauniita, lähes tulkoon aina LA:ssa.


Ehdottomia omia suosikki juttuja LA:ssa on mm. pyöräily Venice beachillä ja kilometri toisensa perään jatkuvalla Santa Monican rantaboulevardilla. Meille tuli yhden päivän aikana varmaan kolmekymmentä kilometriä mittariin. Ja pyörät vuokrattiin parina päivänä, niin kivaa se oli.
Pyörällä mentiin myös katsomaan Venicen kanaleita, joissa tosin aivan kaikkialle ei saanut pyörällä mennä. Ihana uusi paikka meille, ihan eri maailmansa. Ja jälleen kerran LA näytti uudet kasvonsa.
Suosittelen myös haikkailuja Griffith Observatorioon, sekä Runyon Canyonille. En yleensä pakkaa lenkkareita reissuilleni, mutta seuraavalle Losin reissulle pakkaan (kun varta vasten sellaiset ostin), jotta pääsen reippailemaan aamuisin ja ihastelemaan kukkuloiden päältä avartuvia upeita maisemia enkelten kaupungista. Malibu oli myös rakkautta ensisilmäyksellä. Suosittelen päiväretkeä sinne, tai vaikkapa yöpymistä siellä niin kuin me viime kesänä teimme. Ensi kerralla olemme kyllä useamman yön siellä, koska niin paljon jäi vielä Malibu-fiilistä kokematta. 
Suosittelen myös katsomaan Hollywood Bowlin esiintyjälistaa. Me nautimme viime kesänä Björkin keikasta auringonlaskun aikaan siellä, ja olihan huikeeta!





Rakas LA. Tuhansien tilaisuuksien ja mahdollisuuksien ja loppumattomien (ruuhkien hih) ideoiden enkelten kaupunki. Toivottavasti tapaamme jälleen pian, ja saan viettää jälleen laatuaikaa palmujesi katveessa. En malta odottaa... Sillä näin aikuisena tiedän, että seuraava kerta tulee. Ei rakkaastaan voi nimittäin olla kauaa erossa...
Välillä kuulen, että toiset eivät ole pitäneet kaupungista lainkaan. Olenkin ajatellut, että muutama päivä, viikkokin on aivan liian lyhyt aika kokea tämä valtavan monipuolinen kaupunki. Ja itselleni LA on jotenkin enemmän mielentila ja fiilis kuin vain ne jutut. Vaikea ehkä selittää. Onkohan lukijoiden joukossa yhtä lumoutuneita LA-faneja?


*********************************
Instagram Travel Thursday 
"Instagram Travel Thursday on viikottainen kokoelma blogipostauksia, ja tempauksen tarkoituksena on vahvistaa Instagramia matkainspiraation ja -tiedon levittämiskanavana, ja tuoda esille Instagramin matkailueksperttejä. Projekti sai alkunsa Skimbaco Lifestyle – online lehden perustajan Katja Presnalin ideasta."

Suomessa IG Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses


Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasmag nimellä.

*********************************

Kesä tule jo...

...nimittäin minulla odottaa laatikossa valmiina aivan korkkaamattomat Aldon sandaalit. Läpsyt tuli ostettua viimeisenä päivänä Bangkokista tammikuun alkupuolella. Ja tässä tätä kirjoittaessa tajusinkin, että en ole tehnyt muutamista ostoksistani Thaimaan reissulta lainkaan juttuja. Joten aloitetaanpas näillä söpöliineillä, jotka taitavat saada odottaa käyttövuoroaan vielä tovin.


