Palataanpas näin Instagram Travel Thusdayn kunniaksi hieman ajassa taaksepäin ja upean Uuden-Seelannin tunnelmiin. Teinkin viime kuussa samantyyppisen postauksen maan huikeasta eteläsaaresta, joka löytyy täältä. Joten nyt tasapuolisuuden nimissä haluan esitellä myös parhaat nostot Uuden-Seelannin pohjoissaaresta.
Olen muutenkin kaipaillut takaisin campervan elämään, joten tämä oli ihan terapeuttista palata näihin maisemiin uudestaan. Olemme muuten molemmat vaan kehuneet kaikille Uutta-Seelantia maasta taivaisiin, ja ollaankin saatu muutamat kaverit ainakin jo miettimään maata tulevana lomakohteena.
Pohjoissaari & Road Trip I Ensimmäinen konkreettinen asia, jonka huomasi eteläsaarelta saavuttaessa pohjoiseen oli se, että tiet olivat paremmassa kunnossa ja ne olivat suorempia ja näin nopeammin ajettavissa. Ja myös se, että aivan koko ajan ei tarvinnut olla haukkomassa henkeään maisemien puolesta, jotka tottakai olivat vaikuttavia, mutta ehkäpä uskallan sanoa että eteläsaarella oli vaan niin paljon enemmän henkeäsalpaavia kohteita pohjoiseen verrattuna. Siltikään nämä ajoteiden maisemat tietenkään mitään rumia olleet. Varsinkin kun liikennemerkitkin ovat tätä luokkaa. Varokaa Kiwejä!
Bay of Plenty I Meitä ei valitettavasti oikein säät suosineet tuona päivänä kun saavuimme Bay of Plentyyn, pohjoissaaren itäpuolelle. Piti siis jättää mielikuvituksen varaan, miltä rantakaistale näyttäisikään aurinkoisella säällä. Sadetta uhmaten käytiin katsastamassa rantaa useasta eri kohdasta ja aikalailla keskenämme saimme rannalla ollakin. Uusi-Seelanti ei pettänyt kyllä täälläkään, sillä sateessa ja merituulessa ja pienessä usvassa oli oma taikansa. Tämä kyseinen kuva on Waihi Beachiltä. Suuntaisin Bay of Plentyyn uudestaan paremmalla säällä. Myös rannan pikkukylät olivat kerrassaan viehättäviä.
Sen sijaan tästä hetken matkaa pohjoiseen päin sijaitsee Hot Water Beach, jossa ehdottomasti kannattaa käydä myös ja heittää mukaan lapio olkapäälle. Ai mistäkö on kyse? Voit lukea lisää Hot Water Beachistä täältä.
Tongariro Alpine Crossing I Park Tongariro lienee Uuden-Seelannin pohjoissaaren yksi suosituimmista kohteista. Rankka, mutta palkitseva Tongariro Alpine Crossing haikkaus kulkee tulivuorien ympäriltä ja päällä, ja on lähes 20 kilometriä pitkä. Voin taata, että maisemat päällä ovat jokaisen tuskan ja kirosanan arvoiset. Voit lukea lisää puuskuttavan rankasta haikistamme täältä.
Lake Taupo I Tämä Italian Garda-järveä minulle muistuttanut iso järvi, Lake Taupo, on kaikkiaan 33 kilometriä leveä ja 46 kilometriä pitkä. Järvi ympäristöineen tarjoaa hurjan paljon aktiviteettejä, leirintäalueita ja hyviä ravintoloita. Lisää Tauposta voit lukea täältä.
Auckland I Tämä Uuden-Seelannin suurin kaupunki oli meidän viimeinen etappimme tässä kauniissa maassa. Aucklandista en ole muuten vielä kirjoittanutkaan enempää blogiin (tulossa kyllä jossain vaiheessa), sillä muutamia vinkkejä sieltä mieluusti jakaisin teidän reissaajien kanssa. Lyhykäisyydessään mainitsen, että trendikkäin ja coolein kaupunginosa on ehdottomasti Ponsonby. Sen lähettyvillä (os. Karangahape Rd) löytyy myös koti-ikävään Safka niminen karkkikauppa, josta saa niin Fazerin herkut kuin muutkin tutut makeiset ja joitain elintarvikkeita. Aucklandissa on helppo kävellä kaikkialle. Kaupungista löytyy iso ostoskatu, joka päättyy sataman tuntumaan. Aucklandissa yövyttiin muuten yhdessä tosi miellyttävässä hostelissa (siitä voisinkin tehdä oman jutun), sekä samalla myös yhdessä hirveimmässä hostellissa, johon jouduttiin kaiken muun majoituksen ollessa täynnä.
Oi mahtava Uusi-Seelanti! Kyllähän se nyt niin taitaa olla, että kaikkea vaan jatkossa vertaa tähän mahtimaahan ja sen upeisiin maisemiin. Olenkin sen verran vielä hurmoksessa näistä maisemista, että olenkin lupautunut lähtemään Lappiin kesällä katsastamaan ns. omat nurkkamme. Katsotaan mihin ne maisemat kykenevät ja kaikkia vinkkejä sinne otetaan mieluusti vastaan. Sitä ennen päästään kylläkin ihailemaan vielä Yosemiten luonnonpuistoa täällä Kaliforniassa. Aika mieletöntä!
Ps. Aikaisemmat "parhaat" -koostepostaukset löydät Los Angelesin osalta tästä, Thaimaan tästä ja New Yorkin tästä.
Eng // Part of the Instagram Travel Thursday -campaign I decided to make a collection from my best spot in North Island of New Zealand, based on my Instagram pictures.
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday kamppista. Suomessa Intagram Travel Thursday järjestäjiä ovat Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Veera Bianca. Minut sen sijaan löytää Instagramista sannasevenseas nimellä.
Mitäkö tein ensimmäisenä beachipäivänä Havaijilla? Vuokrasin tietenkin suppilaudan itselleni ja siitä syystä ajattelin aloittaa Havaijin-postaukset tälläisellä rennolla ja kesäisellä teemalla. Tosin tuona päivänä keli oli aika tuulinen ja aallotkin kohtalaisia. Ja kun ensiksi tunnin-pari siinä rannalla katselin toisten suppaajien menoa ja kokoaikaista aaltoihin kaatumista, aloin kieltämättä hieman epäilemään että mitähän siitä omalta osaltani tulisi. Vaikka uskallan väittääkin, että olen kohtalaisen kokenut suppaaja jo ja aaltoja on tullut kokeiltua Helsingin lisäksi Kroatiassakin saakka, niin Havaijin, surffailuun täydellisesti sopivat, aallot heiluttivat aikalailla suppikansaa laudoiltaan. Todettakoon tähän väliin, etten ole muuten vielä kertaakaan tippunut suppilaudalta, köhöm! Jotenkin Töölönlahti ei houkuta oikein tippumaankaan...
Aurinkorasvaa lisättyäni painelin rohkeasti suppilautavuokraamoon ja löin taalat tiskiin ja sain vastalahjaksi laudan ja melan. Mela ei ollut säädettävää mallia, mutta onneksi ihan hyvän mittainen minulle. On nimittäin tärkeää että mela on oikean mittainen, muuten suppaamisesta ei meinaa tulla oikein mitään. Ainakaan kamalan helposti. Kaveri kysyi laudan annettuaan vain, että olenko ennen supannut ja sitten se olikin menoa.
Laudalle on helpointa mielestäni lähteä polvi-istunnasta ja varsinkin meressä, kun aallot lyövät rantaan olisi kumossa hyvin herkästi ilman varovaista alkua. Ainakin minä. Laudoissakin on niin paljon eroja, että hetken aikaa täytyy saada ensiksi tuntumaa laudasta, kunnes tietää miten vakaa tai vastaavasti herkästi se käyttäytyy. Suppailin pitkin poikin rantaa ja välillä vähän etäämmälläkin ja hitsi että aallot ja virtaukset olivat voimakkaita. Välistä olin aivan varma aallon lähestyessä että nyt mennään mukkelis. Vieressä nimittäin kaatui kaveria, mutta onneksi vesi on Havaijilla lämmintä, joten tippuminen ei pelottanut lainkaan. Tunnin mittainen vuokraukseni alkoi olemaan jo päättymään päin, huomasin sen mieheni viittoessa rannalta. Olin jo ihan polleeta naikkosta, että hitsi, en ole kaatunut vieläkään, kertaakaan... Kunnes takaa yllätti aalto oikein makeasti ja heitti minut pehmeästi selälleen mereen siltä sekuntilta. Haha, naurattaa vieläkin miltä se on mahtanut näyttää... Mutta nyt tiedän siis miltä tuntuu tipahtaa suppilaudalta. Aika kömpelö fiilishän siinä kyllä tulee, kun tietää että nyt ei voi tehdä enää mitään muuta kuin kaatua vaan ja plomps. Mutta se ei minua haitannut. En pelkää vettä ja laudalle on tosiaan helppo hypätä takaisin, mela kelluu ja aurinkolasit pysyivät hyvin päässä. Ja lautakaan ei karkaa minnekään, koska se tulee nilkkaan remmillä kiinni.
Takaisin rantaan tullessa (vaikkei kuvista kyllä näekään) iski siihen aika voimakkaita aaltoja. Hetken hainkin kohtaa mikä olisi paras rantautumiseen, ettei lauta heilahda päälleni aallon tullessa. Ja kun oikea sauma tuli, meloin nopeasti rantaan ja se tosiaan onnistuu helposti tuollaisesta polviasennosta ja sitten vaan laudalta pois, josta se on helppo vetää rantaan. Vitsi että olipahan taas pitkästä aikaa kivaa hommaa! Ennen Suomeen pääsyä ajattelin täällä Los Angelesissakin käydä vielä suppaamassa, kunhan ensiksi selvittelen mikä siihen olisi paras paikka. Täälläkin kun noita aaltoja tuppaa olemaan lähes kaikkialla.