Bangkokissa on kiva shoppailla! Moni teistä voi varmaan sanoa samaa?
Vaikkakin osa ketjuliikkeistä on esimerkiksi Jenkeissä edullisempia, en kuitenkaan voinut vastustaa näitä läpsyjä. Varsinkin kun edelliset lempparini menivät rikki. 
Aldoon liikkeenä rakastuin jo ensimmäisellä Miamin matkalla, taisi olla vuonna 2007. Tämä Kanadalainen ketju löytyy nykyisin jo vaikka kuinka monesta maasta. Lähimpänä taitaa löytyä Köpiksestä (vai onko Aldo jo Tukholmassakin?). Ja ilmeisesti Aldon UK-sivuilta voi tilata tuotteita huoletta kotiinkin. Onkohan joku tilannut, kiinnostaisi tietää?
Mutta mitäs sanotte uusista läpsyistä? Ansaitsevat mielestäni päästä jo kesälaitumille... no viimeistään sitten kesäkuussa Kroatissa. Kesä, tule jo.

Oscarien odotusta!

Täällä jo into pinkeenä odotellaan ensi yötä. Nimittäin aamuyöstä suomen aikaa alkaa Hollywood Boulevardille asetetulla punaisella matolla säihkyä tähdet sekä tähtien timantit. On nimittäin vuoden odotetuimman gaalan, Oscareiden aika!
Oma "valmistautuminen" gaalaan on alkanut perinteiseen tapaan leffoja katselemalla ja nimenomaan ehdokas kategorian leffoihin tutustumalla. Hetken aikaa jouduin jo jännittämään että nähdäänkö gaalaa lainkaan livenä suomessa, kun nelonen ilmoitti alkuvuodesta että ei enää näytä Oscareita huonojen katsojalukujen valossa. Mutta onneksi Yle tuli apuun, ja näyttää Yle Teemalla gaalan alkaen 03:25. Sitä ennen samalla kanavalla nähdään muuten lyhyt elokuva -kategoriassa kisaavan suomalaisten Selma Vilhusen ja Kirsikka Saaren "Pitääkö mun kaikki hoitaa?" -elokuva.
Kaikin puolin siis jännä ilta edessä, eikä yksin sen puolesta että saadaan jännittää tuleeko suomeen Oscar vai ei. Myös sää on tehnyt kepposet Hollywoodissa! Runsas sade on hukuttanut uutisten mukaan lähes koko punaisen maton. Nyt puhutaan siis todellisesta fashion disasterista, o-ou!
Viikolla uutisointiin myös että stylisti Teri Niitti vastaa Suomen Oscar-ehdokkaiden tyylistä livenä Hollywoodista. Olisipa kiva nähdä vilaus suomalaisia punaisella matolla, vaikka Yle ei Nelosen tapaan lähetä redcarpet-osuutta, aion sen jostain netti-tv:stä katsastaa. Tietäisikö joku mistä sen näkisi?



Aamuyöstä soi siis meidän kodissa herätyskello hyvin aikaisin... Mutta se tarkoittaa myös sitä, että tänään mennään myös nukkumaan hyvin aikaisin. Oscarit katsotaan hyvien herkkujen kera, sekä hereillä oloa helpottaa myös leikkimielinen kisa johon on helppo osallistua (kuva yllä). Voit tulostaa oman kisalappusi Oscareiden viralliselta sivulta täältä (pdf).

Pitkin viikkoa olen Instagramista seurannut kuinka juontajat ja stylistit valmistautuvat suureen iltaan. Nämä alla olevat kuvat ovat stylisti Rachel Zoen Instagramista. Voin vain kuvitella mikä kuhina siellä on parhaillaan käynnissä. "I Die" kuten RZ sanoo...




Yksi punaisen maton juontajista on E!-kanavalle juontava Kelly Osbourne (kuva alla), joka Instagram tilillä raportoikin juuri Hollywood boulevardin tulvista. Nyt säiden jumalat, miten Kaliforniassa voi sataa? No, sataahan sielläkin mutta harvoin. Ja ilmeisen paljon aina kerralla. Peukut pystyyn, että juhlijoiden ei tarvitse myrskyn keskeltä gaalaan saapua. Vaikka toisaalta, mielenkiintoista se olisi sekin. Mutta jotenkin mietin näitä asioita aina myös järjestäjän näkövinkkelistä, niin heille en toivo harmaita hiuksia säiden puolesta. Peukut pystyyn! :)
Muuten vuonna 2004 oli myös sateen uhka Hollywoodissa, jolloin satuin olemaan itse paikan päällä. Pienen koosteen silloisesta Oscar-hulinasta voi lukea täältä.