Mutta käsi ylös, ketkä odottaa suppikauden alkamista Suomessa? Hep, minä minä minä. Tosin huomasin jo instagramista että ensimmäiset suppaajat on jo nähty Töölönlahdella. Onko kukaan teistä nähnyt? Kesäkuusta eteenpäin myös minut löytää sieltä suppilaudan päältä. Ehkäpä siis siellä nähdään!
Ps. Lisäsin tuohon sivupalkkiin Punaisen Ristin bloggaajien Nepal-keräyslippaan. Lahjoitin itse tekstiviestillä ja autoin näin edes vähän. Kaikki apu on tarpeen Nepalin tilanteessa. Autathan.
Eng // Stand up paddleboarding (SUP) in Hawaii. So much fun!
Hyvää vapun jälkeistä elämää Suomi! Toivottavasti kaikilla oli loistava vappuviikonloppu.Meidän vappukin sai itseasiassa vielä jatkoa ja huipennuksensa, kun otimme lauantaina osaa Finnish American Chamber of Commercen, eli paikallisen kauppakamarin, suomalaisten vappujuhliin Bel Airissa. Olin ihan innoissani tapahtumasta, sillä on mukavaa tutustua täällä asuviin suomalaisiin. Eikä tuo paikka, Bel Air, nyt ainakaan mitenkään laskenut innostustani. Sen verran otettiin homma vielä tosissamme, että minähän jouduin oikein mekko ostoksille. Tai siis varmaankin niin, että sain syyn mennä mekko ostoksille. Tämä uusi mekko löytyi melkein kuin heittämällä Havaijin Macys:lta ja oon ihan lovena siihen. Saattaapa mekko siis vilkkua jatkossakin muissa kuvissa täällä... Hahaha.
Paikalla oli ohjelman lisäksi mm. buffet-ruokailu ja tuttuja suomiherkkujakin sieltä löytyi. Niinku esimerkiksi ruisleipää, jota olin aikaisessa hakea lisää (oli niin hyvää pitkästä aikaa), mutta se olikin mennyt jo parempiin suihin. No se sallittakoon, sillä paikalla oli paikallisia suomalaisia ja he eivät välttämättä tule saamaan ruisleipää ihan heti, eikä välttämättä vielä kesäkuussakaan kuten me. Tästäpä muuten innostuneena tänään tokaisin miehelleni, että kesällä opettelen ruisleivän teon.Ja ainiin, siellä oli myös arvonta johon ostettiin muutamia lippuja. Ja hah, kylläpä kannatti! Arpaonni suosi kaksikin kertaa ja tuliaisina lähti kotiin Lumenen kauneuspisara-tehotipat sekä kirja, jonka itseasiassa annoin tänään lahjaksi meidän paikalliselle ystävälle.Meillä oli kyllä hauskaa ja sää suosi Kalifornian tapaan helteisesti. Oli uskomatonta tavata niin monta suomalaista, joista osa oli viettänyt jopa 20-30 vuotta täällä Kalifornian auringon alla. Terkkuja teille kaikille uusille tutuille, jos satutte tätä lukemaan.
Mitä säähän tulee, niin täällä rannikolla Santa Monicassa on nyt varoitettu, että uimaan eikä surffaamaan ole asiaa ellet ole tosi kokenut konkari, sillä aallot ovat huippuluokkaa tällä hetkellä Tyyneltämereltä pauhaavan mysrkyn johdosta. Ja täytyy sanoa, kun tässä illalla heitettiin tunnin mittainen lenkki Santa Monican rannalle, niin en ollut sellaisia vaahtopäitä ja aaltojen tyrskyjä ennen täällä päin todistanutkaan. Lisäksi tuuli oli tosi kylmää, mutta ne maisemat. Maisemat on täällä vaan kyllä niin karkkia, että huh heijaa!
Eng // Finnish vappu celebration in Bel Air.
Saavuttiin tänne Lalalandiin tällä viikolla, tiistai-iltana. Los Angeles näytti niin kauniilta lentokoneesta käsin pimeällä. Koko kaupunki oli yhtä valomerta ja minä penkissä ihan fiilareissa, ollaan taas täällä! Ihan mieletöntä! Lento Havaijilta on itseasiassa yllättävän pitkä tänne mantereelle, melkein kuusi tuntia.Oltiin sovittu tärskyt meidän paikallisen kaverin kanssa, että hän tulee hakemaan meidät LAXin, eli lentokentän, vieressä olevalta In-N-Outista. Burgerit tuhottuamme kaverimme saapuikin ja lähdettiin ajelemaan tunnin matkan verran sisämaahan päin. Olipa hauska jälleennäkeminen! Vaikka ollaankin nähty viimeksi joulukuun alussa, kun samainen kaiffari heitti meidät lentokentälle, tuntui että se oli vasta eilen kun viimeksi nähtiin. Me nyt vaan käytiin kiertämässä tässä välissä yksi maapallo. Hurjaa!
Ihan hullua että nyt on jo toukokuu. Ja huhtikuun loppu on tietysti tarkoittanut aina vapun viettoa ja vappujuhlia! Eilen seurailinkin facebookista ystävien juhlia Suomesta ja siinä sivussa pyöräytin leipoa parikymmentä vappumunkkia täällä lainakodissa Santa Monicassa. Oli vähän haasteellista löytää aluksi kaikkia kunnollisia raaka-aineita ja kardemummaa en löytänytkään mistään, mutta ihan maukkaita noista munkeista tuli ja aika ahkerasti niitä ollaankin tänäänkin tuhottu.Tänään nähtiin myös mun Cali-sisko Maria, joka on samaan aikaan kaupungissa, tälläkin kertaa, yay! Ja sovittiin että mennään vappu-dinnerille Malibu Farmiin, nams! Ei ehkä parempaa paikkaa varjovapulle voisi ollakaan, kuin tämä paikka. Kaikki on luomua ja lähituotantoa. Sisustus on ihana ja tietysti ruoka, se on iloa silmälle sekä keholle.Tämä Malibun laiturin päässä sijaitseva ravintola on itseasiassa ruotsalaisen pitämä. Paikalle on helppo saapua ja auton saa yleensä ilmaiseksi parkkiin kadulle. Mutta löytyy rannalta myös maksullisia parkkipaikkoja.
Saavuttiin Malibuun juuri sopivasti, hetki ennen auringonlaskua. Tein aikaisemmin päivällä pöytävarauksen netissä, sillä ajattelin ottaa varman päälle, olihan kyseessä perjantai. Ollaan nimittäin joskus menty paikalle ja siellä onkin ollut joko täyttä, tai lounaan ja illallisen tauko, jolloin ei ole tarjoilua. Malibuun ajettaessa Pacific Coast Highwayn maisemat olivat ihan timanttia, auringonlaskun aikaan. Voi jessus, että on taas niin hyvä olla täällä. Back in LA.
Mitenkäs teidän vappu sujui? Toivottavasti rattoisasti ja ei hirveän lumisissa maisemissa. Kieltämättä meinasi hymy hyytyä teidänkin puolesta, kun näin kuvia Suomesta vappuaaton lumisateiden jäliltä. Voi apua! Mutta noiden sateiden täytyi olla tämän talven vikat, sovittasko niin... :)
Eng // Back in Lalaland Los Angeles.
Näin minä kuulkaa ääneen höpisin, kun ensimmäisenä aamuna Havaijilla lähdimme Waikiki Beachille tutustumaan. Tai no, oikeastaan istuimme Yard House nimisessä ravintolassa myöhäisellä aamiaisella ja kaikki oli vaan jotenkin niin... Liikaa. Kaikkia ketjumyymälöitä, ylipirteitä ihmisiä, bikinibeibejä, liian isoja ruoka-annoksia... Ja kun tarjoilija kysyi kolmatta kertaa ollaanko varmasti ookoo ja onhan ruoka ookoo, niin apua! On kaikki ookoo, kiitos vain kysymästä. Vai onko? Sillä miten ihmeessä minulle tuli edes tuollainen ajatus päähäni? Oliko kuvani maasta muuttunut niin paljon nyt enemmän muita maita nähtyäni. Eikö Amerikka ollutkaan enää se kaikista täydellisin matkamaa?
Avocado sandwichin viimeisteltyäni ja tipit jätettyämme suuntasimme Waikikin rantaa kohti. Ranta oli aika pahasti turistien täyttämä, mutta hei, sitähän me ollaan itsekin. Aurinko paistoi ja merivesi hehkui turkoosina. Ollaanko me tosiaankin Amerikoissa? Jatkamme kävelyä rantaa pitkin ja vaikka joudumme poikkelehtimaan ihmispaljouden lomasta, minut valtaa jotenkin ihan hyvä fiilis. Onneksi. Ranta näytti buenolta ja en enää malttanut odottaa hetkeä jolloin pääsisin veteen kokeilemaan surffausta. Ja niinpä ei aikaakaan, kun tuollaiset hullut ajatukset alkoivat kuin itsestään kadota päästäni... Mitä hel**** olinkaan oikein ajatellut? Amerikkahan sai juuri yhden täydellisen tähden lisää tajuttuani, että sieltä löytyy tälläinen lomaparatiisi nimeltään Havaiji. Palmuja, beachiä, surffia, suppia, turkoosia merta, auringonlaskuja... Tosiaan, jutun kuvat ovat ensimmäisen illan auringonlaskusta. Havaiji, olin myyty.