Kuvat oma instagram Sannasmag, sekä Rachel Zoe ja Kelly Osbourne


Friends & cookies & osavaltioskabaa


Tässä menneen viikon parhaita paloja. Niihin kuuluivat ehdottomasti ystävät, cookiesit ja Amerikka!
Bloggaamisen parhaita puolia on ehdottomasti ollut sitä kautta tutuksi tulleet uudet ihmiset. Ja muutamien kohdalla voidaan todella puhua uusista ystävistä. Nimittäin kun joukko matkailusta (ja tässä tapauksessa amerikasta) kiinnostuineita ihmisiä kohtaa, saadaan kasaan sopivalla tavalla matkakokemuksista ja haaveista hurmioitunut jengi! Ja voin kertoa, tällä jengillä tuntuu olevan vain taivas rajana! Puhkun onnea, että olen saanut tutustua näin samankaltaisiin ihmisiin, koska välillä tuntuu että aivan kaikki eivät vaan ymmärrä mikä niissä amerikoissa ja muutenkin matkailussa oikein vetää puoleensa. Nämä mussukat onneksi eivät kyllästy puhumaan aiheesta - ja musta vähän tuntuu, että tästä meidän toistemme löytämisestä ei voi seurata kuin pelkkää hyvää ja jotain suurta! Tietty, kun varsinkin amerikoista puhutaan.



Ennen kuin voidaan ottaa enempää jenkkejä haltuun, on hyvä olis kai ihan hyvä osata niiden osavaltiot. Ja osavaltioiden pääkaupungit. Tästä panikoinkin jo edellisessä postauksessa.
Piti ihan laskea, että olen käynyt 20:ssä osavaltiossa jenkeissä, mutta rehellisyyden nimissä käytyjen osavaltioiden pääkaupungit ovat olleet aika hämärän peitossa. Mutta hey, you live and you learn! Ja tässä seurassa sitä oppii. Leikkimieliset kisakumppanit olivat aivan törkyhyviä tässä skabassa, joten kun minulla loppui tietämys merkitä karttaan osavaltioita, oli aikaa ottaa kuvia ahkerista kisaajista. Mutta hei, Maria sanoi sen hyvin että kehittyä voi vaan kisaamalla itseään parempia vastaan. Ja näin toden totta! Nyt osaan ja muistan jo paljon enemmän kuin aikaisemmin.

Kisaherkuiksi leivoin viikolla ihan amerikoista saakka tuotuja keksejä. Tai no, kuten kuvasta näkyy, valmiskeksejä. En normaalisti osta koskaan mitään valmista leivontapuolella. Mutta tämä paketti sai mahdollisuuden, ostinhan sen viime kesän Kalifornian reissulta Malibun Pacific Coast Greens -kaupasta. Ja nyt oli korkea aika toteuttaa nämä keksit (leipomisesta ei kai voida puhua tässä yhteydessä?) hahaha. Joka tapauksessa keksit oli helppo puuhastella pellille, ja olivat vartissa valmiita. Nams.







Näitä herkkupäiviä, ystäviä ja matkailun täyteisiä illanistujaisia lisää kiitos. Kummasti piristi taas kiireistä viikkoa. Kiitos ihanaiset!
Onko sinulla kenties suosikki osavaltiota tai minkä osavaltion meinaat ottaa seuraavaksi haltuun? Mun suosikki on kaiketi aina ja aina vaan Kalifornia. Siitä rakkaudesta on vaikea päästä eroon, tai no miksi edes pitäisikään...

PS. ensi yönä Oscarit, suoraan Hollywoodista! wooph!whooop!