Ja nyt, 11 vuorokauden jälkeen en oikeastaan malttaisi lähteä pois täältä Havaijilta. Viimeksi tänään, Waikiki Beachillä surffauksen jälkeen, heitin ilmoille kysymyksen, että koskahan sitä pääseekään takaisin Havaijille? Tämä on kuitenkin niin kaukana Suomesta, että ahisti oikein rintaa ajatus siitä, että siihen voi mennä tovi jos toinenkin. Toisaalta, löysin paikasta täydellisen lomakohteen, joka kattaa kaikki intressit mitä lomalta itse voin vaan toivoa. Aurinkoa, rantaa, snorklausta, sukellusta, surffausta, suppia ja shoppailua. Sitä kaikkea tarjoaa Havaiji, Amerikoissa.Kohtalon johdatusta tai ei, mutta tulimme juuri viimeisen illan dinneriltä samaisesta ravintolasta, Yard Housesta. Täpötäydestä ravintolasta saimme sattumalta viereisen pöydän, kun ensimmäisenä päivänämme siellä ollessa. Mielessä oli aivan eri ajatukset... Lisäksi ruokaa odotellessa alkoi ravintolassa soida Phantom Planetin, OC-sarjasta tuttu tunnusbiisi, California. Teki mieli laulaa mukana ja kovaa. Biisi on yksi luottobiiseistäni ja tuo aina mukanaan hyvän fiiliksen. Niin, ehkäpä tuosta biisistä kevyenä aasinsiltana sellainen asia, että HUOMENNA ME LENNETÄÄN SINNE KALIFORNIAAN!!! Jihaaaaa :) Loput Havaiji postaukset tulevat siis Lalalandiasta.
Eng // Greetings from Hawaii. First I got mixed feeling when we landed in USA after seeing so many different and exotic culture. Thank god that feeling went away and I absolutely loved Hawaii. Gotta get back here someday. Tomorrow California is calling.
Fidzi valikoitui kohteeksemme osittain vähän arpomallakin kahden kohteen välillä. Halusimme nimittäin pysähtyä matkalla Havaijille, jollakin Tyynenmeren sadoista saarista. Bora Bora pelasikin jo itsensä pelistä pois hurjilla lentohinnoillaan. Ja Fidzin lisäksi toinen kohde jota pitkään mietittiin oli Cookinsaaret, josta olen nähnyt ja kuullut pelkästään hyvää mm. Rimma matkablogista sekä Laura Let´s Go matkablogista. En usko että kumpikaan näistä kohteista olisi millään tasolla voinut olla pettymys. Meille vaan lopulta kohteeksi valikoitui Fidzi, oltiinhan kuultu siitäkin pelkkää positiivista mieheni veljeltä ja hänen tyttöystävältään. Ja niinpä me sitten löysimme itsemme Australian jälkeen täältä palmupuiden täyteiseltä Fidzin saarelta. Näistä maisemista.
Fidzin saariryhmään kuuluu yli 300 saarta. Kansainvälinen lentokenttä sijaitsee Viti levun -saarella, Nadissa. Lentokenttiä on kymmeniä ympäriinsä eri saarilla, ja myös veneellä pääsee osiin saarista.
Muuten liikkuminen Fidzillä poikkeaakin aikalailla totutusta Aasia-meiningistä. Ei ole tuk tukeja, skootterivuokrauksia tai lava-autoja. Taksitkaan eivät kuljeta toiselle puolelle saarta, vaan pyörivät lähinnä lentokentän ympärillä olevassa Nadin kaupungissa. Eli kannattaa huomioida tämä asia lentokentältä hotellille siirryttäessä.
Meidän hotellimme sijaitsi Nadin ja Suvan (pääkaupunki) välimaastossa, aivan rannalla, Coral Coastilla. Ja jouduttiin kyllä hieraisemaan pari kertaa silmiämme, kun selvitimme meidän lentokenttäkuljetusta, joka maksoi lopulta yhteen suuntaan meiltä 160 FJD (eli noin 80 eur / suunta). Sama vielä takaisinkin päin, sillä yksinkertaisesti edullisempaa ei ollut tarjolla. Ai miksikö? Meidän hotelli sijaitsi hyvällä alueella toki, Coral Coastilla, mutta 4 kilometrin päässä päätieltä. Päätietä pitkin kulkee toki hyvin busseja Nadin ja Suvan välillä, eivätkä bussiliput maksa montaakaan euroa. Mutta matkatavaroiden kanssa tuo neljä kilometriä on vähän liian paljon. Eikä bussien aikatauluista ole mitään varmuutta. Ne kulkevat Fiji-timessa, eli Fidzin ajassa, rennosti siis. Oli siis vain kärsittävä tuo kuljetusmaksu nahoissaan...
Fidzi on suosittu myös elokuvien kuvauspaikkana. Mm. kasarihitti The Blue Lagoon (Sininen laguuni) -elokuva, jossa pääosassa näyttelee Brooke Shields on kuvattu Fidzin saarilla, sekä myös Tom Hanksin tähdittämä Cast Away (Tuuliajaolla) elokuva. Voi niitä poloisia, ketkä joutuvat viettämään kuukausi tolkulla kuvauksissa näissä maisemissa... Pääsiskö assariksi?
Minut lumosi Fidzillä sekä nämä maisemat, että myös ylipäätään koko Polynesialainen kulttuuri ja ihmiset. Meidän Crusoe's Retreat -hotellin kaikki työntekijät, manageria lukuunottamatta, olivat paikallisia viereisestä kylästä. Muutenkin hotelli eroaa kuulemma hieman valtavirtahotelleista, sillä täällä on haluttu ylläpitää paikallisia tapoja ja tuoda esille paikallista kulttuuria. Tiedä sitten johtuuko runsas ohjelmatarjonta hotellilla siitä, että päätielle oli matkaa sen neljä kilometriä ja periaatteessa missään lähistöllä ei ollut mitään muuta ja vieraita on hyvä kuitenkin viihdyttää jotenkin. Mutta me saimme tosiaan kokea hotellillamme paljon paikallisia juttuja, joista turistiesitteiden mukaan sai muuten maksaa hunajaa, jos haluaisi osallistua sellaisille retkille erikseen.
Hotellillamme oli jokapäivälle oma ohjelmansa. Esimerkiksi perjantai-iltaisin oli kava-ilta. Tuon paikallisen perinnejuoman valmistuksen seuraaminen ja sen maistaminen. Yhtenä iltana seurattiin vuorostaan Lovo-ruuan valmistusta, jossa lihat kääritään banaaninlehtiin ja laitetaan maahan hautumaan ja toisena iltana taas seurattiin paikallista tanssiesitystä ja jouduttiin päästiin itsekin vähän esiintymään ja tanssimaan. Tulipa yksi ilta laulaa lurautettua myös Maamme laulu kahdestaan muille. Sunnuntaina sai puolestaan osallistua viereisen kylän kirkonmenoihin.
Tutustuttiin resortissamme nuoreen saksalaiseen pariskuntaan, joka oli juuri ollut wooffaamassa Uudessa-Seelannissa puolen vuden ajan. Heidän kanssaan touhuttiin sitten kaikkea hauskaa, kuten pelattiin rantalenttistä, tennistä ja snorklattiin ihan ilmatteeks rannalla, joka oli aivan hotellimme vieressä. Varsinaista hiekkarantaa ei hotellimme edustalla ollutkaan, vaan periaatteessa korallit alkoivat heti rannasta. Laskuveden aikaan pystyi paremmin kävelemään rannalla ja siellä olisi ollut mahdollista myös ratsastaa rannalla - joka on siis mun ihan yksi ultimaattisista unelmista ja arvatkaa harmittaako kun en heti ensimmäisinä päivinä tarttunut tähän mahdollisuuteen. Loppuajasta nimittäin Fidzillä satoi ja aivan viimeisinä päivinä koettiin jopa myrsky. Ei ollut enää rannalle ja ratsastamaan mitään asiaa. Parina viimeisenä päivänä satoi jopa niin paljon, että osa lentokentille vievistä teistä tulvi, joten saimmekin jännätä että päästäänhän varmasti kentälle saakka. Kurja uutinen oli myös se, että yhden yön jälkeen oli hotellimme rinteellä tapahtunut mutavyöry ja yhden huoneen asiakkaat oli jouduttu siirtämään kokonaan toiseen majoitukseen tämän johdosta. Mutta meidän naapurikylässä oli myrskyn johdosta menehtynyt nuori pappi ja sitä todennäköisesti auttamaan tullut mies. Heidät molemmat oli löydetty aamulla rannasta menehtyneenä. Meidän hotellin työntekijät kertoivat aamulla asiasta, olihan kyseessä heille tuttu henkilö. Ihan kamala ja koskettava uutinen. Elämässä otetaan ja annetaan. Meillä ei tähän nähden ollut siis mitään ongelmaa hotellillamme. Pelasimme kortteja ja pidimme sadetta.
Fidzillä sataa kuulemma maalis-huhtikuussa eniten, ja nythän siellä ollaan menossa talveen päin. Siispä jos takuuvarmaa aurinkoa kaipaat, niin tämä ei välttämättä pärjää joululoman korvaajaksi Thaimaalle. Lämpötiloissa ei sen sijaan ollut mitään valittamista. Ilma oli leppoisan lämmin myös iltaisin, mutta ei tukalan kuuma päivisinkään. No okei, kerran kun käveltiin päätieltä neljä kilometriä hotellille kantamusten kanssa, niin oli kieltämättä aika tukalaa.
Ihmettelettekö tätä kuvaa? No siinähän on Mili. Naapurikylän vuohi karkasi useasti meidän hotellin pihalle ja ensimmäisen kerran tutustuttiin Miliin meidän mökin edessä kun se jolkotti mennä katkennut (tai irti purtu) köysi kaulassaan. Ei oikein aluksi tiedetty mitä tehdä kaverille, niin sidottiin Mili kiinni aitaan ja ilmoitettiin asiasta respaan, jossa meille vähän hymähdeltiin ja viitattiin asiaan kintaalla. Tällöin meille esiteltiin Mili ja sanottiin että sillä on tapana karkailla tänne, antakaa vain olla. No niinhän me tietysti sitten annettiinkiin.
Fidzin paikallisiin kyliin, tulee muuten pyytää kylän johtajalta lupa astua peremmälle. Lisäksi opin myös, että hatut ja päähineet eivät ole soveliaita, sillä ne estävät uskomusten mukaan pään yhteyden jumaliin. Fidzillä oli myös selkeä ohjeistus kunnioittavasta pukeutumista kaupungeissa ja kylissä ja eipä muuten hotellin ravintolaankaan ollut asiaa uimakamppeissa. Maassa asuu fidziläisten lisäksi paljon myös intialaistaustaisia fidzinintialaisia. Virallinen kieli maassa on englanti, sekä fidzi ja fidzinhindia.
Päivät huljuivat siis pitkälti hotellin ruoka-ohjelman mukaan, sillä hotellin ravintola oli ainoa paikka jossa söimme koko reissun aikana, koska mitään muuta ei ollut lähimainkaan tarjolla. Tiesin toki, että muutama hotellin asukas tutustui viereisen kylän kyläläisiin ja he kävivät välistä syömässä siellä.
Aamupala kuului majoituksen hintaan, mutta muut ruuat olivat lisähintaisia. Aluksi asia kismitti aika lailla, juuri sen takia, kun muita vaihtoehtoja ei ollut. Kello neljän iltapäivätee oli myös ilmainen ja sinne kannatti osallistua, sillä tarjolla oli yleensä aina myös jokin leivos.
Ruuat olivat kyllä aina oikein maistuvia, mutta kasvisruuan vaihtoehdot olivat hyvin rajalliset. Mutta onneksi tajusin ottaa asian esille ja aloinkin voida tilata vaihtuvan menun ulkopuolelta ja onneksi toisinaan sain myös ruuasta hieman alennusta. Piti ehkä vain muistaa mainita, että joudunko maksamaan esimerkiksi liha/kalabuffetista täyden hinnan, jos otan vain salaatteja.
Vierailun aikana, saimme myös kuulla että netistä olisi voinut ostaa hotellin varauksen yhteydessä myös dinner-paketin, jolloin olisimme saaneet syödä ja tilata vaikka mitä kiinteällä hinnalla. Mutta tätä ei mainostettu kyllä missään hotellilla, eikä tästä kannata saada mielikuvaa sellaisista rannekkeellisista hotellibuffista, ei. Tämä ei ollut lainkaan sellainen paikka.
Liikkuminen
Julkista liikennettä löytyy toki, kunhan vain majoitut päätien lähellä, silloin sinun on mahdollista hyödyntää sitä. Meidän lähimpään kylään, Sigatogaan, oli noin tunnin matka bussilla. Hotellilta tarjottuna kuljetus Sigatogaan olisi maksanut 150 FJD (noin 75 eur), eli aivan törkeän hintava. Me sen sijaan otettiin jalat allemme yksi päivä ja lähdettiin reippailemaan kohti päätietä, mutta eipä meidän kauaa tarvinnut matkaa tehdä, kun minibussi pysäytti meidät ja tarjosi parilla kympillä kyytiä Sigatogaan saakka. Bussi oli matkalla lentokentälle ja pysähtyi toki matkalla pariin hotelliin hakemaan asiakkaita, mutta eihän se meitä haitannut. Lomalaisia, Fiji-time.
Paluumatkalla Sigatogasta hotellillemme otettiin kuitenkin paikallisbussi allemme, ja olisiko se kustantanut meiltä molemmilta vain 10 FJD (noin 5 euroa). Eli hintaerot on aivan massiivisia. Jos kysytte minulta oliko Fizdi hintava, niin joo oli. Hotellien ja länkkäripalveluiden osalta. Mutta jos oli mahdollista käyttää paikallisten kulkupelejä ja vierailla paikallisten kaupoissa, niin ei.
Hotellilla ollut matkamyyjä ihmetteli sitä, kuinka niin moni Aussi matkustaa mieluummin Balille, eikä Fidzille. No heipä haloo, Balin hintataso on vain murto-osa teidän tarjoamista palveluista. Mutta en tietenkään tohtinut sitä ääneen siinä sanoa.
Majoitus
Hotellin sijainti nouseekin ensisijaiseksi asiaksi Fidzillä. Itse suosittelen kuitenkin sijaintia Coral Coastia, sillä meri ja korallit ovat upeita siellä. Saimme etukäteen suosituksen yöpyä Mango Bay -hotellissa, mutta se oli valitettavasti täynnä kun lähdimme hotellia varaamaan. Tämän hotellin sijainti on hyvä päätietä ajatellen, joten et ole pelkästään hotellin (hintojen) armoilla. Toinen hotellivinkki on The Beach House, mutta tämäkin oli jo meille täynnä. Ehkäpä ensi kerralla sitten...
Fidzillä ei todellakaan tarvinnut stressailla. Ja varsinkin kun meidän toimintaympäristö oli aikalailla rajattu tähän hotellin ympäristöön, koska oltiin laiskoja (ja pihejä noilla hinnoilla) osallistumaan yhtään mihinkään muuhun. Niin päivät menivät aurinkotuolissa, josta oli helppo päästä snorklaamaan suoraan koralleihin. Täällä on mahdollista nähdä niin kilpikonnia, delfiinejä kuin haitakin. Ja kuulemma sukelluksella haita näkee lähes aina. Tämä ei ollut se myyntipuhe, minkä itse halusin kuulla, mutta niinhän siinä kävi, että löysin itseni yksi päivä sukeltamassa haiden kanssa. Ja tosiaan yksin, sillä miehelleni tuli parin päivän ajaksi flunssaa ja siinä kunnossa on turha lähteä sukeltamaan. Onneksi meidän uudet saksalaiset ystävät suorittivat sukelluskurssia täällä samaan aikaan, joten sain heistä seuraa sukellusreissulle.
Crusoe's Retreat hotelli oli kaikin puolin toimiva, sillä aktiviteetteja oli paljon ja resortissa toimi tosiaan oma sukelluskeskus. Meidän oma mökki oli todella iso ja siisti ja oikeastaan ainoa huono asia oli tuo sijainti päätieltä. Viikon lomallahan täällä hyvinkin viihtyy pelkästään vaan hotellin alueella, mutta meidän 9 vuorokauden reissulla sitä jo vähän alkasi kaipaamaan jotain muuta. Usemmat vieraat tekivätkin niin, että yöpyivät tässä osan lomastaan ja jatkoivat siitä toiselle saarelle.
Suppaamaan en muuten Fidzillä sitten koskaan päässyt, vaikka siitä fiilistelinkin aikaisemmin jo täällä. Tiedä sitten, mistä tuokin mainoskuva on otettu, mutta meidän hotellilla ei tosiaan suppilautoja tunnettu. Ja sen ainoan kerran kun laitoimme tällä reissulla matkalaukut ruumaan, niin nehän seikkailivat sitten vasta seuraavana aamuna perille.
Miten Fidzille sitten pääsee?
No, tänne toiselle puolelle maapalloa pääsee monenkin pompun kautta lentämällä, mutta suorin ja nopein tie Suomesta on - uskokaa tai älkää - kahdella suoralla lennolla. Voit nimittäin lentää Fidzille suoraan Hong Kongista tai Soulista, jonne Finnairilla on suoria lentoja Helsingistä. Eli jos tuumit, että hitsi kun se Fidzi on niin kaukana... (no toki teknisesti se onkin), mutta oikeastaan se on "vain" kahden lennon päässä.
Fidziltä jäi kaipaamaan ehdottomasti saaren kauneutta, uskomattoman kirkkaana hohkavaa turkoosia merta, iloisia ihmisiä ja raikuvia bula bula-huutoja! Voiko olla siistimpää tervehdystä, kuin bula! Täällä Havaijilla sanotaan "aloha", ja onhan se kyllä lähes yhtä hyvä, mutta täälläkin meinaan joskus päräyttää ilmoille vielä bula-tervehdyksen! Se vain jotenkin jäi niin mieliin.
Ja ainiin, mieliin jäi myös Fiji-time. Lupasimme nimittäin lentokentälle mentäessä viedä mukanamme tämän käsitteen. Kun pysähdyimme matkalla lentokentälle matkamuistomyymälään (ja wc:hen), koska matkaa oli sen kaksi tuntia, niin olin yhdessä kohtaa hyllyjen välissä jo hädissäni, että mihinhän aikaan meillä olikaan tärskyt kuskimme kanssa, johon paikallinen nainen sanoi, että älä huoli. Noin yhden aikaan, mutta Fiji-time. Tokaisin siihen, että tykkään tuosta Fiji-timesta kovasti, johon nainen antoi vinkin. Kun nyt matkustatte takaisin kotiinne, viekää Fiji-time mukananne. Ei elämän aina tarvitse olla niin kiireistä ja kellon perässä juoksemista. Niih, koitetaas muistaa tämä rento Fiji-time käsite ja höllätä, ainakin joskus välillä.
Onko kukaan lukijoista vieraillut Fidzin paratiisissa?
Eng // Fiji was absolutely beautiful place to visit. Smiling people and good spirit. I also loved their Fiji-time, which means that you don´t have to run by o´clock all the time.
---------------
Majoitus: Crusoe's Retreat hotelli, 9 vrk, 575 eur
